Erosimme avopuolisoni kanssa reilu kuukausi sitten. Yhteistuumin päädyimme tähän ratkaisuun, vaikka kumpikin rakastetaan toisiamme varmasti IKUISESTI. Yhteiselo saman kanton alla oli sen verran hankalaa, että eroamalla kumpikin sai oman mielenrauhansa takaisin. Ajattelen että ero oli helppo.. ja oikea ratkaisu.. vaikka tietysti välillä tulee mahdoton ikävä yhteisiä ihania aikoja.. muistoja tulee mieleen. Olen nyt päässyt sopuun ajatusteni kanssa, ja elämäni jatkuu. Vaikken varmasti koskaan rakastu yhtä syvällisesti niin uskoisin että jonakin päivänä vielä seurustelen mukavan miehen kanssa.
Juhannuksena minulla oli kuuma ja kiihkeä yhdenyön juttu. Siitä jäi kummallekin hyvät ja kauniit muistot. Tiesin ettei jutusta seuraa sen enempää, mutta tuo tapaus auttoi minua henkisesti irroittautumaan exästä!
Juhannuksena minulla oli kuuma ja kiihkeä yhdenyön juttu. Siitä jäi kummallekin hyvät ja kauniit muistot. Tiesin ettei jutusta seuraa sen enempää, mutta tuo tapaus auttoi minua henkisesti irroittautumaan exästä!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Toivotaan, että minullekin käy samalla tavalla tämän viikonlopun jälkeen... Olen nimittäin melkolailla samassa tilantessa kuin sinä ja luulen, että päädymme samaan ratkaisuun kuin tekin...
Oletko siis eroamassa nyt viikonloppuna? Kovasti voimia tärkeään päätökseen. Toivotaan että saatte puhumalla asiat erossanne sille mallille että voitte erota `ystävinä´. Meidän eropäätös puhuttiin monena iltana kevään aikana, ja kun lopulta erosimme niin kummallekin jäi hyvä mieli asiasta. Meillä ei ollut lapsia, joten tämä oli ihan Aikuisten Ero.
et menikö sulta vaan kuukausi siihen et päädyit tähän mielenrauhaan että elämä jatkuu.. ? Kuulostaa niin helpolta, anteeksi vain. Itse erosin 5 vuoden suhteesta n.viikko sit ja vieläki ajattelen että mistä lähin hirttonaru...
Meilläkin oli sopuisa, molempien päätöksellä tehty ero. Että yllätyksenä ei tullut mitään. Tuntuu vaan että tähän menee ikuisuus, että tuska ei koskaan lakkaa....
Itse erosin 3kk sitten 6 vuotta kestäneestä suhteesta ja olen vieläkin täysin maassa, kaikki pienetkin asiat ahdistavat kun jokin muistuttaa hänestä, kesälomakaan ei tunnu miltään ilman häntä. Kuukausi eron jälkeen vietin kaikki illat ja viikonloput kotona maaten ja itkien, mielenrauha oli kyllä kovin kaukana kaikesta siitä tuskasta mikä ei ole vieläkään mennyt ohi.
Jokainen tietty meistä selviää eroista yms vaikeista tilanteista eri tavalla, jokaisen tilanne on erilainen mutta tuntuu että itselläni menee sen mielenrauhan löytämiseen vielä pitkä tovi...
No aloittajalla varmaan eri tilanne. Jos ruukku on täysi hieman ja alkaa olemaan siskon ja veljen suuntaan... tai on riitaisaa sitä eroaa ehkä mieluummin ja on mielenrauhaa tuolossa. Vielä jos joku muu tuli heilaksi hetkeksi.
Mutta jos on muunlainen tilanne, ruukku puolityhjä ja rakastaa... niin miksi hel* omasta tahdostanne erositte? (Ellei ollut hankala mies...) Silloin on erottu miehen tahdosta. Turha täällä väittää että omasta...
Suhteeni siis loppui mieheni aloitteesta, pahoittelen että ilmaisin tämän asian huonosti. Totesin jo tuossa että jokainen selviää erosta omalla tavallaan ja asiaan vaikuttaa niin moni asia mutta itselläni erosta selviäminen tuntuu vievän pitkän tovin.
En ymmärtänyt oikein pointtiasi, tässähän oli aiheena mielenrauha eron jälkeen. Tuskin tässä oli kyse siitä kuka on jättänyt kenenkin...