Olen jo pitemmän aikaa ihmetellyt anopin ja apen kiireitä (ja itsekkyyttä)? Anoppi puolipäivä töissä ja appi eläkkeellä. Mieheni veli sai lapsen ja heti lapsen syntymän jälkeen anoppi/appi lähtivät 9 vk:n lomalle ehtien sitten kyllä ristiäisiin (heille ristiäiset olivat pieni juttu ja suuri juttu se, että HE pääsivät juhliin...). Entäs sitten se kun me pyydettiin anoppia, että hän voisi hoitaa säännöllisesti n. 2 h joka toinen viikko eli 4 h kuukaudessa (meillä ei ole muita sukulaisia paikkakunnalla eli lastenhoitoapua saamme vain maksusta), niin anoppi sanoi, että ei ehdi "kun voi joutua lähtemään matkoille". Minä tietysti olen tehnyt jotain pahaa (olen paha miniä), mutta entäs tuo kun toinen miniä on anopin kanssa hyvissä väleissä...Et näin meillä!
Kiireinen anoppi ja appi??
Kamala nimiä - anopit aina ...
131114
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Höh eihän kenenkään tarvitse luvata toiselle säännöllistä lastenhoito apua, kyllä aikuisilla, jo lapsensa maailmalle lähettäneillä ihmisillä voi olla joitakin omiakin menoja. Matkalle voi lähteä ihan milloin huvittaa miettimättä ja stressaamatta luvattuja lapsenhoito vuoroja.
Itselleni ei tulisi mieleenkään vaatia moista omalta anopiltani taikka äidiltäni.
onnenlahjat !
Itse olen jättänyt kaikki omat menoni ihan sen takia, että jos vaikka joskus pääsisin hoitamaan lapsenlastani. Sellaista onnea ei minulle ole suotu. Mieluummin miniä ottaa ventovieraan hoitajan pienelle lapselleen kuin antaa lapsen edes hetkeksi mummon hoitoon. Tämä mummo kun sattuu olemaan anoppi.
se paljon puhuttu "oma elämä".
Tämän on pakko olla provo, ei kukaan voi oikeasti olla noin tyhmänröyhkeä kuin aloittaja kirjoituksensa perusteella on.
Juu, kyllä minun lapseni ainakin melkein "kiukkuavat", että ottaisimme pikku lapsoset hoitoon. Tuuntuu, ettei voi sanoa ei. Mielellään hoidammekkin, mutta joskus ei jaksaisi tai on oikeasti oma meno (joita on tosi harvoin kylläkin) tai on ollut sitten kiista, KUMMAN lapsia NYT hoidetaan esim: vapun aatto, uudenvuoden aatto, Juhannus, roc-tapahtmien aikaan, kun molemmilla lapsillani on ollut "mnoja" juuri tuolloin. Niin, nyt kävi niin, jotta miniä otti yhteyttä yli vuoden jälkeen (oli paussi tapaamisissa, myös lasten, jos joku muistaa, mummo 50 v. kirjoitukset tällä palstalla?!) j aitse pyysi minua ottamaan yhteyttä lapsenlapseeni, antoi numeronkin, pojalla ON KUULEMMA OLLUT TOSI IKÄVÄ ja sanoi, että meidän välit ovat huonot, mutta siitä huolimatta voisinko ottaa yhteyden poikaan. Ilman muuta otin heti ja pyysin meille kylään, ja tätinsä toikin ja samoin molemmat pojat olivat koko viime viikonlopun vuoden paussin jälkeen mökillä. Ajattelen VAIN lapsia ja poikaani, mminiä on mikä on eikä muuksi muutu. Aion olla etäinen, neutraali, "poissaoleva" anoppi miniälle, toki lapsiin en. Miniä sis haukkui minut syyttömästi pataluhaksi josta sian kuulla kyliltä ! Lisäksi hän löi minua ja kaikkea mahdollista, jos muistatte. tapsin miniän ja poikani, molemmat käyttäytyivät, kuin ei mitään olisi koskaan ollutkaan. En välitä