Jännitän ihan hirveästi syntymäpäivääni, joka on ensi viikolla, koska viime vuonna meni koko homma ihan pieleen. Poikaystäväni (nyk. avomies) ei nimittäin ostanut minulle mitään syntymäpäivälahjaa, vaikka tiesi, että pidän syntymäpäivää todella tärkeänä juhlana (lapsuudenkodin peruja). EKSÄLLENSÄ (!) oli kuitenkin 3kk aiemmin ostanut lahjan (konserttiliput!), vaikka heidän erostansa oli tuolloin jo melkein 2v. aikaa!
Pahoitin tuolloin mieleni kovasti, mutta olin niin järkyttynyt aluksi etten pystynyt sanomaan, kuinka paha mieli minulle tuli. Viikon päästä siitä sitten vaan yhtenä iltana purskahdin itkuun, kun en enää kestänyt painoa sydämellä. "Emmä tajunnu et se oli sulle niin tärkeetä. Emmä keksiny mitään." Sanoin, että mikset soittanut mun siskolle ja kysynyt vinkkejä, mutta ei kuulemma ollut tullut sekään mieleen vaikka ihan hyviä ystäviä hekin siis ovat.
Nyt ahistaa ihan sairaasti, koska elättelen innokkaasti toivoa, että tänä vuonna saisin sitten jotain extrakivaa lahjaksi. Tai edes jotain. Mitä tahansa. Sitä en tiedä, että ostiko enää tänä vuonna eksällensä mitään, tosin sattumoisin joutui juuri eksänsä syntymäpäivänä menemään korjaamaan tämän tietokonetta, sattuipa sopivasti...
Ja sitten masennun, kun veikkaan, että äijä ei muista koko juhlapäivää edes :( Kiusallanikaan en tietenkään ole muistuttanut, koska saan perverssiä tyydytystä itsesäälissä pyöriskelystä.
Pahoitin tuolloin mieleni kovasti, mutta olin niin järkyttynyt aluksi etten pystynyt sanomaan, kuinka paha mieli minulle tuli. Viikon päästä siitä sitten vaan yhtenä iltana purskahdin itkuun, kun en enää kestänyt painoa sydämellä. "Emmä tajunnu et se oli sulle niin tärkeetä. Emmä keksiny mitään." Sanoin, että mikset soittanut mun siskolle ja kysynyt vinkkejä, mutta ei kuulemma ollut tullut sekään mieleen vaikka ihan hyviä ystäviä hekin siis ovat.
Nyt ahistaa ihan sairaasti, koska elättelen innokkaasti toivoa, että tänä vuonna saisin sitten jotain extrakivaa lahjaksi. Tai edes jotain. Mitä tahansa. Sitä en tiedä, että ostiko enää tänä vuonna eksällensä mitään, tosin sattumoisin joutui juuri eksänsä syntymäpäivänä menemään korjaamaan tämän tietokonetta, sattuipa sopivasti...
Ja sitten masennun, kun veikkaan, että äijä ei muista koko juhlapäivää edes :( Kiusallanikaan en tietenkään ole muistuttanut, koska saan perverssiä tyydytystä itsesäälissä pyöriskelystä.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Jos ongelmia ei ole, niitä voi aina tehdä!
Jos jotain osaisin neuvoa niin yritä tehdä miehellesi selväksi kuinka tärkeää syntymäpäiväsi on. Jos hän ei mitään keksi, voisi ostaa vaikkapa lahjakortin jonnekin. Tai antaa vaikkapa hierontaa, kynttiläillallisen tai vastaavaa.
Meillä on turha edes toivoa mitään sellaista. Mies sanoi että ostaa ennemmin ystävälleen kuin minulle mitään lahjaa (synttärit samana päivänä).
Ja yhdessäoloahan on ollut jo vuosia. En enää odota syntymäpäivältä yhtään mitään, pelkkää masentuneisuutta kun ei muista. Itse kun tykkään hemmotella miestä syntymäpäivänään.
