Narsisti tyttäreni pilaa lastensakin elämän oikkuilullaan.Hän ei anna lasten tavata meitä isovanhempia,eikä vastaa puheluihin,ei sähköposteihin.Hän luulee olevansa jotenkin meidän yläpuolella.Me siis olemme täysiä nuijia vaikka olemme vielä työelämässä hyvissä ammateissa. Tytär sensijaan ei itseään liikauta hankkiakseen töitä.Tilaa postimyynneistä vaatteita ym ja miehensä maksaa kaiken.Ei arvosta jos ostan lapsille jotain vaatetta,hän saattaa heittää ne roskiin,sama lahjojen kanssa.Että tällaista on meidän perheessä.Onneksi tytär ei asu enää kotona vaan perheensä kanssa muualla ja meillä on toinenkin lapsi sekä hänen perhe.
Narsisti tyttäreni
pilaa
429922
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 42
Vanhimmat
tyttäresi on narsisti? Siksi, koska hänen tunteitaan/halujaan/tarpeitaan ei ole LAPSENA otettu vakavasti, eikä häntä ole kuunneltu omana itsenään! Nyt hän sitten aikuisen on kykenemätön ottamaan muita huomioon. Että sellasta jännää... (en syytä ketään, totesin vain).
hetkinen, hetkinen, mun sisar on myös - ehkä narsistinen - ehkä jotain muuta, mutta hänet ainakin otettiin huomioon mukulana. kysyin joskus jälkeen päin äidiltä, joka valitti siskon käyttäytymisestä, että muistatkos miten sen kasvatit --- ja vastaus oli, että kun ajattelin hänestä joskus tuleva IHMISEN!!! Eli mun sisko sai kaikki mitä halusi, ei haukuttu koskaan, pidettiin kuin kukkaa kämmenellä - ja nyt käyttäytyy huonosti, syyttää äitiä kaikesta mahdoisesta koko elämänsä ajalta, vaikka on asunut yli 30 vuotta toisessa päässä Suomea. Munhan se pitäisi olla narsisti tms. tuolla perusteella, mutta elän sovussa itseni ja äitini kanssa, mitä mun hyvin kohdeltu sisko ei tee vieläkään - yli 50:senä. Ei hitto vie aina voi syyttää vanhempia!!!!! Niillä on varmaan tarpeeksi tuollaisesta taakkaa kannettavana, että joku ulkopuolinen nostaa myös syyttävän sormensa! Ja kuitenkin -jokainen äiti yrittää varmaan parhaansa - niillä resursseilla mitä milloinkin on käytettävissä - taloudellisesti ja henkisesti. Jos vuosien kuluttua sitten alkaa ajatella, että miksi ja miksi tein noin ja noin, niin pitää muistaa se tilanne missä niitä juttuja ja ratkaisuja kulloinkin on tehnyt, ei sitä missä on kun kelaa. Ne ovat täysin eri asioita ja eri tilanteita - kumpa meillä äideillä olisi toimivat kristallipallot käytössä, me kun kuitenkin olemme ihmisiä eikä mitään ennustajaeukkoja.
JES. ASIAA!!
uskomatonta. Ihan samanlainen tarina meillä. Puhut asiaa.
ei mielestäni anna minkäänlaista oikeutusta täysjärkiselle ihmiselle kohdella kanssaihmisiään miten tahtoo. Ainahan siihen lapsuuteen voi vedota, ja mellastaa sitten niin, että kaikki läheiset kyyristelee. Sanktioiden pelossa eivät uskalla suutaan avata narsistia vastaan.
Miten joku voi tehdä tuollaista. Oliko teillä minkälaiset välit silloin kun hän vielä asui kotona? Tuliko silloin tehtyä tai sanottua jotakin, jota pitäisi nyt paikata jotenkin, jotta sopu syntyisi?
Minulla on tuttavapiirissä yksi perhe, jossa lasten ja vanhempien välit viilenivät todella pahoiksi, kun vanhemmat lahjoittivat hulttiotyttärelleen ainoan omaisuutensa "asunnon". Tytär pelmahti paksuksi vankilajätkälle - teki tälle pari pentua ja mies häipyi teille tietymättömille. Huumeitakin oli mukana kuvioissa. Isoveli otti kunnon pultit asiasta ja katkaisi välit kokonaan vanhempiinsa. Myöhemmin isosisko seurasi perästä. Molemmat vanhemmat kuolivat yksinäisinä lapsiaan kaivaten, omaisuutensa menettäneenä, koska tämä hulttiotytär ei paljonkaan iloa vanhemmilleen jälkikasvuineen tuottanut.
