Voisitteko kertoa kokemuksista uusperheenä olemisesta. Onko suhdetta rasittanut "kylässä" käyvät lapset ja siitä aiheutuvat ristiriidat.
Kuten esim. Et ole meidän äiti et voi määrätä!
Tai me saahaan aina kotona kattoa tätä sarjaa!
Tai me valvotaan aina kotona johonkin yhteen!
Mieheni ei halua komentaa lapsiaan kun potee syyllisyyttä/ikävää/mitäliekompleksia.
Tunnen olevani se ainut kurinpitäjä ja saan sen pahan äitipuolen maineen!!
Kuten esim. Et ole meidän äiti et voi määrätä!
Tai me saahaan aina kotona kattoa tätä sarjaa!
Tai me valvotaan aina kotona johonkin yhteen!
Mieheni ei halua komentaa lapsiaan kun potee syyllisyyttä/ikävää/mitäliekompleksia.
Tunnen olevani se ainut kurinpitäjä ja saan sen pahan äitipuolen maineen!!
Vastaukset 13
Vanhimmat
voisiko tätä aihetta puida lasten äidin kanssa, oletteko ollenkaan väleissä? Tottakai lasten täytyy pitää ensimmäisenä auktoriteettina sitä aikuista jonka katon alla he kulloinkin asustelevat, tässä tapauksessa isänsä ja sinun. "et ole mun äiti et voi määrää" -heittoon voi aina vastata "olen äitipuolesi ja määrään."
Lasten väitteisiin siitä mitä kotona saa tehdä ja imtä ei olisi herkullista vastata totuudella, mikäli voitte heidän äitinsä kanssa asian puida ja voit kysyä mikä kotona on sallittua ja mikä ei. Jos kuitenkin pojat saavat kotonaan tehdä asioita joita teillä ei suvaita, on täysin oikein edellyttää heitä käyttäytymään sen talon sääntöjen mukaan jossa ovat. Vieraisille mennessä käyttäydytään kuten vierailla, ei kuten kotona, elokuvateatterissa ollaan kuin elokuvateatterissa ollaan, ei kotona, samoin teillä. Teidän kotonanne toimitaan tietyllä tavalla.
Jalka maahan ja tiukka äänensävy. Mies ruotuun, ei lipsumisia :D
***
Tulimme jonkin aikaa toimeen exän kanssa mutta hän rupesi soittelemaan kännissä miehelleni vaikka meillä oli jo vauva. Kun siitä hänelle sanoin ja kielsin soittelemasta niin siitä kehkeytyi hirveä riita. Sen hälvetessä hän on kaksi kertaa yrittänyt rikkoa mieheni ja minun välejä. Nyt kun hänellä vihdoin kahdeksan vuoden jälkeen on vakituinen suhde hän käyttäytyy kuin mitään ei olisi tapahtunut mutta minä en aio antaa koskaan anteeksi koska mielestäni minun ei tarvi. En vihaa häntä tunteeni ovat nykyään aika neutraalit, mutta en anna anteeksi.
Hänen lasten tai meidän lasten kuullen en kuitenkaan koskaan näytä että jotain olisi vialla. puhun aina vain positiivisia asioita exästä.
Tästä äitipuolesta!! en tiedä oikein olenko ihan hakoteillä mutta jostain syystä he kysyvät useasti aina uudestaan mikä heille olen, olenko äitipuoli. Olen aina vastannut, että koska te ette asu täällä olen vain isän uusi vaimo ja muuten vaan läheinen ja rakas ihminen. Jostain syystä en halua olla äitipuoli!! Olen antanut heidän ymmärtää että tämä on heidän koti ja rakastan myös heitä mutta totuus ei ole aivan sitä.
Pidän heistä he ovat kilttejä ja kun näen kuinka omat lapseni heitä ralastaa olen siitä onnellinen ja jotain läikähtää sydämessä.. Mutta kun pyydän jotain eivätkä he tee niin se ärsyttää suunnattomasti, eivät omanikaan tee mutta heitä on niin helppo komentaa!!
tätä voisi jatkaa loputtomiin
Ap kirjoittaa: "--- Nyt kun hänellä vihdoin kahdeksan vuoden jälkeen on vakituinen suhde hän käyttäytyy kuin mitään ei olisi tapahtunut mutta minä en aio antaa koskaan anteeksi koska mielestäni minun ei tarvi. En vihaa häntä tunteeni ovat nykyään aika neutraalit, mutta en anna anteeksi.---"
Voi, voi, voi. Luuletko sinä, että se ex-vaimo jotenki kärsii siitä, kun SINÄ et anna hänelle anteeksi, kun "sun ei tarvi". Heh. Luulenpa, että hän ei taholtaan ole sinulta anteeksi pyytämässäkään...
