Tämä nyt ei ole mitään noihin väkivaltajuttuihin verrattavaa, mutta varmaan tuttua monelle.
Juttuhan on niin, että meitä on moneen junaan. Joidenkin vanhemmat antavat lapsilleen ja lapsenlapsilleen kaiken mahdollisen aineellisen tuen ja toiset taas eivät yhtikäs mitään. Meillä sattuu olemaan tällä hetkellä taloudellisesti tiukkaa ja minun vanhempani auttavat meitä rahallisesti jouluna ja syntymäpäivinä sekä muutenkin tarvittaessa.
Puolisoni vanhemmilta emme saa mitään rahallista apua. Lapsemme joululahjatkin ovat halpamarketista ostettuja. Rahaa kyllä näyttää riittävän uuteen autoon ja mökin investointeihin helposti. Vihjasimme lapsemme tarvitsevan uudet vaunut. Hinta 80 euroa oli kuulemma hirveän kallis laadukkaista rattaista...
Juttuhan on niin, että meitä on moneen junaan. Joidenkin vanhemmat antavat lapsilleen ja lapsenlapsilleen kaiken mahdollisen aineellisen tuen ja toiset taas eivät yhtikäs mitään. Meillä sattuu olemaan tällä hetkellä taloudellisesti tiukkaa ja minun vanhempani auttavat meitä rahallisesti jouluna ja syntymäpäivinä sekä muutenkin tarvittaessa.
Puolisoni vanhemmilta emme saa mitään rahallista apua. Lapsemme joululahjatkin ovat halpamarketista ostettuja. Rahaa kyllä näyttää riittävän uuteen autoon ja mökin investointeihin helposti. Vihjasimme lapsemme tarvitsevan uudet vaunut. Hinta 80 euroa oli kuulemma hirveän kallis laadukkaista rattaista...
Vastaukset 23
Vanhimmat
Ne vanhempien rahat ovat heidän omiaan, ja on aivan heidän omassa päätösvallassaan, mitä he rahoillaan tekevät! Se sinun on vain hyväksyttävä. Aivan varmasti heillä on oikeus ostaa uusia autoja ja mitä tahansa haluavat, ilman että sinulla on siihen mitään naputtamisen oikeutta.
Miksi ihmeessä että järjestä omaa talouttanne, niin ettette ole toisten rahoista riippuvaisia?? Kai se on jokaisen aikuisen ihmisen velvollisuus itse huolehtia itsestään ja perheestään??
Aikuisen ihmisen kuuluu tulla toimeen omillaan. Onko jäänyt tulevaisuuden suunnittelu kokonaan tekemättä?
Tulemme kyllä toimeen ihan omillamme, vaikka välillä tekeekin tiukkaa. Ei ole käyty sosiaaliluukulta hakemassa euroakaan eikä kerjätty rahaa vanhemmilta.
Ei ole tietenkään kieltäydytty pienistä rahalahjoista lapsen tarpeisiin. Joskus on ihan kiva ostaa jotakin uutena eikä käytettynä.
Minun vanhemmilleni välittämiseen kuuluu myös hankintojen tekeminen lapsenlapselle ja he jaksavat ihmetellä puolisoni vanhempien itsekkyyttä. Kyse on kuitenkin ainoasta lapsenlapsesta.
Älkää tehkö kakaroita jos ei ole varaa! Ei mitään tuttua ole ainakaan meille kerjätä kakaran vehkeitä sukulaisilta. Seuraavaksi opetatte varmaankin kakaran heti kerjään kun puhuun oppii? Miksi sukulaisten pitäisi kantaa muovipussilla rahaa talouteenne? Oletteko hieman ahneita? Pitikö pentu tehdä sillä jotta saisitte kaiken mahdollisen hyödyn sillä irti sukulaisistanne? Mihinkä kerjäsitte avustusta ennen penskan tuloo? Omiin lahjoihinneko?