mitään, vaikka tiedän miniän haukkuneen minut ja koko minun suvin 2.6. tyttäreni hääjuhlassa humalapäissään yöllätäysin maanrakoon. Olkoon. Keskityn pikku-poikaan. Kyllä pojalla oli ilo ja leveä naama, kun pääsi VIHDOIN mummon syliin. Sanallakaan emme kukaan puhuneet mistään "aikuisten asioista", vaan aivan ihan muista jutuista. Lapsi on saanut varmaan kuulla vaikka mitä. Mitähän pikku-ukko miettii, kun otin heti yhteyden pyynnöstä ja otin lämmölä vastaan ja meillä oli myös lettukestit ( tätinsä perhe) kun oli koiramme synttärijuhla ja äitinsä on haukkunut minua lasten kuullen (olen ihan varma mininäni tuntien - ei sanojaan säästele!). Kaikki hyvin - tähän saakka. Enkä aio ottautua mihinkään enkä ainakaan provosoitua. Tämmöine lopputulema tällä kertaa. Katsotaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Pyysin poikaa luokseni ihan yksistään useammaksi yöksi mökille, jos tahtoo. Soittelen sitten pikkumiehelle joku kerta. Katsotaan pyydetäänkö synttäreille. Viime vuonna laitoin kortin, rahaa ja valokuvia, niin kaikki palautettiin vittumaisin viestein ! Oliko Narsku-miniän alistuttava lasten painostuksen alla. Kuulemma on ollut kauhea ikävä ja kova tulo mummon ja papan luokse ! Vai, onko pojill aollut lisäksi häiriökäytöstä (ei voinut olla vaikuttamatta lapsiin, kun miniä katkaisi kerralla lasten ja meidän lämpimät välit, kuin ukki ja mummi olisivat kuolleet lasten silmissä ja kuitenkin serkut puhuneet lapsille kaikkea meidän mökkihommitsa, joista pojatkin itse saivat nauttia 6 v.) ja esim. koulussa tai/ja lastenneuvolassa asia tullut julki ? Kukas tietää, eikä väliä. Pääasia, että lapsi sai olla mummolassa kuin ennenkin ja toiovn mukaan vielä monta kertaa. Miniän poikaa olemme kohdelleet tasa-arvoisesti AINA. Kaikki maailman lapset ovat meille tärkeitä, lapsi itse ei valitse vanhempaansa, se täytyy muistaa. En ole ylpeä ja "nöyrryn" Narksu-miniän edess VAIN lasten takia, muuta ei tarvitse. Miniän käytöksest huokuu koko ajan "hänen valtansa". Mutta kyllä tietää, ettei meistä ole kumpikaan tulossa enää hänen "hoviinsa" palvelijaksi ja hyväksikäytetyksi. Eläkööt siten, jotta oma raha riittää. Rahaa menee alkoon ihan tarpeeksi, heillä siis. . T: Mummo 50 v. PS: Elämä ON ihmeellistä!
Kuule, anoppisi on oman osuutensa lastenhoidosta tehnyt. Varmaan suurin osa anopeista mielellään hoitaa lastenlasta silloin tällöin, mutta säännöllisen hoitoavun edellyttäminen ei ole kohtuullista. Olen itse asunut lasten pienenä ollessa paikkakunalla, jossa ei ollut ainoatakaan sukulaista mailla halmeilla. Niinä vuosina emme miehen kanssa käyneet missään yhdessä, vaan vuorotellen hoidimme asioita, ja toinen oli lasten kanssa kotona. Hyvin meni, mutta nyt kun lapset ovat jo isoja, on hienoa lähteä vaikkapa ex tempore -ulkomaanmatkalle tuosta vaan. Jos hoitoavun tarpeesi liittyy työasioihin, niin maksullinen apu on ihan luonnollinen asia nykymaailman oloissa: jokainen pikkulapsiperhe maksaa päivähoidosta.
En ole muuten vielä anoppi, en varmaankaan aika moneen vuoteen, koska esikoinen on vasta 19.