Näköjään käy rentut edelleen hyvin kaupaksi suomalaisnaisille. Toivottavasti valinta tyydyttää.
t. herrasmies ja sinkku
Pakko tyydyttää kun mies muuten täydellinen :)
mitä teette miesten kanssa, jotka eivät selvästi arvosta teitä ja suhdettanne yhtään? Laittakaa arvostamaan. Eron jälkeen tuollaiset yleensä lupaavat maat ja taivaat ja syntymäpäivälahjoja vaikka joka päivälle.
kannata mitään lahjoja tuhlata, sama mitä valitset, ei kelpaa kuitenkaan. Eron jälkeen saatan kuvitella, että sitä yrittää mitä tahansa lahjontaa, kun ämmä yrittää estää jopa lasten tapaamisen.
oikeesti...mä kuulin yks vuos että en ansaitse lahjaa, mentii ulos syömään eikä mies edes tarjonnut. ollaan vieläkin yhdessä viidettä vuotta ja jotain pientä oon tosin myöhempinä vuosina saanut
Miksi ihmeessä tehdä ongelma tällaisesta asiasta?
Vihjaa nyt sille siipallesi, että synttärit on tulossa ja että haluut lahjan tänä vuonna. Ei kun ihan oikeesti: sinulla ei ole varmaan ollut oikeita ongelmia elämässäsi, vai...?
Isäni rupesi alkoholistiksi laman aikaan (olin yläasteiässä) kun vuosien bisnekset (oma yritys) meni perseelleen. Minä, entinen "isin tyttö", häpesin asiaa niin hirveästi, että en pystynyt kertomaan siitä edes parhaalle ystävälleni kuin vasta 10 vuotta myöhemmin.
Jouduin isän alkoholismin takia menemään terapiaan, joka kesti 4v. sen jälkeen kun hän x:nnen kerran oli nöyryyttänyt minua kännipäissään julkisesti ja kotimatkalla melkein tapoin itseni ajamalla kallioleikkaukseen. Ainoa syy, miksi niin en tehnyt, on se etten ehtinyt saada kaasutettua tarpeeksi vauhtia autoon.
Nyt aloittelen kolmatta vuotta terveenä masennuksesta suhteet täysin isään katkaisseena, mutta itsetuntoon on jäänyt melko paha epävarmuus erityisesti miessuhteissa. Anteeksi, jos alkuperäinen kirjoitukseni vaikutti naiivilta ja kaipaan rakkauden osoittamista esimerkiksi lahjalla. Elämä on opettanut, että sanat voivat olla pelkkää valhetta.
Mutta ongelmasi ovat jossain ihan muualla kuin merkkipäivissä ja lahjoissa.
Sekoitat nyt asioita toisiinsa? Lahjat ja sanat on asioita joilla ei välttämättä ole niin kovasti merkitystä. Teot kertoo enemmän. Se teko ei esimerkiksi ole joku kiireessä väkisin keksitty lahja. Osoittaako poikaystväsi siis tavallisessa arkielämässä välittävänsä/rakastavansa? Vai kertooko hän sen "vain" puheissaan? Se että osaa asian verbaalisestikin ilmaista on tärkeää, mutta ilman tekoja nillä sanoilla ei ole tukea. ...Toisaalta, tyhmä kysymys, kun itse en katsoisi hyvällä jos oma mieheni ramppaisi eksän luona vähintään kerran kuussa.
En tiedä teidän suhteesta mitään, mutta toi miehesi eksällä ramppaaminen ja se, että lahjan saaminen merkitsee sulle noin paljon, saattaisi merkitä sitä, että et alunperinkään saa tarpeeksi välittämistä ja rakkautta mieheltäsi. Olet siis suhteessa jonka kannattavuutta ehkä voisi harkita. Nimittäin hyvä suhde ei voi kaatua siihen että ei saa lahjaa. Vaikea neuvoa kun ei tiedä teistä.
tuonne alemmas sun toiseen viestiin...
Myönnän kyllä että tämä on vähän kärpäsestä härkänen -juttu.
Damn, kylläpä nyt toivoo että olispa vanhemmat laittaneet vähemmän painoarvoa syntymäpäivien tärkeydelle...
Tämä selitys pisti miettimään. Ei sinulla ole vaikeuksista ollut puutetta elämässäsi. Mutta näin sitä vastaillaan mitä ensimmäiseksi tulee mieleen, kun ei tiedä taustoja. Kaikkee hyvää sinulle jatkossa ja onnellista synttäriä joko lahjoilla tai ilman!