Meillä on ollut tiukkaa monta kertaa ja kertaakaan ei ole tarvinnut kerjätä sukulaisilta. Kirppareilta saa halvalla käytettyjä vaunuja. Hakisivat kirppareilta ne joululahjatkin. Veljeni vaimolle kelpaa mummon kirppareilta ostamat lasten vaatteetkin ja kellään ei tulisi mieleenkään ruikuttaa.
Oletko joku nousukas joka tarvii kultalusikan suuhunkin ja kuukaan ei taivaalta riitä. Muiden pitäisi ajaa vanhalla rottelolla ja asua vaatimattomasti jotta saisit kaiken ilman tekemättä työtä sen eteen.
Eikö sinua hävetä yhtään? Oletat,että miehesi vanhemmat antavat rahojaan sinun perheellesi. Ei puolisosi vanhempien kuulu perhettäsi elättääkään, se on sinun ja miehesi velvollisuus, kun olette lapsiakin hankkineet. Huolehtikaa itse tekeleistänne.
Se mitä puolisosi vanhemmat rahoillaan tekevät on aivan heidän oma asiansa. Mene töihin, että osallistut perheesi elatukseen, etkä oleta muiden tekevän sitä puolestasi.
ps.sossu on juuri sinunlaisiasi varten, mene sinne kerjäämään vaunu - tai ratasrahat.
menijöitä. Ja joka perheelle on omat tapansa. Olisin minäkin ehkä ennen suominut Sinua ruikutuksesta, mutta tyttäreni uusi avomies avasi viime jouluna vähän silmäni. Ehkä tästä on myös apua Sinulle!
En ole kovin varakas, mutta keskityn aina jouluna ostamaan lapsille jonkun vähän arvokkaamman lahjan. Lahja on tavallaan kiitos vuoden aikana saamistani palveluista (siivouksesta, tavaroiden noutamisesta kaupasta, lääkkeiden hakemisesta apteekista yms.) Huomaamattani, lapset ovat tottuneet siihen, että vaikka aina valitan rahapulaa, jouluna aina kuitenkin ostan heille aika arvokkaitakin lahjoja.
Koska tyttären pölynimuri hajosi useaan otteeseen ennen joulua, hankin kunnon imurin hänelle joululahjaksi. Tytär otti sen ilomielin tietenkin vastaan. Vähän ihmettelin avomiehen ilmeitä, mutta ne menivät siinä tohinassa ohitse.
Tytär kertoi kuitenkin, että avomies oli pyytänyt häntä palauttamaan imurin minulle, koska omakin imurini oli huonossa kunnossa ja hänen mielestään tarvitsin sitä enemmän.
Tyttären hämmästelyyn, avomies selitti, että hänen perheessään eivät vanhemmat ikinä osta lapsille mitään näin arvokasta, koska se on jokaisen lapsen oma asia ostaa omilla ansioillaan tälläisiä kulutustavaroita. Hänen isänsä ja äitinsä antavat aikuisille lapsilleen aina vuosittain saman rahalahjan (yhtä suuren kaikille).
Keskustelu kuitenkin auttoi avomiestä ymmärtämään antamani lahjan tarkoituksen, eli siis kiitoksen vuoden palveluista . Keskustelu auttoi myös minua ja tytärtäni ymmärtämään, että on toisiakin, aivan hyviä tapoja antaa joululahjoja.
Tarkoitan siis, että jokaisella perheellä on omat sisäiset tapansa: Sinun perheesi tapaan kuuluu tukee nuorten toimia taloudellisesti.
Miehesi perhe ehkä ajattelee, että teille rahan tarjoaminen antaa vaikutelman, ettette heidän mielestään selviä ilman tukea ja voitte loukkaantua siitä.
Yritä ottaa asiaan toinen näkökulma, ja keskustele miehesi kanssa, voit oppia aivan uusia asioita ja ajatuksia hänestä!
