Meillä tehdään tasan tarkkaan niinkuin sisko määrää. Jopa isä ja äiti ovat hänen tohvelinsa alla. En osaa sisustaa kotiani ilman siskon mielipidettä, en osaa matkustaa oikeisiin paikkoihin, en tehdä työtäni ym. Mielipiteet niin politiikassa kuin kulttuurissa on oltava hänen kanssaan samansuuntaisia. Jos joskus yrität aloittaa keskustelun ja hän on erimieltä niin voi mikä mekkala syntyy siitä, että olet mennyt ajattelemaan ihan väärin. Hän on koko sukumme ongelma. Hän määrää kaikkia. Sukujuhlat edetään hänen komennossaan istumajärjesystä ja tarjoiluja myöten silloinkin kun juhlat eivät ole hänen järjestämät. Koskaan ei voi ostaa kenellekään lahjaa kysymättä siskolta ensin hänen mielipidettään, onko lahja sopiva. Ainoa joka hieman osaa pistää kampoihin siskolle on hänen tyttärensä mies. No sen tietää, että sisko ei hirveästi miestä arvosta. Hän yritti jo tyttärensä seurusteluaikana kovasti saada tytärtään jättämään ko. miehen. Siskoni poikakin on aika täynnä äitinsä määräämistä. Pitää yhteyttä vain kolme-neljä kertaa vuodessa.
Miksi meistä kukaan ei osaa panna tälle ihmiselle sääntöjä. Joskus hänestä oikein paistaa miten hän nauttii siitä kun tietää vallastaan.
Miksi meistä kukaan ei osaa panna tälle ihmiselle sääntöjä. Joskus hänestä oikein paistaa miten hän nauttii siitä kun tietää vallastaan.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Aivan alkoi inhottaa kyseinen tyyppi! Ettekö voisi alkaa porukalla muistamaan häntä esim. merkkipäivinä jollakin "ihmissuhdekirjallisuus"-linkin alla olevalle kirjallisuudella - tyyliin "kuinka tulla toimeen hankalan ihmisen kanssa?" - en tiedä onko tuon nimistä kirjaa.
Muistan kuulleeni että eräälle vaikealle tyypille oli samana merkkipäivänä tullut kaksi samanlaista kirjaa edellä mainitun kirjan aihepiiriin lukeutuen ;D
http://www.positiivarit.fi/Content.aspx?827efc4c-d547-403d-b2e1-424bee1a92b0
Aloittakaa heti! Älkää antautuko pompoteltaviksi!
nyt hän on saanut päähänsä että hän ostaa ison talon josta minun pitäisi ostaa pieni nurkkahuoneisto itselleni ja siitä tulisi sitten sukutalo jossa vietettäisiin kaikki suvun juhlat.
Olen kaivautunut kuoppiini, en muuta omasta huushollistani hänen piiakseen ikinä! Mutta stressiä tämää kyllä kummasti aiheuttaa kun pitää koko ajan keksiä syitä miksi en kustantaisi osaltani tuota hänen unelmataloaan.
No et kyllä ikinä osta nurkkahuoneistoa tuommoisen päällepäsmärin unelmatalosta! Aloitusotsikkoon viitaten - ei isosiskolla ole mitään määräämisOIKEUTTA!
koko ajan huomaan kaivautuvani syvemmälle poteroon, mutta ei ole kiva olo.
Isä ja äiti elävät vielä, mutta eivät kovin kauan. Pelkään ihan kovasti sitä, että kun heistä aika jättää niin sitten joudun tosiaan viettämään kaikki joulut, pääsiäiset, juhannukset ym. hänen kanssaan. Olen miettinyt jopa ulkomaille muuttoa. Eikö ole ihan hullua.