Jos muuten samanlaista tyyliä ja asennetta niitten miehesi lasten kanssa pidät, niin en ihmettele, ettet heidän kanssaan tule toimeen...
Taidanpa yhtyä edellä esitettyyn ajatukseen, että "kasva aikuiseksi".
Tässä kohtaa anteeksianolla voitat itsellesi ja
näille lapsille jotain et tälle exeukolle.
Kukapa meistä exvaimoista on osannut
aina käyttäytyä hyvin? Tunteista on kysymys.
Hitsi jos mieheni nykyinen ei olisi kyennyt ymmärtämään minun soitteluitani?
Onneksi sain anteeksi ja kykenin antamaan
sen myös itselleni.
Voimme keskustella miehen avokin kanssa ja voin keskustella asioista myös oman nykyiseni exaimon kanssa.
Hän on iloinen jos otan edes vähän "kasvatusvastuuta" heidän yhteisiin lapsiinsa.
Emme edes asu miehen kanssa yhdessä.
Murrosikäinen poika kuuntelee ehkä parhaiten minua ja yritän keskustelemalla saada hänet ymmärtämään
miksi joku asia menee niinkuin menee.
Tyttö kiukkusi ensimmäisen kerran juurikin nyt sitä että en ole hänen äitinsä jne.
Se on normaalia enkä välitä tippaakaan siitä.
Tottakai lapsi sanoo niin kun komennan ja olo on
epämiellyttävä.
Itsellänikin on kolme omaa lasta ja jätän
jotkut asiat huoletta nykyisen mieheni purettavaksi. Hän kykenee siihen minua paremmin.
Hän on sivullinen aikuinen ja tunteet eivät vaikuta tilanteisiin niin kuin
minulla omieni kanssa.
Minulle on ihan sama millä nimellä lapset kutsuvat minua.
Heillä on ympärillä paljon aikuis-suhteita.
Varaäiti on hyvä.
ei sinulla ole mitään velvollisuutta unohtaa exän tekosia, avain kun on siinä että voitte tulla toimeen keskenänne. Ei sinun tarvitsekaan hänestä pitää :D vain sen verran että saatte puhuttua asiat halki, se hyödyttää molempia, sinua nemmän kuin häntä.
Hmmh, äitipuolesta :D niin, jos et koe olevasi heille äidin roolissa et ehkä sanasta tykkäkään. "isän vaimo" käy aivan yhtä lailla, itse kutsun isäni vaimoa isäni vaimoksi, en äitipuoleksi :D koska äitinä hän ei ole minulle koskaan ollut. Silti, kun olen heidän kattonsa alla, pätevät heidän sääntönsä. Omille lapsilleni pätevät heidän sääntönsä siellä ollessaan. Samoin kuin kotona on omat säännöt, mummolassa omat. Eivätkä lapset tyhmiä ole, he omaksuvat eri talouksien säännöt ja käytännöt hyvin mutkattomasti. Oma äitini oli joskus nuoremmasta veljestäni huolissaan, onko hänelle ahdistavaa kun kulkee kahden kodin väliä ja kummassakin on eri säännöt :D ongelmia ei ole vielä ilmennyt.
***
Kasva aikuiseksi, älä ole mustasukkainen miehesi edellisestä elämästä. Älä koe lapsia kilpailijanasi. Miestäsikin nolottaa lapsellinen käytöksesi.
Halusin mielipiteitä tilanteessa olevilta ja neuvoja ja kokemuksia. Sinä kuulostat nimen omaan olevan joko lapseton tai et ainakaan elä uusperhe tilanteessa. Minulla on kaksi tuttua samassa tilanteessa ja kyllä siinä on omat ongelmat ennenkuin saa arjen sujumaan. Miltä sinusta tuntuisi jos kaksi vierasta lasta ilmestyy elämääsi parhaillaan kaksikin viikkoa putkeen!! Kyllä siinä tulee säännöistä taistelua vaikkei olisi yhtään mustasukkainen!!
Miksi ihmeessä sinä ap olet ottanut sen komentajan ja huolehtijan roolin? Sehän kuuluu ensisijaisesti lasten isälle. Tosin aikuisessa suhteessa teidän tulisi ensin keskenänne ja sitten lasten kanssa puhua pelisäännöt selväksi, joita sitten sekä sinä että lasten isä noudatatte.
