Tämä ongelma kuulostaa varmasti monen mielestä naivilta: en osaa käsitellä liian hyökkääviä miehiä. Onko minulla jokin läheisriippuvuuteen taipuva ongelma jollakin kierolla tavalla?
Olen ollut yksin 4 vuotta ja se on minulle hyvä ja luonnollinen olotila- aina ollut. Kyllä, olen aidosti yksinkulkija.
Nyt elämääni on pyrkimässä mies, jota en kelpuuta seurustelukumppaniksi ja olen sen hänelle sanonut asiallisesti ja moneen otteeseen. Yritän olla "diplomaattisesti" kaveri, koska saatamme tehdä töitä yhdessä. Mies ei kuitenkaan kuuntele minua ollenkaan ja "tuputtaa" itseään ja "tunteitaan" suut ja silmät täyteen. Näen tilanteen naurettavuuden ja miehen lävitse, mutta olen kuitenkin jotenkin täysin keinoton, kun tämä yksilö, jolle olen jo kaiken moneen kertaan sanonut, alkaa kähmiä ja tuppautua. En varmasti ole ainoa nainen ongelmineni. En osaa olla törkeä enkä haluakaan. Olen vahva ja tiedän itseni, mutta täysin neuvoton tällaisen ihmisen edessä, jolla olen sanonut suoraan kaiken, mutta hän ei kuule eikä näe. Tilanne stressaa kamalasti. Onko kyse alitajuisesta miellyttämishalusta? Pitäiskö vain oppia törkeäksi? Mikä on homman nimi? Pelkäänkö kostoa (joskus kokenut ikäviä).Jotenkin en näe nyt metsää puilta. Rehellisiä mielipiteitä kaivataan!
Olen ollut yksin 4 vuotta ja se on minulle hyvä ja luonnollinen olotila- aina ollut. Kyllä, olen aidosti yksinkulkija.
Nyt elämääni on pyrkimässä mies, jota en kelpuuta seurustelukumppaniksi ja olen sen hänelle sanonut asiallisesti ja moneen otteeseen. Yritän olla "diplomaattisesti" kaveri, koska saatamme tehdä töitä yhdessä. Mies ei kuitenkaan kuuntele minua ollenkaan ja "tuputtaa" itseään ja "tunteitaan" suut ja silmät täyteen. Näen tilanteen naurettavuuden ja miehen lävitse, mutta olen kuitenkin jotenkin täysin keinoton, kun tämä yksilö, jolle olen jo kaiken moneen kertaan sanonut, alkaa kähmiä ja tuppautua. En varmasti ole ainoa nainen ongelmineni. En osaa olla törkeä enkä haluakaan. Olen vahva ja tiedän itseni, mutta täysin neuvoton tällaisen ihmisen edessä, jolla olen sanonut suoraan kaiken, mutta hän ei kuule eikä näe. Tilanne stressaa kamalasti. Onko kyse alitajuisesta miellyttämishalusta? Pitäiskö vain oppia törkeäksi? Mikä on homman nimi? Pelkäänkö kostoa (joskus kokenut ikäviä).Jotenkin en näe nyt metsää puilta. Rehellisiä mielipiteitä kaivataan!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mielestäni jos mies ei ymmärrä ettet ole kiinnostunut on otettava järeämmät keinot käyttöön.
Tee hänelle vielä selväksi ettet halua hänestä mitään ja että ehdottelut häiritsevät sinua. Tee se selväksi niin ettei hän luule sinun leikkivän vain vaikeasti tavoiteltavaa. Kun tilanne on kerta tuollainen niin jätä kaveruussuhde katkolle. Tervehdi niinkuin työkaveria, mutta jätä muu keskustelu yms pois ainakin niin pitkäksi aikaa kunnes tilanne rauhoittuu.
Mielestäni olet kyllä oikeutettu olemaan törkeäkin, jos mies sinua kämpii! Ei on ei, ja sen jälkeen ei kyllä ole mitään asiaa koskea.
Käytönnössähän tuo on seksuaalista häirintää! Voisit nostaa syytteen, jos oikein törkeä tahtoisit olla..
sanoa EI ! Opettele suoruutta, ei sinua osaa kukaan "aavistella" vaikka naisena niin luuletkin. Aikuinen ihminen osaa sanoa ÄÄNEEN että ei ole kiinnostunut. Samoin kuin pelonkin voi aiheuttaa ITSE, vaikka ei ole pelättävää. On sanottava "SUORAT SANAT" nih !
suoraan kans, ei mitään vihjailuja nätisti säästääkseen toisen tunteita, roskaa, ei sellaista olekaan, harvemmin toinen pahoittaa mielensä...jos et sitten alitajuisesti halua pitää tyyppiä vierelläs jotta voit tarttua syöttiin kun siltä tuntuu omalla tekosyylläsi:)
Tietämättömyys on pahinta!! Kerro jo!