Mutta minä haluan vain viettää ihan omanlaisia juhlia, en sellaisia, joissa mennään kaikkien sääntöjen mukaan. Esim. jouluna on marssijärjestys lahjojen avaamisessa. Ensin kaikkein nuorin saa avata yhden lahjan ja sitten seuraavaksi vanhin yhden jne. ja tätä jatkuu kunnes kaikki ovat avanneet lahjansa. Minä kun taas pidän siitä, että leppoisasti kaikki avaavat omaan tahtiinsa ne lahjat. Tämä nyt vain yhtenä esimerkkinä hänen järjestelyistään. Ja kellon mukaan mennään.Klo 8-9 aamupuuro, klo 12 joulurauhan julistus. Klo 14-15 jouluglögi, klo 16-18 jouluruoka, klo 18.30 kahvit, klo 19 lahjojen jako .... jne. Juhannuksena sitten on ne jaetut saunavuorot ja kullekin jaetut vesimäärät.
Miksi ollenkaan olla tekemisissä tuon ihmisen kanssa? Asutteko naapureina? - Jos, niin muuta mahdollisimman kauas äläkä ole tekemisissä.
Tietty anna ensin edellä mainitun kaltaista kirjallisuutta, kirjoita kirjeitä tai selitä tälle siskolle hänen käyttäytymisensä mahdottomuutta ja että haluat elää omaa elämääsi omalla tavallasi ja se sinulla on lupa tehdä häneltä kyselemättä. Sitten kun olet selittämisesi selittänyt, niin jätä tuo ihminen omaan rauhaansa. Jätä vaikka vastaamatta puheluihin ym. uteluihin, hanki ihan uusi elämä! Eikö tuo elämäsi siskon holhouksessa ole ollut kuin vankilassa oloa? Ota vapautesi!
Löydät kyllä muitakin ihmisiä elämääsi kuin tuollaisen määräilevän sukulaisen. Helppoa irtautuminen ei varmaan ole, mutta ehdottomasti kannattaa ottaa etäisyyttä tuommoiseen tyyppiin!
mutta kuten sanoit helppoa se ei ole. Asumme samassa kaupungissa ja hän saattaa ihan ykskaks piipahtaa - tosin ei enää, kun olen ottanut sellaisen keinon käyttööni, että en ole kotona, kun näen hänen tulevan (asun kerrostalossa). Jos en vastaa puhelimeen saan kyllä siitä aikanaan haukut ja aina pitää olla selitys, miksi en ole vastannut. Itse hän on kännykkäriippuvainen. Yötäpäivää pitää olla tavoitettavissa.
Joskus tulee sellainen tunne, että oikeastaan hän tarvitsee meitä muita paljon enemmän kuin me häntä. Luulen, että hän on pohjimmiltaan aika yksinäinen.
Kiitos sinulle kannustavista sanoistasi. On hyvä tietää, että vika ei nyt ole minun päässäni vaan että tosiaankin minulla on oikeus omaan elämääni.
Niinpä. Helposti sitä juuttuu näihin ihmissuhdekuvioihin ja tulee sokeaksi lähimmäisten käyttäytymiselle ym. hyväksikäytölle. Eikä ihan tuosta vaan pääse irtautumaan. Mutta hyvä tietää että ainakin sinulla on oikea suunta kohti vapautta.
Aihetta sivuten aika mielenkiintoinen kirja mielestäni on Ira Heilveilin kirjoittama "Sukulaissuhteet solmussa?". Tuota kirjaa löytyi joskus ainakin Kirjatorilta hyvin edulliseen hintaan, itse sen aikoinaan luin kirjaston kautta.
Lähden kohta töihin joten en ihan lähitunteina lisää kirjoittele. Onnea matkalle kohti vapautumista kahlehtivasta lähimmäisestä!
En tiedä miten hän sen tekee, mutta kun olemme esim. mökillä saunomassa ja viettämässä iltaa niin kenellekään ei tulisi mieleenkään mennä ottamaan jääkaapista kylmää olutta tultuaan saunassa vaan kaikki odotamme kiltisti, että sisko, joka aina kylpee viimeisenä (ilman aikarajoitusta) tulee saunasta ja antaa luvan, että kukin saa ottaa sen yhden oluen. Joskus harvoin, kun häntä itseään janottaa enemmän, voi käydä niin hassusti, että saamme kaikki ottaa vielä toisen, mutta näin ei käy usein. Ja kaikki menevät sitten nukkumaan silloin, kun siskoa alkaa väsyttämään tai kellon mukaan hänen mielestään kuuluu mennä nukkumaan.
