Olen tutustunut yhteen ihmiseen. Ei olla tunnettu kuin muutamia viikkoja, ja oltu näkemis-yhteyksissä parin viikon ajan. Mutta mua on alkanut ahdistaa, kun tämä ihminen haluaa hengata koko aika kanssani, ja lähtee poiskin vasta aamuyöstä. Ei ymmärrä vihjeitä siitä että olen väsynyt, ja haluaisin päästä nukkumaan. Vaikka pidänkin hänen seurastaan, ja mulla on ollut tuon parin viikon aikana todellisia huippu-hetkiä hänen kanssaan, niin tuo liika oleminen ahdistaa. Onko tuo edes normaalia, että pari päivää tutustumisen jälkeen haluaa olla niin tiiviisti tekemisissä? Hän myös jollain tavalla tuli "väkisin" elämääni. Kutsui itsensä kylään luokseni 10 minuutin ensitapaamisen jälkeen, vaikka yritin estellä. Lopulta suostuin, ja tässä sitä nyt ollaan. Hän ehdottelee aina että "vois tehdä niin ja näin, ja vois käydä siellä ja täällä", ilman että kysyy, haluanko niin tehdä. Pitää siis jotenkin itsestäänselvyyteenä, että kyllähän minä kaikkeen suostun.
Mua siis ahdistaa, että hengaa luonani jopa 8-10-tuntia putkeen. Hengaa tässä mun yhdessä pienessä huoneessa, enkä sitten oikein voi tehdä rauhassa mitään omia juttujani. Tuntuu välillä melkein häiriköinniltä. Jos alan puhumaan nukkumaanmenosta, hän pitkittää lähtöään siitä vielä parilla tunnilla. En oikein tiedä, miten mun tulisi suhtautua tuollaiseen käytökseen, vielä kun tyyppi on elämässäni täysin uusi tapaus.
Mua siis ahdistaa, että hengaa luonani jopa 8-10-tuntia putkeen. Hengaa tässä mun yhdessä pienessä huoneessa, enkä sitten oikein voi tehdä rauhassa mitään omia juttujani. Tuntuu välillä melkein häiriköinniltä. Jos alan puhumaan nukkumaanmenosta, hän pitkittää lähtöään siitä vielä parilla tunnilla. En oikein tiedä, miten mun tulisi suhtautua tuollaiseen käytökseen, vielä kun tyyppi on elämässäni täysin uusi tapaus.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Sanot suoraan vaan,että nyt kotiisi siitä.Mä menen nukkuun ja NYT!!!
1. Ai,niin huomenna ei voidakkaan nähdä....
2. Tulet sitten ylihuomenna,kun minulla on ...
3. Soitellaan...
:)
kirjoitti, että suorat sanat. Jos tuttava suurinpiirtein asuu luonasi, täytyy siitä huomauttaa, kun tämä asia sua vaivaa. Ite oon sanonut aika suoraan, jos kaveri/tuttava viipyy liian myöhään esim. Nyt on pakko tehdä sitä tai tätä, mut soitellaan taas tai nähdään joku päivä... Jotain tähän malliin.
Joko kovetat mielesi ja sanot suoraan, että nyt on oltu vähän liian tiiviisti kimpassa, tai sitten katkaiset kaveruuden kokonaan, koska se saattaa mennä paljon pahemmaksikin.
Olisinpa itse osannut noudattaa tätä neuvoa, kun juuri tuollainen kaveri ensin tuppautui (töissä, joissa hän oli väliaikaisena työntekijänä) kutsumatta seuraani eikä sitten päästänyt hetkeksikään silmistään tai kännykän kantaman ulkopuolelle. Minulle selvisi myöhemmin, että hänellä ei ollut muita kavereita ollenkaan, vain perässävedettävä, tahdoton poikaystävä, jonka hän silminnähden pakotti naimisiin kanssaan. Tuntui aika kuvottavalta, kun kuulin duunissa tämän henkilön selittäneen minusta ja itsestään ylpeänä, että "jos me ei oltais samaa sukupuolta, me mentäis heti naimisiin". Hui!
