Ollaan oltu naimisissa melkein 30 vuotta.
Yli kymmenen vuotta sitten syystä jos toisestakin menetin ammattini. Saan toki kohtalaista eläkettä, joka tosin menettää joka päivä ostovoimaansa. Kiitos hallitus.
Minulla ei ole yhtäkään ystävää. Sisaruksia ja lapsia on, mutta ei kai heitä voi laskea. Toki minulla on nämä läheiset. Mutta siis ulkopuolista fyysistä ystävää ei ole. Eikä enää virtuaalistakaan.
Kävipä nimittäin niin, että tutustuin näin netin välityksellä eräällä harrastuspalstalla vastakkaista sukupuolta olevaan ihmiseen. meillä läppä lensi ja ymmärsimme toisiamme. Vaihdettiin puhelinnumerot ja nettiosoitteet.
Kuitenkaan ei ollut tarkoituksena, ainakaan minulla, muuta kuin purkaa toisillemme omia pahoja olojamme.
Ikätovereita ja kummallakin perheet ja lapsia. Eipä mitään kakkoskierrosta ollut kummankaan mielessä. Yhteinen harrastus vain.
Kaikki olisi mennyt kauniisti. Mutta sitten vaimoni katsoi oikeudekseen lukea ensin puhelimeni tekstiviestit ja sen jälkeen myös sähköpostini. En niitä ollut piilottanut, koska oletin, että kunnioitamme toistemme yksityisyyttä.
Siitäpä helvetti repesi. Ensin kaikki paska kaadettiin myös aikuisten lastemme niskaan. Jotka ovat vasta hapuilemassa kohti omaa elämää. Nyt hekin ovat huolissaan. Ja rikkinäisempiä kuin ennen. Mielestäni turhaan.
No nettituttuni on historiaa. Tosin vainoaa minua ja kirjoittelee päivittäin minusta hai
Mutta nyt päästään itse asiaan:
Kuka on tarinan roisto? Minä joka etsin juttukaveria, vai vaimoni, joka rikkoi kirjesalaisuuden lukemalla mailit ja tekstiviestit?
Nyt olen alkanut kaksin käsin juomaan. Elämä menee päin vittua. Täytin syksyllä 50. Olen vielä hyvässä fysiikassa, mutta en tällä vauhdilla kauan. Ennen olin urheilija. SM -tasolla. Nyt elämäntaiteilija ja taivaanrannan maalari. Huono vitsi tuo jälkimmäinen.
Miksi minun pitää olla vanki omassa puoliksi omistamassani kodissa? Miksi minä olen se ainoa paha, kun kaksi tappelee? Parisuhdeterapiaan on pitkän väsytyksen kautta varattu aika, mutta sekin viime yönä määrättiin peruutettavaksi.... Kun oli jääkaapissa pari purkkia kaljaa, joita en saa tietenkään juoda, koska alkoholi on aiheuttanut niin paljon pahaa meille. Tätä mantraa saan kuulla koko ajan.
Hoidin kuitenkin kymmenen vuotta vammaisena syntynyttä lastamme ja laskin hänen uurnansa hautaa. (oli muuten älyllisesti ihan ok, mutta liikuntakyvytön, tiedoksi tietämättömille) Piirsin pikkuiselle ihan oman designin hautakiven, jonka luona käymme päivittäin.
Korjaan perheen autot, hoidan kaiken tekniikan. Miksi helvetissä minä en saa olla vikoineni tällainen kun olen. Nyt poraan.
Mitä minun pitäisi olla, jotta olisin vaimolleni tarpeeksi hyvä?
Vastatkaa viisaat! Mieluummin tänne palstalle, mutta jos ujostuttaa:
[email protected]
*Jos joku haluaa privaattina kirjoittaa. Mies tai nainen, aivan sama. Ystävää vain kaipaan. En seksisuhteita. Niitä on ollut ihan tarpeeksi*.
Yli kymmenen vuotta sitten syystä jos toisestakin menetin ammattini. Saan toki kohtalaista eläkettä, joka tosin menettää joka päivä ostovoimaansa. Kiitos hallitus.
Minulla ei ole yhtäkään ystävää. Sisaruksia ja lapsia on, mutta ei kai heitä voi laskea. Toki minulla on nämä läheiset. Mutta siis ulkopuolista fyysistä ystävää ei ole. Eikä enää virtuaalistakaan.
Kävipä nimittäin niin, että tutustuin näin netin välityksellä eräällä harrastuspalstalla vastakkaista sukupuolta olevaan ihmiseen. meillä läppä lensi ja ymmärsimme toisiamme. Vaihdettiin puhelinnumerot ja nettiosoitteet.
Kuitenkaan ei ollut tarkoituksena, ainakaan minulla, muuta kuin purkaa toisillemme omia pahoja olojamme.
Ikätovereita ja kummallakin perheet ja lapsia. Eipä mitään kakkoskierrosta ollut kummankaan mielessä. Yhteinen harrastus vain.
Kaikki olisi mennyt kauniisti. Mutta sitten vaimoni katsoi oikeudekseen lukea ensin puhelimeni tekstiviestit ja sen jälkeen myös sähköpostini. En niitä ollut piilottanut, koska oletin, että kunnioitamme toistemme yksityisyyttä.
Siitäpä helvetti repesi. Ensin kaikki paska kaadettiin myös aikuisten lastemme niskaan. Jotka ovat vasta hapuilemassa kohti omaa elämää. Nyt hekin ovat huolissaan. Ja rikkinäisempiä kuin ennen. Mielestäni turhaan.
No nettituttuni on historiaa. Tosin vainoaa minua ja kirjoittelee päivittäin minusta hai
Mutta nyt päästään itse asiaan:
Kuka on tarinan roisto? Minä joka etsin juttukaveria, vai vaimoni, joka rikkoi kirjesalaisuuden lukemalla mailit ja tekstiviestit?
Nyt olen alkanut kaksin käsin juomaan. Elämä menee päin vittua. Täytin syksyllä 50. Olen vielä hyvässä fysiikassa, mutta en tällä vauhdilla kauan. Ennen olin urheilija. SM -tasolla. Nyt elämäntaiteilija ja taivaanrannan maalari. Huono vitsi tuo jälkimmäinen.
Miksi minun pitää olla vanki omassa puoliksi omistamassani kodissa? Miksi minä olen se ainoa paha, kun kaksi tappelee? Parisuhdeterapiaan on pitkän väsytyksen kautta varattu aika, mutta sekin viime yönä määrättiin peruutettavaksi.... Kun oli jääkaapissa pari purkkia kaljaa, joita en saa tietenkään juoda, koska alkoholi on aiheuttanut niin paljon pahaa meille. Tätä mantraa saan kuulla koko ajan.