Siis narsisti tyttäreni ei ajattele muuta kuin itseään. Ei siinä auta kauniit sanat eikä ymmärrys.Hän tulee silmille ja ajaa meidät kotoaan pois vaikka oltaisiin oltu esim 5 min lasten synttäreillä.Ei olla keritty puhua juuri mitään muuta kuin lapsille joku sana.Se siitä ymmärtämisestä ja kunnioituksesta.En halua tavata häntä enää.
Niin harmi jos noin. :( Sovitteko ihan synttäreille tulosta ajoissa?
Väärin syyttää tytärtä mistään.
Hänelle on tullut jostain sanoistanne ja teoistanne todella paha mieli. Jopa elämän kestävä? Se on jo paljon. Vain positiivisella asenteellanne ja kannustavalla asenteella, olisi ollut hyvä vaikutus töihin menoon. Mutta syyllistittekö sen sijaan?
Mitä tulee roskiin heittämiseen, olisi kannattanut tiedustella, mitä tytär todella haluaa/tarvitsee eikä valmiina vaan jotain pakettiin teidän mielen mukaan.
En usko että hän ajattelee todellakan olevansa kenenkään yläpuolella. Ei ole vain pakko olla tekemisissä sellaisten kanssa jotka satuttaa ehkä uudelleen ja uudelleen... ja arvostelee. Nyt on peiliin katsomisen aika?
Paljon on vanhemmista kiinni. Sinun pitäisi olla (rakastava ja) hyviä sanoja puhuva vanhempi, ei "kiukutteleva pikkukakara". < Anteeksi sanavalintani, mutta vaikea muotoilla asia. Ja että vielä epäilet narsistiksi, satuttaa varmaan kovasti ketä tahansa. Ei ole välttämättä siitä kyse ollenkaan...
Lämpö, kannustus, ymmärrys voi tulla vaan vanhemmalta ja se auttaa toisen elämää.
Jospa nyt ei syytellä enää ketään ja keskittyisit positiiviseen tai rakentamaan, aina. Ei väkisin, vaan aloittaisit ihan omista käytösmalleista.
Voin olla väärässä, mutta suosittelen katsomaan peiliinkin... se voi auttaa saamaan asiat kuntoon ainakin teidän osaltanne.
Jos olisikin oikeasti narsisti, niin ei toista voi väkisin saada muuttumaan yhtäkkiä ja kaipa niihin olisi syynsä. Olen sitä mieltä että silloinkin positiiviset vanhemmat ovat hyvä esimerkki ... eli katkeruudet sais laittaa pois... eiks vaan. Toista ei voi muuttaa, mutta itseä voi, ja joskus sitä kautta joku muukin voi muuttua... jos niin on tarkoitettu. :) Mutta ei hän varmaan narsisti ole.
Anteeksi sanavalinnat, toivon vaan ymmärrystä kaikkiaan. Tytär on voinut kärsiä kovasi ja kauan, kun vanhemmat ovat viileitä.
No joskus voi tulla väärinkäsityksiäkin, puolin ja toisin.
Kyllä se siitä ja tärkeä on se oma käytös ja asenne ensimmäisenä -positiivinen. Kaikki negaatiot romukoppaan. Tässä asiassa.
Ja voin olla väärässäkin. Mutta tuli mieleen myös ensimmäisen vastaajan sanoma... ehkä häntä ei aikuisenakaan aina kuunneltu...
Mutta nyt ei sitten ole hyvä että vanhemmatkaan syyttelee itseään koko aikaa, vaan pitäisi jo saada se positiivinen vaihde päälle. Jokaisessa meissä on omat virheemme.
Koulu ja työ asiat vaatii oikeaa alaa ja paikkaa. Siinä on kuunneltava itseään. Ja tekeekö itsenäistä vai muuta. Paikka vaihtoehtoja pitää löytyä lähempääkin. Itsetunto hyvä kanssa, niin silloin perempi... ja usein koulutöissä voi tarvita neuvoja, joku jolta kysellä. Monesti paikat on piilossa, niitä saa etsiä ja metsästää.
