Siis jos ulkomainen rakkaanne paljastuu hiv-positiiviseksi, lähdettekö lätkimään vai kestääkö rakkaus tämänkin ylämäen?
Onko HIV este suhteelle?
Asialinja
163319
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 22 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
HIV mahdollistaa noiden kauniiden vihkisanojen toteutumisen: "Kunnes kuolema teidät erottaa" :)
George Kingsiin, gahanalaiseen muusikkoon, joka tuomittiin 2002. No, joka tapauksessa samat sävelet hänelläkin joskin Kings kunnostautui myös lapsiin sekaantumisessa.
Ei kukaan suomalainen nainen tietoisesti mene sänkyyn HIV-positiivisen kanssa.
Tuo on taas sitä kuuluisaa panettelua.
Aika monella luulisi kuitenkin hälytyskellojen tai terveen järjen sanovan, että tuntemattoman afrikkalaismiehen kanssa ei kannata heti ensimmäisellä kerralla harrastaa suojaamatonta seksiä.
HIV olisi kyllä este, ehdottomasti. :o/
HIV-positiivisen kanssa en lähtisi vakavaan suhteeseen, vaikka olisi kuinka ihana tyyppi (testeissä kävisimme parisuhteen alkuvaiheissa, kuten mieheni kanssa kävimme) ja jos taas aviomiehelläni todettaisiin HIV, no se kyllä kertoisi muustakin kuin sairaudesta, koska minulta sitä ei olisi voitu saada, joten olisi muutakin syytä pistää mies pellolle...
Niin, sama tilanne täälläkin. Jos tulisi tauti niin sillon se olisi merkki jo muustakin, että olisi ihan kunnon syy heittää ukko pihalle ja varmaan tajuaisi mies itsekin sitten hävetä tekosiaan.
Sinänsä on julmaa ajatella, että HIVn saanut pitäisi jättää yksin (jos ei sitten ole syrjähypyssä saanut tautia, silloin pitää mies heittää laukkuineen pihalle ja mieluiten polttaa kaikki vaatteet;D) Sinänsä HIV-potilaallakin on oikeus tasapainoiseen suhteeseen johon kuuluu myös seksiä mutta itse en voisi sellaista riskiä ottaa...
En halua vaarantaa mahdollisia tulevia lapsiamme.
No kai se kestää jos on kestääkseen, mut älä jooko puhu ylämäestä - HIV on kuolettava tauti, ei ylämäki vaan läpimenemätön muuri! Se aiheuttaa elämään monia rajoituksia ja koskettaa jollain tasolla myös kaikkia sairaan kanssa tekemisissä olevia, minkä takia toivoisin että ihmiset suhtautuisivat siihen asian vaatimalla vakavuudella!
Mutta onneksi niin ei voi käydä, koska kävimme suhteemme alkuvaiheessa testeissä. Mielestäni HIV-positiiviset saavat harrastaa seksiä keskenään, mutta terveitä on itsekästä vaarantaa.
Olen eri mieltä kuin muut täällä. Minä en lähtisi. Itse asiassa olen uudessa suhteessa ulkomaalaisen kanssa. En aio vaatia hiv-testiä häneltä. En tiedä, aikooko hän minulta. En vaadi, koska en tekisi asialle mitään...no, ehkä sen, että hoitaisin häntä kaikin tuntemini keinoin ja pistäisin syömään mm. isot annokset seleeniä, NAC:ä ym ja immunitettia vahvistavia ruokia jne jne. (ja söisin itsekin sitä seleeniä ehkäistäkseni hiv-tartuntaa). Ehkä olen jo sen verran vanha. En tiedä. Minä asetan rakkauden etusijalle. Jos rakastan, en hylkää minkään edessä, en edes sairauden. Olen toisaalta uskonnollinen ja ehkä tämä vaikuttaa asiaan...Toisaalta olen lukenut niin paljon hiv:stä että uskon, että rakkaani kanssa meillä olisi vielä useita onnellisia vuosia yhdessä, kun hoitaisimme terveyttä oikein ja viisaasti. Ehkä kohtaisimme kuolemankin myöhemmin kuin joku, joka on paennut rakkaansa luota hiv:n takia ja kuollut esim. yllättäen leukemiaan. Toisaalta en näe mitään sen ihmeempää tarkoitusta elämälleni kuin rakkaus ja usko. Muistaisin Kristuksen sanat "joka yrittää pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, pelastaa elämänsä" tai jotain sinne päin. Siinä näen, että Kristus kehotti meitä aina valitsemaan rakkauden tien (minun tähteni = rakkauden tähden)...missä muutoin voisimme näin konkreettisesti seurata Kristuksen jalanjälkiä kuin kysymässäsi tilanteessa. Suomessa tässä asiassa ollaan ahdasmielisempiä, mutta maailmalla on paljon pareja, joista toinen on seropositiivinen ja toinen ei. Uudessa Tanskalaisessa tutkimuksessa 25 v:lla todettu hiv lyhensi elinikää keskimäärin 11-12 vuodella. No, tämä on vain minun mielipiteeni...ja itse asiassa olen tosi hiv-kammoinen. Olen kuitenkin itse sairastanut systeemisen opportunisti-infektion ilman hiv:täkin, saanut huikeat röntgensäteilyannokset sen johdosta, ja kannan muutenkin kroonista sairautta ruumiissani. Kuinka monella hiljaa ja hyväksyen AIDS:iin kuolleella tulekaan olemaan marttyyrin kruunu!