Hoidin kuitenkin kymmenen vuotta vammaisena syntynyttä lastamme ja laskin hänen uurnansa hautaa. (oli muuten älyllisesti ihan ok, mutta liikuntakyvytön, tiedoksi tietämättömille) Piirsin pikkuiselle ihan oman designin hautakiven, jonka luona käymme päivittäin.
Korjaan perheen autot, hoidan kaiken tekniikan. Miksi helvetissä minä en saa olla vikoineni tällainen kun olen. Nyt poraan.
Mitä minun pitäisi olla, jotta olisin vaimolleni tarpeeksi hyvä?
Vastatkaa viisaat! Mieluummin tänne palstalle, mutta jos ujostuttaa:
[email protected]
*Jos joku haluaa privaattina kirjoittaa. Mies tai nainen, aivan sama. Ystävää vain kaipaan. En seksisuhteita. Niitä on ollut ihan tarpeeksi*.
Vastaukset 45
Vanhimmat
Olet varmasti hyvä itsenäsi ja kuulostaa ehkä kornilta mutta sanon kuitenkin, rohkaistakseni sinua.
Usko että ansaitset vain parasta.Olen itse paljon hyötynyt pienistä asioista kun kaikki näyttää mustalta.
Vaimosikin tarvitsee apua.
Sinulla on todellinen haaste käsissäsi.
Tarvitset aimo annoksen rohkeutta sen kohtaamiseen.Varmaan kannattaisi jos mahdollista
käydä pariterapiassa, tms jutella ulkopuolisen
kanssa, joka on puolueeton katsomaan tilannetta.
En nyt muuta osaa sanoa kun että voimia päivääsi.
Tätä parisuhdeterapiaahan kohti ollaan menossa.
Äkkipikaistuksissaan vain viime yönä vaimo käski perua aikavarauksen. Enpä sitä kuitenkaan tee.
Tuleepahan katsottuakin sekin paikka.
Nykytilanteesta huolimatta meillä on kaikkea niin paljon!
Jos iso voima suo, tästäkin selvitään.
Kaikkea hyvää sinullekin. Ja niitä voimia. Jos et tänään tarvitse, laita varastoon.
Joo, kyllä tuo parisuhdeterapia on teille ihan oikea paikka, ja jos ei vaimosi sinne lähde niin mene ainakin sinä.
Mitä luulet/tiedät vaimosi ajatelleen kun löysi tekstiviestit ja sähköpostit? Miltä tuntuisi jos itse löytäist samanlaiset viestit vaimoltasi, tai vaimosi lähettelisi toiselle tuollaisia viestejä kuin itse saat siltä naikkoselta?
Veikkaan että vaimollasi ajatukset ovat olleet vihaa, petetyksi tulemista (epäilyt myöskin fyysisestä) ja hyväksikäytöstä (mitä kaikkea kodin,lasten,äijän suhteen onkaan tehnyt ja tällaista lokaa tulee vastineeksi - ja vielä selän takana!) Riittämättömyyttä koska juttuseura on pitänyt hakea muualta. Parisuhteessa kuitenkin pitäisi olla tiimi, ja ratkoa tai olla ratkomatta yhdessä, mutta että joku vieras horo otetaan siihen korvikkeeksi antamaan ymmärrystä ja jos on "kohtalo"toveri niin kannattaisi hänenkin korjata suhdettaan sen miehensä kanssa eikä sinun kanssa.
Ja mitä tuohon yksityisyyden suojaamiseen tulee, mielestäni se peruste on todella heikoilla siinä tapauksessa kun paljastuu tuollainen selän takana touhuaminen. Miksi et kertonut jo ajoissa vaimollesi että viesteilet jonkun kohtalotoverin kanssa? Ai yksityisyyden suojan nimissäkö? Yksityisyyden suoja ja selän takana touhuaminen on kaksi eri asiaa.
ainoaan kysymykseesi, eli kuka on tarinan roisto. Mielestäni se on vaimosi, joka meni penkomaan yksityisyyttäsi, joka on myös aviomiehillä olemassa, vaikka ei sitä aina uskoisi. Ilman hänen tekosiaan olisitte säästynyt tältä kaikelta, luulen.
Mutta kun tunnettua on, että vaimot eivät kestä miehensä minkäänlaista suhdetta toisen sukupuolen edustajaan, niin sitä ajatellen sinun olisi täytynyt osata olla kiero ja ovelta ja piilotella tuo kanssakäymisenne. Eli olla valehtelija ja kieroilija, jos olisi kuitenkin tullut ilmi.
No, kaikkineen tilanteesi on paskamainen ja olet saanut osaksesi epäoikeudenmukaista kohtelua. Kalja ei kuitenkaan siihen auta, vaan itsekunnioitus ! Se on hemmetin hyvä lääke moneen epäonnistumiseen kun kaivelee sen aina uudelleen esille kun se joutuu hukkaan.
Eli jääkaapin sijasta, kaiveleppas muistiasi.
Unohda se juopottelu ja heittäydy luonnon armoille, sekin on mainio lääke kaikkiin vaivoihin ja vitutuksiin. Sienimetsään, marjametsään ja kalalle tai muuten vain metsään ;)
Itse täytän tulevana syksynä 50 ja syksy onkin parasta aikaa masennuksen ja vitutuksen hoitoon, silloinhan se kiivaimiillaan onkin ja toisaalta silloin on lääkekkin parasta nauttia.
Syksyinen luonto on paras pilleri ja ainut mitä itse suostun nauttimaan.
Kokeileppas ja pidä edelleen se harrastuksesi joka johti tuon uhan teidän elämäänne.
Jos et ole tehnyt mitään rikosta ei sinun pidä siitä rangaistustakaan saaman.
Tarinassa ei ole yhtäkään roistoa vaan kaksi sokeaa ihmistä. Vaimo, joka sokeasti uskoo itseensä ja uskomuksiinsa / luuloihinsa enemmän kuin 30 vuotta samaa tietä kulkeneen puolison sanoihin. Sekä elämäänsä sokea mies, joka ei ollut suorapuheinen vaimolleen ja kertonut, että sattumalta on löytäny juttukaverin, jolla sama harrastus.
Vaikka on oma yksityisyys elämässä, tulee sitä yksityisyyttäkin vähän raottaa toisellekin.
Eiköhän tässä tilanteessa ole aihetta peiliin katsomiseen niin syissä kuin sepissäkin... Pata kattilaa soimaa...