No jokaisen valinta. Mutta voisi paikat olla helpomminkin saatavilla.
Onhan noita telkkusarjoja, jossa pennut vaan haukkuu vanhempiaan.
Kersana kunnon puhuttelu ja jos ei auta, niin koivuherra saparomäelle vierailulle ja sitten vielä puhuttelu.
Kyllä meillä vielä kutsuvat käymään ja mainitsevat, että oli hyvä kasvatus ja molemmat on menestyneitä. Vanhempi vaikka tyhjästä aloitti työllistää useita kymmeniä omissa firmoissaan ja satoja siihen liittyen.
Rajat pennuille, niinhän eläimetkin antaa rajoja.
Olen tyrmistynyt. Kyllä vanhempiaan täytyy kunnioittaa vaikka mikä olisi. Itselleni ei tulisi mieleenkään heittää vanhempieni ostamia tavaroita roskiin. Meidän perheessä on kaksi lasta ja vanhempani ostavat heille lahjoja, vaikka en aina niistä pidä en kyllä roskiinkaan heitä.
Miksi puolustelet vain tytärtä? Etkö ole vielä avannut silmiäsi tähän maailmaan? Väärät sanavalinnat ja ainainen anteeksipyytäminen (vanhemmilta). Höpö höpö sanon minä. Eikö lasten tulisi kunniottaa vanhempiaan.
Itse olen työläis perheestä äiti teki kolmivuoro työtä ja isä oli metallialalla. Näimme -90 luvun laman, oli iso velka kun vasta -80 luvun lopulla ostettiin talo, isä oli välillä työttömänä ja se kiristi hänen hermojaan. Äidillä oli myos työttömyys jaksoja. Elimme tiukilla ei tullut hienoja merkki vaatteita eikä mikään tullut meille tarjottimella. Jo nuorina jouduimme sisaruksieni kanssa menemään töihin ja tienaamaan itse taskurahamme. Oli paljon riitoja, mutta aina oli kuitenkin lämmintä ja ruokaa riitävästi. Vanhempani eivät ehkä olleet mitään rakastavimpia (johtui ehkä heidän rahavaikeuksistaan), mutta aina oli hyvä olla.
Sitä rakkautta he ovat sitäkin enemmän kohdistaneet minun ja sisarusteni lapsiin.
Minä en voi ymmärtää miksi aina syyllistetään vanhempia, ikään kuin heissä olisi joka kerran vika. Jokainen vanhempi tekee parhaansa ja tuossa tapauksessa minun mielestäni tyttärellä on päässä vikaa kun aiheuttaa äidilleen noin suunnatonta surua. Onko se niin vaikeaa välillä miellyttää äitiään ja ottaa lahjat vastaan vaikka se kuinka ärsyttäisi, ei ole aina pakko satuttaa. Eihän meillä ole kuin yksi äiti.
Kirjoitus on kovin raha-painotteinen ollakseen kyse tyttärn luonteesta. Mitä tekemistä sillä on suhteessanne tyttäreenne, että te olette töissä ja hän kotona, tai että hän käyttää mahdollisuutta olla lasten kanssa ja kehtaa vielä käyttää miehensä rahoja? Oletteko kateellinen, ettekö voi tehdä samoin? Ehkä tytär kokee teidän olevan hänen yläpuolellaan, ehkä hän tuntee syytökset oman elämäntyylinsä johdosta.
Ehkä teillä aiemmin on jo ollut keskusteluja noista aiheista, ja ne ovat päättyneet riitaan tai loukkauksiin? Te ette voi kontrolloida tyttärenne valintoja. Jos ette niihin sopeudu, hän sulkee teidät ulkopuolelle, koska on loukkaavaa joutua tuntemaan itsensä huonoksi oman elämäntyylinsä vuoksi. Hän saattaa kokea käynnit vain kontrolli- ja panettelukäynteinä, joista seuraa vain harmia.
Teidän mielipiteellänne tyttären elämästä on varmasti siinä mielessä merkitystä, että häntä haittaa ja että hän todennäköisesti huomaa, ettette ole tyytyväisiä häneen. Ehkä hän pelkää, mitä sanoisitte lapsille hänestä, jos kerran riidoissa olette.