Eihän isovanhemmlla tietysti ole velvollisuutta avustaa taludellisesti lastenlasten menoihin. Mutta onhan se aika normaalia jos tullaan taloudellisetsi hyvin toimeen. Monesti mennään jo toiseen ääripäähän, lapsi saa kaiken ennenkuin ymmärtää edes haluta.
Jos teillä on tilapäisesti tiukkaa ja isovanhemmat tietävät sen, niin ymmärrän kyllä ihmettelysi. Toisaalta on tietysti ihan hyvä näin, ei synny kiitollisuudenvelkaa. Mutta olen kyllä sitä mieltä, että miestä pitää auttaa mäessä, ei mäen alla. Teidän elämäntilanteessanne ovat menot suurimmllaan ja tulot pienimmillään, kyllä sitä nyt vois 80 ekua irrottaa hyvään tarkoitukseen.
kuulemma jo panevat fyrkkaa silloin tällöin. Voi jessus näitä ihmisiä jotka hankkivat ensin jälkeläisiä ja sitten vasta ihmettelevät miten talouden kanssa toimittaisiin. Nurinkurista ja tooooosi lapsellista hommaa.
voi tapahtua, vaikka kuinka olisi suunnitellut ja säästänyt. Ei siinä silloin auta maamme laulukaan!
Vertaili yleensä että mitä toiset isovanhemmat hankkivat ja toiset eivät, vaikka heille vihjailisi suoraan. Omituista puuhaa. Jos tietää, että lapsi on tulossa, niin pitää sitten säästää ne rahat rattaisiin vaunuihin ja muuhun. Nykyään kun lapset eivät vain "tule" vaan ne tehdään tahallaan.
Akuuttitilanteet on ihan eri asia kuin mistä ketjun aloittaja kirjoitti. Älä viitsi vääntää tätä asiaa muuksi.
tiukilla. Tilapäinen ei tarkoita jatkuvaa, kaiken aikaa olevaa.
Omituista kun koko suvun pitäisi auttaa yhtä perhettä.
ja ukko menee siivellä.
kummallista suhtautumista tähän asiaan täällä!
Ymmärrän täysin ap:n "ongelman", koska meillä itsellä on vähän samanlaista. Hyvin tullaan toimeen omillamme, ei se siitä ole kiinni, mutta tosiaan välillä ärsyttää kun omat vanhempani (eivät mitään kroisoksia) antavat vaikka viimeisen lanttinsakin lapsenlapsen tarvikkeita ym hyvinvointia varten, mutta appivanhemmilta, jotka ovat erittäin varakkaita, ei koskaan saada lahjaksi juurikaan muuta kuin joku halpa (5 euron) markettilelukrääsä. Muuten kyllä ostelevat itselleen mm. viimeisen päälle olevan auton ja veneen ja matkustelevat ympäri maailmaa monta kertaa vuodessa.
Kyse ei ole siitä ettäkö olisin ahne ja kiittämätön pienistäkin asioista, mutta kyllä välillä tuntuu siltä että tässä maailmassa köyhä antaa vähästäänkin, kun taas rikkaat pihistelevät paljoudestaan! Liekö raha sokaissut järjenkäytön...
on auttanut kokoamaan varallisuutta:)
Mene sinä ja tee samoin.
Odota heidän kuolemaansa - saat sitten hyötyä heidän työnsä tuloksista, kun he eivät rahojaan enää tarvitse.
Miten suuren osan sinä annat tuloistasi hyväntekeväisyyteen?
Tässä ketjussa on taas väännetty vaikka mitä skeidaa tuosta aloituksestani. Gojoootti on todellakin hyvin samanlaisessa tilanteessa. Juuri tästä "ongelmassamme" on kysymys.
Jos omilla vanhemmillasi on tiukkaa, niin miksi ihmeessä otat heiltä vastaan ja ostatat lapsillesi vaikka mitä.
Sano heille ja tee se selväksi kaikin tavoin, että ette halua, ette tarvitse, pärjäätte omillanne ja haluatte pärjätä itse. Elätte siis varojenne mukaan.