Onhan se ymmärrettävää, että vaimosi reagoi kuten reagoi. Sinä olet kuitenkin hänen selkänsä takana alkanut solmia suhteita naisiin - olkoonkin, että tarkoituskesi on puhtaasi ystävätasoinen. Mutta sitähän vaimosi ei voi tietää. Ehkä olisi alunperinkin pitänyt toimia hyvin avoimesti ja kertoa vaimolle näistä nettivirityksistä ja kenties jollain tavalla yhdessäkin tätä asiaa junailla eteenpäin... Ei se selän takana toimiminen ole koskaan oikein.
Kuten ei tietysti ole oikein sekään, että vaimosi tsekkasi viestisi. Mutta: hätä ei lue lakia ja naisen vaisto kertoo kyllä, jos jotakin on vialla. Hän halusi vahvistusta epäiyksilleen ja ne myös sai!!!
Ja mitä kaljaan tulee, niin enpä ihmettele että vaimosi siitä ottaa pultit. Sellaista juomista ei kukaan viitsi kauaa katsella. Alko kun vaan pahentaa tilannetta. Joten sinun on aivan turha hakea sääliä ja sympatiaa itsellesi sillä, ettäkö nyt "vaimo on ajanut sinut juomaan". Se nimittäin ei ole totta. Itse sinä ne pullot korkkaat - ja sitten tietysti itse myös vastaat seurauksista.
Ehkä sinun tulisi mennä pariterapian sijaan tai sen rinnalla ihan yksinäsi terapiaan selvittämään omia ajatuksiasi ja tunteitasi. Ja pohtia hedelmällisiä toimintatapoja - kaljan juonti ei sitä ole.
Oletko milloinkaan oivaltanut, että tekniikan hoidon ja ruohonleikkuun lisäksi naiset tarvitsevat henkilökohtaista huomiota, läheisyyttä, kosketusta, rakkauden tunnustuksia ja hellyyttä!!!
Ymmärrän hyvin vaimosi tunteita. Jospa sinulla olisikin ollut liiton ulkopuolinen seksisuhde, jolla ei ole tunnetasolla mitään merkitystä. Se on helposti anteeksi annettavissa.
Mutta vaimosi kuuluu olla kumppanisi, olkapää ja ymmärtäjä elämän vaikeissa tilanteissa. Hänkin tarvitsee sellaista sinusta. Tottakai hän suuttuu syystäkin, kun hänen tärkein tehtävänsä ulkoistetaan.
Ai avio(/avo)liiton ulkopuolinen seksi HELPOSTI ANTEEKSI ANNETTAVISSA? Johan on outo näkemys.
ei se kaikki paska jää sisintä kaivelemaan.Yksi kanava tämäkin ja onneksi avauduit edes tänne(kun niin moni mies sulloo kaiken sisäänsä).
Syyllisistä en sano muutakuin että molemmilla on syytä.Ja meillä oli kerran vastaava tilanne(oon nainen)ja kun mieheni jäi kiinni siitä että viestitteli toisen naisen kans(ja ite väitti että tarvii ymmärtäjää)niin tottakai se loukkas kun mua ei huomioinu kun riidoilla.Se hellyys ja läheisyys oli hyvin jääny vähäksi.Ja siksi ite aikoinaan katoin kännykän viestit mieheltä,kun vaisto sanoi että nyt on jotain meneillään.(inhottihan se itteäkin et vakoilee,niin alhaiseksi rupee,mut ei vaihtoehtoja jos haluu tietää onko oikeassa).No niin siinä pahimmillaan sit kävi et mies oli tämän naisen luona sit käyny pettämäs vaikka oli muka tarkotus vaan olla puhekaveri.Että varo ettei mee siihen.
Ja meilläkin mies sit joi pahaanoloonsa ja se pahentaa kaikki asiat.Ja sitä ei kukaan muu voi estää kuin sinä ite.Ota viimestään nyt itseäs niskasta kii ja jätä yksikin pullo korkkaamatta! Se on varma että vaimos on tosi väsyny tilanteeseen ja aina kauemmas ajaa rakkautta kun uudelleen je uudelleen näkee toisen juovan.
Meillä oli lähellä etten lähteny lasten kaa,kun en enää jaksanu niitä valheita ja juomisen kierrettä mikä paheni kokoajan.Kun olin lähössä niin sillon mieskin heräs ja jätti juomisen.Ja moni muukin asia muuttui liitossamme.Mut siitä se luottamus vasta lähtee kun pystyy asioita oikeasti käsittelemään(vaikka välillä repeiskin riitelyksi,koska se paha olo purkautuu usein riitelynä molemmilla).Mutta ei mikään lähe purkautumaan ennen kun juominen on kokonaan pois kuvioista.Ja jatkossa molempien oltava luottamuksen arvonen,koska sitä se ei alkujaan sulla ollu,ku piti salassa olla ymmärtäjä...Mut voimia sulle päiviin ja muista että ootte luvannu rakastaa myös pahoina päivinä toisianne!
Ap kirjoittaa: "---
*Jos joku haluaa privaattina kirjoittaa. Mies tai nainen, aivan sama. Ystävää vain kaipaan. En seksisuhteita. Niitä on ollut ihan tarpeeksi*. ---"
Olet mennyt 2-kymppisenä naimisiin. Nyt ole 5-kymppinen. Kerrot, että seksisuhteita on elämässäsi ollut ihan tarpeeksi! Milloin olet tämän arsenaalin ehtinyt koota?
Onkohan nyt niin, että tuo alkuperäinen vuodatuksesi on vain OSA AVIOLIITTONNE TOTUUDESTA?
Luin viestisi useamman kerran ja samat kysymykset nousevat mieleeni yhä uudelleen ja uudelleen: miksi haluat tuntemattomien kertovan sinulle, että olet naimisissa roiston kanssa?
Miksi haluat varmistaa, että satunnaisesti viestisi lukevat ihmiset varmasti tajuavat, että sinulla on puhtaita jauhoja pussissasi ja miten kammottava ihminen vaimosi onkaan, kun luki tekstiviestisi ja sähköpostisi?
Luulisi, että olisit jo yksin 30 vuoden avioliiton kokemuksella tajunnut, että vaimosi ei ole täydellinen eikä koko yhteinen elämä ole tiivistettävissä yksittäisiin tekoihin. Sinä olet selvästi päättänyt, että sinä olet viaton uhri, joka saa kärsiä turhaan vaimosi vihakampanjasta.
