Olen liian rakastunut sinuun. Pitäisi osata unohtaa, mutta miten voin, kun olet vuosikausiin ensimmäinen, joka on saanut minut tähän tilaan.. Tunnen itseni jääneen vangiksi tähän tunteeseen.
Olisi pitänyt jo ajat sitten osata antaa kaiken vain mennä eteenpäin ja jatkaa elämistä hyväksyen ajatus, että sinä et kuulu siihen sillä tavalla kuin minä ajattelen. Jos tietäisit mitä ajattelen ja kuinka eläviä, voimakkaita ne ajatukset minulle ovat. Mielessäni näen meidät yhdessä, omassa talossa, meidän elämässä, meidän häät, perhe, koko elämä. Mutta todellisuudessa se joku toinen nainen, jota en tunne, hän saa olla kanssasi ja ehkä hän saa sinut vielä kokonaan. Varmastikin olette samanlaiset ihmiset ja teistä tulee oikein kiva pari. Ajatus vain on niin, etten toivoisi kenenkään muun saavan sinua, koska ajatuksissa kuulut minulle. Mielestäni me olisimme yhdessä oikea pari, eikä kukaan muu sinulle.
Valitettavasti kärsin, koska en voi vangita sinua. Olet vapaa ihminen tekemään mitä vain kenen kanssa tahansa. Niinhän se meilläkin oli, halusit kait vain hetkellisesti kostaa kauttani jollekin, ehkä sinulla oli ollut riitaa naisesi kanssa ja halusit vain hetkeksi tuntea voivasi tehdä mitä tahansa ja otit minut matkaasi. Harmi vain, että satuit olemaan minulle se täydellinen, suorastaan haavekuva, ja sen kuvan maistaminen oli kuin taikaa, lumous ei lopu koskaan. Sinä yönä minulle todentui sellaista mistä olin vain haaveillut, enkä edes haaveissani uskonut todeksi.
Tiedät, että rakastan sinua. Silti tahdot pitää meidät erossa. Minusta se on julmaa. Olet sadisti ja luultavasti nautit vain tästäkin. Oletko ajatellut ettei se ole niin helppoa, että katoaisin kaiken jälkeen vain koska niin tahdot? Mutta oletko ajatellut minua tai mitä minä tahdon? Se ei luultavasi liikuta sinua. Mutta minäpä vastaan sinulle, että et tule pääsemään minusta niin helpolla. Leikit tunteillani ja tämä on vasta alkua. Näennäisesti olen nyt "poissa maisemista", mutta älä luulekaan, ettenkö seuraisi sinua ja elämääsi. Kohta tiedän sinusta yhtä ja toista, sekä myös kenen kanssa liikut, milloin lähdet ja tulet. En ole todellakaan poistunut vaan hyvin kiinteästi mukana elämässäsi. Et vielä tiedä, että se joka herättää minun rakkauteni ja leikkii sillä, jää velkaa teostaan. Olet minulle todellisuutta, tahdon tietää sinusta kaiken. Ja tulet vielä kuulemaan minusta. Joku päivä saan sinut, koska saan aina lopulta sen mitä haluan.
Olisi pitänyt jo ajat sitten osata antaa kaiken vain mennä eteenpäin ja jatkaa elämistä hyväksyen ajatus, että sinä et kuulu siihen sillä tavalla kuin minä ajattelen. Jos tietäisit mitä ajattelen ja kuinka eläviä, voimakkaita ne ajatukset minulle ovat. Mielessäni näen meidät yhdessä, omassa talossa, meidän elämässä, meidän häät, perhe, koko elämä. Mutta todellisuudessa se joku toinen nainen, jota en tunne, hän saa olla kanssasi ja ehkä hän saa sinut vielä kokonaan. Varmastikin olette samanlaiset ihmiset ja teistä tulee oikein kiva pari. Ajatus vain on niin, etten toivoisi kenenkään muun saavan sinua, koska ajatuksissa kuulut minulle. Mielestäni me olisimme yhdessä oikea pari, eikä kukaan muu sinulle.
Valitettavasti kärsin, koska en voi vangita sinua. Olet vapaa ihminen tekemään mitä vain kenen kanssa tahansa. Niinhän se meilläkin oli, halusit kait vain hetkellisesti kostaa kauttani jollekin, ehkä sinulla oli ollut riitaa naisesi kanssa ja halusit vain hetkeksi tuntea voivasi tehdä mitä tahansa ja otit minut matkaasi. Harmi vain, että satuit olemaan minulle se täydellinen, suorastaan haavekuva, ja sen kuvan maistaminen oli kuin taikaa, lumous ei lopu koskaan. Sinä yönä minulle todentui sellaista mistä olin vain haaveillut, enkä edes haaveissani uskonut todeksi.