Tosi hauskaa viettää kesäviikonloppuja näin :(
etsin tuon kirjan käsiini, eiköhän löydy meidänkin kirjastosta tai sitten käyn kirjatorilla.
Kivaa työpäivää sinulle.
autismintapainen oireyhtymä - kaikki pitää olla aikataulun ja suunnitelmien mukaan, muuten alkaa ahdistaa (olen itse hiukan sellainen, ja sisarukset ovat kutsuneet minua määräileväksi). Tai luonnevikainen, joka tekee noita juttuja ihan silkkaa ilkeyttään: http://uk.geocities.com/rajatilapersoona/faq.htm
Ostakaa joka omituisuuden kattava kirjapino ja antakaa siitä lahjaksi joka pippaloissa, kunnes alkaa vaikuttaa. Kyllä ihminen voi vähitellen oppia, kun on pakko.
Ei nyt jumalauta vittu kaikki ole heti narsisteja tai psykopaatteja heti jos on vähänkin erilainen saatanan puoskarit.
Nyt kun tilanne on tiedostettu, asiaan on helppo tehdä muutos. Sen kun haette kaljat ensin. Puhelimesta löytyy hiljennysnappi, sitä voi painaa. "Ei nyt juuri ehdi" on myös hyvä selitys kaikkeen mitä ei halua tehdä.
Miten niin en muka ehdi vastata puhelimeen? Minullahan ei ole mitään sellaista elämää, mitä hän ei hallitse. Aina pitää olla selitys. Miksi et ollut silloin ja silloin kotona, miksi et vastannut puhelimeen ym. Minun on vaikea valehdella, mutta sisareni kanssa olen joutunut jonkinlaiseen selityskierteeseen. En osaa myöskään olla tympeä ja sanoa "mitä se sulle kuuluu".
Ehdotin useampaa omituisuutta - ehkä joku niistä kolahtaa, tai ainakin antaa jonkinlaisia vinkkejä vaikealle siskolle, miten muut kokevat hankalan ihmisen. Luonnevikaisia on yllättävän paljon.
vaikkapa, että: 'Oletko sitä mieltä, että sinun on pakko tietää, mitä minä teen joka hetki? Miksi?'
Tai: 'Etkö sinä koskaan ole vastaamatta puhelimeen, jos haluat jostain syystä olla omissa oloissasi? Mikset? Se on sinun kotisi, ja sinä päätät. Kuten minä omassa kodissani.'
JA ISOILLA KIRJAIMILLA! Meillä kaikilla on vain tämä yksi elämä, älä siskon tähden pilaa sitä!
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/teemat/Luonnehairioinen2.htm
Joskus voi käydä näin.
Minullekin nimittäin kävi. Tosin kyseessä oli veljeni vaimo.Pienempänä isoveljeni ja isosiskoni vahtivat minua ja tekemisiäni ja kenen kanssa liikun koulussa ja olivat aina holhoamassa.
Tuleva veljeni vaimo oli samaan aikaan ylemmällä luokalla.
Tultuaan "integroiduksi" perheeseemme hän omi muiden asenteen minuun.
Vuosia myöhemmin kun aloin omaa elämääni ja aloitin seurustelun nykyisen avovaimoni kanssa tuo asenne alkoi olla häiriöksi.
Veljeni vaimo ei päässyt asenteesta eroon vaan yritti hallita elämääni. Aloitettuani seurustelun nykyisen avovaimoni kanssa, veljeni vaimo oli sitä mieltä ettemme me kaksi sovi toisillemme. Siitä se alkoi.