Haloo! Herätys! Vaimosi ei ole se, joka kaataa viinaa kurkkuusi aseella uhaten! Voit syyttää häntä siitä, että hän luki viestisi, mutta ole rehellinen itsellesi: miksi hitossa jätit sellaisia löydettäväksi? JOTAIN ole meneillään sinun ja tuon toisen ihmisen kera, jos kerran et vaimollesi hänestä kertonut. Ja jotain oli jo pahasti pielessä, kun tarvitsit avioliittosi ulkopuolista ymmärtäjää, joka ei ole parisuhdeterapeutti tai psykologi.
Vaimosi ei ole mitenkään voinut tietää, mitä olet tuon toisen kanssa puuhannut. Totta kai hän raivostuu, kun saa selville tuollaisen asian - harva nainen ei raivostuisi! Ja moni mies myöskin... Miten itse olisit suhtautunut, jos vaimosi olisikin ollut se, jolla on yhteiseen harrastukseen liittyvä kaveri? Uskottomuutta on henkinen uskottomuuskin, muista se. Ja ota vastuuta ongelmistanne - sitä olet yhtä lailla syyllinen. Sinun olisi pitänyt puhua asioista vaimosi kanssa, mutta koska et niin tehnyt, niin katso itseäsi peiliin ja ryhdy miettimään, että miltä kaikki näyttää vaimosi kannalta. Annat sellaista kuvaa, että sinä haluat ratkoa ongelmat, mutta niin ei täysin ole: viestistäsi kohoaa niin vahva katkeruus vaimoasi kohtaan, että huh! On täysin ymmärrettävää, että vaimosi ei juuri nyt halua lähteä pariterapiaan - tuskin kumpikaan voi olla avoimia toistenne puolille juuri nyt.
Sinun pitää lopettaa juominen, vaimosi syyttäminen ja vastuun kiertäminen. Sen sijaan ota kynä käteesi ja pohdi, että miksi kaipasit henkistä tukea muualta kuin vaimoltasi? Miksi haluat syyttää vaimoasi kaikesta ja heittää elämäsi hukkaan sen vuoksi? Vihalla ja katkeruudella luodaan ongelmia lisää ja lisää, eikä ratkota yhtikäs mitään.
Sinä olet vastuussa omasta onnellisuudestasi, vaimosi on osa sitä. Jokin ajoi sinut tielle, jota pidit harmittomana, mutta sitä se ei ole missään vaiheessa ollut. Olet puolustuskannalla nettitutustasi ja se paljastaa jo paljon.
Käsittäisin koko jutun paremmin, jos olisit täällä kysymässä, että miten voit pelastaa avioliittosi ja katuisit joko "juttukaverin" etsintää, mutta niin asia ei selvästikään ole. Sinä nimenomaan haluat sympatiaa kohtaamastasi kohtuuttomasta kohtelusta. Sitä se ei ole. Vaimollasi on täysi oikeus reagoida tilanteeseen juuri noin. Jos sinä haluat olla yhä naimisissa, sinun täytyy ymmärtää hänen tunteensa tässä tilanteessa. Mutta selvästi et halua niin tehdä vaan haluat hänen hyväksyvän uskottomuutesi.
Ja lapsesi eivät ole mitään lapsia; heidän on täysi oikeus tietää asiasta. Kaikki, mitä sinun ja vaimosi välillä tapahtuu, vaikuttaa joka tapauksessa heihin - olet selvästi asiasta suuttunut, koska he kuulivat vaimosi version ennen kuin ehdit kertoa heille oman puolustuspuheesi.
Totuus tulee aina esiin, vaikka kuinka paksut valheen muurit sitä ympäröisivät. Sinulla on meneillään vielä illuusiovaihe, jossa et näe muita kantoja kuin omasi. Kun näet muut sävyt ja pystyt samaistumaan muihin osapuoliin, sitten voit selvittää, että mistä tässä kaikessa on oikeasti kyse. Tämä on sinun keski-iän kriisisi. Sinulla on mahdollisuus kasvaa henkisesti ja oppia ymmärtämään paremmin muuttuvaa elämää-tai aina voit valita helpon tien ja juoda itsesi hengiltä surkutellen kokemaasi epäreilua kohtelua...
Tarinan syylliset:
1.Mies
Liikkui vaarallisilla vesillä,pitäisi tietää että kontaktien ottaminen vieraisiin naisiin loukkaa vaimoa.
2.Vaimo
Laiminlöi miehen yksityisyyttä.
TUOMIO
Syyllinen mies.
Aiheutti koko sotkun omalla typeryydellään.
Jos ystäviä halusi olisi asiasta voinut infota vaimoa mitä on tekemässä.
itsekkään kyllä rehellisesti sanottuna "tykkäisi hyvää" jos mieheni kirjottelisi jonkun tuntemattoman nais ihmisen kanssa.. ja jos viellä ajatukset sattuisi yksiin.
vaikka toki nainen ja mies voi olla ystäviä. (vaikka riskinsä siinäkin). vaimosi lienee säikähtänyt että hän ei enään riitä.. joten laittaa sinut koville tuossa (yhteisessä talossanne). eli hassujahan tuo teettää kumppanin menettämisen pelko.
mutta voin kyllä sanoa että myös minunkin mieheni on ilmaissut että ei halua minulle edes miespuolisia "ystäviä kirjekamuja" ja se on ihan ymmärrettävää joten en ole edes oikeastaan yrittänytkään mitään kavereitakaan hakea miespuolisista ihmisistä. hyvänpäivän tuttuja toki on moikataan kun nähään muuta en ole mihkä suuntaan kehittänyt..
koska on kumminkin mukava ajatella kumppanin mielenrauhaa.
mutta ei sinun kannata kumminkaan elämääsi viinalla pilata siksi että toinen kovistelee sinua;( vaan ennemminkin yrittää saada vaimosi ymmärtämään että kaveria vaan haet.. ja tuoda ehkäpä voimakkaammin omat mielipiteet mitä sinä haluat julki. ja ehkäpä jutella lapsillesikin siitä että sinulla oli vain kirjekaveri ei muuta mielessä:)
Minusta parisuhteessa ei pitäisi olla mitään niin salaisia tekstiviestejä ym. ettei puoliso voisi niitä lukea. Itselleni tekstiviesti on vain jonku ihmisen kirjoittama asia minulle,ei mikään kirjesalaisuus.
Omassa suhteessani kaikki on yhteistä eikä salisuksia ole,tämä koskee myös puhelimia..Itselläni ei ole tapana tutkia mieheni puhelinta, mutta mielestäni on oikeus jos tunnen siihen tarvetta.Mieheni joka on aika mustasukkainen haluaa välillä tarkistaa minun puhelimen, jotta saa varmistuksen turhille epäilyilleen.Eikä tämä vaivaa minua millään lailla.
Puhelin on vain puhelin, ei sen kummempaa..sillä hoidetaan (minä ainakin) ihan normaaleita arkisia asioita.
