Sukuni on iso ja perheenjäseniä paljon.
Puoliakaan en ole tavannut, mutta ensimmäistäkin kertaa tavatessa ovat ottaneet vastaan kuin tyttärensä. Suukkoja, halauksia ja lämpimiä sanoja satelee paljon. Eivät kuitenkaan kaihda sanoa suoraan mielipidettään, eivätkä turhia mielistele.
Heille on helppo puhua ja aina tuntuu, että on paljon ihmisiä, jotka välittävät.
Aina kun sairastun vähänkin, ovat he auttamassa ja hoivaamassa kuin kanaemot tipujaan.
Ja parasta on, etten koskaan saa kyllikseni.
Puoliakaan en ole tavannut, mutta ensimmäistäkin kertaa tavatessa ovat ottaneet vastaan kuin tyttärensä. Suukkoja, halauksia ja lämpimiä sanoja satelee paljon. Eivät kuitenkaan kaihda sanoa suoraan mielipidettään, eivätkä turhia mielistele.
Heille on helppo puhua ja aina tuntuu, että on paljon ihmisiä, jotka välittävät.
Aina kun sairastun vähänkin, ovat he auttamassa ja hoivaamassa kuin kanaemot tipujaan.
Ja parasta on, etten koskaan saa kyllikseni.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Meiän suvussa ollaan aika etäisiä, ei pahemmin halailla ja ollaan aika muodollisia kun pyydetään kylään kahville tms. Haluisin että kaikki ois niinkuin yhtä suurta perhettä, mutta eikai asialle voi mitään. Sitten kun itse saan lapsia ja aika kuluu aion kyllä parhaani mukaan tehdä omasta "suvustani" välittävän & huolehtivan, kuten sinulla :)
ja sukukin on aika etäinen. Serkut eivät pidä yhteyttä kun ovat 10v. vanhempia, eikä koskaan oikein tutustutta. Vanhapolvi on kuollut jo aikoja sitten. Sisarusten kanssa oli ennen enemmän yhteyttä, mutta sitten toinen sisko pisti välit poikki ja pian toinenkin. Vanhin sisko on aina vihannut jotain sisaruksista ja tehnyt inhottavia temppuja takana päin.
Ennen oli toiseen siskoon hyvinkin läheiset välit, mutta kaikki muuttui yhtäkkiä. Alkoi tulla herjaavia kirjeitä ja sitten täysi välien katkaisu. Kerran sain kutsun suuriin juhliin ja kun menin huomsin, että siskon valokuvakokoelmasta on poistettu kaikki kuvani.
Nyt on mennyt vuosia niin ettei kumpikaan siskoista ole pitänyt mitään yhteyttä. Saattavat satunnaisesti lähettää jonkin onnittelukortin, mutta eivät vastaa mihinkään viestiini.
En tiedä syytä kun eivät suostu kertoman. Ainoa minkä tiedän on se, että vanhin sisko, joka vihasi tätä toista alkoi yllättäen pitämään yhteyttä ja samalla minun osaltani loppui kaikki viestiminen.
Olen surrut asiaa ja miettinyt mitä tapahtui, mutta koska minulle ei vastata en saa asiaan mitään tolkkua.
Asumme kaukana toisistamme ja kaikilla on omat perheet. Silti tuntuu kovin yksinäiseltä, kun ei voi enää jutella siskon kanssa eikä käydä kesäreissulla tapaamss.
Joudun kai elämään tämän asian kanssa, mutta silti se koskee. Ehkä totun siihen, että siskot ovat poistaneet minut elämästään, mutta usein se tuntuu kohtuuttomalta, että yht'äkkiä en enää ole olemssa enkä kuulu perheeseen. Kertoisivat edes miksi!