Jos olisin tilanteessasi niin minä ehkä vain tyynesti kieltäytyisin osallistumasta ja vetäytyisin tilanteista syrjään ja antaisin lasten isän hoitaa "sotkut"...
minä olen kahden pojan uusperheäiti. en kyllä ole hirveästi joutunut taistelemaan, mut olen tehnyt molemmille selväksi meidän nukkumaanmenoajat jne. sanot vain penskoille et ok, kotonanne voi olla omat rajat mut teillä on ne mitä on ja et aikuiset määrää mitä lapset tekee.
...vai ymmärtymättömyydestä ja tiukkapipoisuudesta? Rajat pitää olla, mutta myös joustoa. Etenkin nuorten kanssa. Kuka on sanonut, että lapsenhoito olisi helppoa? Ajan myötä varmasti helpottaa, kunhan itsekin otat iisisti, etkä yritä olla liian täydellinen ihminen. Huumorilla selviää monista asioista nuorten kanssa ja kun saa välit kuntoon, he myös tottelevat.
Jos erossa on jäänyt jotain ex:n mielirauhaa painamaan voi siitä saada viestejä pitkänkin ajan jälkeen, mutta onneksi ne ovat hänen elämää ja voi nauttia omasta onnesta ( sitä kuitenkin on arjenkin keskellä ) omassa kodissa.
Olen itse mieheni lasten ystävä ja pyydän sekä joskus käsken heitä tekemään mielestäni oikealla tavalla. Ikääkin heillä on puppiksen molemmin puolin, joten joudunkin joskun huomaamaan, että nuorten arki ja elämä on muuttunut huimasti sitten oman aikani ja nyt on minunkin aika oppia uutta ja mukautua tilanteeseen. Ja silloinhan voidaan pohtia kompromissia. Jos lapsista ei ole siihen voit itsekin etsiä ns. välimuodon joihinkin tilanteisiin.
Mielestäni on myös erittäin tärkeää, että kodissa on säännöt. Myös sinun kodissasi ja niitä sekä kodin asukkaita tulee kunnioittaa. Lapsilla on äiti siellä toisessa kodissa ja minä voin olla lapsille ( tilanteen mukaan ) ystävä, mutta aina kuitenkin aikuinen, johon voi luottaa. Kakkosäidiksi minusta ei ole.
Vastaan omista lapsista, huolehdin ja rakastan molempien lapsista. Siinä ero. Näin myös miehen osalta. Näin jaamme arjen paineita ja elämämme yhteistä elämää, joka välillä myrskyää ja on ikävää, mutta aina sen arjen keskellä huomaa toisen arvon sekä oman puoliskon merkityksen.
Jaksamista, oppimista sekä tunnetta tarvitaan aina. Se turha nöyryys ei kuulu aikuisen rooliin joka hetki lasten kanssa.
Olen tehny meillä selväksi,että säännöt ovat nämä täällä-kuuluu usein just tuota että meidän äiti tekee erilailla ja saadaa tehdä kotona näin ja näin,mutta siihenkin vain vastaan,että tämä on meidän koti ja meidän säännöt.hyvin simppeliä.omia muksuja kaksi,uuden miehen kaksi..joten jos ei olisi sääntöjä,kaikilla samoja meillä,siitä tulisi kamala soppa.
Ei ole kivaa, koska miehesi ei pidä kuria omille lapsilleen vaan tilanne kaatuu sinun (ulkopuolisen) niskaan.
Minun mieheni lapset ovat luonamme joka toinen viikonloppu. Mies hoitaa heidät, laittaa ruuat ja käyttää harrastuksissa. Minä olen vähän jättäytynyt taka-alalle tarkoituksella ja kaikki on mennyt hyvin. Vain yhden kerran yksi lapsista sanoi minulle vastaan eikä kertakaikkiaan totellut toivomuksiani. Silloin nappasin häntä hartioista kiinni, katsoin silmiin ja sanoin: Minä olen tämän talon emäntä, joten täällä tehdään kuten minä sanon. Sen jälkeen ei ole vaikeuksia ollut. Lapset ovat iältään 14, 12 ja 8 v. Kyllä sen ikäisille pitää kuri löytyä.
Yritä puhua mihelesi, että ottaa vastuun lapsistaan. Sinä et ole siihen velvollinen.