Minulla ja eräällä miehellä oli kolmatta vuotta kestävä salainen suhde. Muka hienoja hetkiä ja rakkautta. Väliin suhde säröili, koska molemmat tahoillamme pidimme kiinni perheistämme. Luulin rakastavani kuitenkin tuota toista miestä ja että hänkin rakastaa minua.
Sitten kävikin niin, että sairastuin vakavasti. Mitä teki tämä "ihana" salasuhteeni.. Lupasi olla tukena, mutta tosiasiassa pettikin minut aivan kuten oli pettänyt jo puolisonsa minun kanssani. Etsi siis uuden salapanon itselleen ja jätti minut sairauteni ja kuolemanpelkoni kanssa "yksin". Ei edes raukka kyennyt suoraan sanomaan, itse sain kaivaa totuuden esiin.. Sen arvoinen olin siis hänelle. Siihen loppui rakkaus ja ystävyys, kun sairastuin.
Sen sijaan kuka on pysynyt rinnallani, kuljettanut lääkäriin, valanut uskoa tulevaan, kertonut rakastavansa.. Oma mieheni.
En ymmärrä miten koskaan olen voinut pettää häntä ja miten vasta nyt silmäni aukeavat näkemään mikä elämässä on tärkeää! Siihen tarvittiin todellinen shokkihoito, pysäytys. Tekisi hyvää teille muillekin pettureille.
Kyllä tuntuu turhilta entiset murheet, ällöttäviltä ne muka kauniit salaiset hetket.. Pelkkää irstailua se oli. Voi kun olisin ymmärtänyt sen jo aiemmin, olisin säästynyt monelta omantunnon tuskalta ja salaisen suhteen aiheuttamalta stressiltä.
Tuli kyllä kertaheitolla selväksi, millaisen miehen kanssa olin ollut tekemisissä. Raukkamainen pelkuri. Olin tärkeä vain niin kauan, kuin hän hyötyi minusta = sai seksiä.
No, hän kärysi tästä uudesta salarakkaastaan, vaimo näytti ovea.. Mies sai lähteä.
Nyt hän saa sitten opetella uutta elämää uuden perheensä kanssa. Pakon edessä lähti ja nyt sitten on tämän uuden naisen riesana. Toivotan onnea kaikille osapuolille.
Itse paranen sairaudestani, kadun syvästi tekosiani ja aion kohdella miestäni sillä tavalla ja arvolla, jonka hän ansaitsee.
Sitten kävikin niin, että sairastuin vakavasti. Mitä teki tämä "ihana" salasuhteeni.. Lupasi olla tukena, mutta tosiasiassa pettikin minut aivan kuten oli pettänyt jo puolisonsa minun kanssani. Etsi siis uuden salapanon itselleen ja jätti minut sairauteni ja kuolemanpelkoni kanssa "yksin". Ei edes raukka kyennyt suoraan sanomaan, itse sain kaivaa totuuden esiin.. Sen arvoinen olin siis hänelle. Siihen loppui rakkaus ja ystävyys, kun sairastuin.
Sen sijaan kuka on pysynyt rinnallani, kuljettanut lääkäriin, valanut uskoa tulevaan, kertonut rakastavansa.. Oma mieheni.
En ymmärrä miten koskaan olen voinut pettää häntä ja miten vasta nyt silmäni aukeavat näkemään mikä elämässä on tärkeää! Siihen tarvittiin todellinen shokkihoito, pysäytys. Tekisi hyvää teille muillekin pettureille.
Kyllä tuntuu turhilta entiset murheet, ällöttäviltä ne muka kauniit salaiset hetket.. Pelkkää irstailua se oli. Voi kun olisin ymmärtänyt sen jo aiemmin, olisin säästynyt monelta omantunnon tuskalta ja salaisen suhteen aiheuttamalta stressiltä.
Tuli kyllä kertaheitolla selväksi, millaisen miehen kanssa olin ollut tekemisissä. Raukkamainen pelkuri. Olin tärkeä vain niin kauan, kuin hän hyötyi minusta = sai seksiä.
No, hän kärysi tästä uudesta salarakkaastaan, vaimo näytti ovea.. Mies sai lähteä.
Nyt hän saa sitten opetella uutta elämää uuden perheensä kanssa. Pakon edessä lähti ja nyt sitten on tämän uuden naisen riesana. Toivotan onnea kaikille osapuolille.
Itse paranen sairaudestani, kadun syvästi tekosiani ja aion kohdella miestäni sillä tavalla ja arvolla, jonka hän ansaitsee.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Hyvä kun edes nyt valkeni, mitä on tullut touhuttua. Olen yli 50-kymppinen, pettäjän kanssa elänyt nainen. En tunne kauheasti sympatiaa, mutta en iloitsekaan puolestasi. Sanoin aikanaan miehellenikin, että olen ihan varma, että asiat jollain tavalla kostautuu eli tulee herätys. Sinun kohdallasi oli sairaus, joka on tietysti ikävä asia. Jos käännän asian toisinpäin ja katson petetyn suunnasta. Ajattelitko tai ajatteleeko pettäjä, että juuri sinä voit olla myös toisen ahdingon aiheuttaja, joka voi johtaa sairastumiseen? Kuinka moni on näiden hairahdusten seurauksena menettänyt terveytensä, kenties henkensä. Sitten jotkut kakkoset täällä pärrää, ihan niinkuin heidät olisi vihitty avioliittoomme kolmanneksi. En halveksi sinua ja ymmärrään tilanteesi, mutta noin esimerkkinä mainitsin, koska ihminen tajuaa asiat vasta sitten, kun se monta kertaa on myöhäistä...
enkä empatiaa. Tosin en myöskään tarvi kenenkään ulkopuolisen anteeksiantoa.