Tiedät, että rakastan sinua. Silti tahdot pitää meidät erossa. Minusta se on julmaa. Olet sadisti ja luultavasti nautit vain tästäkin. Oletko ajatellut ettei se ole niin helppoa, että katoaisin kaiken jälkeen vain koska niin tahdot? Mutta oletko ajatellut minua tai mitä minä tahdon? Se ei luultavasi liikuta sinua. Mutta minäpä vastaan sinulle, että et tule pääsemään minusta niin helpolla. Leikit tunteillani ja tämä on vasta alkua. Näennäisesti olen nyt "poissa maisemista", mutta älä luulekaan, ettenkö seuraisi sinua ja elämääsi. Kohta tiedän sinusta yhtä ja toista, sekä myös kenen kanssa liikut, milloin lähdet ja tulet. En ole todellakaan poistunut vaan hyvin kiinteästi mukana elämässäsi. Et vielä tiedä, että se joka herättää minun rakkauteni ja leikkii sillä, jää velkaa teostaan. Olet minulle todellisuutta, tahdon tietää sinusta kaiken. Ja tulet vielä kuulemaan minusta. Joku päivä saan sinut, koska saan aina lopulta sen mitä haluan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Joku on todella kohdellut sinua kaltoin? Otan osaa. Niin minuakin lähiaikoina. Mutten sentään ihan noin rajusti reagoi. Voimia vaan sinulle.
kuulostat aika pakkomielteiseltä: "seuraan sinua ja elämääsi ja kohta tiedän sinusta yhtä ja toista"...Hei, anna sen miehen mennä. Sinua varten on varmasti olemassa joku muu!
kuuluvat elämään. olet ainakin ELOSSA.
käyppä kerran haistattelemassa ko. toverille vitut päin naamaa. saat huutaakin.
jos naapurit soittavat poliisin ja päädyt putkaan, se on pikkurike.
pääset sen jälkeen eteenpäin elämässä.
tunteiden patoaminen pitkäaikaisesti ei kannata; se syö elävältä.
Taitaa olla päässä pahasti jotain vialla.
Ei tollanen ole rakkautta. Tossa on kyse jostain muusta lähtösin olevasta mielenterveydellisestä ongelmasta joka nyt kohdistuu tähän mieheen joka epäonnekseen kohtasi hullun. Läheisriippuvaisuutta tms. Kaikki täyttymättömät haaveet ja odotukset on suunnattu tähän mieheen vaikka hän ei oikeasti olisi sitä mistä on haaveillut. Kohde voi olla kuka vaan, kun haaveiden täyttymisen mahdollisuuden toivo on tarpeeksi luja. Rakastaminen on toisesta välittämistä. Rakastaminen on niin vahva ja pyyteetön tunne, että rakkaastaan on valmis luopumaan, jos hän oikeasti haluaa "vapauteen".
Itse tajusin tämän aidon tunteen merkityksen kokonaisuudessaan nykyisen mieheni kanssa. Luovuin ja sainkin yllättäin kaiken. Olin valmis luopumaan ja itkin varmaan vuorokauden ympäri ääneen ja mielessäni. Yllättäin olin lähtöpäätöksellä saanut hänetkin itkemään. Nyt olisi suunnitelmissa viettää loppuelämä yhdessä.
Uskon että rakkauden eteen täytyy yrittää, ainakin kertoa tunteensa toiselle,
aina vain tunne ei ole molemminpuolin sama, valitettavasti.
Rakkaus on myös luopumista, eikä rakkaus vaadi toiselta, se on vapaaehtoista, ei pakottamista.
On mullakin kokemusta asiasta, paljon myös katkeria fiiliksiä ja kyyneleitä.
Aika parantaa, joskus hitaasti, mutta kuitenkin.
Kosto ei ole ratkaisu, eikä mielestäni kuulu aitoon rakkauteen.
Ei tuo ole rakkautta. Tuo on hullaantumista ja vieläpä hieman pakkomieltesellä tavalla. Rakastuneena ja rakastavana toivoisit kaikkea hyvää ja parasta toisella (se et ole välttämättä sinä ja hyväksyisit sen).