Kannusta vanhempiasi satsaamaan nyt itseensä ja omaan hyvinvointiin ja vaikka pieneen hemmotteluun.
Ja miehesi vanhemmat saavat elää ja käyttää rahansa juuri niinkuin haluavat. Sinun ei tarvitse pitää siitä eikä arvostaa sitä mihin he kuluttavat. Mutta sinun täytyy tietää rajasi ja pitää suu supussa ja hyväksyä fakta, että he käyttävät omia rahojaan juuri niinkuin he haluavat.
Mielestäni tämä sama pätee myös toisinpäin eli vanhempien ei tule puuttua aikuisten lastensa rahankäyttöön.
se on, että en ole puuttunut appivanhempien rahankäyttöön mitenkään enkä aiokaan tästä huomauttaa, saisin vain lokaa niskaani. Kunpa appivanhempanikin ymmärtäisivät olla puuttumasta meidän elämään, heiltä kyllä aina tulee kommenttia meidän raha-asioista, vaikka omillamme toimeen tulemmekin. Heidän mielestään kun meillä taas tulisi olla hyvinkin tiukkaa kun on sentään pieni lapsikin! Eli emme saisi ostaa mitään! Silti eivät ikinä auta meitä missään hankinnoissa...
Omille vanhemmilleni olen sanonut ettei tarvitse ostaa, jos tekee tiukkaa, mutta ovat tosiaankin niin "hyväsydämisiä", että ennemmin antavat omistaan kuin käyttäisivät sen itseensä. He kun katsovat että kun lapsenlapsen olot on turvattu, niin heille itselleenkin tulee siitä hyvä mieli.
Ja mitä tulee nim. "järjen käyttö" kommenttiin, että järjen käyttökö olisi appivanhempieni varallisuuteen syy. Ei, vaan kultalusikka suussa syntyminen, eli ovat sattuneet syntymään rikkaaseen perheeseen ja kaiken perineet, toki myös työnteolla ansainneet jotakin. Ja mitä tulee tuohon hyväntekeväisyys osaan, annan kyllä usein rahaa keräyksiin, vien vanhoja vaatteitani pelastusarmeijan keräyspisteisiin...eli kyllä haluan myös auttaa vähäosaisia ja aikanani varmasti tulen auttamaan rahallisesti omaa lastani kun hän on täysi-ikäinen ja perustamassa omaa perhettä.
Täytyy tosiaan jäädä vain odottelemaan sitä perintöä! ;) Mieheni nimittäin on heidän ainoa lapsensa, joten toivoa vielä on...=)
Olen kouluttanut lapseni hyvään ammattiin. Hän meni naimisiin varakkaan miehen kanssa. Heillä on kaksikerroksinen omakotitalo, viimeisen mallin mukainen auto, joka vaihdetaan aina uuteen, kesämökki saaressa, ulkomaanmatkoja, kaksi lasta, joiden harrastuksista puhutaan jatkuvasti, ja juostaan kisoissa ympäri Eurooppaa.
Minulla on pieni leskeneläke, ja jokapäiväinen leipä tiukassa.
Saanko heiltä mitään apua?
En saa.
Kortin lähettävät ulkomailta.
Pitäisikö minun ruveta ruinaamaan?
En rupea.
Onko se saituutta, jos vanhemmat eivät auta pienituloisia lapsiaan, vaikka olisi varaa?
Onko se saituutta, että lapset eivät auta pienellä eläkkeellä kituuttavia vanhempiaan, vaikka olisi varaa?
Onko niin, että mikä on ongelmana minulla, ei ole ongelmana naapurissa, ja päin vastoin?
Sanotaanko nyt, että lapsilla on oikeus omaisuuteensa, jonka ovat omalla työllään hankkineet?
No, sanotaanko, että vanhemmilla on oikeus omaisuuteensa, jonka ovat omalla työllään hankkineet?
