Olisiko vinkkejä tai ajatuksia. Olen löytänyt miehen Etelä-Euroopasta. Hän ei voi/halua muuttaa lastensa vuoksi maasta (ei edes asu omassa maassaan heidän tähden). Minulla on "ura" Suomessa, mutta en ole uraihmisiä, joten voin sen jättääkin. Hänellä on kuitenkin vaikea ero takana (vuosia sitten) ja hän taitaa olla melko varovainen. Ennen minua ei ole esitellyt kuin yhden naisen lapsillensa (vuosia sitten sekin)...ja siitäkin sanoi, että suhde oli pikemmin ystävyys kuin rakkaussuhde. Lapset tuntuvat hyväksyvän minut, vaikka meillä ei yhteistä kieltä olekaan. He eivät siis asu isänsä luona. Itse toivoisin, ettei minun tarvitsisi elää pitkään kaukosuhteessa ja kulkea edes takas vaan voisimme asua yhdessä. Miten nopeasti tällaisessa suhteessa voi asian ottaa esille? Mies on hyvin vähäpuheinen luonteeltaan, ei paljon kysele tai puhele tunteistaan. Kertoo kyllä itsestään, jos kysyy...
olisiko minullekin vinkkejä
uusi kaukosuhde
51007
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mikset voisi muuttaa miehesi luo sinne missä hän asuu? mahtavaa että lapsetkin hyväksyvät sinut ja mies tuntuu kovasti välittävän. voit aloittaa siellä uudessa työssä ja miehesikin rupeaa varmasti paljon puheliaammaksi jos asuisitte yhdessä ja olisitte aivan pari. hän kaipaa nyt rakkautta ja hellyyttä ja eritoten ymmärrystä tuon vaikean eron jälkeen ja uskon että sinä olet oikea henkilö sitä hänelle antamaan. tee käännös elämässäsi, ota lopputili, muuta sinne ja katsele miten elämä alkaa rullata eteenpäin! hyvää jatkoa sinulle!
Mutta miten nopeasti kaukosuhteessa voi yhdessäasumisasian ottaa esille? En oikein tiedä, mitä hän ajattelee, kun ei paljon puhele noin spontaanisti ainakaan tunteistaan. Suomessa jos seurustelisi, niin ei välttämättä haluaisi kiirehtiä, mutta en pidä välimatkan aiheuttamasta erosta...Voiko kaukosuhteessa puhua tällaisista asioista nopeammin kuin ns. tavallisessa suhteessa ilman että vaikuttaa takertuvalta tms.?
Minun mielestäni asian voi ottaa esille heti, kun suhde on molempien mielestä ns. vakava suhde. Vakavuushan edellyttää juuri yhteisiä tulevaisuuden suunnitelmia!
Toisaalta voi käydä niinkin, että jossain alkuhuuman puuskassa suunnitellaan vaikka mitä - ja sitten otetaan takapakkia, kun pitää ottaa huomioon niin monen muunkin ihmisen tunteet, taloudelliset faktat ja käytännön järjestelyt. Siinä sitä sitten punnitaan, onko kaukosuhteella oikeasti painoarvoa ja ottaako kumpikin vastuuta elämän järjestämisestä tavoitteenaan yhteinen arki.
Vielä yhtä asiaa jäin miettimään. Jos sinua jo nyt harmittaa miehen puhumattomuus, niin muuttuuko se oikeasti lähisuhteessa parempaan suuntaan? Tämä on ihan subjektiivinen mielipide, mutta itse en varsinkaan ulkomailta lähtisi hakemaan "mykkää" miestä. Puhumattomuus on näet usein merkki kyvyttömyydestä kommunikoida avoimesti ja käsitellä omia tunteita. Eikös sellaisia kommukaatiorajoitteisia miehiä ole täällä Suomessakin läjäpäin? ;-)))
Ei puhumattomuus sinänsä haittaa minua, kun mies on muuten hyvin hellä ja rakastava. Ainoa juttu siinä tietty on, että mistä ihmeestä tiedän, koska hänen mielestään suhde on "vakava"...kun se sitä jo minun puolelta on...
Ei kai sinun auta kuin ottaa asia puheeksi. Eteläeurooppalaiset kyllä suhtautuvat usein tosi omistautuneesti perheeseensä - erotilanteessakin - joten jo se, että hän on sinut esitellyt on mielestäni hyvä merkki.
Todennäköisesti hän siis aikoo jatkossakin asua lähellä lapsiaan? Toisin kuin Suomessa esim. Italiassa vanhemmat rahoittavat usein aikuisten ja työssäkäyvienkin lasten elämää, ja puuttuvat tarmokkaasti heidän ratkaisuihinsa. Sinun pitäisi selvittää "paikkasi" perheessä, ettet jää sivustakatsojaksi vailla puheoikeutta ja päätösvaltaa mm. taloudellisissa asioissa, sikäli kuin sillä on merkitystä teidän kahden elämälle yhdessä. No, samoja ongelmia niitä on kai suomalaisissakin uusioperheissä, mutta ulkomailla sinulta puuttuu ns. suvun taustatuki. Senkin vuoksi asiat on puhuttava etukäteen halki.