Erosimme exäni kanssa puoli vuotta sitten. Ero oli yhteinen päätös, vaikka minä olisinkin hänen kanssaan voinut jatkaa. Realiteetit olivat kuitenkin sellaisia, että parempi oli tyytyä eroon. Jatkoimme ystävinä. Se on tuntunut todella hyvältä vaihtoehdolta, enhän halunnut menettää tärkeää ihmistä. Aluksi ystävyys oli hankalaa, koska läheisyyden kaipuu oli kummallakin suuri ja ystävyyden "rajat venyivät". Aina miehen aloitteesta. Puhuimme asiasta, mutta toisesta erossa pysyminen oli jotenkin vaikeata. Jaksoin vastustella jonkin aikaa, mutta tunteet voittivat usein järjen.
Mies löysi jossain vaiheessa uuden naisen, joten silloin oli helppo erottautua hänestä. Emme olleet hänen salamasuhteen aikana ollenkaan tekemisissä, vaikka yhtäkkinen hiljaisuus tuntuikin pahalta. Suhde kuitenkin päättyi melkein yhtä nopeasti miehen aloitteesta kuin oli alkanutkin. Tämän jälkeen mies otti minuun yhteyttä ja olimme taas ystäviä. Tällä kertaa oikeita ystäviä ilman fyysistä kontaktia. Se tuntui hyvältä, koska olihan hän minulle tärkeä. Tuntui, että fyysisyys aikaisemmin tuhosi jollain tavalla ystävyyttämme. Tuntui siltä, ettei hän kunnioittanut rajojani, joista olin hänelle eromme jälkeen useasti puhunut. Toisaalta enhän minäkään häntä pidemmän päälle vastustellut.
Nyt olen itse tavannut miehen, josta olen parin tapaamisen perusteella todella kiinnostunut. Olemme tästä tuttavuudesta huolimatta pysyneet exän kanssa ystävinä, koska ystävyys on toiminut ystävyytenä. Hänellä on ollut kuvioissa uusia naisia ja minulla uusi tuttavuuteni ja olemme jutelleet kaikista asioista. Se on tuntunut hyvältä. Mies lähti lomalle ja nyt exä alkoi haikailla minun perään. Sanoi että on ikävä ja kaipaa lähelle. Tiedän että tämä on hänelle vain leikki minkä avulla hän koittaa minkälainen kontrolli hänellä on minusta. Hyvä kontrolli onkin.
Olen pettynyt itseeni, koska annoin asioiden taas mennä liian pitkälle. Eihän hän loppujen lopuksi halua kanssani kuin hetken läheisyyttä. En vain voi itselleni mitään, koska rakastan häntä, vaikken voi olla hänen kanssaan, koska siinä suhteessa ei ole tulevaisuutta. On taas aika käytetty olo ja ärsyttää, että tein vääryyttä uutta tuttavuutta kohtaan, vaikka ei meillä vielä tapailua enempää olekaan. Mutta omapahan on syyni että kuuntelin tunteitani enkä järkeäni.
Nyt mies ilmoitti löytäneensä lauantaina baarista taas uuden naisen, jonka kanssa hänellä on treffit. Ei se muuten haittaisi, mutta siitä oli vain pari päivää kun hän oli uikuttanut kuinka ikävä hänellä on minua ja meillä oli ollut läheinen hetki.
Kerroin hänelle miltä minusta tuntuu. Hän pyysikin anteeksi käytöstään ja sanoi haluavansa hyvittää kaiken minulle. Millä hän hyvittää mitään minulle. Hän vain rikkoo tietoisesti välimme aina uudestaan ja uudestaan. Huokailee haikeasti ikävöinnistään ja siitä kuinka haluaisi olla kanssani, jos tilanne olisi toinen ja kuinka olen toinen niistä naisista, joita hän on ikinä oikeasti rakastanut. Sanat ovat kuitenkin vain sanoja. Taidan olla hänelle pelkkä h**o muiden joukossa.
Jos ollaan ystäviä, ollaan ystäviä. Jos seurustellaan, seurustellaan. Välimuoto ei minulle kelpaa. Hän tietää sen ja silti aina satuttaa sekoiluillaan.
Onko hän vain omahyväinen paska vai mitä logiikkaa hänen toimissaan on? Dumppaanko hänet kokonaan elämästäni? Miehet kiltit sanokaa jotakin järkevää tämän järjettömän tilanteen avuksi!!
Mies löysi jossain vaiheessa uuden naisen, joten silloin oli helppo erottautua hänestä. Emme olleet hänen salamasuhteen aikana ollenkaan tekemisissä, vaikka yhtäkkinen hiljaisuus tuntuikin pahalta. Suhde kuitenkin päättyi melkein yhtä nopeasti miehen aloitteesta kuin oli alkanutkin. Tämän jälkeen mies otti minuun yhteyttä ja olimme taas ystäviä. Tällä kertaa oikeita ystäviä ilman fyysistä kontaktia. Se tuntui hyvältä, koska olihan hän minulle tärkeä. Tuntui, että fyysisyys aikaisemmin tuhosi jollain tavalla ystävyyttämme. Tuntui siltä, ettei hän kunnioittanut rajojani, joista olin hänelle eromme jälkeen useasti puhunut. Toisaalta enhän minäkään häntä pidemmän päälle vastustellut.
