Kun perhe-elämä ei tunnu miestä kiinnostavan

UPSII kirjoitti:

Pitänee purkaa tuntojaan tänne kun ei muuallekaan voi. Tuntuu että seinä on vastassa kun painii ajatuksen kanssa erotako vai eikö. Olemme olleet yhdessä avomieheni kanssa 9 v. ja meillä on kaksi pientä lasta. Lasten syntymän jälkeen mieheni menot ovat ärsyttäneet enenevässä määrin: perheen kanssa yhteistä aikaa ei vietetä muualla kuin kotona arkena töiden jälkeen ja raha on mukamas este ettei voida esimerkiksi lähteä lomalle yhdessä. Mutta kun kaverit soittaa festareille tai mökkeilemään niin raha ei olekaan ongelma. Minulla alkaa aina loppuviikosta vitutus kun tietää että mies alkaa jankuttaa omista menoistaan ja kuinka kaverit on taas kyselleet jne. Itselleni riittäisi hyvin mukava yhdessä olo koko perheen kesken, en todellakaan ole vaatimassa ulkomaan lomia tms. Tässä tietenkin ärsytystä nostaa se että itse en pääse niin usein viettämään ns. omaa aikaa, koska asumme sukulaisista ja ystävistä kaukana. Mutta kun sitä omaa aikaa haluan viettää, mies ei monestikaan suostu jäämään kotiin lasten kanssa vaan hänellä olisi päästävä mukaan tai omiin menoihinsa. Olen hänelle sanonut asiasta ja sen että minua ärsyttää hänen itsekeskeisyytensä mutta huudan kuuroille korville. Vika on kuulemma minussa ja naputan tyhjästä. Olen sanonut että varmasti hänellekin olisi helpotus jos eroaisimme ja hän saisi mennä silloin kun haluaa eikä minun tarvisi miettiä halajamaani perheidylliä. Mutta mies ei suostu muuttamaan pois ja hänen mielestään elämässämme ei ole muuta vikaa kuin se että minä valitan koko ajan ja tyhjästä. Tätä kehää on kohta kierretty ensimmäisen lapsen syntymästä ja en tiedä mikä minut saisi tekemään lopullisen niitin tälle asialle vai vieläkö tässä eläisi toivossa paremmasta.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä