Hahmotellaan ensin kehykset että kysymys konkretisoituu.
Otetaan esimerkkihenkilöksi vaikka 80v mies, kiltti ja ystävällinen, asunto 150 m2 / 300.000E, arvopaperisalkku vaikka 500.000E. Tämmöinen mies olisi valmis menemään naimisiin sinun kanssasi seuraavilla ehdoilla:
1. heität sille lapdancen jokapäivä
2. teet sen sille kädellä
3. strippaat kun mies haluaa (max 2 krt/pvä)
3. hoidat siivoat pyykkäät tiskaat yms.
Ja tästä kaikesta palkintona on se, että olet ainoa perillinen eli saat "kaiken" kun ukko delaa.
Pakko tarkentaa tätä sen verran, että tässä ei ole kyse minun omista haaveistani. Kysymys on täysin tieteellinen.
Siis... voisitko naida rahaa näillä ehdoilla?
Otetaan esimerkkihenkilöksi vaikka 80v mies, kiltti ja ystävällinen, asunto 150 m2 / 300.000E, arvopaperisalkku vaikka 500.000E. Tämmöinen mies olisi valmis menemään naimisiin sinun kanssasi seuraavilla ehdoilla:
1. heität sille lapdancen jokapäivä
2. teet sen sille kädellä
3. strippaat kun mies haluaa (max 2 krt/pvä)
3. hoidat siivoat pyykkäät tiskaat yms.
Ja tästä kaikesta palkintona on se, että olet ainoa perillinen eli saat "kaiken" kun ukko delaa.
Pakko tarkentaa tätä sen verran, että tässä ei ole kyse minun omista haaveistani. Kysymys on täysin tieteellinen.
Siis... voisitko naida rahaa näillä ehdoilla?
Vastaukset 28
Vanhimmat
Noita juttuja voisin tehdä ihan ilmaiseksikin sille omalle miehelle, joka voi olla minkätuloinen tahansa. Perintö saisi mennä lapsille, niin sen kuuluisikin mennä. Ei kokonaan puolisolle, ainakaan jos suurista summista kyse.
Ollessani parikymppinen, tapasin erään miehen jolle oli pakkomielle saada nuori vaimo. Mies oli varmasti yli 60v. Kysyi miten saisi minut suostumaan, no heitin vitsinä että miljoonalla saisi minut ;) Noh lupasi miljoonan jos menisin hänen kanssa naimisiin.. mahdollisisesti muutto ulkomaille lämpöiseen ym ym...
No en suostunut, en ole myytävänä. Sitä silloin mietiskelin, ja tulin tulokseen ettei rahalla saa onnea, vanki olisin ollut loppuelämän, tai siis hänen =D
"Siis... voisitko naida rahaa näillä ehdoilla?"
-En.
yököttävää..
vähän lyllerömies, mutta rahaa rutkasti, ei avioehtoa, siitä vaan. Kuin töitä tekis...
Pakko saada vähän tarkennusta ennenkuin pystyy vastaamaan. Olisiko se sille miehelle ihan selvää ettei kyse ole rakkaudesta? Saisiko minulla olla vaikkapa poikaystävä vai olisiko tämä ihan yksiavioinen liitto? Olisiko sillä miehellä lapsia tai vihainen suuri suku?
Periaatteessa voisin ton homman hoitaa.. Mielestäni siinä ei ole mitään väärää jos molemmilla on tosiaan säännöt selvillä. Mutta kyllä tuollainen järjestely niin omituiselta kuitenkin kuulostaa ja olisi luultavasti esteenä sen oikean rakkauden löytämiselle että en sittenkään varmaan lähtis. Jos olisi ihan varmaa että en ikinä enää löydä itselleni oikeaa suhdetta, voisin harkita.
Kyllä sitä ihmiset kaikennäköstä paskahommaa muutenkin suostuu rahasta tekemään.
Hiukka odottelinkin jotain tuonsuuntaista. Nuori nainen ei suostu myymään itseään, mutta ikä ja pettymykset saattavat kääntää kelkan. Naisen lapensaanti-ikä vaihtelee aika paljon, mutta sen iän päättyminen lienee yksi rajapyykki. Sen jälkeen ehkä monikin nainen voisi "myydä" itsensä.
Mitä rahaan tulee niin turha sitä on halveksia. Raha tuo turvallisuutta. Kun on rahaa niin voi tyydyttää mielitekonsa. Itsensä myynyt nainen voi ostaa itselleen mieluisensa miehen?
Melko paskat ehdot...
Jos sattuukin käymään niin että se ukko elää 120 vuotiaaksi niin siinä tulis paiskittua duunia 40 vuotta ja viel sellasta duunia mikä ei tasan varmasti olis hauskaa ja palkaks jäis 20 000€ vuos eli sairaan huonolla liksalla...