Meidät kutsuttiin esimerkiksi kylään veljeni luo, ja siellä oli joku veljeni vaimon kaveri. Veljeni vaimo puhui jtn "sopisitte hyvin yhteen". Mielenkiintoisesti järjestetyt sokkotreffit, varsinkin koska avovaimoni oli paikalla:)
"Meidän pitää löytää sinulle kaveriksi joku mukava nainen".
Ja joka kerta kun olin yksin tai avoni kanssa vanhempieni luona yhtaikaa veljeni perheen kanssa kyläilemässä, samantapaiset jutut jatkuivat.
Jossain vaiheessa minulle tuli mitta täyteen ja annoin paskan lentää. Sen jälkeen en ole ollut ao.tyypin kanssa missään tekemisissä. Veljeni kanssa pidän yhteyttä mutta hänen vaimoaan enkä lapsiaan en tapaa, eikä minua kutsutakaan juhliin tai kyläilemään.
Kuitenkin kuulen muilta sukulaisilta ym. juttuja kuinka avovaimoni estää minua pitämästä yhteyttä sukulaisiini, juttuja joita veljeni vaimo yhä jaksaa keksiä kostoksi siitä etten hyväksynyt häntä holhoojakseni.
Hän mainitsi kerran kuinka tulee paikalle jos ja kun menemme joskus naimisiin ja avaa suunsa siinä vaiheessa kun pappi kysyy "onko kenelläkään mitään tätä liittoa vastaan?"
Mutta täytyy sanoa että olen hyvin varautunut ja edes hautajaisiini tuo silakalta haiseva puuvittuinen kyläkyylä ei pääse.
Säännöt pitää jonkun laittaa. Yleensä käyttäytyminen pääsee tuohon pisteeseen koska kukaan ei ole sanonut Ei!
Jos ei siitä tykkää, voi sanoa että olisi ajatellut aiemmin.
Eli pidä pintasi ettet löydä itseäsi helvetistä.
joskus voimaa purra irti napanuora, sanoa suoraan, että EI! minä en halua asua sinun kanssa, minä haluan viettää omat lomani rauhassa, minä haluan viettää vapaa-aikani omieni kanssa rauhassa ilman pilkuntarkkaa järjestelyä ja komentamista.
Minä kehittelen, ehkä se jonain päivänä. Pelkään vain niin hirveästi sitä, kun hän parin vuoden päästä jää eläkkeelle ja hänellä on sitten paljon enemmän aikaa puuttua muiden tekemisiin. Itseni pitäisi jaksaa työelämässä vielä kymmenen vuotta. Näköpiirissä on hieman sellaista, että hänen omat lapsensa ottavat etäisyyttä. Säälittää, jos hän jää kovin yksinäiseksi, mutta kyllä hänen pitäisi jotakin oppiakin - ymmärtää miksi ihmiset eivät enää jaksa hänen kanssaan.
Nytkin kun otin tarkoituksellisesti lomani eri aikaan kuin hän (vetosin siihen, että en saa lomaa muuhun aikaan töistä) niin hänpä meni ja muutti myös omaa lomaansa. Tuntuu, että minun pitää olla siinä "rääkättävänä", muuten hänen lomastaan uupuu jotakin. Ja sekin, että hän saattaa tehdä mm. seuraavanlaisia temppuja. Hän vuokraa mökin ja ns. kutsuu meidät sinne. Kun sinne sitten menee niin kutsulla on hintalappu eli osuus vuokrasta pitää maksaa. Se ottaa niin älyttömästi päähän, että pitää vielä maksaa sellaisesta, mitä ei edes halua tehdä. Samalla rahalla me oltaisiin omassa porukassa sellaisella lomalla kuin haluamme. Mutta tällaiseksi tämä on ajautunut.
ja menet matkatoimistoon ja otat äkkilähdöt.
tai menet kotimaanmatkalle.pieni ero ja sitten muista mielikuvaharjoittelu, käyt läpi etukäteen mitä aiot sanoa niin ettei mene sormi suuhun kun tosipaikka tulee.Jo tällainen pieni vastustus saattaa muuttaa hänen asennettaan.