Halusin vain kertoa oman kokemukseni siitä, kuinka asioiden arvon ymmärtää vasta sitten kun pelkää menettävänsä ne. Minun tapauksessani lopullisesti. Mieheni, lapseni, oman tulevaisuuteni, elämäni.
Nyt haluan elää päivän kerrallaan, haaveilematta turhista asioista. Arvostan normaalia arkea, yhdessä selviämistä pienistä ja isoista asioista. Mikä voisi olla tärkeämpää elämässä, kuin oma perhe ja yhteinen tulevaisuus?
En ymmärrä kuinka koskaan olen voinut vaarantaa sen, ja vieläpä niin niljakkaan äijän takia!! Toivottavasti elämämme kääntyy vielä hyväksi, Mihinkään kostoon ylemmältä tai miltään muultakaan taholta en usko. Kuka tahansa voi sairastua, mutta miksi ihmisen pitää ymmärtää elämän ainutkertaisuus vasta sitten?
Miettikää tarkaan mitä voitte menettää, ennenkuin alatte mihinkään häsläilyihin!
Sinänsä tuo miesystäväsi käytös on normaalia ja odotusten mukaista. Salarakkaus on kivaa niin kauan kuin se on "irti-arjesta" touhua. Toki on sellaisiakin salarakkauksia, joista tulee oikea parisuhde, mutta yleensä salarakkaus on jotain ihan muuta. Hankalinta lienee, jos toinen salarakkauden osapuolista odottaa suhteelta enemmän kuin toinen. Yleensä se on vapaa sinkku salarakas. Näin ei ollut sinun tapauksessasi, joten ole tyytyväinen, että sinulla on nyt miehesi tukena. Ajattele, jos olisit sinkku, jätetty ja yksin sairautesi kanssa.
vaikka varmaan niinkin on monelle käynyt. Jätetty, petetty ja heitetty sivuun, kun ei suhde enää anna sitä mitä siltä odotetaan = seksiä.
Hyi kuinka kuulostaa kyyniseltä, mutta niin totta. Kumma kun sitä ei tajua silloin, kun on siinä oravanpyörässä osallisena.
Minä koen nyt, että tämä kaikki koitui minulle lopulta pelastukseksi. Pääsin irti siitä miehestä ja opin näkemään asiat aivan uudessa valossa. Todennäköisesti paranen sairaudestani, ainakin tällä erää. Tajusin että koska vain elämä voi muuttaa kulkuaan, kuka hyvänsä läheisistäni voi menehtyä. Minun tehtäväni on elää niin arkea kuin juhlaa heidän kanssaan, ei kenenkään lipevien testosteroniukkojen imartelujen hohteessa.
no, olipas epeli. Eikö edes lähettänyt kukkia tai mitään?
Tää opettavainen tarina on kuin suoraan jostain Reginasta. Jos oikein skeptinen olisin, väittaisinpä provoksi.
juu. Puska tuli ja lipevä ukko sen mukana sairaalaan anomaan sielunrauhaa, kun siellä makasin letkuissa.
En tunne tarvetta ystävyyteen sen ihmisen kanssa, sen ystävyyden syvyys tuli nähtyä sairastumiseni myötä. Onneksi ei ole minun päänvaivanani enää.
Mitä ihmettä nuriset, tiesit varmasti hyvin että olet tekemisissä samanlaisen paska-aivon kanssa kuin mitä itse olet. Olet jopa valmis pettämään omaa perhettäsi... Ja nyt vielä jaksat valittaa.
Hyi saatana, sanon minä.
Aloittajahan kirjoitti suhteen päättyneen jo ja että hän oppi läksynsä. Mitä moralisoit?
Kylmä tosiasia on, että paljon petetään ja tullaan petetyiksi. Ilmeisesti sinuakin on petetty?
Miten niin ilmeisesti on petetty? Tarkoitatko, etteikö perheenjäsenten vaihtokauppoja, pettämistä ja mummonsa myymistä saisi halveksia ilman että on itse ollut petoksen uhrina?
Minua ei ole (tietääkseni) petetty.
Miten perhettä petetään? Luulin että vain puolisoita tai kumppaneita petetään?
Vähemmälläkin haukkumisella elämässä pärjää;-) Ihmettelen kovasti, jos joku haluaa olla oikein livenä kanssasi tekemisissä ja vielä pettämättä. Täytyy vähintään kuuro olla..
Etkös tajua että tämä on Opettawainen Tarina?
Salarakkaasi siis kärysi seuraavasta salarakkaastaan ja vaimo näytti ovea. Entä sinun rakastava aviomiehesi, tiesikö hän sinun salasuhteestasi ja tuki sinua siitä huolimatta näyttämättä ovea? Oletpa tosiaan saanut Erinomaisen Aviomiehen!
Vai jätitkö ehkä kertomatta hänelle?