Mies ilmoitti viikko sitten, että ei jaksa enää. Sanoi, että ahdistaa ja haluaa ratkaisun suhteeseemme. Meillä on ollut jo pidempään puhumattomuutta ja riitoja tullut kaikista pikkuasioista, mutta en olisi uskonut, että mieheni silti harkitsee jo eroa. Olemme suhteemme aikana kokeneet paljon niin huonoja kuin hyviäkin asioita ja selvinneet pahemmistakin ongelmista. Miten yhtäkkiä toinen vaan voi saada tarpeekseen kaikesta?
Olen ehdottanut terapiaa, yhteisen ajan lisäämistä, keskustelua, asenteenmuutosta vaikka mitä, mutta ei auta. Olemme olleet 8 vuotta naimisissa ja ennen naimisiin menoa melkein saman aikaa yhdessä. Meillä on 7-vuotias tytär ja omakotitalo rakenteilla.
Mies rakastaa kuulemma omalla tavallaan edelleenkin. Ei halua tai ei jaksa yrittää, mutta ei halua muuttaa yhteisestä kodistammekaan pois. En tiedä mitä tehdä ja mitä ajatella. Haluaisin jatkaa ja yrittää vielä, mutta en pysty siihen yksin. Kulissiavioliittoon en pysty.
En jaksa tätä epätietoisuutta enää. En pysty nukkumaan enkä syömään. Enkä jaksa kauaa enää esittää tyttärellemme, että kaikki on hyvin. Rakastan miestäni ongelmistamme huolimatta todella syvästi.
Olen ehdottanut terapiaa, yhteisen ajan lisäämistä, keskustelua, asenteenmuutosta vaikka mitä, mutta ei auta. Olemme olleet 8 vuotta naimisissa ja ennen naimisiin menoa melkein saman aikaa yhdessä. Meillä on 7-vuotias tytär ja omakotitalo rakenteilla.
Mies rakastaa kuulemma omalla tavallaan edelleenkin. Ei halua tai ei jaksa yrittää, mutta ei halua muuttaa yhteisestä kodistammekaan pois. En tiedä mitä tehdä ja mitä ajatella. Haluaisin jatkaa ja yrittää vielä, mutta en pysty siihen yksin. Kulissiavioliittoon en pysty.
En jaksa tätä epätietoisuutta enää. En pysty nukkumaan enkä syömään. Enkä jaksa kauaa enää esittää tyttärellemme, että kaikki on hyvin. Rakastan miestäni ongelmistamme huolimatta todella syvästi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Halaus sinulle!Jos et saa miestä pariterapiaan, niin jos vaikka menisit sinne yksin. Saisit ainakin itsellesi tukea ja purettua pahaa oloasi. Ehkä voisit hakea heti apua lääkäristä. Voisit saada nukahtamislääkettä ja nukuttua niiden avulla, sillä väsyneenä kaikki tuntuu vielä pahemmalta. Saatat tarvita vähän sairaslomaakin, jotta saat itsesi vähän parempaan kuntoon. Yritä huolehtia syömisistäkin, syö edes jotain. Vaikka epävarmuus on raastavaa, niin ei varmaan kannata tehdä liian äkkinäisiä päätöksiä. Hoida itseäsi ja pidä huolta tyttärestäsi. Kun voit paremmin, niin sitten voit miettiä mitä todella haluat elämältäsi. Jaksamista!
Tuli vaan mieleen, että onkohan miehesi väsähtänyt talon rakentamiseen, masentunut ehkä?
..kun teillä nyt.Ja meitä autto siinä tilanteessa se että lähdin ite hakemaan apua kun en miestäni terapioihin saanu.Ja se autto tosi paljon kun sai oman pahan olon purkaa huoletta ilman pelkoa et sana leviää ja sai ymmärrystä ja tukea(ja neuvojakin).Lääkärin kautta sain lähetteen ja unilääkkeitä myös että sai pahimman väsymyksen pois.Se on tärkeää.Kun sit myöhemmin mies huomas et mulla olo oli helpottuneempi,niin sekin alkoi huomaamaan et ei kaikki ookaan hänestä kii ja suhde voikin pelastua.Sit pystyttiin jo rueta puhumaan kun itellä olo oli jo parempi,jäi turhat syyttelyt pois.
Sullakin varmaan on mies jo tosi väsyny siihen puhumattomuuteen,mikä suhtees on pahinta.Hae vaan itelles äkkiä apua,ni voitte välttää ainakin eron.Miehelle on kova pala nähdä että oma puoliso voi huonosti ja miehen ego ei kestä sitä.Sillon niillä tulee tunne et ei voi kun luovuttaa,koska ei pysty naistansa tekemään onnelliseksi.Siksi se on tärkeä että saat edes itelles avun.Ihanteellisinta on et pääsisitte yhes terapiaan,haittaa siitä ei oo.
Mutta lohduttaa varmaan et yksinkin käymällä se voi pelastaa paljon.
Se on ehkä vuosien prosessi päästä "normaaliuomiin",mutta jos halua löytyy niin siihen pääsee.Mä kävin juttelemas 3v,kunnes viime talvena huomasin etten enää tarvi apua,nyt oon kantavan maan päällä,ja suhteemme on onnellisempi kuin koskaan ennen.Edes kuherruskuukausi ei ollu näin onnellista ja tasapainosta aikaa...Jaksamista teille!Molemmilta tarvitaan nyt sitä kärsivällisyyttä ja tahtoa rakastaa vastamäessäkin...
edes sen tyttärenne takia vaikka vaikeeta oliskin mulla oli sama tilanne vuosi sitten tuntu ettei kestä enää yhtään.mutta annoin ajan mennä omlla painollaan enkä stressannu liikaa ja nyt miehen kanssa menee suht hyvin vieläkin on joitain pieniä kinoja.ja niistä ei kannata ottaa paineita anna miehes olla rauhassa nyt elä painosta sitä millään lailla,niin luulenpa että se siitä lähtee taas sujumaan...