Heti ensitapaamisella tajusin (ennekuin edes tutustuttiin kunnolla anopin kanssa), että olen ei-toivottu miniäehdokas. Syynä se, että olin eronnut ja minulla oli jo lapsi. Itse arvostin itseäni silloin - olin selvinnyt erosta ja pystyin elättämään ja kasvattamaan lapseni. Mutta sitten törmäsin tällaiseen ihmiseen (jota en olisi koskaan halunnut edes ihmisenä tuntea) ja hänen kanssaan täytyy pystyä elämään sovussa. hänen arvojaan en halua lapsieni omaksuvan. Anoppini arvostaa enemmän toista bailaaja-miniää, mutta hyvä näin, käyvät meillä sitten vähemmän.
Ei toivottu miniä
Näinkin voi olla
71280
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
anoppisi millään tavalla lastasi huomioon ? Muistaako esim. syntymäpäivinä tai vastaavaa ? Lapsellasi on tietysti omatkin, ihan oikeat, isovanhemmat. Mutta ainakin joskus uusperheissä uuden puolison ottavat isovanhemman roolin myös uuden puolison lapsia kohtaan. Kävikö teillä näin ?
Olen läheltä seurannut muutamia miniöitä, joista voin sanoa, että olisi ollut kamalaa, jos minun jompikumpi poikani olisi sellaisen tuonut eteeni.
Kouluttamaton nuori yksinhuoltajaäiti olisi ollut sellainen, josta en olisi miniänä välittänyt. Tupakoiva ja viinaanmenevä ei myöskään olisi minussa nostattanut riemunkiljahduksia. Halusin suvun uudeksi jäseneksi jokseenkin samanlaisen kuin perheeni ja lähiympäristöni on.
Pystyykö teistä kukaan käsittämään minua?
Kyllä minäkin äitinä toivon pojilleni ilman muuta fiksut vaimot. Täytyy tehdä nyt töitä sen eteen, että pojat osaavat vaimonsa valita, ettei tarvitse sitten minun niristä kun valinta on jo tehty.
Olen itse akateemisesti koulutettu, arvostetussa asemassa ja hyväpalkkainen kolmen lapsen äiti. Voit varmasti kuvitella, että minulla ei esimerkiksi anoppini kanssa ole kovin paljon yhteisiä keskustelunaiheita. Anoppi on kouluttamaton, sivistymätön eikä ole ollut töissä missään sitten nuoruuden päiviensä. Yritä siinä sitten keskustella eri tieteenaloista, taiteesta, musiikista tai lastenkasvatuksesta kun vuosikausia pitää olla tekemisissä eikä toisella äly kasva eikä edes elämä opeta.
Lapsilleni olen opettanut, että on ihan hauskaa vaihtelua tutustua erilaisiin perheisiin ja ääri-ilmiöihin. Samoin kuin ruuasta sanotaan sen maistuvan mielenkiintoiselle, kun siitä ei pidetä.
Muita anoppeja en ole seurannut, joten en sitten tiedä, mitä olen menettänyt. Mieheni on myös akateemisesti koulutettu, mutta näkyyhän se kodin esimerkki, eli puuttuva pohjasivistys, monin paikoin. Töitä on siis vielä tehtävä, ettei vain lapsista tule sitten ihan moukkia.
akateeminen ja hyvässä asemassa.
Kiitän Luojaa, ettei hän ole valinnut sinun kaltaistasi vaimoa.
Onhan hänenkin vaimonsa koulutettu, mutta ei akateemisesti.
Tosin ei minulla mitään akateemista koulutusta vastaan ole, mutta jos suhtautuminen meihin appivanhempiin olisi samanlaista kuin sinulla, niin karsealta tuntuisi.
Emmehän mekään kouluttamattomia ole, mutta se akateemisuus puuttuu.
Onneksi toiset appivanhemmat ovat samalla tasolla.
Moukkina en kuitenkaan pidä meistä ketään, vaikka keskustelumme eivät juurikaan tieteen aloja koske.
Musiikki on sentään aina, jopa pitkälle opiskeluina, kuulunut miniäni perheeseen. Siitä riittää keskustelua ja lapsenlapsille harrastusta.
Minä harrastan maalaamista omaksi ilokseni. Eihän se mitään taiteen harrastamista ole, mutta antaa ehkä lapsenlapsille hiukan kiinnostusta samanlaiseen toimintaan.
Musikaallisia emme mieheni kanssa ole, mutta yllätys, yllätys, poikamme on jostain kumman syystä sitäkin.
Miniäni on hyvä äiti, esimerkillinen kasvattaja ja minua taitavampi talousihminen.
Onneksi minun ei kuitenkaan tarvitse tuntea näissäkään suhteissa alemmuuskompleksia.
Säälin miestäsi, joka ilmeisesti on vuosien mittaan usein joutunut tuntemaan puuttuvan pohjasivistyksensä.
Tuli mieleeni eräs entinen työkaverini kansanterveyslaitokselta. Hän oli koulutukseltaan merkonomi ja minun käsittääkseni vähän liian perso alkoholille. Kuitenkin hän oli lähtöisin akateemisesta perheestä, jonka toistuvasti toi esille. Hän mm. nimitteli halveksivasti ensimmisen polven akateemiseksi nuorta naislääkäriä (nykyisin terveyskeskuksemme johtavia lääkäreitä).
Siihen mennessä en ollut joutunut tekemisiin tällaisen sukunsa akateemisuudesta ylpeilevän ihmisen kanssa. Se jäi minulle mieleen, koska fiksuudessa tämä ensimmäisen polven akateeminen löi hienon suvun jälkeläisen mennen tullen.
Sinunkin kannattaisi pitää varasi, ettet tee itsestäsi naurettavaa nykyaikana, jolloin muut eivät syntyperäistä akateemisuuttasi välttämättä kunnioitakaan.
siis täysin käsittämätöntä, että anoppi vaatii koulutusta ym mammonaa miniältä. Luulisi, että ihminen sellaisena kun on riittää kunhan omaa toisen kunnioittamisen taidon ja halun ym vastaavia hyviä eettisiä arvoja ja myös, että perhe on onnellinen ja kasvuympäristö hyvä. Itse omaan kolme tutkintoa eikä se tee minusta yhtään sen parempaa miniää. En yleensäkään ymmärrä miten joku ANOPPI säätelee toisten elämää ja tunkeilee...elätköön vaan sitä omaa akateemista elämäänsä !
Olis varmaan parempi että poikasi ei ota vaimoa ollenkaan...olishan se nyt kohtuutonta jos sinä joutuisit kärsimään huonosta miniästä.
Niin ja olisihan se helpompi ohjailla aikuisten lasten elämää jos heillä ei ole puolisoita...ne kun tuppaa vaan sotkemaan suunnitelmia.
Ja suosittelen ettet anoppiin pidä enään yhteyttä...on se vaan törkeä maalaismummo kun ei voi ottaa huomioon sinun akateemista taustaaasi ja tarvettasi älykkääseen ajatusten vaihtoon.
moukkia, jos tulevat isänsä sukuun, ja varmuudella, jos tulevat äitiinsä.
Harvoin noin moukkamaista tekstiä olen lukenut kuin sinun tilityksesi. Hävettääkö yhtään? Ellei, niin olet vielä moukkamaisempi kuin luulin.