Mitäs annat komennella!! Miksi ihmeessä menet ja kysyt häneltä jotain? Miksi ihmeessä lasket hänet kotiisi? Mihin tarvitset hänen neuvojaan lahjoja ostaessa? Jne.
Herranjestas! Homma on aivan itsestäsi kiinni, miten annat siskosi komennella elämääsi ja miten et!
se on niin, että kun on pienestä asti tottunut, että se toinen määrää niin sitä ei niin vain osaakaan sanoa yhtäkin EI!
Nyt tein kyllä jo yhden irtioton ja ostin viime jouluna lahjat mielipidettä kysymättä. Hän unohti huomaavaisesti oman lahjansa minulle, mutta kun huomautin asiasta, hän sanoi, että ei hän sitä olisi tarvinnutkaan. Ensi jouluna en tiedä vaikka jättäisin lahjan ostamatta :( .... ei, en minä niin julma voi olla, mutta joskus vain tulee näitä ajatuksia.
Tiedän toki, ettei tapojaan yhtäkkiä voi muuttaa. Kyllä meilläkin on monet metkut tehty. Itsekin on aina ensin myöntymässä kaikkeen ja sitten alan ajatella, että hemmetti vie, mitä taas tein.
Mutta niinhän se on kaikkien asioiden kanssa, että uusien tapojen opettelu vaatii aikaa ja sitkeyttä ja myös tietoisuutta siitä, mitä ja miksi on tekemässä.
Ei sinun auta muu kuin vain muistaa toimia omin päisi ja oman tahtosi mukaan. Pahamielikin siitä välillä tulee, mutta muista mikä olisi vaihtoehto. Ei ainakaan vähemmän pahaa mieltä.
Se on vaan niin, että se itsenäisyys ja oma määräysvalta on itse otettava. Ei sitä anelemalla saa.
huono omatunto. Ihan kuin olisin hakkunut häntä selän takana, mutta en minä sitä tahtoisi tehdä. Ahdistaa vain niin kovasti.
On hänessä monta hyvääkin piirrettä. Niitä on vain niin vaikea aina muistaa, kun on koko ajan niin stressaantunut tuosta muusta käytöksestä.
mitä sille sanoo niin ei lopeta vaan katsoo oikeudekseen puuttua toisten elämään vaikka on itse alkoholin suurkuluttaja.
Hän pitää muita omana hovinaan ja siksi sen on vaikeaa olla puuttumatta muiden asioihin.
Jos ei pidä yhteyttä,levittää perättömiä juoruja,kuka kertos miten tämän saa loppumaan.
olla suoraan yhteydessä niihin muihin ja keskustella siskon alkoholismista ja saada hänet mahdollisesti hoitoon?
Kysypä siskoltasi jossain sopivassa tilanteessa että minkäs ikäinen sinä siskokulta olitkaan. Kun hän sitten vastaan että tietysti niin ja niin vanha, kyllähän sinä sen tiedät, niin sanot siihen vaan napakasti ja katsot suoraan silmiin: koskas olit ajatellut ruveta käyttäytymään sen mukaisesti?
Sen jälkeen sanot että minä itse olen niin ja niin vanha ja alan käyttäytyä sen mukaisesti just nyt. Tasan tästä hetkestä lähtien sinulla siskokulta ei ole mitään sanomista siihen miten minä elämääni elän. Niin että totupa siihen siskokulta.
Siskosi ei ole terve, älkää hyvät ihmiset jatkako enää tuota leikkiä. Teillä nimittäin sairastaa koko suku kun tanssitte tuon systerin pillin mukaan.
Sairasta on touhu teidän suvussanne. Sisko määrää ja te muut tanssitte parhaan kykynne mukaan hän pillinsä mukaan.
Eikö teistä kukaan pysty, uskalla tai kehtaa sanoa vastaan?
Te olette aikuisia, itsenne elättäviä ja toimeentulonne hankkivia ihmisiä ja pyydätte ja saatte luvan siskolta sauanaoluen juomiseen. Käsittämätöntä ja uskomatonta.