Jos mies ei osta lahjoja, se ei osta.
En ostaisi itsekään...
Vaikka tässä nyt monet pitävät ongelmaasi turhamaisuuden huippuna on pakko myöntää että sama ongelma on täälläkin jossain määrin.
Syntymäpäivä ei ole minulle niin tärkeä, mutta vuosipäivä on. Niitä on 7 tässä mennyt ohi, joinain minua on muistettu joinain ei. Niistä jotka on unohdettu tai sivutettu muuten (ei ollut rahaa/aikaa yms syillä) on jäänyt sen verta karvasmaku ettei ne ok muistotkaan enää tunnu samoilta. Eipä silti en koskaan mitään maata järisyttävää ole saanut, mutta kukkia tai jotain pientä kuitenkin.
Lahja itsessään ei ole minulle niin tärkeä, vaan muistaminen ja vaivannäkö. Toki jos tietäisin että meidän talous riittäisi luksukseen niin sitä haluaisin, mutta odotukseni ovat kyllä ihan realistiset. Siksi tuntuu todella ala-arvoiselta, jos toinen sanoo ettei ollut rahaa, sillä todella sen selkähieronnan yms hemmottelua voi antaa ihan ilman rahaa yms..
Enpä kyllä osaa sinua auttaa, olla hengessä mukana vain. Meilläkin on kohta kihlapäivä tulossa ja hieman jo pelottaa petynkö taas, inhottavaa tälläinen..
Mutta tälläkin kertaa niinkuin monena muunakin juhlapäivänä olen varma ettei mieheni ole suunnitellut/hankkinut mitään etukäteen vaikka pari viikkoa sitten tulleista lomarahoista olisi hyvin voinut varata hieman yhteiselle illalle tai jollekin, mutta kun ei varmaankaan ole tullut taas ajatelleeksi ajoissa ja selittää juhlapäivänä ettei ollut varaa ostaa mitään (suomeksi ei ollut mielenkiintoa panostaa).. Toivottavasti toisin tällä kertaa, sillä erittäin hyvä mies on kyseessä kuitenkin vaikka onkin ihan toivoton juhlapäivien suhteen..
Jos mies alkaa tuntemaan, ettei oikein osaa muistaa juhlapäiviä, niitä välttelee sitäkin enemmän...
Itsekin olen "toivoton" juhlapäivien suhteen.
Siksi en niitä huomioikaan.
Miten muuten itse huomioit miestäsi esim. kihlapäivänä?
Emme ole kihloissa tai naimisissa, joten sellaista päivää ei ole tiedossa, mutta viime vuonna ensimmäisen tapaamisemme merkkipäivänä järjestin että ikään kuin pidimme ensi treffimme uudestaan.
Avokin syntymäpäiväksi ja jouluiksi olen yrittänyt keksiä lahjan, josta hän todella pitää ja tähän asti olen onnistunut hyvin (ja aina olen jäänyt kuluissa alle 20e jos joku sitä pohtii). Ehkä se on vaan sitten sitä naisen intuitiota, että osaa valita hyvän lahjan. Tosin nyt siis olen ehdottanut, että kysyisi sitten neuvoa siskoltani, joka kyllä osaa antaa vaihtoehtoja, jos ei itse keksi ;)
ite olen sellanen etten välitä synntäreistä tuon taivaallista ensvuonna tulee40.täyteen enkä aijo juhlia niitäkään millään lailla.sisko jo hehkutteli miten se järjestää mulle bileet sit mutta tein selväks ettei vissiin järjestä.lähen mäkeen koko touhua karkuun ei kiinnosta paskaakaan pitää mitään pippaloita.mitä sitä vanhenemistaan rupee juhlimaan...
taitaa tapahtua tuo vanheneminen sinulla muita nopeammin... ja et ole kiinnostunut muusta kun itsestäsi.
Miks takia se ramppaa eksänsä tykönä vaikka ovat eronneet? Minä en tommosta kyllä hyväksyis, taitaa jätkä käydä siellä "päiväkahveilla"..