Monesti olen nähnyt tapauksia joissa toisella on ollut puhelimessa jotain sopimatonta ja kun siitä on kumppanille jäänyt kiinni,aletaan syyttämään kirjesalaisuuden viemisestä! Oma mielipiteeni on että syyllinen on se kenen puhelimessa on jotain sopimatonta, ei se, joka sitä puhelinta lukee..
SInä olet itse vaimosi selän takana touhunnut ja valehdellut!Silloin on mielestäni vaimollasi täysi oikeus tehdä mitä vain, että hän saa tietää asiat niinkuin ne on, jos ei kerta sinulta sitä tietoa ole saanut. Ihan oikein teki kun viestit luki,niin tuli piste tuolle valehtelullesi
Ja tarkoitin tämän vastauksen alkuperäiseen kirjoitukseen..en siis edelliselle kirjoittajalle:)
Minä olen nainen ja minulla on monia nettikavereita, joita en ole koskaan tavannut enkä aiokaan tavata. Nettituttavuus perustuu yhteiseen harrastukseen. Mies tietää asian. Ja tietää senkin, että nettikommentit välillä liippaavat puoliseksistiseenkin suuntaan.
Mutta mies tuntee minut.
Huvittavaa sen takia olikin, kun viisikymppinen mieheni jäi kiinni sivusuhteestaan ja perusteli sitä sanomalla, että onhan minullakin suhteeni. Siis että mitä? Äkkiä miehen tietämät vuosia kestävät harrastusppiirit "anoivatkin miehelle luvan" toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan muualla kuin kotona.
Haloo, miehet!
Olet 50-vuotias. Ennen tuosta iästä sanottiin, että miehellä on viidenkympin villitys.
Jos vaimosi on samanikäinen, hänellä on ns. vaihdevuodet, jolloin hän on erityisen haavoittuvainen omasta arvostaan naisena. Yksikin petos ja vaimolta voi pudota pitkäksi aikaa pohja pois luottamukselta.
Kokonaan toinen asia on viinankäyttö. Se on aina käyttäjän omalla vastuulla. Yleensä perheenjäsenen nurina liioista kaljoista kannattaa ottaa tosissaan. Vaimo usein näkee ensimmäisenä, milloin alkoholin käyttö ylittää normaalin käytön rajan. Useimmiten mies ei sitä hevillä usko.
Terapia olisi todellakin paikallaan teidän perheessä. Molemmilla on liikaa menetettävää, jos teille nyt tulisi ero. Mieti sitä! Vaimo luikertelee uskon ja epäuskon suossa, siksi hän saattaa sanoa, ettei tule pariterapiaan. Hän ei usko sen auttavan. Hän pelkää sen lopputulosta. Jotain tällaista.
Minuakin rasitti rankasti mainintasi, että sinulla on ollut seksisuhteita tarpeeksi.
Juuri tuon ikäisenä kuin nyt olette, tämäkin vaimosi tietämä (?) asia saattaa kummitella taustalla. Vaimo miettii, voiko sinuun todella luottaa enää.
Viestintäsalaisuuden rikkominen ei ole mielipidekysymys.
Suomessa todella ON viestintäsalaisuus! Sen rikkomisesta tuomitaan oikeudessa, mikäli asia pannaan vireille.
Sama koskee paperikirjeessä olevaa viestiä.
Juu, laki on laki ja oikeus on oikeus. Laki on kuiten se luetaan, mutta mielestäni EETINEN JA MORAALINEN OIKEUS tulee ennen kirjoitettuja lakeja. Mietipä sitä!
Eiköhän jokaisessa parisuhteessa kuitenki noudateta pääasiassa niitä omia, perheensisäisiä lakeja! Toki on eri asia mennä urkkimaan kenen tahansa viestejä ym.
sinulle "----->". Nyt et ajattele asiaa kuin omalta kannaltasi. Sinun puhelimessasi ei tällä hetkellä ole mitään kirjesalaisuuteen liittyvää. Mutta laki on tehty sen takia, että silloin kun siellä on, ei kenelläkään ole oikeutta sitä sieltä lukea.
Minun puhelimessani on välillä tekstiviestejä ystävältäni, jonka elämä on helvettiä. Hän ei voi puhua puhelimessa, eikä tavata kavereitaan. Siksi hän menee vessaan ja kirjoittaa minulle viestejä purkaakseen ahdistustaan. Niitä viestejä ei ole tarkoitettu kenellekään muulle, ei varsinkaan miehelleni, joka on hänen miehensä kaveri.
että lähes ainahan miehet syyttävät sivusuhteistaan vaimojaan, raukat, kun ei ole sen vertaa miestä sitten siinä vaiheessa kun kiinni jäävät, että ottaisivat vastuun teoistaan. Lienee lajille ominainen piirre.
Juu, viedään vaan juttu oikeuteen. Vaimo on syyllinen, kun rikkoi lakia, tuomitaan, saa sakot, maksaa ne ja ns. on hyvittänyt tekonsa.
Niin, mitä sitten? Ei se muuta alkuperäistä asiaa yhtään mihinkään. MIten mies hyvittää vaimolleen sen, mitä on tämän selän takana puuhannut? Ei koskaan mitenkään...
meiltä miehiltä usein puuttuu henkilökohtainen ystävä. Siinä mielessä on ymmärrettävää , että olet hommannut nettikaverin työelämän päättymisen jälkeen. Tietysti siitä olisi pitänyt kertoa vaimolle. Kun et näin tehnyt on vaimosi suuttuminen aikalailla ymmärrettävää. Sitä en kuitenkaan ymmärrä pitikö hänen lapsille tästä alkaa kertoilla, eikö aikusten pitäisi yrittää hoitaa suhteensa keskenään eikä hakea tukea lapsiltaan. Itsekin pohdin eläkkeelle jäännin aikanaan mahdollisesti eteeni tuomaa yksinäisyyttä. Tsemppiä sinulle äijä. Yrittäkää vielä yhdessä ja sitä alkaalia kannattaisi nauttia kohtuullisesti.
En jaksanut lukea koko ketjua, en tiedä miten eksyin tänne ja miten silmääni osui tämä viesti.
Haluan kertoa oman tarinani. Minä olen vaimo.
Eräänä aamuna heräsin puhelimen soittoon. Mies ääni kertoi että miehlläni ja vaimollaan on nettisuhde... En ensin uskonut, mutta mieheni sanoi että se on totta.