Teidän kannattaa muistaa, että lapset ovat vain lainassa. Osa käy kylässä useammin, toiset eivät koskaan. Lakatkaa puhumasta tyttärestänne pahaa, vaikka hän mielestänne sen ansaitsisi. Se voi olla ainot tapa saada tilanne yhtä hyväksi kuin lapsenne kanssa. Mutta ahkeraa työmyyrää se tuskin hänestä tekee.
että hän on tuntenut jo lapsesta asti jäävänsä toisen sisaruksen varjoon.Lapsi osaa lukea rivien välistä kun toista pidetään parempana kuin toista.
Pienetkin vertailut lapsi huomaa ja saa tuntemaan itsensä syrjityksi ja kelpaamattomaksi
vanhemmilleen.Aikuisina tulee katkeruus ja se voi purkautua kyseisellä tavalla ennenkuin pääsee "sopuun itsensä kanssa, mutta se kestää aikaa. Kumpa vanhemmat osaisivat kasvattaa lapsiaan tasapuolisesti ja olla vertaamatta heidän taitojaan ja osamisiaan keskenään ja vielä lasten kuullen.Siinä leikissä se "tykätyin lapsista oppii huomaamaan millalailla voi manipuloida vanhemmat sitä toista lasta vastaan.
Suoraan sanottuna lapsesta tehdään kiero ja toisesta katkera.
Itselläni on kolme lasta 22v-30v jotka ovat saaneet täysin samanalaisen kasvatuksen. Muutos tapahtui siinä vaiheessa kun lapseni perustivat oman perheen. Tässä vaiheessa on vain yksi lapsistani joka on sosiaallinen vanhempiaan kohtaan. Vihaa ei ole kenelläkään vaan lapseni elävät niin suojattua omaa perheelämää lapsenlapsieni kanssa, ettemme mahdu siihen elämään me isovanhemmat. En todellakaan ole sitä mieltä, että asiat ovat näin kasvatuksen takia. Vaan lapseni elävät nuoruttaan lapsineen , ensimmäisessä kodissaan omana perheenään ja tuleeko siinä isä ja äiti mieleen.
Kun olemme molemmat vanhemmat työelämässä. Silloin kun lapsi oli pieni ja kärsi koliikista niin tarjosiko isovanhemmat apua? Ei. Saattoivat vaan heittää ylimielisesti että ettepä ole käyneet vauvaa näyttämässä. Nyt saa mummeli istua ihan prinsessana kotonaan ja odotella yhteydenottoa. Kyllähän siellä silloin tällöin käydään ja asiallisesti käyttäydytään, mutta ei ole ensimmäisenä mielessä isovanhempien hyysääminen ja mielenvirkistäminen.
"Me siis olemme täysiä nuijia vaikka olemme vielä työelämässä hyvissä ammateissa." Etenkin jos tyttäresi on vielä aika nuori, niin ymmärrän häntä hyvin.
Lisäksi vaikuttaa siltä, että suositte hänen sisarustaan, joka ilmeisesti elää teidän mielestänne "oikein". Ei ihme jos sisko on loukkaantunut!
Oletko koskaan kuullut Beatlesin laulua "She's leaving home"? Nyt viimeistään ehkä kannattaisi kuunnella se.
on kasvattanut?
meillä yksi sisaruksista on köllinyt kotonaan koko ikänsä ja syyttänyt kaikkia muita siitä ja rahapulastaan. Sairastelee olemattomia tauteja ja käyttää rahaa itseensä.
Säälittää se mies, joka pienellä palkalla on elättänyt ison perheen, maksanut postimyyntiostokset ym. Miehellä on vaatimaton työ, mutta siskolla ammattikoulutus ja palkka olisi ollut elintärkeä perheelle. Nyt ovat velkasaneerauksessa, vaikka elämä ei todellakaan ole ollut mitään ylellistä. Vieläkään sisko ei mene töihin. Mies puskee töitä vaikka on sairastanut syövät ym. niistä sisko ei ole piitannut tuon taivallista.
Koko aikuisiän sisko on käyttäytynyt kuin murrosikäinen ja työpaikoilla on aina tullut yhteenottoja ja töistä onlähdetty ovet paukkuen parin viikon kuluessa.
Viis vuotta sitte sisko pisti välit poikki äitiin ja minuun. Lähetteli vain törkeitä kirjeitä ja syytti kaikesta, jopa väärin ajattelusta vaikka asutaan satojen kilometrien päässä toisistamme.