Sanoisit sille suoraan...
Jotenkin sillä eksällä aina vaan tuntuu olevan koneessa vikaa ja he ovat aina olleet niin hyvät ystävät, ettei hän halua luopua heidän ystävyydestään. Believe me, tästä on väännetty kättä monta kertaa...
Taivaalle kiitos se muija on vihdoinkin muuttanut toiselle paikkakunnalle ja tapaamiset ovat vähentyneet huomattavasti. Seurustelumme 1 vuoden aikana he kävivät usein (vähintään kerran kuussa siis) esim. leffassa kahdestaan (minua ei pyydetty kertaakaan mukaan) tai avokkini vieraili eksänsä luona, jossa katselivat tv:tä jne. Niin moneen kertaan on mies vannonut, että seksi ei ole ollut kuvassa kertaakaan, joten sen jo uskon. Mutta on ollut käsittämättömän vaikeaa ymmärtää, miksi pitää aina vaan treffailla. Onhan puhelin, sähköposti ja messenger keksitty, eivätkö ne riitä? Edes tämän naisen uusi poikaystävä ei haitannut heidän menoaan.
Itsekin erosin ystävänä kahdesta eksästäni mutta en silti koe mitään tarvetta pitää yhteyttä heidän kanssaan.
Anteeksi vain, mutta poikaystäväsi kuulostaa todella oudolta. Mielestäni on ihan ok, jos exän kanssa ollaan kavereita, mutta tällöin myös uuden kumppanin tulisi voida osallistua näihin tapaamisiin. Jos kerran ollaan vain kavereita, niin silloinhan myös uuden tyttöystävän tulisi voida olla mukana, eikö?
Eli kuulostaa siltä, että poikaystäväsi ei ole oikein (ainakaan tuonna ensimmäisenä vuonna) päässyt irti tuosta "exästään".
Miten teillä muuten sujuu? Miksi se lahja on niin tärkeä? Huomioiko hän sinua muuten ihan tavallisessa arjessa? Onko hän sulle luotettava, turvallinen, hyvä kumppani? Onko teillä hyvä olla yhdessä? Odotatko yleensäkin elämässä, että muut ihmiset tuovat sulle onnellisuutta, materiaa ja virikkeitä? Osaatko itse olla tyytyväinen omaan elämääsi ja itseesi?
Noita asioita sun kannattais pohtia, kun teet noin ison numeron jostain lahjasta. Me ei olla miesystäväni kanssa mitään lahjoja osteltu. Mulla on käynyt siinä mielessä hyvä tuuri, että mieheni on vähän samaa maata noiden juttujen kanssa. Ollaan usein sovittu, että "sitten ei ostella mitään". Mä en itse ole koskaan tykännyt tosta lahjakulttuurista. Siitä että on pakko keksiä jokin lahja. Pakko ravata kaupoissa joulun alla jne. Meidän perheessä on myös käyty läpi tiukkoja aikoja. Olin teini sillon kun monen yrittäjän, mukaan lukien isäni liiketoiminta meni nurin. Ennen sitä kuvittelin että niitä vaatteita ja leluja vaan ilmestyy aina kun isi tulee kotiin. Onneksi siitä taas noustiin, mutta perheenä tuli vahvasti esille oppi, että tärkein asia on se, että me ollaan kaikki terveitä ja yhdessä. Se on suurin lahja. Sama asia koskee parisuhdettani. Me ollaan toisillemme se suurin lahja ja osoitetaan se ihan arkipäivässäkin. Mun mielestä tietyt "määräpäivät" millon pitää lahja olla hankittuna, on ahdistavia. Miksei mieluummin yllättäisi toista ihan muuten vaan toisinaan? Mun mielestä sillä on jo hyvin paljon enemmän merkitystä. Sitäpaitsi meilläkin hieroskellaan toisiamme ihan "normi"-iltoinakin. Ei siihen mitään syntymäpäivää vaadita.