Elät näköjään kirjaimellisesti arvojesi ja uskosi mukaan. Mutta et kai tosissasi luule, että ihmistä, joka ehdoin tahdoin on intiimissä suhteessa HIV-positiivisen kanssa, voisi kutsua marttyyriksi? HIV on suuri ongelma maailmalla, ja myös Suomessa tilastot ovat rumentuneet. Asiaa ei auta yhtään, jos on ihmisiä, jotka ajattelevat kuin sinä. Toki silloin ymmärrän tilanteen, jos pari on ikuisesti yhdessä eikä ole intiimisti kenenkään muun kanssa. Mutta entä jos tulee ero? Silloin jää suhteesta muistoksi vain HIV - kuka sellaista enää huolii kumppanikseen? Entä, jos sitten rakastuu uuteen ihmiseen, mutta hän ei halua olla kanssasi HIVin takia? Mielestäni se, ettei halua suhteeseen HIV-positiivisen kanssa, on täysin hyväksyttävää ja normaalia itsesuojeluvaistoa, eikä suinkaan merkki ahdasmielisyydestä.
Jos kyseessä olisi hyvin lyhytaikaisempi tuttavuus/ suhde jossa ei olla vielä vakiinnuttu 0-2/3v. mittisin hyvin tarkasti ja varmaankin päätyisin eroon.
Jos olisin jo naimisissa ja lapsiakin olisi siunaantunut, miettisin jäämistä ja hivin kanssa elämistä paljon tarkemmin ja jos rakkaus edelleen kukostaisi, jäisin suhteeseen ja tekisimme kaiken mahdollisen turvataksemme molempien hyvinvoinnin.
Jos olet nuori, suht tuoreessa suhteessa, mieti todella tarkkaan. Kyse ei ole mistään pienestä asiasta ja oletko valmis riskeeraamaan oman terveytesi/elämäsi tämän miehen takia, onko hän sen arvoinen ja onko se mitä hän voi sinulle tarjota sellaista, jota ansaitset? Ansaitset vain parasta!
Tuli vielä mieleen, että voitko luottaa mieheesi, onko kaapissa vielä muitakin luurankoja odottamassa esille tuloa?
Mutta eihän aika mittaa rakkautta??? Täällä puhutaan kovasti suhteista, ihan kuin niitä voisi ostaa kaupan hyllyltä. Itse en ole rakastanut elämässäni kuin ehkä kerran aiemmin ja nyt rakastan toista kertaa. Hänetkin tapasin ihmeellisellä tavalla, lähes yliluonnollisella. Pari päivää ennen matkaani hän otti minuun yhteyttä toisesta maasta ja onneksemme olin juuri matkustamassa sinne, missä hän asui :). En tiedä rakastinko samalla tavalla edes avioliitossani...en usko. Todellinen rakkaus on harvassa. Jos sellaisen löytää, niin eihän sitä voi jättää edes kuoleman varjon alla. Eläisinkö rakkaudettoman ja turvallisen elämän, vai elämän täynnä rakkautta?? Minä en käsitä...voisinko väittää rakastavani ja lähteä lätkimään sanat vielä kielelläni?? En vain käsitä. En ole alkuperäinen kirjoittaja!
Minun kihlattuni on hiv mies, suomalainen. Se ei ole rajoittanut meidän elämää sen kummemmin kun että sänkyhommissa käytetään kortsua. Neljä vuotta ollaan oltu onnellisesti yhdessä. Hän on yhtä arvokas ihminen kuin me kaikki muutkin. Ja sitäpaitsi, ihmisillä on hyvin paljon vanhentunutta tietoa hiv:stä. En lähtenyt lätkimään, hän kertoi hiv positiivisuudestaan ekoilla treffeillä.
Aion vaatia sen myös mieheltäni, kun ensikerran taas tavataan. Jos miehelläni on hiv, voimme suojautua kondomilla. Viimekerran tapaamisemme jälkeen kävin varmuudeksi hiv testeissä puhtain paperein.
Naimisissa hiv-positiivisen suomalaisen miehen kanssa olen ollut vuoden (yhdessä kaksi vuotta)ja eikä meidänkään elämään juuri muuten vaikuta kun kondomin käyttönä. Sain tietää asiasta parin päivän tuttavuuden jälkeen ja kyllähän se vähän pisti miettimään. Halusin kuitenkin antaa suhteelle mahdollisuuden, koska olin niin ihastunut ja tässä sitä nyt ollaan. Mieheni on maailman ihanin aviomies, enkä ole katunut päätöstäni päivääkään!