Kuulin myös lastensa kärsineen äidin välipitämättömyydestä, itsekkyydestä ja silmittömistä raivareista. Ei ole todellakaan käyttänyt aikaansa lastensa hoitamiseen vaan juoksee kaikenmaailman vapaaehtoishommissa ja kirkon kuoroissa. Työkuntoa on löytynyt aina kun on ollut omia menoja ja tekemistä. Haluaisi kuulemma eläkkeelle, mutta ei pääse kun oikeasti on terve... tai on fyysisesti, psyykkisesti ei varmaankaan ihan niin kunnossa. Jos jokin ihmisen mielessä vaivaa niin, että ei pysty työtä tekemään, vaikka maailma ympärillä kaatuisi ei kaikki ole kunnossa.
Olisi liian helppo syyttää kasvatusta kaikesta mitä elämässä tekee. 30 vuotta omaa elämää on sellainen aika, että ehtii rakentaa ihan omat ongelmat ja lapsuuden ongelmatkin pystyy selvittämään jos ne vaivaavat. Jos lapsuus vaivaa vielä viisikymppisenä niin, ettei kykene elämään on syytä mennä terapiaan, sillä silloin on jäänyt jokin vaihde pahasti jumittamaan. Eikä se vastaus löydy vanhemmista.
Narsisti:
- ei koe syyllisyyttä
- yrittää hyötyä muista
- ei ole empaattinen
- vaatii jatkuvaa ihailua
- loukkaantuu helposti
- vaatii etuoikeutettua kohtelua
- ei halua kuulla kritiikkiä
- nauttii vallan käyttämisestä
- tarvitsee ihmisiä ympärilleen
- uskoo olevansa aina oikeassa
- kuvittelee itsestään ja ominaisuuksistaan suuria
- elää "kaikki tai ei mitään" -maailmassa
- harjoittaa henkistä ja joskus ruumiillistakin väkivaltaa
- käyttää kanssaihmisiä omiin tarpeisiinsa
- ei ota huomioon muiden ihmisten tarpeita ja oikeuksia
- ei näe itsessään huonoja puolia
- yrittää nostaa sosiaalista arvoaan
- haluaa olla huomion keskipisteenä
- pystyy näyttelemään oikeita tunteita
- ei tunne olevansa hoidon tarpeessa.
Edellämainittujen piirteiden lisäksi narsisti on usein myös älykäs, itsekäs, röyhkeä, hallitseva, vastuuton, ylimielinen, kateellinen, sosiaalinen, manipuloiva, epäluuloinen, impulsiivinen, itsekeskeinen, huomionkipeä, häikäilemätön, kostonhimoinen, mustasukkainen, lyhytjännitteinen ja tunteiltaan pinnallinen.
Narsistille on yleensä jäänyt traumoista johtuvia persoonallisuuden vajeita jo hyvin nuorena, josta johtuu hänen käytöksensä!!
Ps. Olen yhden narsisti miehen kohteeksi joutunut enkä tule pääsemään ikinä eroon hänestä paitsi, kun hän kuolee... Jos jätän hänet hän tappaa minut!! Hän yritti tappaa minun lapseni koska on minusta niin mustasukkainen, luulen että hän on narsisti kun näki kun äitinsä roikkui köydestä katosta.. Narsistiksi voi tulla nuorena jos vanhemmat eivät pidä hvää huolta lapsestaan ja antavat hänen kuunnella ja katsoa sairasta elämää, vahtikaa lapsianne!!!
Voi hyva ihminen, jos tama on totta eika mikaan "trolli", niin akkia poliisille.
Tai jos et halua tai voi virkavaltaa asiaan sotkea, pakkaa kimpsusi ja kampsusi silla aikaa kun aija on poissa ja lahde lapsesi kanssa vaikka toiselle puolelle maata.
Olet sen velkaa itsellesi seka lapsellesi. Mikaan omaisuus ei ole sen arvoista etta henkensa niiden edesta menettaisi. Ensimmaiset pari vuotta elat pelossa ja kitkuttelet pienella rahalla & valiaikaistoilla, mutta kylla se sita paranee. Ainakin on henkiriepu tallella, ja lapsi kasvanut ihmismoiseksi, kuka ymmartaa etta tuollainen kaytos ei ole normaalia...
Kun sita oikein kovasti haluaa, niin sisulla menet vaikka harmaan kiven lavitse.
kun jokaisella on se sosiaaliturvatunnus, ja osoitetiedot saa valtakunnallisesta rekisteristä. Se on solialistinen valvontayhteiskunta, jossa yksilö pärjää vain lauman osana.
Minulla on tyttökaveri samanlaisessa tilanteessa. Ihana ihminen, ja olisi voinut saada millaisen puolison tahansa, mutta retkahti komeaan psykopaattiin. Saa kuulla koko ajan, miten huono muka on, mutta lähteä ei saa, muuten tapetaan. Tappoi hänen lemmikkikoiransa jo, kun siitä välitettiin enemmän kuin psykopaatista (onko ihme?)
Ulkomaille muuttaminen olisi ehkä ainoa keino paeta.
Lähestymiskieltokin olisi harkinnan arvoinen.
Saakohan osoitetietoja, jos on laittanu osoitteenmuutokseen ettei hänen osoitetietojaan ole missään- Tottakai osoitetiedot ovat rekisterissä mutta ei niitä noin vain saa, jos henkilö on tietonsa salaiseksi laitattanut.
Maailmaan mahtuu uhkauksia, niillä hän pitää sinua kurissa ja herran nuhteessa. Milloin meinaat elää elämääsi jos nyt pilaat sen hullun talutusnuorassa?! Mars matkaan, selviät varmasti!
Osoitteen muutoksen tein ihan normaalisti (osoitteeksi laitoin sukulaiset), ja tiedot saa "blokata", elika niita ei pitaisi kenenkaan muun saada nahtya kuin poliisiviranomaiset (ja jotkut muut valtionelimet, en tarkalleen tieda ketka).
Kanny numeron vaihdin (poistin itseni puhelinluettosta), ja katkaisin yhteydet kaikkiin (tuttuihinkin) vahaksi aikaa. Pikkuhiljaa aloin ottamaan valittuihin henkiloihin yhteytta selittaen miksi tein mita tein. (ainut tietokanta mika voi olla ongelmallinen on AKE, sieltahan saa rekkaria vastaan nimet&osoitteet)
Tuossahan joku jo sanoi etta kannattaa lahtea ulkomaille - nuorelle kielta osaavalle ja rohkealle se varmaankin on vaihtoehto, muttei enaa minulle.
Ainoana valonpilkkuna tahan voisin sanoa sen, etta saan hyvin vahan roskapostia...
Aina voi paeta turvakotiin. Sitä kautta järjestyy uusi elämä, asunto yms. arkiset asiat.
Turvakotiin voi mennä tarksilla. Turvakoti maksaa taksilaskun.
Poliisin avulla on saatavissa lähestymiskielto ja järeämpi konsti on turvakielto,jolloin viranomaisetkaan eivät saa selville missä asut,muista puhumattakaan.
Turvakiellosta huolimatta poliisi ja veroviranomainen saavat tarvittaessa aina osoitteesi selville.
Turvakotiasiaa löytyy sivuilta: www.turvakoti.net
esim. poliisia tietämästä sinun osoitettasi. Turvakielto myönnetään hakemuksesta ja siinä tulee olla aika hyvät perustelut.
Itselleni myönnettiin aikanaan turvakielto ja se on joo uusittukin välillä. Eräällä tavalla hyvä keino, häirikkö ei saa tietoja minusta. Eikä tietysti mitkään telemarkkinoijatkaan soittele :) tosin välttämättä puhelinnumero ei mene salaiseksi jos et asiaa itse ilmoita operaattorille.
Haittaakin asiasta tietysti on kun joutuu virastoissa käymään ja ainakin virastoista tuleva posti kulkee sen jälkeen sinulle etanan vauhtia, jos tulee koskaan perille. Itselleni tuli eräs Kelan kirje 11 kuukautta päätöksen teon jälkeen. Yleensäkin viranomaisten posti sitten kulkee maistraatin kautta. Ainakin minulle.
Kannattaa todellakin miettiä haetko turvakieltoa vai ilmoitatko maistraattiin vain että haluat osoitetietosi salaisiksi. Niissä on yhtäläisyytensä mutta myös eronsa.
Tällä palstalla (meni jo seuraavalle sivulle)on hyvä keskustelu aiheesta "otin eron äidistä"
Luepas se ja katso mite monella tapaa asiat voi nähdä.
Toki voi olla ,(ja onkin, mikäli tyttäresi on saanut narsisti diagnoosin) että tyttäresi on oikeasti sellainen, kuin sanot, mutta asioilla on aina kaksi puolta.