Myönnän kyllä, että teen tästä syntymäpäivästä monien mielestä turhan ison asian, mutta toisaalta minut on kasvatettu siihen, että syntymäpäivä on se vuoden kohokohta. Tajuan kyllä, että avokin perheessä asia on ollu toisin ja lähinnä vaan käteen lätkäisty seteli merkkipäivänä, mutta olen yrittänyt useampaan kertaan selittää hänelle, kuinka tärkeä tämä yksi ainut päivä on minulle vuodessa. Lisäksi hän on nähnyt kuinka huolellisesti itse aina paneudun siskoni tai äitini syntymäpäivälahjan tai muun hemmottelun suunnitteluun.
Naistenpäivästä ja ystävänpäivästä olen jo esimerkiksi "luopunut", niitä hän ei vietä, enkä joulunkaan osalta odota häneltä oikein mitään. Itse haluan hemmotella läheisiäni heidän syntymäpäivänään ja avokillenikin keksin viime synttärikseen niin kivan lahjan, että hän oli ihan otettu.
Tiedän, että pitäisi ajatella "miehet ovat miehiä" eivätkä sellaisia juhlahössöttäjiä kuin naiset, varsinkin kun tämä on niin ihana tapaus kuitenkin, että merkkipäivien ulkopuolella kyllä tuo usein esim. kukkia kotiin ihan vaan ilostuttaakseen. Siksipä muuten juuri olenkin täällä tällä palstalla purkautumassa, ettei sitten tänä vuonna enää tarvitsisi loukkaantua, jos siitä synttäristä ei vaan tule mitään. Puran paineet valmiiksi pois kun saan keskustella jonkun kanssa :)
Minun nykyinen osteli exällensä milloin mitäkin vaatteista koruihin. Vanhassa kalenterissa näytti olevan muistutus nimipäivän kohdalla kun muuttolaatikoita siivoilin, että muista ostaa ruusu kullalle. (siis exän ajoilta). Minun nimipäivääni ei ole muistanut, vaikka onkin prikulleen sama päivä, että ei pitäisi olla siitä kiinni.
Kuitenkin hän on minun kanssani ollut pisimpään ja ilmeisesti aikookin olla. On hän toki joskus pieniä lahjoja ostanut merkkipäivänä, mutta meille se ei ole kaiken a ja o. Me vietetään muutoin laatuaikaa yhdessä, seksi ja parisuhde on oikein hyvä. Enkä ole himpunkaan vertaa katkera tärkeilevälle exälle, jolle rakkaus osoitettiin lahjoilla ei muilla rakentavammilla teoilla. Exä jäi sormi suuhun miettimään mitä menetti kun mies ottikin minut omakseen. (On-off leikkinsä jälkeen.) Eli sain lahjoista parhaimman, miehen rakkauden;)
sanonpa nyt sitten minäkin jotain, sen verran tunteet alkoi vyörymään kun luin juttuasi.
siis mitä helvetti? jätkä ostaa exälleen lahjan 3 kk ennen sun synttäreitä muttei sulle mitään?
olitteko te jo sillon yhdessä? vai oliko teillä sillon uusi suhde vasta alkanut?
jos olitte jos yhdessä niin turpaan moista äijää, jumalauta!!
ja se eksillä ramppaaminen on täysin ahdistavaa ja typerää, eksät on eksiä, vanhoja heiloja!! ne jätetään menneisyyteen.
sen olen tajunnut, että sinun ja minun kaltaiset ihmiset, jotka on kokeneet kovia (mm. isän kautta) (mulla melkein sama tarina ilman itsemurha-ajatusta) valitaan ja rakastutaan aina niihin miehiin, jotka vähän niinkuin kohtelee hyvin ja sitten taas ei. tuntuu että ne omaa jotain piilovihaa tietämättömyydellään siitä miten naista pitäisi kohdella.
olen monet kerrat menettänyt järkeni miehen ajatusmaailman ja tekojen takia. hyvä mies mutta jotain samaa se tekee minulle kuin isä aikoinaan.
ehkä me käymme sitä traumaa läpi kokoajan ottamalla kumppaneiksi ihmisiä joitten kanssa tulee suru ja ahdistus puseroon?
no en mä tiedä.
terapia auttoi minuakin, ja ymmärrän enemmän kuin hyvin tuskasi tuossa asiassa. Laitathan tänne viikon päästä mitä se mies teki? ostiko lahjan vai ei? lupaan käydä lukemassa :)
kiitos ja hyvää jatkoa sinulle :)
Voi vitsit, todella mukavan viestin olit kirjoittanut! :)
Tosiaan oltiin seurusteltu siinä "lahja eksälle" vaiheessa 11kk, josta yli puolet vakavalla mielellä... Enkä tosiaan olisi niin pimahtanut siitä lahjan ostamattajättämisestä ellei tosiaan olisi eksä saanut lahjaa.
