Olimme ystävämme kanssa sopineet erääseen festareiden tapaiseen tapahtumaan hänen kotikaupungissaan, joka on siis eri kaupunki missä itse asun. Hän puhui että ei maksaisi sisälle sinne, ja sanoin että sitten voin tulla, koska en itsekään luultavasti tule sisälle.
Hän sitten muutti mielensä, ja päättikin maksaa sisälle, ja sanoin sitten että mä en sitten lähdekään, koska en maksa sisälle, eikä mun ole järkeä mennä yksin sinne ulkopuolelle oleilemaan.
Hän suuttui tästä, ilmeisesti lopullisesti.
En kuulemma halua vain nähdä häntä, ja hän ei kuulemma ole minulle oikea ystävä.
Näin hän sanoi, eikä enää usko kun sanon että asia ei ole noin. Mutta järkeäkö mun olisi ollut sinne lähteä ja maksaa junat ja nähdä ehkä korkeintaa puoli tuntia, kunnes ystävä menisi tapahtumaan?
Maksaisin junat mielummin esim. sellaisella tapaamisella että olisi enemmän aikaa nähdä.
Hän otti myös siitä itseensä ilmeisesti, että olen kuitenkin menossa toisen ystävän kanssa Serenaan. En mene sinne siis edes samana päivänä, mutta "kyllä sulla on varaa serenaan mennä" jne.
Mutta sanoinkin hänelle, että en joudu sinne menemisestä maksamaan muuta kuin matkat, sillä pääsen työsuhde-etuna ilmaiseksi saamillani liikuntaseteleillä sinne sisälle.
Junat sinne ja takas maksaa ehkä pari euroa enemmän kun ystävän kotikaupunkiin, jonne en edes pääse junalla, olisi pitänyt vielä bussikin maksaa joltakin rautatieasemalta sinne.
En vain ole mikään hirveän rikas. Ja olisin ollut valmis maksamaan ne junat ystäväni kotikaupunkiin menemiseen ja hänen näkemisensä takia, mutta kun ei oltais voitu hirveän kauan kuitenkaan edes nähdä. Olisiko siinä ollu mitään järkeä?
Ei mun mielestä.
Hän on mulle tärkeä ja tulee aina olemaan, mutta en vain ymmärrä miksi tollasesta pitää suuttua?
Ja ilmoitin kuitenkin vielä ajoissa että en tule, ja tosiaan että en tule sen takia kun jäisin siellä yksin kuuntelemaan ulkopuolelle. Ystäväni näkemistä varten olin sinne alunperin menossa, enkä itse tapahtumaa varten.
Tuntuu että se olin minä, joka en ollut hänelle se oikea ystävä.
Hän sai minun kautta uusia ystäviä, ja heti kun näki heidät ja tutustui kunnolla, niin hylkäsi minut, hän suuttui todella pienistä asioista sen jälkeen, kun oli saanut uusia ystäviä. On vähän hyväksikäytetty olokin.
Ja on muutenkin paha olla tän takia. Hänellä tuskin on mun takia paha olla.
Tuskin edes ikävöi, niinkuin minä häntä.
En tiedä toiminko koko ajan ihan oikein, mutta omasta mielestäni tuollainen on turha syy suuttua?
Kertokaa te mielipiteitänne?
Hän sitten muutti mielensä, ja päättikin maksaa sisälle, ja sanoin sitten että mä en sitten lähdekään, koska en maksa sisälle, eikä mun ole järkeä mennä yksin sinne ulkopuolelle oleilemaan.
Hän suuttui tästä, ilmeisesti lopullisesti.
En kuulemma halua vain nähdä häntä, ja hän ei kuulemma ole minulle oikea ystävä.
Näin hän sanoi, eikä enää usko kun sanon että asia ei ole noin. Mutta järkeäkö mun olisi ollut sinne lähteä ja maksaa junat ja nähdä ehkä korkeintaa puoli tuntia, kunnes ystävä menisi tapahtumaan?