Kummalla on suurempi oikeus odottaa apua?
Kenellä on velvollisuus auttaa? Kenen pitäisi olla kiitollinen?
Olisiko vanha sanonta "Suu säkkiä myöden" jokaisen kohdalla hyvä neuvo?
Näyttää siltä, että tässä asiassa on vallalla kaksi erilaista ajattelutapaa jotka poikkeavat oleellisesti toisistaan.
Minusta eri sukupolvien tulee tarvittaessa auttaa toisiaan ja välittää siitä, miten lapsilla, vanhemmilla tai isovanhemmilla menee. Kävin vuosia katsomassa vanhainkodissa asuvaa vaariani säännöllisesti ja huomasin, että suurinta osaa vanhuksista ei juuri kukaan käynyt tervehtimässä. Lapsilla ja lastenlapsilla oli oma elämänsä. Minä katsoin miellyttäväksi velvollisuudekseni käydä katsomassa vaaria, jonka kanssa vietin paljon aikaa lapsena ja joka oli näin minulle läheinen ihminen.
Nyt isovanhempina vanhempani ovat kiinnostuneita lapsemme asioista ja ostavat ilomielin hänelle sillontällöin vaatteita ja muita tarvikkeita. Pitäisikö minun nyt kieltää heitä ostamasta meille mitään ja kehottaa huolehtimaan vain omista asioistaan? Ja lähettää pari kertaa vuodessa kortti ja pari kuvaa lapsesta?
Minusta lapsiesi käytös sinua kohtaan on todella itsekästä.
Tuo "varaton mummu" (joko tuo kirjoittanut, tai ihan yleisesti joku ruikuttava vanhus) on saattanut elävässä elämässä olla saatanallinen äiti helvetistä.
Monesti on niinkin, että aikuisen lapsen ei tee mieli käydä katsomassa ns. läheisiä vanhuksia, koska he ovat olleet kammottavia silloin, kun lapsi oli heistä riippuvainen.
Tämä viesti ei siis ole osoitettu henkilökohtaisesti kellekään. Halusin vain vähän valottaa tätäkin puolta mitalista, ettei kaikki vaikuta niin yksipuoliselta.
Tuo mitä nyt kirjoitit, että vanhempasi ostavat lapselle jonkin vaatteen ym on mielestäni Ok. Mutta aloituksestasi luin, että tinkivät omista vähistä tarpeistaan ja avustavat perhettäsi paljonkin. Ja paheksuit, että miehen vanhemmat eivät avusta, vaan kuluttavat mihin lystäävät.
Ne asiat mielestäni eivät ole Ok.
Olen kolmen nuoren äiti. Siihen tähdätään, että he aikuistuttuaan itsenäistyvät vähitellen ja myös taloudellisesti.
Jos jollekin heistä tulee todella paha paikka (es. sairastuminen tai muu vastaava ennakoimaton hankaluus)niin varmasti autamme taloudellisestikin, jos pystymme. Muuten arvelisin, että synttäreinä ja jouluna saattaisimme antaa lahjaksi muutaman kympin tai korkeintaan satasen, jos oma budjetti sallii.
Mutta tavoite ja tarkoitus on, että yhtään hiukkasatakaan eivät suunnittele ja laske sen varaan, että me maksamme heidän elämäänsä tulevaisuudessa. Todella toivon, että haluavat elää ja pystyvät elämään omien varojensa mukaan.
Jos minä sitten ukkoni kanssa matkustelen tai vaikka lähden kuuhun jos siltä tuntuu, niin minusta olisi sietämätön ajatus, että lapseni perhe sitä paheksuisi. Että kun nyt niin törsäävät ja lapsenlapsi tarvitsisi sitä ja tätä.
Anteeksi vaan, mutta nyt meni Gojootti ja ketjun aloittaja yhdeksi ja samaksi henkilöksi minun päässäni.
Siis äskeinen ei niinkään ollut Gojootille vaan aloittajalle. Sorry.