Halusin muuten vielä mainita, että mulla jäi se itsemurha-ajatus siihen yhteen ainoaan kertaan, sillä itsekin pelästyin sitä ihan hirveästi. Mutta tosi raskasta on kyllä ollut päästä yli siitä, että isä muuttui "yhtäkkiä" (suhteellista) kuin toiseksi ihmiseksi. Onneksi on sentään maailman paras äiti ja sillä kiva miesystävä :)
Koitanpa tosiaan muistaa tulla tänne sitten päivittämään tiedot, miten synttäreiden kanssa meni! Kiitos ja oikein mukavaa kesää myös sinulle :)
laittanut tänne mitä miehesi teki synttäripäivänä muttei vielä ainakaan ole viestiäsi täällä :)
jään siis odottelemaan :D
Miehesi käytös vaikuttaa kyllä todella typerältä. Jos kerran hänellä on tapana ostella synttärilahjoja (ainakin exälle) niin aika outoa, ettei sinua mitenkään muistanut.
Itse en kuitenkaan jäisi hiljaa odottelemaan, muistaako hän tänä vuonna, vaan teksin selväksi, että todellakin odotat jotain erityistä syntymäpäiviesi kunniaksi.
On se nyt ihme, jos ei voi yhtenä päivänä vuodesta jotenkin erityisesti huomioida toista. Lahjan ei edes tarvitse olla mikään kummoinen, pääasia, että se on ajatuksella hankittu.
Tais antaa kovan paketin eksälleen samalla kun hoiteli tietokoneenkin....
Avokin käytös on tosiaan kyllä vähintäänkin omituista, kun siis tuon eksän lisäksi aina kyllä ostaa veljelleen syntymäpäivälahja, vaikka tämä ei koskaan osta hänelle vastalahjaa...
Ja tuosta tosiaan olen samaa mieltä, että lahjan ei tarvitsisi olla kummoinenkaan, ajatus on tärkein. Kaupoilla käydessä ja näyteikkunoita katsellessa olen kyllä nyt koittanutkin kovasti vihjailla kaikkea mistä pidän mutta joka puuttuu, kaikkea t-paidasta sähkövatkaimeen :D Sekin on niin kummaa, että kun kauniita kukkasia tuo aina välillä ilman syytä niin miksi syyllä ei sitten voi?
Omituista että lahjoista pitää riidellä, mutta niin se vaan on. Miehet eivät pidä lahjoista, naisille asia on tärkeätä. En koskaan saanut miehiltäni syntymäpäivälahjan, mutta en loukkaantunut-ymmärsin tilanteen. Jouluna hän ilmoitti että toivoo etten ole ostanut mitään-hän ei koskaan osta mitään. Koska tiesin tämän niin olin ostanut hyvin pienen ja vaatimattoman mutta mukavan lahjan-kerroin siitä ja ilmoitin ettei tarvitse antaa mitään minulle.
Mitäs mies teki? Meni ostamaan minulle jättikokoisen ja tosi arvokkaan lahjan. En ymmärtänyt ollenkaan-ensin yrittää puhua minut ympäri etten ostaisi mitään, sitten kun kerron että hän saa vaan jotain pientä koska tiedän että hän ei pidä lahjoista niin hän muuttaa mieltänsä täysin. Eli teki minusta täydellisen noloksi. Voin hyväksyä sen että miehellä on periaatteet, mutta se että muuttaa mieltänsä noin ja tekee minut naurettavaksi... Hullua.
En siis hyväksyisi että mies ei ostaisi minulle lahjoja mutta exälle. Siinä ei ole mitään muuta logiikka kun se että hän rakastaa toista. Jos hän ei osta mitään kenellekään niin asia on ok.