En koskaan voisi naida rahaa. Tiedän millaista on, kun rahaa löytyy luksukseen asti, ja tiedän myös millaista on elää pelkällä makaronilla 18 neliön yksiössä. Ja kumpikin oli aika mielenkiintoista =) En ikinä voisi naida rahaa, koska riittävän määrän saan kasaan ihan omin avuin, ja valtava määrä vain vaikeuttaa elämää (oikeasti, ainakin minun makuuni). Siispä taloudelliset syyt eivät juurikaan vaikuta parinvalintaani, kunhan vastapuolella on sopiva ripaus aloitteellisuutta, tavoitteellisuutta ja elämänsisältöä (tahtoo sanoa ettei elämäntapatyötön sohvamato kuitenkaan kelpaa, vaikkei raha olekaan peruste).
Mainitsemasi ehdot olen kyllä valmis täyttämään tarvittaessa vapaasta tahdostani. Palkkaa ajattelin kuitenkin saada koulutusammatistani, en strippauksesta.
Lainaus: "Mainitsemasi ehdot olen kyllä valmis täyttämään tarvittaessa vapaasta tahdostani."
Mitenkähän lienee? En todellakaan osaa kuvitella sellaista koti-iltaa jossa aviomies pyytää puolisoaan strippaamaan. Ehkä se onnistuu kerran, leikin varjolla, mutta ei enää toiste. Yleensäkään nainen ei tajua (minun kokemusteni mukaan) miten voimakas halu miehellä on katsella alastonta naista. Usein käykin niin että kun sitä ei kotona näe niin sitä sitten haetaan muualta.
Olen minä miehen edessä stripannutkin (useamman kerran), mutta aika oudolta se nykytilassa tuntuisi, jos sen tavaksi ottaisi. Mutta jos miehelle visuaalinen stimulointi olisi erityisen tärkeää tai jos hänellä olisi rajoitteita seksuaalisuutensa toteutuksessa, tekisin mielelläni oman osani toisen seksuaalisen mielihyvän aikaansaamiseksi.
Tiedän esimerkiksi pariskunnan, jossa mies on alaraajahalvaantunut, eikä erektio ole enää mahdollinen. Heillä kyllä vaimo strippailee, koska vaikka fyysisessä kiihottamisessa on rajoitteensa, niin muut keinot ovat hyvin sallittuja ja mielihyvää on monenlaista =)
Ja mitä alastomaan tai lähes alastomaan naisvartaloon tulee, sitä saa meillä varmaan katsoa kyllästymiseen asti, kun ei kotioloissa ole vaatteiden suurin fani...
Ei raha ole sama asia kuin onnellisuus. Onnellinen voi olla vaikka ei rahaa paljon olisikaan. Minua yritettiin opiskelijatyttönä parikin kertaa ns. ostaa vanhempien miesten toimesta. Eivät olleet noin vanhoja kuitenkaan, vaan n. kymmenen vuotta vanhempia. Valitsin silti ikäiseni köyhän opiskelijapojan ja onnellisia ollaan oltu jo 12 vuotta vaikka ei liikaa rahaa koskaan ole ollutkaan.
Jännä, että löytyy vielä näitä, jotka oikeasti ilmeisestikin kuvittelevat, että rahalla saa onnen.
Eikös tämä Anna Nicole Smith ollut juuri hyvä esimerkki suuren rahan naimisesta. No, nytpäs ei niistäkään rahoista ole iloa, vaan ihminen makaa mullan alla.
Ihmisen pitää olla läpeensä vilpillinen, jos pystyy katsomaan itseään peiliin myytyään ensiksi sielunsa ja ruumiinsa rahan vuoksi.
Itse eläisin vaikka veneen alla ennenkuin myisin itseäni ja antaisin käyttövallan jollekulle toiselle omaan ruumiiseeni.
Minä olen jo aikuinen mutta sinä sensijaan voisit opetella lukemaan. En kuvittele että rahalla saa onnea jos onnella tarkoitetaan onnellisuutta. Mutta kun moni ihminen pitää rikkautta (varallisuutta) onnena niin vastauksesta ei voi muotoilla yksiselitteistä.
En epäile etteivätkö naiset olisi suurin joukoin seuranneet Anna Nicole Smithin elämää ja saaneet mielihyvää, kun ANS epäonnistui tavoitteessaan. Se vähä mitä minä ANS:tä tiedän, herättää minussa vain sääliä.
Yritin muotoilla aloitukseni siten, että naisella olisi tilaisuus ansaita miljoona tarvitsematta ryhtyä huoraksi. Näyttää siltä että tämä idea ei tullut riittävän selvästi esiin.
Noilla ehdoilla ottaisin työn vastaan, se voisi olla kauniin ystävyyden alku.
Erityisesti kolahti tuo "kiltti ja ystävällinen".
Sen verran vanha ukko jo, sais varmaan sydärin kun sille strippailisi, mutta jos olisi nelikymppinen, niin sitten ei kiitosta.