Olen joskus sanonut aika suoraan, että nähdään sitten parin päivän kuluttua esim. kaupunki-reissun yhteydessä. Mutta ei se auta, kun kaveri soittelee silti jo seuraavana päivänä, ja on tulossa leffan kanssa kylään. Monesti on sanonut viipyvänsä vain vähän aikaa, jos olen sanonut olevani kiireinen, mutta onpahan sitten kuitenkin jäänyt kylään melkein koko yöksi. Kyselee aina, että mitä teet huomenna jne. Jos kerron päivällä näkeväni muita kavereitani, soittelee hän illalla, olenko jo kotona, että hän voisi tulla käymään. Ilmoittaa sitten vain kellon ajan, milloin on luonani. Tulee kylään, vaikka sanoisin miten olevani väsynyt/kiireinen. Mun äänestä kuulee heti, jos valetelen, enkä pidä siitä muutenkaan, joten jos mulla ei ole illaksi suunnitelmia, niin en pysty siitä valehtelemaan. En mä pysty 24 tunniksi kehittämään tyhjästä tekemistä. Niinpä jos satun olemaan vapaa vaikka vasta kymmeneltä illalla, tulee hän silloin. Olen sanonut suoraan, että menen tässä nukkumaan, jos lähdet kohta. Mitään ei tapahdu.
pariin päivään kun tämä soittaa äläkä aukase ovea
Olisiko sinulle kauhea menetys luopua tuosta kaverista? Sanoit tuolla alussa, että sinulla on ollut hienoja hetkiä hänen kanssaan, mutta kompensoivatko ne tuota takertumista tarpeeksi?
Tuossa vieressä on neuvo olla vastaamatta puhelimeen ja ovikelloon. Olen samaa mieltä tämän viimeisimmän kirjoituksesi jälkeen. Minä tein lopulta juuri tuolla tavalla, mutta ei sekään keino ole helppo: kaveri soitti yhden viikonlopun ajan muutaman minuutin välein (satoja yrityksiä) ja ensimmäisen viikon aikana parikymmentä kertaa päivässä - kumma juttu, ettei hän hoksannut, mistä kiikasti. Ei hän kauhean välkky tainnut olla muutenkaan, kun eivät vihjailut ja aika suorat sanat menneet perille.
Puhelinta ei kannata sulkea kokonaan, koska kaverisi kiipeää vaikka ikkunasta sisälle asiaa tutkimaan (ja haluathan sinä kuulla, jos joku muu soittaa). Hommaat vain kivan soittoäänen ja nautit musiikista pari päivää.
Ai niin, toinen tapaamani takertuva ihminen kävi aivan kauheaksi rakastuttuaan ukkomieheen. Hän tarvitsi terapiaa kaikkina vuorokaudenaikoina, ja mistäs muualta kuin minulta: minähän olin ollut tavoitettavissa ihan aina, kun hän halusi. Välit panin poikki, kun jouduin sairaalaan muutamaksi päiväksi ja kaveri tuli joka ilta istumaan petini viereen koko kolmituntisen vierailuajan ajaksi, puhumaan toivottomasta rakkaudestaan. Kun sain luvan nousta ja kävellä vähän (vaikka silmäni oli peitetty), kaveri alkoi tulla useammin ja talutti minut vierailuajoiksi käytävän nurkkaan istumaan, jotteivät vieruskaverien vieraat kuulisi hänen herkkiä tarinoitaan.
Anna pikkusormi, ja kohta olet ihan kädetön. :(
Nämä teidän tarinanne eivät voi olla totta (?)
Tuohon kompensointiin en oikein osaa sanoa vielä mitään. Viihdyn kyllä hänen seurassaan, mutta liika on liikaa. Se jos toinen on koko aika kylässä, rajottaa kuitenkin omia tekemisiä, vielä kun ollaan eri sukupuolta. Miten siinä lähdet kauppareissulle, laskuja maksumaan ym. Ja vaikka lähtisinkin, tulisi kaveri varmasti mukaan.
En ole vastannut läheskään joka kerta puhelimeen, ja olen pitänyt puhelintakin pois päältä. Tuli sitten kerran ovelleni. Unohtelee myöskin tavaroita luokseni, joita sitten tulee seuraavana päivänä hakemaan.