Maksaisin junat mielummin esim. sellaisella tapaamisella että olisi enemmän aikaa nähdä.
Hän otti myös siitä itseensä ilmeisesti, että olen kuitenkin menossa toisen ystävän kanssa Serenaan. En mene sinne siis edes samana päivänä, mutta "kyllä sulla on varaa serenaan mennä" jne.
Mutta sanoinkin hänelle, että en joudu sinne menemisestä maksamaan muuta kuin matkat, sillä pääsen työsuhde-etuna ilmaiseksi saamillani liikuntaseteleillä sinne sisälle.
Junat sinne ja takas maksaa ehkä pari euroa enemmän kun ystävän kotikaupunkiin, jonne en edes pääse junalla, olisi pitänyt vielä bussikin maksaa joltakin rautatieasemalta sinne.
En vain ole mikään hirveän rikas. Ja olisin ollut valmis maksamaan ne junat ystäväni kotikaupunkiin menemiseen ja hänen näkemisensä takia, mutta kun ei oltais voitu hirveän kauan kuitenkaan edes nähdä. Olisiko siinä ollu mitään järkeä?
Ei mun mielestä.
Hän on mulle tärkeä ja tulee aina olemaan, mutta en vain ymmärrä miksi tollasesta pitää suuttua?
Ja ilmoitin kuitenkin vielä ajoissa että en tule, ja tosiaan että en tule sen takia kun jäisin siellä yksin kuuntelemaan ulkopuolelle. Ystäväni näkemistä varten olin sinne alunperin menossa, enkä itse tapahtumaa varten.
Tuntuu että se olin minä, joka en ollut hänelle se oikea ystävä.
Hän sai minun kautta uusia ystäviä, ja heti kun näki heidät ja tutustui kunnolla, niin hylkäsi minut, hän suuttui todella pienistä asioista sen jälkeen, kun oli saanut uusia ystäviä. On vähän hyväksikäytetty olokin.
Ja on muutenkin paha olla tän takia. Hänellä tuskin on mun takia paha olla.
Tuskin edes ikävöi, niinkuin minä häntä.
En tiedä toiminko koko ajan ihan oikein, mutta omasta mielestäni tuollainen on turha syy suuttua?
Kertokaa te mielipiteitänne?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Aivan käsittämätöntä suuttua ainakaan LOPULLISESTI. Tietenkin ärsyyntymisen ymmärtää, mutta ei "ystävä" tuollaisesta välejä katkaise.
Ei kai tommosesta suuttua voi! Lakkaa murehtimasta ja anna hänen olla omissa oloissaan niin kauan kunnes ottaa asiallisesti itse yhteyttä. Sinähän voisit suuttua yhtä hyvin. Älä hyvä ihminen murehdi! Nyt vaan ajattelet muita asioita, ystäväsi ottaa yhteyttä kun on miettinyt. Ja kun näette, niin sano hänelle, että on sinun asiasi minne menet ja millä hinnalla.Hän ei voi määritellä sinun menemisiäsi.
Ei tuollainen mikään ystävä ole, älä anna itseäsi hyväksikäytettävän. Taitaa olla päässä vikaa, jos tuollaista menee suuttumaan. Pahoitteluni. :(
Kiitos tuesta... En oikein itseäni jaksa syyttääkään, koska en tunne olevani syyllinen siihen jos hän tollasesta suuttuu. Ilmeisesti on lopullisesti suuttunut. Väittää nyt että olen jo paskaakin puhunut hänestä, kun toiset ystäväni (meidän yhteiset) ihmettelevät samalla, että mitä paskaa oon muka puhunut, kun ei hekään ole kuullut. En ole tietääkseni pahaa sanaa hänestä sanonut. Kysyin mitä paskaa oon puhunut, mutta en ole saanut vastausta, eli se siitä väitöksestä.