Ottakaa nyt ja riuhtaiskaa itsenne irti tuosta holhouksesta ja hyväksikäytöstä - Sinä pikkusisko (et ihan nuorelta vaikuta sinäkään...) aivan etunenässä.
Ilmeisesti kaipaat muutosta, kun tänne kirjoittelet. Tee se muutos. Repäise itsesi irti tuollaisen sietämättömän siskon liekasta ja muistuta itsellesi, että elät omaa elämääsi .
Lopeta kaikki yhteydenpito hänen kanssaan. Se on ainoa tie "vapauteen": ei puheluja, ei
sähköposteja, ei kirjeitä tai kortteja. Eikä tietenkään tapaamisia.
Jos entistä meininkiä jatkat, niin kusessa olet. Ja siskosi vaan piinaa sinua entistä enemmän.
Älä kerrto siskollesi aikatauluistasi ja suunnitelmista. Irtaudu hänestä täysin. Muuta toiseen kaupunkiin,jos mahdollista.
Siskosi on kieroutunut luonteeltaan ja haluaa loputtomasti huomiota lähisuvultaan. Käyttää myös teitä siekailematta hyväkseen (perii maksua kutsuista, haluaa sinun ostavan nurkkahuoneiston yms.) Käyttää teitä muita astinlautanaan toteuttaakseen omia juttujaan.
Miten teillä onkin tilanne päässyt noin kieroutuneeksi???? tehkää ihmeessä jotain, ennen kuin pahenee entisestään.
Nimittäin tilanne vain pahenee,jos ette aktiivisesti puutu näihin sekoiluihin. Mikään ei muutu automaattisesti paremmaksi.
Puuttumisesta voi tulla riitaa, voi mennä välit, voi tulla erimielisyyksi. Annna tulla vaan, se on ainoa tie muutokseen.........
iso-siskoni on kanssa hyvin hallitseva luonteeltaan, olen aikaisemmin ottanut hänen mielipiteensä huomioon monessa asiassa. Hän jopa yritti saada poikani äitiään vastaan. Onneksi "viilensin" välit ajoissa. En soita hänelle kuin ihan pakottavassa tilanteessa. Nyt hän soittelee aina silloin tällöin minulle ja yrittää "lämmitellä" välejä, mutta näin on hyvä. Olen karsinut ystävistäni ne jotka tuottavat pahaa mieltä tai ovat muuten rasittavia, eli kutsuvat itsensä kylään mutta ei koskaan toisin päin yms. Nyt tunnen itseni vapaaksi.
Vai että saunakaljatkin otetaan vasta kun sisko antaa luvan... voiherranjestas mitä provoa... no saahan tällekin toki nauraa...
totta tämä on, toivottavasti et itse ikinä joudu kokemaan.
Kiitän kaikkia vastanneita hyvistä neuvoista. Täydellinen irtiotto ei tällä hetkellä ole mahdollinen, koska vanhempani vielä elävät ja ovat hoidon tarpeessa enkä heitä voi jättää, mutta vapaus siintää muutaman vuoden päästä.
Niistä lomareissuista sen verran vielä, että sisareni utelee (ja minä olen kauhean huono valehtelemaan) mitä teen milloin, joten vaikea on lähteä sanomaan, että enpä nyt tulekaan luoksesi tällä lomalla vaan lähden itsekkäästi kiertämään ympäri Suomea. Tulee ihan oikeasti haukut siitä, että en ole häntä informoinut suunnitelmistäni ja hän on tehnyt jo mökkivarauksen, jota ei voi enää perua ja ja ja .... minusta siinä petturi tehdään, kun en lupaa ole kysynyt. Ja jos luvan kysyn niin se on joko jyrkkä ei tai sitten minulla on "matkaseuraa".