Mie olen ollut neljälle lapselle (tyttären ja pojan) lastenhoitoautomaatti aina. Yksi näistä lapsista on miniän x-liitosta oleva ja jo vauvasta lähtien hoidimme sitäkin ukein kanssa. Elikkäs: hoitojaksot ovat olleet aina yleensä perjantaista kl n. 16.00 sunnuntaihin klo 15.00 noin. Olemme siis mökkeilemässä lauman kanssa, siis myös talvisin (talviasuttava mökki). Olemme hoitaneet kaikki vauvasta, eli n. 2-3 kk ikäisestä lähtien ja jopa sairaita ! Hoito siksi, jotta vanhemmat saa levähtää tai ovat vuorotöissä, kuka missäkin. Lisäksi olemme pyynnöstä hoitaneet kahta veljenpoikaani. Olemme molemmat työelämässä, mie olen vajaat 50 v. ja ukeli nyt 60 v. Kun on ikää jo tullut (lapset ovat 10v. ja 10 v. ja 7 v. ja 7 v. ja 7 v. 4 v.), niin joskus emme aina oikeasti jaksaisi passata ja vahtia lapsia. Mökillä varsinkin saa olla monta silmää, mikäli katraan tahtoo pitää koossa. Jumalan kiitos mitäänei ole vielä sattunut, mitä nyt nuorimmainen Juhannuksena "riisti" 7 10 vuotiaalta mönkijän "vahingossa" ja ajoi rantalepikkoon ! Kyllä kaikki säikähdimme ! Kaikki tapahtui salaman nopeasti ja meidän silmien alla! Me ostamme kaiken ruuan (jopa vaipatkin ostimme lääkkeitä) hoitorumban aikoihin. Nytkin olemme ollett kolme peräkkäistä viikonloppua hoitamassa lapsosia, mutta ajattelimme "pitää lomaa" sitten jonkun aikaa. Oma vuosiloma on elokuussa. Pienenä tyttären tytär oli varmaan n. 3x/kk ja aian pe-su ! Eräänkin kerran oli 7 yötä putkeen ja vanhemmat olivat lomareissulla Hesassa. Niinpä tyttö aikoi itkeä jo meidän perään ja kutsua meitä äidiksi ja isiksi. Nyt isompanan olemme isi-ukki (ukki ei ole edes biologinen!!) ja äiti-mummi! Eipä onneksi ole enää vaipparumbaa ja yöherätyksiä ja ovat olleet terveinä nykyään kaikki. Itse hoidin jo pikkuveljeä, aivan viikon ikäistä, kun olin 8 v.. Olen maalta ja pakko oli hoitaa nuorempia ja tehdä ruokaa, siivota, heinättää, olla puimassa mukana miesten töissä, kun veli on nuorempi ja sitten oli tuo vauveli. Kiva on, kun lapsia on, mutta se jatkuva heidän vaatiminen ja vahetiminen vie veronsa, kun jo ikää on ja meilläkin on henkisesti aika raskas työ viikolla. No, perjantaina tulee kaksi lasta mökille mukaan taas. Ajetaan veneellä, käydään verkoilla, etsitään matoja, paistetaan muikkua ja lettua muuurikalla, saunotaan ja uidaan, kerätään mansikkaa, tehdään masikkakakkua, tehdään puita, siivotaan ja touhutaan yhdessä. Koetan opettaa lapsia työhön siinä sivussa, että eivät ole ihan uusavuttomia. Sain tällä viikolla lehdestä lukea, kuinka 17 v. NAINEN (itse olin jo äiti tuolloin!) kertoo, ettei osaa keittää perunoita !!!!T: Mummo 50 v.
Uskon, että olet ihana isoäiti lapsenlapsillesi, mutta se mitä revit selkänahastasi, ei ole kohtuullista sinua itseäsi kohtaan. Itse olen vain hieman nuorempi kuin sinä, mutta sain ensimmäisen lapseni melkein kolmekymppisenä. Sitä ennen asuimme yhdessä kuusi vuotta viettäen kahden aikuisen ihmisen vapaata elämää. Lasten tulon aiheuttama muutos oli iso, mutta olimme tavallaan siinä vaiheessa "katsoneet loppuun" menemisen ilot, ja lasten kanssa oleminen oli enimmäkseen mukavaa. Elämäni on siis kulkenut kovin eri tahtiin kuin sinun.