Tuntuihan se hirvittävän pahalta. Etenkin kun se soittajamies kertoi sähköpostien sisällöstä joka oli niin hellää. Minua itketti, sillä itsekkäästi ajattelin että minä olisin halunnut kuulla niitä sanoja mieheltäni. Mieheni sanoi että se nyt oli lähinnä flirttiä.
Yks kaks olin tilanteessa että olin kahden miehen välissä kuin terapeuttina. Ymmärsin sitä pettynyttä ja vihaista soittajamiestä kun hän muutaman puhelun minulle soitti ja purki tunteitaan ja haukkui miestäni. Ymmärsin omaa miestänikin. Eihän kukaan tule parisuhteen väliin jos siinä ei ole aukkoa. Minäkö sen aukon olin jättänyt?
Yllätyin omaa käytöstänikin joka ehkä "pelastikin" tilanteen. Jotenkin alitajunnassa tajusin että ei tästä selvitä huutamalla ja riitelemällä ja kaivelemalla. Olin vain hirvittävän surullinen. Toki vihainenkin mutta lähinnä yksin, itkin metsässä. Mies halusi lopettaa nettisuhteen samantien, hän sanoi että tarkoitus ei ollut mitenkään vahingoittaa meidän suhdettamme. Joskus heikkoina hetkinä kysyin onko hän jatkanut. Ei, sanoi hän. Ja nyt jos olisin siinä tilanteessa, en edes kysyisi...
Tuo kaikki kyllä sattui uskomattoman paljon. Mutta sai myös miettimään asioita. Toista ei voi omistaa. Ajattelen nyt parisuhteesta niin että se on sellaista yhdessä elämistä, kaksi erillistä ihmistä elää yhdessä. Kummallakin pitää saada olla oma yksityisyytensä. Niin, että se ei loukkaa toista, ota toiselta mitään pois. Tuossa mieheni suhteessa en oikeasti menettänyt mitään. Enhän edes huomannut. Hän "kohtasi" toisen ihmisen, jakoi jotain hänen kanssaan eikä se ollut minulta pois. Katkeruudelle ei saa antaa sijaa. Oi miten suloista se voi olla, kiemurella itsesäälissä, kasvattaa vihaansa, herkutella sillä. Mutta ketä se auttaa?
Minusta rakkaus on toisen kunnioittamista. En voi pakottaa miestäni rakastamaan minua jos jostain syystä hän ei tunne niin. Millä oikeudella minä sidon hänet, millä oikeudella yritän muuttaa häntä, määrään hänen tekemisistään ja ajatuksistaan ja kaipuustaan?
Kun sanon rakastavani häntä, sen pitäisi näkyä ihan toisella tavalla. Niin että hän tuntee olevansa henkisesti vapaa. Vapaus olla oma itsensä. Vapaus tehdä ihan omia juttuja ja vapaus tehdä yhteisiä kotiasioitakin omalla tavallaan. Mitä helkkarin väliä sillä on missä järjestyksessä kupit on kaapissa?
Elämän pitää antaa olla helppoa silloin kun se on helppoa. Ja helppoa se on silloin kun ollaan terveitä ja lapset ovat terveitä. Eikä ole ylistse pääsemättömiä taloudellisa vaikeuksia tai muuta oikeasti vaikeita asioita. Kodin siivoamiset, likaiset sukat väärässä paikassa, puuttuvat lattialistat, keskeltä puristeltu hammastahnatuubi, joku kaljatölkki jääkaapissa, väärät tai unohtuneet kauppaostokset, honkkiksen halvan ja turhan sähkövempainen ostaminen, ym ym ei oikeasti saa olla vaikeita asioita. Niillä ei oikeasti saa olla väliä, sellaista väliä että kummallekaan tulee pahaa mieltä, turhaa naputusta tai riitaa.
Parisuhde on sitä että kaksi erillistä ihmistä tykkää toisistaan, haluaa jakaa palan elämästään toisen kanssa, perustaa yhteisen kodin ja lapset mutta itseään ei tarvitse silti menettää.
Tästä omasta kokemuksestani opin sen, että minun on katsottava peiliin. Vitsi että se teki kipeää... nähdä itsensä sellaisena kuin on. Mutta sille voin tehdä jotain, omalle peilikuvalleni, en koskaan kumppanini, en koskaan kenenkään toisen. Vain itseään voi muuttaa.
aivan upea viesti! Olen sanoinkuvaamattoman ylpeä siitä, miten olet kohdannut asian omassa elämässäsi. Olisin todella ylpeä jos olisit äitini. =)
Toivon, että muutkin ymmärtävät, että voivat muuttaa vain ja ainoastaan itsensä.
Joo,no voihan sen noinkin ajatella..Itse olen lähinnä järkyttynyt tuollaisesta mielipiteestä...
mikä kohta siinä erityisesti sinua järkyttää? Sekö, että ihminen menee myös ja ensisijassa itseensä vai mikä? Noinhan se asia parisuhteessa nimenomaan on. Jos muutettavaa on, vain itseään pystyy muuttamaan. Tässä tapauksessa muutoksen motiivina lienee ollut halu pysyä miehen kanssa yhdessä. Toisella tavallakin kirjoittaja olisi voinut elämänsä ratkaista, mutta tämä oli hänen päätöksensä.
Minua ihmetyttää tämä yleinen käsitys että toista ei voi muuttaa,vain itseään voi..Miten niin?
Esim.1
jos mies tarpeeksi kauan vaikka haukkuu ja sortaa naisystäväänsä ja kohtelee alentavasti,nainen varmasti muuttuu..Naisen itseluottamus ja -kunnioitus häviää,hän alkaa käyttäytyä miehen käskyjen mukaan ym,ym,ym....Loppujen lopuksi nainen on muuttunut ihan eri ihmiseksi..(ja näitä tapauksia on varmasti paljon)
Esim.2
Tiedän pariskunnan jossa mies oli ennen kova menemään ja teki mitä huvitti. Kun alkuhuuma oli mennyt ohi heidän suhteessaan,nainen päätti että ei halua tällaista miestä ja halusi muuttaa hänet. Ilmeisesti kovan uhkailun,kiristyksen lahjonnan (ja mitä lie) tuloksena mies todella muuttui. Nyt hän istuu illat yksin kotona kun nainen on töissä,harrastaa vain tietokonetta,ei käy missään eikä tee muuta kuin mitä nainen haluaa ja käskee. Nainen on iloinen ja erittäin tyytväinen itseensä kun sai miehensä muutettua haluamakseen.