Joku tuolla viittasi ikääni - niin en ole enää ihan nuori, viisikymmentä juuri täytin. Saman verran aikaa olen siskoni oikkuja joutunut sietämään, siitä siis tämä alistuminen, olen niin tottunut, en oikein osaa muuta kuin myötäillä. Minä pelkään, että loukkaan ja hän osaa kyllä loukkaantua sellaisestakin, mitä ei loukkaukseksi ole tarkoitettu. Olen sen ymmärtänyt vallankäytöksi, mutta vastaan en ole osannut panna.
kuin kasvotusten puhuminen sellaisen dominanttarin kanssa. Kirjoita hänelle ja kerro, että olet päättänyt lopultakin alkaa päättää omasta elämästäsi. Kerro, miltä sinusta tuntuu, kun sisar kohtelee sinua kuin piikaa, palkatonta seuralaista, lasta. Kerro, että tästä lähtien vietät lomasi siihen, mihin lomat on tarkoitettu - rentoutumiseen ja elämästä nauttimiseen.
Tai jos et usko voivasi pärjätä hänelle, kun hän sitten taas tulee luoksesi komennuksineen, käytä hiljaista vastarintaa. Anna hänen varata se mökki, mutta älä mene sinne - matkusta samaan aikaan jonnekin muualle. Kai hän siitä mökistä voi nauttia yksinkin? Tai vieköön ystäviään sinne (jos hänellä niitä on). Ja tuo on vain yhtenä kesänä. Seuraavana vuonna hän tuskin varaa mökkiä.
Voisitko sanoa hänelle, että loma on tarkoitettu mm. suvusta irtautumiseen, oman elämän elämiseen. Töissä joudut ottamaan työkaverit huomioon koko ajan, mikset saisi lomallasi olla niin kuin tahdot?
olette ihan "hulluja", jos ihan oikeasti olette koko elämänne rakentaneet siskosi elämän mukaan. Pompitte kuin pupujussit siskon pillin tahdissa! Ihan uskomatonta! Vedätätköhän oikein kunnolla meitä muita? Ja mitä oletko itse jo 55 vee, kun kirjoitit jotain, että eläkeikään vielä 10 vuotta? Eli olet ihmispoloinen elänyt - et omaa elämää - vaan siskon määräämää elämää. Voi-voi sentäs. Silleinhän se elämä tuntuu oikein mukavalta. Ja OMALTA!
Jos ihan oikeasti siskosi on tuollainen tyranni, niin on narsistinen persoonallisuushäiriöinen. Ja te muut annatte vapain tahdoin olla.
Itse olen vastaavan siskoni kanssa kahden muun siskon kanssa laittaneet välit 10 vuotta sitten poikki. Tämä narsusisko oli silloin 20-vuotias. Eli me olemme saaneet elää omaa ihanaa elämää, vapaana stressistä, paineesta ja pahasta mielestä, jota tuo yksi sairasmielinen aiheutti. Nyt elää omaa tylsää ja perin ystävätöntä elämäänsä 20 vuotta vanhemman ukkonsa kanssa!
ymmärsit ajoissa. Meidän perhe kai on lähtenyt kulkemaan vinoon jo silloin, kun isosisko oli pieni. Äiti ja isä ovat antaneet hänelle periksi ja ovat alistuneet hänen tahtoonsa. Vaikea siinä on toisen lapsen lähteä riuhtomaan vastaan eli opin tämän käyttäytymismallin jo pienestä pitäen. Hänen omat lapsensa taas ovat saaneet oppinsa jo äidinmaidossa, joten heidän alistumistaan ei tarvitse ihmetellä. Puolisot sitten vain kärvistelevät siinä sivussa ja kuten jo aiemmin sanoin vain sisareni vävy uskaltaa sanoa vastaan, mutta hän onkin tullut ulkopuolelta ja hän ei ole mikään hissukka mieheksi.
Pikkusiskona sinun kannattaisi perehtyä muun muassa seuraaviin tietolähteisiin, jotta hahmoittaisit missä "kudelmassa" (siskon viritelmässä) olette mukana - halusitte tai ette.
Katso sivut: www.narsistienuhrientuki.info
Kirjat:
Mäkelä: Naamiona terve mieli
Sandy Hotchkiss: Miksi aina sinä?