Lapsenhoito on kuitenkin rankkaa puuhaa. En halua moittia sinua, koska teet tärkeää työtä, mutta eikö olisi aika jo ajatella omiakin tarpeita? Kun kaikki ovat tottuneet siihen, että olet lastenhoitoautomaatti, homman katkaiseminen voi olla vaikeaa, mutta jospa vaikka asteittain järjestäisit lisäaikaa itsellesi.
50 vuotta ei minusta oikeastaan ole mikään täyspäiväiseksi mummoksi heittäytymisen ikä, mutta jokainen tietysti elää elämänsä kuten elää. Omassa suvussani naiset ovat olleet monessa sukupolvessa jo kuusissakymmenissä tullessaan mummoiksi. Itse elän lähes viisikymppisenä mieheni kanssa melkein uutta nuoruutta, johon kuuluu nimenomaan lähtemisen vapaus. Kapakoista yms. sauhuamisesta en välitä, mutta matkustelu on lähellä sydäntä.
Minä olen 19v ja jännitän juuri anopin ja apen tapaamista. Koska onhan myös miesystävän vanhemmat jo appivanhempia vaikkei ihan vielä naimisissa ollakaan. Siis jos virallisesta seurustelusta puhutaan. :)
Olet kovin nuori tyttö. Kuten näiltäkin palstoilta näkyy, avioliitto on äärimmäisen monimutkainen laji, joka vaatii suurta kypsyyttä. Älä kiirehdi leikkimään "rouvaa" ja "kotileikejä", ehdit kyllä näihin puuhiin. On minunkin pojallani ollut vakituinen tyttökaveri yli vuoden verran, mutta en missään tapauksessa ajattele olevani hänelle mikään anoppi, vaikka tosi kiva tyttö onkin. Olen poikakaverin äiti.
En toivoisi kenenkään 19-vuotiaan vielä tuossa ikävaiheessa ajattelevankaan avioliittoa. Jatkakaa rauhassa seurustelusuhdettanne, olkaa onnellisia. Jotkut väittävät, että nykyään erotaan liian helposti. Minusta nykyään mennään naimisiin ja tehdään lapsia liian helposti - näihin kasteen pitäisi kynnyksen olla paljon korkeammalla.
En ymmärrä mitä ihmeellistä oli appivanhempien lomassa juuri lapsen lapsen syntymän jälkeen? Oliko matka sovittu jo aikaisemmin? Olisiko heidän pitänyt perua se ja jos niin miksi? Ei kai appivanhempien tarvi olla missään päivystysvalmiudessa.
Tämä on minusta näitä ikuisuus kysymyksiä. Toiset isovanhemmat haluavat elää elämäänsä lastenlapsia varten ja toiset taas elää omien harrastusten ja menojensa mukaan. Kumpikin lienee yhtä hyvä vaihtoehto, jos se on heidän oma valintansa. Kyllähän vanhemmat hoitavat omat lapsensa eikä se ole isovanhempien tehtävä.
Itse en ole vielä isovanhempi, mutta pienten lasten äiti olen ollut. Kummastakaan isoäidistä ei ollut koskaan lapsenhoitajaksi korkea ikänsä vuoksi. Mutta onhan olemassa MML ja muut lapsenhoitopalveluita tarjoavat tahot.
näitä miniä-anoppi vaikeuksia.
Itselläni oli aivan ihana anoppi,
jonka kanssa tulin hyvin toimeen.
Toisaalta en koskaan yrittänytkään
sysätä vastuuta lapsistani hänen hartioilleen.
Itse hoidin lapseni ja anoppi oli iloinen
voidessaan silloin tällöin viettää hetkisen
lapsenlastensa seurassa.
Jälkikasvua kannattaisi hankkia vasta sitten,
kun on valmis kantamaan täyden vastuun heidän
hyvinvoinnistaan.
Jos on joko niin persaukinen tai sitten niin saita, ettei voi lapselleen palkata hoitajaa, niin pitäisi hiukkasen harkita etukäteen.