Nyt olen itse tavannut miehen, josta olen parin tapaamisen perusteella todella kiinnostunut. Olemme tästä tuttavuudesta huolimatta pysyneet exän kanssa ystävinä, koska ystävyys on toiminut ystävyytenä. Hänellä on ollut kuvioissa uusia naisia ja minulla uusi tuttavuuteni ja olemme jutelleet kaikista asioista. Se on tuntunut hyvältä. Mies lähti lomalle ja nyt exä alkoi haikailla minun perään. Sanoi että on ikävä ja kaipaa lähelle. Tiedän että tämä on hänelle vain leikki minkä avulla hän koittaa minkälainen kontrolli hänellä on minusta. Hyvä kontrolli onkin.
Olen pettynyt itseeni, koska annoin asioiden taas mennä liian pitkälle. Eihän hän loppujen lopuksi halua kanssani kuin hetken läheisyyttä. En vain voi itselleni mitään, koska rakastan häntä, vaikken voi olla hänen kanssaan, koska siinä suhteessa ei ole tulevaisuutta. On taas aika käytetty olo ja ärsyttää, että tein vääryyttä uutta tuttavuutta kohtaan, vaikka ei meillä vielä tapailua enempää olekaan. Mutta omapahan on syyni että kuuntelin tunteitani enkä järkeäni.
Nyt mies ilmoitti löytäneensä lauantaina baarista taas uuden naisen, jonka kanssa hänellä on treffit. Ei se muuten haittaisi, mutta siitä oli vain pari päivää kun hän oli uikuttanut kuinka ikävä hänellä on minua ja meillä oli ollut läheinen hetki.
Kerroin hänelle miltä minusta tuntuu. Hän pyysikin anteeksi käytöstään ja sanoi haluavansa hyvittää kaiken minulle. Millä hän hyvittää mitään minulle. Hän vain rikkoo tietoisesti välimme aina uudestaan ja uudestaan. Huokailee haikeasti ikävöinnistään ja siitä kuinka haluaisi olla kanssani, jos tilanne olisi toinen ja kuinka olen toinen niistä naisista, joita hän on ikinä oikeasti rakastanut. Sanat ovat kuitenkin vain sanoja. Taidan olla hänelle pelkkä h**o muiden joukossa.
Jos ollaan ystäviä, ollaan ystäviä. Jos seurustellaan, seurustellaan. Välimuoto ei minulle kelpaa. Hän tietää sen ja silti aina satuttaa sekoiluillaan.
Onko hän vain omahyväinen paska vai mitä logiikkaa hänen toimissaan on? Dumppaanko hänet kokonaan elämästäni? Miehet kiltit sanokaa jotakin järkevää tämän järjettömän tilanteen avuksi!!
Vastaukset 5
Vanhimmat
..Itseäsi vain vahingoitat tuollaisessa suhteessa. Tee itsellesi suuri palvelus ja anna kunnollisemmille miehille mahdollisuus äläkä tuhlaa aikaasi idiootteihin.
olisin kirjoittanut tuon itse mutta sen opein aikoinani että niin kauan se exä pompottaa kun antaan pompottaa. vahinko että nuo miehet ei oikein tajua sitä että aikansa kun pompottaa ja tekee mitä lystää jossakin välissä osuu pilkka aina omaan nilkkaan.
ensin oma pääsi ja korkeintaan sitten mieti muiden pään sisältöä. nyt sä vaan sähläät etkä muuhun ole valmiskaan. se on varmaa että yksinäisyys lyö päälle ja kaikki tuntuu pahalle mutta ensin sinun on käytävä itse suhde loppuun ja vasta sitten voit olla toisen kanssa ystävä vaikka eihän tuolta toiselta puolelta sellaista näköjään olekaan tarjolla mutta käy itse ensin asia loppuun sillä muuten jatkat vaan sähläystä ja samalla sähläät muidenkin elämää ja lopulta kyynistyt koko touhuun mutta muista et tuhkasta se feenix lintukin nousi.
ex kanssa tuskin koskaan voi tulla mitään heti suhteen jälkeen, koska homma menee juuri tuohon. eli älä yritä olla ystävä hänen kanssa, vaan jatka omaa elämääsi. kun olet saanut hänet kokonaan pois mielstäsi voit olla ystävä hänen kanssa, jos ystävyys sinua enää silloin kiinnostaa, koska olet löytänyt elämääsi niin paljon uutta ja oikeasti hyvää. tsemppiä irtaantumiseen!
Seuraava kysymys!!!