Olen tässä miettinyt, lisääntyäkkö vai ei... päätin juuri että EN.
älä nyt tuolleen säikähdä, itsestähän se riippuu
: ) mä tein sen yhden ainokaisen mukulani kun täytin 36 ja meillä on mennyt aivan mukavasti vaikka on erottu, asuttu kahdestaan ja tehty uusioperhe. lapsi kirjoitti kerran estetiikan aineen kasvatuksesta, että nykyään vanhemmat yrittävät olla lapsien kanssa enemmän kavereita ku vanhempia, mutta vanhempia pitää aina vähän "pelätä" - luulen, että tarkoitti kunnioittamista, oli silloin vielä ala-asteella. Eli mun mukulalla ja koirilla on ollut samanlainen kasvatus: vissit rajat, joita ei ole ylitetty kysymättä ja neuvottelematta. Mutta olen kyllä joskus joutunut niitä rajoja sydän kylmänä löysäilemään - ne ovat olleet niitä äidin kasvun paikkoja. Mutta muuten on saanut kasvaa aivan niin ku on halunnut rajojensa sisällä ja jokaiseen kiinnostavaan asiaan on aina kannustettu. ei koskaan moitittu, ei mollattu, ei sanottu, että ei osaa jne. nyt tyttö menee lukemaan syksyllä biologiaa... ja sukulaisten mielestä oli kauheeta ku juuri mä sain sen mukulan - siitä ei pitänyt mun mukulana ja kasvatuksella tulla yhtikäs mitään... eli maalaisjärkee vain niin kyllä se siitä!
kirjoitti. Että narsistityttäriä ei ole ellei ole narsisti-äitiä tai -isää tai muutoin huonoja vanhempia tai vanhempaa. NARSISTIKSI ei synnytä, vaan kasvetaan sellaisessa todella vääristyneessä ja huonossa kodin ilmapiirissä, että toisista lapsista tulee narsisteja. Suojellakseen omaa rusikoitua ja tuhottua minäänsä, vaikkakin täysin väärällä tavalla. Narsismi kun ei tiettävästi enää koskaan aikuisiällä parannu.
Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa, vai miten se menikään.
Kyllä meillä oli kunnon perhe ja hyvät tavat jokaisella,,kunnes tämä tytär alkoi pomottamaan kaikkia.Kieroili,valehteli,salasi asioita vanhemmiltaan,tuli silmille pienimmästäkin poikkipuolisesta sanasta.Heitteli ovia,ei tehnyt mitään kotitöitä vaan teetti kaikki pikkuveljellään.Haki vaatteensa ruotsista 15v ja oli reissuillaan 3-4 vrk.Ei siinä auttanut kaunis puhe eikä mikään muukaan konsti.Että turha syyllistää meitä vanhempia koska hän on vieläkin sellainen miehensä kanssa.Meillä ei ryypätty eikä muutakaan kummallisuuksia tehty.
"--- Meillä ei ryypätty eikä muutakaan kummallisuuksia tehty. --- "
Ei tämä ole mikään todiste siitä, ettäkö lapsesi olisivat saaneet sen kaiken mitä olisi tarvinnut! Ei "ulkokultainen kunnolla eläminen" takaa yhtään mitään siitä mitä sisällä päin perheissä tapahtuu!!!
Useinmiten ongelmat lähtevätkin perhekuvioiden tunnepuolen häiriöistä tai kommunikaatio-ongelmista tms. Lasta ei kyetä tukemaan ja huomioimaan lapsen tarvitsemalla tavalla hänen varhaisina vuosinaan.
Monesti niissä "nuhteettomissa ja ulos päin normaaleissa" perehissä niitä ongelmia piilee paljonkin. Ongelmia, joita asianomaisetkaan eivät välttämättä huomaa, koska pitävät esimerkiksi sosiaalista hyväksyntää, työtä tai statusta sisäistä hyvinvointia tärkeämpänä asiana... Tai jos ongelmia huomataan ne lakaistaan visusti pöydän alle - tai, sysätään yhden perheenjäsenen syyksi ja viaksi. Tästä tulee sitten se "ongelmalapsi"...
on narsistiäiti, ja hänellä puolestaan oli oma äitinsä narsisti. Sillä tavallahan se jatkuu. Me muutkin olemme kahjoja; yksi on tunnevammainen, toinen paranoidinen, yksi pakkoneurootikko, ja pari uskonnollista hihhulia. Ja sitten minä, joka on kaikin puolin hyvä:)
joku mennyt pieleen,jos tytär käyttäytyy noin.