Jorma Myllärniemi: Narsismi - vamma ja voimavara
Naimisissa narsistin kanssa (en muista tekijää)
Lisäksi:
www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Vaknin.html
tuota 'Naamiona terve mieli'. Sitä lukiessa tuntui, kuin kirjoittaja olisi kulkenut meidän perheen narsistin perässä ja raportoinut havaintonsa. Anna siskolle myös kopio tuota kirjaa. Alleviivaa kohta, jossa sanotaan, että luonnevikainen narsisti ei yleensä mönnä sellainen olevansa, ja diagnoosi tehdään ympäristöä kuulemalla.
äkkiä siitä siskostasi. Hyvä ihminen oletko jotenkin riippuvainen siskostasi vai mikset osaa sanoa hänelle ei? Helppoa kun sen kerran oppii. Ota vaikka päämääräksi että seuraavan kerran kun hän pyytää mahdottomuuksia niin kieltäydyt kohteliaasti, ja jos hän kyselee syitä niin sanot että on omia menoja jotka on henkilökohtaisia... ja jos tästä vielä jankkaa ja kyselee syytä niin toista vaan että on omia henk.koht. menoja... eiköhän jossain vaiheessa luovuta kyselyn ja anna asian olla. Sitten voisit vaihtaa puhelinnumerosi salaiseksi tai hankkia prepaid liittymän jonka numeron annat kaikille muille paitsi siskollesi. ja sitten jos mielesi tekee siskosi kanssa jutella niin otat vanhan sim-kortin esiin ja soitat sillä siskollesi...Otat kovat keinot käyttöön ja näytät missä kaappi seisoo varmasti saat tukea muilta sukulaisilta... ja voisit joskus juottaa siskosi kunnon känniin ja katsoa miten hän silloin käyttäytyy...videokamera tietenkin mukaan...
neuvoista ja välittämisestä. Tuo siskon humalaan juottaminen ihan nosti suupielet ylöspäin. Olisi se kiva nähdä, mitä silloin "purkautuisi", menisiköhän häneltä kontrolli? Mutta se taitaa olla aika mahdotonta. Tiedän, että hän työporukassa saattaa joskus ottaa enemmänkin, ihan siis huppeliin asti, mutta sukulaisten kanssa on aina ollut tiukka. Miksiköhän? Nyt oikeastaan vasta huomasin tuon. Miksi hänen täytyy sukulaisille esittää tai mitä se sitten on, kun ei voi olla rennosti? Annoitpa nyt ajattelemisen aihetta.
Taidanpa tulevana mökkiviikonloppuna yllyttää muut sukulaiset mukaan ja otetaan oluet sillä aikaa kun sisko on saunassa. Saapa nähdä miten siskolla naama vääntyy kun tulee saunata ja näkee, että jokaisella on jo tarjoilut hoidettu.
On tämä kirjoittaminen ihan terapiasta käynyt ja paljon on tullut itseluottamusta ja hyviä neuvoja. Kiitos vielä kerran kaikille. Minä alan uskoa, että vapaus koittaa minullekin ihan pian.
sillä alkaa uhkailu,kunnianloukkauksesta.Tai muuten keksii valheita ja kierre vaan jatkuu.Itse aloin inhoamaan koko ihmistä kun kärsin ihan liikaa siitä.
pikkusiskona tiedän mitä puhut ja otan osaa epätoivoosi.Itse uskallauduin pari vuotta sitten laittamaan isosiskolle hanttiin ja siitä se helvetti alkoi.Tuli niskaan kaiken maailman sontaa ja omaa kilpeensä kiillottaen haukkuu minut jokaiselle joka kuuntelee,tai lukee,sillä netti on myös ollut siinä yhtenä välineenä.
Säälittävää toimintaa ja onneksi isoveljeni sen minulle paljasti soittaessaan,muutoin en olisi asiasta tiennyt mitään.
Mutta,mutta välit on poikki ja saan elää omaa elämääni ja toivon sinulle samoja voimavaroja irrottautumiseen.Kaiken kukkuraksi ei olla enää edes viattomia teinejä:))