Tuo sun sairaala-juttu kuulostaa kyllä todella itsekkäältä toiminnalta, kaverisi puolelta. On se kumma, miten joillain ei ole mitään tapoja.
Jep, tuo sairaalatapaus on se ääritapaus minun kokemuksistani. Olen luonteeltani kiltii, ja kovissa kipulääkkeissä vieläkin kiltimpi.
Jokin kumma piirre minussa vetää puoleensa noita takertujia. Olen kaikin puolin (paitsi ihmissuhteissa) hyvin vahva, omillani mainiosti pärjäävä ihminen, joten minun lähelläni on kai turvallista olla. Pinnani on hyvin pitkä, enkä mielelläni loukkaa toisia ihmisiä, joten käskyttäjätyypit saavat pullistella aika pitkään ennen kuin pinnani palaa. Tämä kombinaatio on kai se syy näihin liimautujiin, mutta en minä kumminkaan tahdo luonnettani ruveta muuttamaan - olisiko se sitten edes mahdollista.
Toit ihan uuden aspektin ongelmaasi: tuo takertuja on vastakkaista sukupuolta. Otapa selvää, mihin hän pyrkii. Jos hän toivoo pääsevänsä seurustelukumppaniksi ja/tai puolisoksi, mutta sinä et ole siitä kiinnostunut, sinun kannattaa ehkä sprintata tiehesi heti ja lopullisesti. Tiedän kokemuksesta, että kotiin tullessaan EI halua nähdä kosiskelijaa istumassa porraskäytävässä odottamassa ja ovea nuolemassa.
Kauheeta!Hävettää!
Itse olin kerran,tuollainen takertuja.
Onneksi en kauaa.Lähettelin useita viestejä päivässä(1-6 viestiä) ja olin muutenkin ylikierroksilla hänen takiaan.Sitten tämä nainen sanoi,ettei pidetä yhteyttä.Uskoin.Sen jälkeen hävitin hänen,yhteystietonsa ja oloni on helpottunut.
Kaipaan kyllä häntä edelleen,mutta TERVEELLÄ tavalla.
Ihan eri asia, jos molemmat on rakastuneita niin silloin tietty haluaa olla yhdessä jokaisen mahdollisen minuutin.
Mutta jos kyse on "pelkästään" ystävyyssuhteesta, niin tuttavasi ylittää kaikki mahdolliset rajat. Vaikuttaa sairaalta. Saattaa olla skitsofreenikko, jolla ei ole muuta elämässään. Kuluttaa yhden ihmisen kärsivällisyyden kerrallaan.
Neuvoisin sinua pistämään kokonaan stopin ennen kuin hän aiheuttaa sinulle jotain ennalta-arvaamattomia vaikeuksia. Siinäpä sitten seisoisit kusessa kaulaan asti.
Mikäli hän on mieleltään sairas, hänellä kyllä on terapia ja lääkärissä käynnit yms. joten sinun ei tarvitse tuntea jättäväsi häntä yksin.
Ainakaan minä en ole häneen rakastunut. Olen aika hidas ihminen näissä asioissa, ja haluan miettiä asioita monelta eri kantilta, ennen kuin teen päätöstä seurustelusta. Olen kyllä sanonut, etten etsi mitään suhdetta, ja ettei minusta ole seurustelemaan. Jo järjen kannalta ajateltuna meidän suhde olisi aika mahdottomuus, johtuen tietyistä seikoista. Tiedän kyllä, että hänellä on (ainakin sanoo niin) tunteita minua kohtaan. Tilanne on tosi ristiriitainen, sillä en voi kieltää pitäväni hänestä, vaikka tuo "takertuminen" epäilyttääkin. Pidän kyllä hänestä, mutta en seksuaalisesti. Ja minulla on elämässäni muitakin asioita, mitkä vievät aikaani. Luulen vähän, ettei hänellä ole vielä tässä kaupungissa montaa kaveria, ja siksi haluaa puristaa minusta kaiken irti.
voi omistautua yksinomaan hänelle. Usko nyt kokeneiden sanaa: pane stoppi sille liialliselle yhdessäololle, ennen kuin on liian myöhäistä.