"vikaa" mutta en yksin voi kuvitella kenenkään kohdalle käyttäytymisen syyksi kasvatusta.
Olen kuullut ja seurannut tahtomattani monia perheitä, esim sukuani ja kälyjen sukuja, avomieheni sukua ym ja tullut siihen tulokseen, että sisarusten kirjo ja heidän elämänsä valinnat, pärjäminen menestymiset ym ovat "eri maata" ja silti kaikilla on ollut samat lähtökohdat perheissään.
Toki saamme perimässä tiettyjä geenejä ja jos osuu kohdalle useampi huonoja ominaisuuksia sisältävä "geenirypäs" niin riskit ovat suuremmat huonompaan kohtaloon ja käyttäytymiseen. Ongelma on siinä, että vanhempien pitäisi havaita lasten eroavaisuudet pienenä ja pyrkiä kasvattamaan ja ohjaamaan lasta siten, että vahvistetaan hyviä ominaisuuksia ja huonommista ohjataan pois.
Kasvatus onkin enemmän ohjaamista kuin kasvatusta.
Sen verran vielä, että omissa suvuissa ja lähipiirissä samat lähtökohdat saaneista lapsista on "kehittynyt" rappiolla olevista aikuisista aina tohtoris ihmisiin ja siltä väliltä. Kaikilla olisi ollut samat mahdollisuudet ja koulutukset jos olisivat olleet kiinnostuneet. Myös ihmisinä osa on eritäin pinnallisia, eivät ota muita huomioon ja osa hyvin lämpimiä ja empaattisia.
Meitä oli kolme lasta, saimme kukin aivan erilaisen kohtelun vanhemmiltamme. Eli helppo kai sitä on ulkoapäin todeta ykskantaan, että "noilla on samat lähtökohdat ja silti niistä tuli erilaisia".
Ei se kyllä noinkaan yksinkertaista ole, tiedoksi vain.
kokea, mutta pääsääntöisesti vanhemmat pyrkivät tarjoamaan samaa kasvualustaa jokaiselle, mutta ongelma onkin siinä, etteivät vanhemmat näe lastensa erilaisuutta ja erilaisuuden vaatimaa kasvatusta ja kohtelua.
Useimmiten ihminen (ihmisen alku) tarvitsisi yksilöllisen kasvatuksen ja kohtelun - aivan kuten on vasta viime vuosina ( ehkä n 10-15v aikana) kasvatus/psykologian ym asiantuntijoiden toimesta toitottu monissa yhteyksissä. Mm päiväkodit ja koulut alettiin ohjeistaa toteuttamaan yksilöllistä kasvatusta ja opetusta.
Itsekin olen usean lapsen äitinä havainnut, että toinen lapsi tarvitsee erilaista tukea ja ohjausta kuin toinen. Niin erilaisia ovat.
Omassa sisarusparvessa ei ollut rahallista tms jaettavaa vaan maailmalle piti lähteä nuorena. Eväänä ja oppina rehellisyys ja työnteko. Ei maallisen mammonan(minkään loiston tai aineellisen) tavoittelu.
REHELLISESTI! Mitä tapahtui silloin, kun tyttäresi oli vauva-taapero? Kykenetkö ajattelemaan asiaa niin kriittisesti, että voisit ajatella oman toimintamallisi johdosta aiheuttaneesi tyttärellesi tunne-elämän vaurioitumista?
Ymmärrän täysin tytärtäsi!! En mäkään todellakaan ottaisi vastaan lahjuksia/vastaisi yhteydenottoyrityksiin, jos äitini olisi niin sokea-ymmärtämätön-itsekeskinen-manipuloiva-tuuliviiri-saippuapala-vastuuntunnoton omasta käyttäytymisestään- että yrittäisi tosta noin vaan tulla osaksi elämääni, vaikka ei ole halunnut auttaa/nähdä vaikeuksiani tms.
Äidistä se on kaikki kiinni., Kasva ensin itse! Kyllä sä osaat toimia oikealla tavalla jos haluat, tunnethan tyttäresi! ÄÄLIÖ!!!