Esim.3
Toisen pariskunnan miehellä oli tapana ottaa joskus viihteellä ollessaan piristeeksi huumeita. Suhteen alussa nainen ei kehdannut puuttua asiaan, mutta vähän myöhemmässä vaiheessa pakotti miehen lopettamaan. Kielsi ettei mies saa ikinä enää ottaa mitään. Mies olisi kyllä jatkossakin halunnut jatkaa ns.viihdekäyttöänsä,mutta nainen muutti asian, sekä miehen huumeettomaks
Tämä samainen mies oli ennen myös omien sanojensa mukaan ammattirikollinen. Myöhemmin tämä mies sanoi naiselleen että hän on muuttanut tätä niin paljon ettei enää uskalla rötöstellä. Hän on myös sitä mieltä että nainen on muuttanut hänet paremmaksi ihmiseksi(niin tekojen,ajatusten,käyttäytymisen kuin arvomaailmankin puolesta)
Eli eikö ihmistä voi helpostikin muuttaa esim.antamalla erilaisia mielipiteitä,näkökulmia,ajatusmaailmaa, tai manipuloimalla,uhkailulla,käskemisellä ym...
Joskus toki toinen voi itse päättää muuttuvansa,mutta monesti se tapahtuu ihan vain huomaamatta..
Tämä oli vain yksi mielipide..
Tuossahan tuo on sanottu "toinen voi itse päättää muuttuvansa".
Kuten huomasit muuttaa ei voi mutta muuttua voi.
Olet huomannut erittäin tärkeän asian; ottaa vastuu itsestään ja luoda myönteistä henkeä parisuhteeseen. Tuollainen on vahvan ja itsenäisen ihmisen ominaisuus. Kateeksi käy...
pointti oli se jälkimmäinen osa "Usein ihminen muuttuu huomaamatta" Ja tämä tapahtuu toisen ihmisen tekojen seurauksena. Tuskin kukaan päättää esim.et nytpä minä aion muuttua ahdistuneeksi,alistuvaksi,huonon itseluottamuksen omaavaksi, epäsosiaaliseksi ihmiseksi!
Eikä tämä rikollinen mieskään päättänyt lopettaa touhujaan ja muuttua "paremmaksi ihmiseksi"(ei edes halunnut) Vaan pikkuhiljaa joka "keikalla" pelotti vähän enemmän. Loppujen lopuksi hän oli naiselle jopa vähän katkera, koska häneltä loppui elannon saanti ja piti ruveta miettimään oikeita töitä,mikä ahdisti häntä TODELLA paljon.
En osannut ehkä kovin hyvin ilmaista itseäni, mutta joka tapauksessa, olen nähnyt monia tapauksia joissa kumppani nimenomaan on muuttanut toista!
Minä olen siis se joka kirjoitin tuon oman tarinani... "mullakin" nimimerkillä - joka on vähän hassu tässä yhteydessä, mutta olkoon niin...
On totta että ihminen muuttuu olosuhteiden takia. Lauseellani "toista ei voi muuttaa" en kuitenkaan tarkoittanut esimerkkiesi tapaisia "muuttumisia". Olosuhteet pikemminkin muokkaa ihmistä - ei ehkä niinkään MUUTA... Olosuhteiden takia ihminen joko pakenee, lukkiutuu, avautuu, alistuu, voimistuu, menettää tai vastaavasti saa elämänilonsa...
Esimerkissä 1 nainen on alistettu. Tottakai se muuttaa ihmistä. Mutta onko nainen VALINNUT sen muutoksen? Onko vain alistunut..
Samoin kuin esimerkissä 2. Siinä on nainen tehnyt miehestään koiran. Hirvittävä tuo lauseesi: "nainen päätti että ei halua tällaista miestä ja halusi muuttaa hänet" ja vielä hirvittävämpää lukea millä keinoin.... uhkailulla, kiristyksellä, lahjonnalla.... Melkein uskallan väittää että ei tämäkään mies ole "muuttunut".... alistettu pikemminkin, vangittu, kahlittu...
Ja kirjoitat: "nainen on iloinen ja erittäin tyytyväinen itseensä kun sai miehensä muutettua haluamakseen..." :(
Uskon, haluan uskoa että kolmannen esimerkin tyypin irrottautuminen huumeista ja rikoksista on oma valintansa. Ja sen toki uskon että tuohon valintaan on hyvällä tavalla vaikuttanut toinen ihminen, rakkaus, sitoutuminen..
Voihan tätä ihmisen muuttamista kieputella miten tahansa. Ehkä minun olisi pitänyt kirjoittaa ensimmäisessä viestissäni: toista EI SAA muuttaa, vain itseään saa....
Vaikka sillä muuttamisella olisi hyvätkin seuraukset kuten esimerkin 3 tyypille, silti koen että on väärin yrittää muuttaa ihmistä OMAN ITSENI TAKIA... on väärin yrittää muuttaa esim. kumppaniaan sellaiseksi kun itse haluan.
Erilaisen mielipiteen antaminen, uudet näkökulmat ja ajatusmaailmat, ne on mielestäni kommunikointia ja jakamista ja niistä voi todella saada itselleen paljon, niistä voi oppia, niin että huomaakin "muuttuneensa". Mutta manipulointi, uhkailu, käskeminen - ne eivät saisi kuulua terveeseen parisuhteeseen.
Ihmistä pitää kunnioittaa. Sitä omaa kumppaniakin.
Muutos on yksin itsestä kiinni; ihminen valitsee itse muuttuuko vai ei. Se, että toinen ihminen myötävaikuttaa toisen käyttäytymiseen suuntaan taikka toiseen, on eri asia kuin todellinen muutos. Viime kädessä vapaan ihmisen valinta omasta elämänsuunnastaan määräytyy sen mukaan minkä katsoo itselleen olevan paras.
Pakko, alistaminen, väkivalta, uhkailu ja mielen järkkyminen ovat eri asioita.
"nainen sai miehen muuttumaan haluamakseen..." tarkoittaa, että mies ei ehkä enää ollut oma itsensä, vaan sellainen kuin nainen halusi. Toisaalta, jos käytös oli itseä tuhoavaa, niin ehkä mies silloin itse halusi muuttaa itsensä. Tiedän myös tapauksia, jossa puoliso on onnistunut "muuttamaan" siippansa haluamakseen ja "muutettu" kokee menettäneensä itsensä, koska elää toisen mielihalujen mukaan. Näitä sanotaan paljon parjatuiksi "liian kilteiksi miehiksi/naisiksi" eli nahjuksiksi.