Tuota... ööh. No aloitetaan suoralla vastauksella; en voisi. Itsemääräämisoikeus ja tasavertaisuus suhteessa on itselleni sen verran tärkeää että ihan ehtoihin en suostuisi, työsuhdehan tuossa on kyseessä ennemmin kuin ihmissuhde, ja noilla ehdoilla en työsuhteeseenkaan alkaisi. En ymmärrä itsekään mutta ensireaktioni ei niinkään ollut inho tuota seksuaalista palvelua kohtaan, vaan sitä siivomaitsa ja tiskaamista, kotiorjuus ei ole kivaa vaikka sen tekee rakkaudesta mieheen ja lapsiinsa, pelkän "joskus sitten" saatavan rahamällin vuoksi en itse siihen kykenisi.
Jännä reaktio. Sitä luulisi tuon seksiorjuuden ensiksi nostattavan karvat pystyyn mutta se olikin tuo kotiorjuus. Molemmat vielä samassa paketissa uih, ei kauppoja :D
***
joku rajattu aika, sanotaan vaikka puoli vuotta? Saisi miljoonan.
Ennen lapsia, vapaana poikamiestyttöaokoina tuo vaihtoehto olisi kyllä käynyt. puolen vuoden raskaastakin työstä miljoonan euron palkkio kyllä toimisi. Tuossa tapauksessa voisin naida rahaa. Mutta ah, nykyistä elämäntilannetta katsoen en voisi enää, se aika meni jo :D ja hyvä niin.
***
Mulla on jo mukava & kohtuupalkkainen työ, jossa ei vaadita strippausta eikä käsihoitoja. Siellä ei myöskään tarvitse viettää kuin 8 tuntia päivässä, 5 päivänä viikossa.
Eihän kämppä ole edes iso eikä arvokas! Tämmöisessä kysymyksessä kämpän pitäisi olla väh. miljoona euroa ja 300 neliöö, mielellään kesähuvilatkin saisi mainita. Kiva käyttörahakin voisi muuttaa jonkun mielipidettä.
Itse joudun kuitenkin vastaamaan kieltävästi. Meillä on vain yksi elämä ja äijä voisi elää yli 100-vuotiaaksi.
Muutama vuosi sitten itseäni pari vuotta vanhempi heppu yritti saada minua kiikkiin ihan tosissaan - olisi tullut kylkiäisenä vähän enmmänkin eikä ehdotkaan olleet noin pahat.
En suostunut - en halunnut niitä puheita, joita siitä olisi väistämättä tullut.
En siis ikimaailmassa tekisi sitä vanhan miehen kanssa. Raha ei pysty tuomaan onnea koska se ei tuo sielunrauhaa ja siitä syntyy onni. Parempi kun on tyytyväinen itseensä ja tienaa sen verran ettei tarvitse kituuttaa. Työn tekeminenkin on kivaa, en haluaisi olla ilman työtä.
Hei teille!
Mitä tulee strippaukseen niin kerran tein sen vaimolleni.
Hän kiihoittui kovasti kun lopuksi jätin pyyheliinan riippumaan seisovan kaluni päälle.
Hyi kauhea. :D
Pentti Linkolan kanssa voisin kyllä mennä naimisiin, vaikka liitosta jäisi käteen vain lahoa metsää ja laatikollinen uistimia!
Olen sen sortin antimaterialisti että en haluaisi edes tietää jos seurustelukumppanilla olisi normaalia enemmän varallisuutta. Asioiden oikea laita paljastuu sitten joskus jos ollaan päästy pidemmälle suhteen luomisessa mutta en silloinkaan tulisi saamaan hepulia vaikka mies paljastuisi miljonääriksi. Mahdollisessa avioliitossakin haluaisin pitää omat rahani mahdollisimman tarkoin erillään miehen rahoista, omat tilit yms.
En ole rahalla ostettavissa, en yksityiselämän puolella enkä työssänikään.
Ennnnnn
Ehkä, en tiedä. Jos elintaso olisi naimisissaolo ajan korkea ja voisi siis matkustella sun muuta, ehkä kyllä. Jos taas olisin pelkkä piika ja h.uora miehelle ja saisin "maksun" vasta perintönä, en naisi rahaa.
Olen itsekin asiaa miettinyt koska nuoruudessani olisin voinut valita rahan rakkauden sijaan mutta valitsin toisin, onneksi. Nyt olen ollut ihanan mieheni kanssa naimisissa 34 vuotta ja joskus käy ajatuksissa, että mitä sitten jos ja kun hän kuolee; en tule koskaan löytämään hänenlaistaan enkä koskaan rakastamaan niin kuin me toisiamme rakastamme. Tuolloin voisi ajatella, että elämän ehtoopuolen voisi viettää myös rahalla rillutellen mukavan miehen rinnalla vaikkei sitä rakkautta enää niin olisikaan mutta esim. kaveruutta ja sujuvaa arkea.
Ei kai sitä orjaksi tuollaisella summalla ala, mutta kertaluontoinen sessio varmasti onnistuu moneltakin naiselta kun laitetaan riittävän iso hintalappu.