Minulla on myös kokemusta tuollaisesta. Tuli epämääräinen olo vaikka selostin, että seurustelen ja , että olen valmis vain ystävyyteen. Ilmeisesti miehet toivovat läsnäolonsa saavan naisen muihin aatoksiin.
Jokatapauksessa monesti, jos on vastakkaiset sukupuolet kyseessä, niin on vain kyse siitä, että nainen luulee ystävyydeksi sitä, että mies yrittää jotain vallan muuta.
Koen erittäin loukkaavaksi miehiltä sitä, että minua ei arvosteta ihmisenä. Siis sitä, että olen elämässän usein pyrkinyt ystävyyssuhteeseen miehen kanssa, mutta hyvin usein saanut havaita, että olen arvollinen vain sänkyyn.
Epäilen, että kuvatussa tapauksessa on kyse ihan samasta asiasta.
Minä olen viimeisimmän tuttavuuteni kanssa tuollainen,takertuva ystävä. Tyypissä oli jotain niin spesiaalia,jaksoi minua. Huippuja näkemyksiä. Minulla oli hauskaa ensimmäistä kertaa vuosikausiin. Sitten tuli se parisuhdekeskustelu,johon reagoin ilkeästi. En pysty,en halua... MUTTA... tyyppi vetäytyi,minä tunsin oloni epävarmaksi ja sitten alkoi viestittely... Onneksi tätä kesti vain viikon,ennenkuin poika sai lopulta sanottua,että ahdistaa. Nolo-olo. Minulla on liikaa aikaa. Sanokaa suoraan vaan,ei me takertujat muuten tajuta... Jestas että hävettää..
Sano suoraan, että mielestäsi näette liian usein etkä jaksa sellaista. Kerro, että tarvitset omaakin aikaa ja että sinulla on muutakin tekemistä ja elämää muita kavereita joita haluat välillä nähdä.
Sano, että hän viipyy luonasi liian pitkään. Jos on luvannut olla luonasi vain hetken, niin sanoistaan pitää pitää kiinni.
Jämäkästi sanot, että NYT minun pitää mennä nukkumaan, nyt LÄHDE.
Jos sillä on tunteita sua kohtaan, niin se saattaa silti kuvitella saavansa sinut, väsytystekniikalla. Ainakin itselläni on kokemusta miehistä, että vaikka niille kuinka olisi tehnyt selväksi, että mitään muuta kuin kaveruutta ei ole tiedossa ja nämä myöntelevät, että eihän me mitään, niin silti jotain kuvittelevat saavuttavansa ja käyvät "vaivihkaa" yrittämään.
Ehkä hänellä sama juttu? Jotkut naiset kuvittelevat saavansa miehen kuin miehen ja yrittävät ottaa haluamansa vaikka väkisin. Vaikka hän muuta väittää, niin hänen liimaantumisensa saattaa olla juuri sitä, että hän on aivan ihastunut ja yrittää väkisin ängetä osaksi elämääsi, (kuten hän on jo tehnyt) mutta vielä suhteeseen totuttamalla sinut jatkuvaan läsnäoloonsa. Saattaa toivoa, että näin sinä ennenpitkää kiinnyt ja ihastut häneen, vaikka nyt vielä hangoittelet vastaan.
Itse olen pistänyt välit poikki tuollaisiin kaverimiehiin, jotka ovat käyneet jotain yrittämään. Ehkä parempi hänenkin kannaltaan, jos hänellä tunteita joihin ei tule saamaan vastakaikua?
Ja
"Tuntui aika kuvottavalta, kun kuulin duunissa tämän henkilön selittäneen minusta ja itsestään ylpeänä, että "jos me ei oltais samaa sukupuolta, me mentäis heti naimisiin". Hui!"
YÖÖKKK mikä tyyppi!!! HYIII!!! :D Kauheaa ja hassua!
Lyö välit poikki, heti. Mulla nousi stressitasot niin korkealle tuollaisen "ystävän" takia, että päädyin sairaalaan ja pitkälle sairaslomalle lataamaan akkujani. Saakelin ripustautujat kunnioita mitään rajoja.