Voimia kaikille pettyneille ja petetyille. Näitä tarinoita, kun lukee,miettii monesti, kuinka onkaan ns. moraali hävinnyt ihmisten keskuudesta - se moraali, että edellisen yön jälkeen uskaltaa katsoa peiliin. ja näitä tarioita lukiessa pitää kiinni vielä enemmän omasta,liki 30 vuotta kestäneestä liitostaan. En ole vielä, näin vaimona, näiden vuosien aikana, tuntenut tarvetta lukea mieheni saamia tekstiviestejä, saati muuta postia(yhteisiä, miehen nimellä tulleita laskuja lukuunottamatta, enkä niitäkään ilman lupaa). Se on ppuoleltani sitä kunnioitusta ja rakkautta toista kohtaan.Päätettä meillä ei kotona olekaan(saan siitä töissä tarpeeksi) Ei mieskään lue minun saamia viestejä. Ystäväiä meillä on, niin miehiä kuin naisia, mutta vain ystävätasolla.
Keskustelun aloittaneelle voisi tehdä hyvää, ns.aikalisä puolisosta. Katsoa elämää ihan oman itsensä kanssa jonkin aikaa. Mutta ilman sitä miestä väkevämpää.
,,,a vielä ihan tarpeeksi?! Mihin nyt siis uskoa, kun kerrot ristiritaista tietoa. Juomisestasi saat syyttää vain itseäsi.Alkoolistilla on aina syy juomiseen ja se syy on aina muiden. Itse kuitenkin nostat pullon huulille. Vaikka ei olisi seksisuhdekaan, ei osoita kovin hyvää luotettavuutta kirjoitella ja tekstailla muille naisille jopa hyvin intiimejä yksityisasioita, kun on oma vaimo vierellä. Kerroitko ulkopuoliselle taholle liitostanne asioita, jotka vain sinun ja vaimosi välisiä? Kerroitko ulkopuoliselle naiselle asioita, joita et ole koskaan kertonut edes vaimollesi? Kyllä se vaimoa loukkaa ja syvästi, kun selän takana toimitaan. Hän toimi väärin, mutta sinä olet se petturi, joka nyt jäi kiinni.
Virheitä tekee kaikki. Silloin kokeillaan inhimillisyyttä ja keskustelutaitoa vain tapahtuneesta; ei kaikista menneistä yhtäaikaa.
Joillakin on vaikea puhua tapahtuneesta jos kokee tulleensa kovasti loukatuksi.
Oman pettymyksen käsittely on myös taitolaji jota voi harjoitella myös ilman juomista.
Älä etsi roistoa, koska sen löytäminen vie huomion pois oleelisesta; kuinka jatkat tästä eteenpäin. Jos et saa tai et voi antaa ymmärrystä niin taitaa olla mahdotonta jatkaa yhteistä elämää.
ei toiminut......
toisen s-postia tai kännyviestejä.
väärin lukea tekstarit ja meilit, mutta on ihan oiken pitää salasuhteita, vai?
Kiitos kaikille mielipiteistänne.
Kirjoittamani jälkeen on asiaa puitu täällä meillä kotioikeudessa niin aikuisten lasten läsnä ollessa kuin kahden keskenkin.
Yritin itse lopettaa tämän liian 'kuumaksi' menneen viestittelymme jo yli kuukausi sitten.
Mutta nettituttuni ei sitä halunnutkaan, vaan jatkoi yhteydenottojaan silloinkin kun tiesi, että olemme vaimoni kanssa yhdessä.
Lopulta vaimoni soitti tämän ihmisen puolisolle ja seurauksena oli ilmeisesti heilläkin jonkinlainen kenttäoikeudenkäynti. Vaimoni soitto puhdisti ilmaa, koska itse olin liian kiltti sanoakseni tälle vieraalle, että nyt on loppu.
Samalla loppui myös seikkailu kyseisillä foorumeilla. Ainakin vaikeutui, koska poikani pyynnöstäni kirjautui koneelleni pääkäyttäjäksi ja asensi isälleen ns. lapsilukon! (joku nauraa, mutta naurakaa vain. Olen sen ansainnut)Tuon palomuuriasetuksen vuoksi en saa kyseistä palstaa auki. Johonkin kirjastoon en toki viitsi asian vuoksi mennä.
Minusta oli tullut täällä yksinäisyydessäni nettiriippuvainenkin. Lääke- ja alkoholiriippuvuuden lisäksi.
Terapiassa olen käynyt jo pitkään. Nyt on sovittu yhteinen aika parisuhde sellaiseen vaimon kanssa.
Lopetin juomisen a-klinikan rohtojen tukemana viikon alussa ja vaimon kanssa välit lähentyneet.
Toivottavasti pystyn olemaan viinasta ja kaljasta erossa.
Vastaan itse siihen humalapäissä kirjoitettuun avaukseeni. Suurin roisto olen minä. Seuraavana tulee nettikaverini, joka touhusi oman miehensä selän takana.
Eipä vaimoltani kauhean korrektia ollut lukea sähköpostiani ja tekstareita, mutta oman käytökseni takia olen luottamukseni hänen silmissään menettänyt. Siksi ymmärrän ja nyt selvänä annan anteeksi.
Elämä jatkuu. Tulipahan taas yksi vastoinkäyminen ja yhdessä yritetään mennä eteen päin.
Pitkä keskustelu aiheesta oli läheltä liippaava ja herättävä. Kiitos sinulle!
virhe oli se että suostuit ulkopuolisen kanssa keskusteluun sellaisista aiheista jotka kuuluvat ratkoa oman kumppanin kanssa. Kolmas osapuoli ei koskaan voi ratkaista kahden ihmisen välistä ongelmaa. Tässä tapauksessa kävi aivan niin kuin aina käy kun pakkasella paleltaa ja yrittää auttaa tilannetta kusemalla housuihin. Kyllä se lämmittää minuutin verran mutta sen jälkeen seuraa väistämätön entistä pahempi kylmyyden tunne. On suuri riski jopa joutua ulos kylmyyteen kokonaan.
Vaikka ei pitäisi. Pitkä avioliitto tahtoo mennä juuri kuten teillä otaksun käyneen.
Ollaan vain, eikä muisteta miksi aikoinaan naimisiin mentiin.
Sitten toinen, nyt sinä, alkaa hakea seuraa liiton ulkopuolelta. Yhtä hyvin puolisosi olisi voinut tehdä samoin. Oletko varma, ettei hän ole sitä tehnyt? En halua riitaa välillenne, mutta ajatelkaapa tätäkin.
Kerroit teidän olevan menossa parisuhdeterapiaan. Varmasti vaimosi ymmärtää, että parin oluen vuoksi sellaisia asioita ei peruuteta.
Toivon että siellä löydätte jälleen toisenne. Toisenne sillä tasolla jolla aikoinaan toisiinne kiinnyitte.
-Kaikkea hyvää-
noin pitkää parisuhdetta ei kannata hajottaa.
t.Anne