Tapasin mieheni viime syksynä. Pari ekaa kuukautta meni huumassa. Sitten alkoi ilmaantua ongelmia. Minun oli vaikea luottaa mieheen, vaikka hän ei ollut antanut mitään syytä etten voisi luottaa häneen. Menneisyys kummitteli päässäni.
Lopulta selivisikin, että mies pettää. Se oli rankka isku minulle, kuten kelle tahansa. Välit menivät täysin poikki ja haistatin hänelle paskat. Meni noin 1,5kk ja hän otti minuun yhteyttä. Vastasin ja jostain syystä suostuin tapaamaan hänet.
Siitä lähtien olemme olleet jälleen yhdessä. Olemme keskustelleet pettämisestä ja tein hänelle selväksi kuinka hän minua satutti. Pistin lupaamaan, että tuli mitä tahansa, niin samaa ei saa tulla tapahtumaan. Hän lupasi.
Alku oli vaikeaa. Kävin läpi tapahtunutta ja voin pahoin. Lopulta tajusin, että minun on pakko päättää, että välitänkö tästä miehestä niin paljon, että annan asian olla ja yritän aloittaa alusta. Totesin, että kyllä välitän.
Siitä hetkestä suhteemme alkoi. Rentouduin kaikkien kyttäämisieni kanssa ja aloin luottamaan. Työtä se vaati, mutta olin päättänyt yrittää.
Tällä hetkellä suhteemme on parempi kuin koskaan. Meillä on hauskaa. Olemme löytäneet tasapainon erilaisuuksiemme välille ja tutustumisvaihe on ohi. Saan mieheltäni paljon hellyyttä ja huomiota. Hän on yksityisyrittäjä eli kiirettä riittää, mutta hän pitää huolta että meillä on aina yhteistä aikaa.
Hän on alkanut avautumaan minulle ihan uudella tasolla. Eilen hän sitten vihdoin kertoi suoraan mitä ajattelee. Kaikista hän edellisistä naisystävistään, olen kuulemma hyvin erilainen ja hänestä tuntuu hyvältä olla tässä suhteessa. Hänestä asiat menevät koko ajan parempaan ja parempaan suuntaan. Hän haluaa olla kanssani.
Viime aikoina mielessäni on kuitenkin pyörinyt tämä pettäminen. Tunteeni ovat sillä tasolla, että tästä eteenpäin sattuminen saattuu liikaa ja en tiedä miten selviäisin, jos pettäminen uusiutuisi. En varmasti selviäisikään. Nyt siis on alkanut pelottaa. Ajattelin, että voin vain päättää tämän asian menneisyyteen, mutta se hiipii mieleeni aina silloin tällöin.
Onko siis mahdollista selvitä pettämisestä? Kaipaan kommentteja oikeasta elämästä, oikeista kokemuksista. Miten olette selvinneet puolisonne pettämisestä. Mitä se vaatii?
Ja kaikki "kerran pettävä, pettää toistekin" -kommentit tiedetään ja on jo kuultu eli älkää vaivautuko. Kaipaan siis kommentteja ihmisiltä, jotka ovat taistelleet parisuhteensa puolesta ja selvinneet pettämisestä.
Haluan olla tämän miehen kanssa. Hän tekee minut onnelliseksi. Saa nauramaan. On huolehtivainen ja ymmärtäväinen. Hän tekee minusta paremman ihmisen.
Kiitos, että jaksoit lukea ja tuhannet kiitokset, jos jaksat vielä kommentoida.
Lämmintä kesää kaikille
-Tiitu-
Lopulta selivisikin, että mies pettää. Se oli rankka isku minulle, kuten kelle tahansa. Välit menivät täysin poikki ja haistatin hänelle paskat. Meni noin 1,5kk ja hän otti minuun yhteyttä. Vastasin ja jostain syystä suostuin tapaamaan hänet.
Siitä lähtien olemme olleet jälleen yhdessä. Olemme keskustelleet pettämisestä ja tein hänelle selväksi kuinka hän minua satutti. Pistin lupaamaan, että tuli mitä tahansa, niin samaa ei saa tulla tapahtumaan. Hän lupasi.
Alku oli vaikeaa. Kävin läpi tapahtunutta ja voin pahoin. Lopulta tajusin, että minun on pakko päättää, että välitänkö tästä miehestä niin paljon, että annan asian olla ja yritän aloittaa alusta. Totesin, että kyllä välitän.
Siitä hetkestä suhteemme alkoi. Rentouduin kaikkien kyttäämisieni kanssa ja aloin luottamaan. Työtä se vaati, mutta olin päättänyt yrittää.
Tällä hetkellä suhteemme on parempi kuin koskaan. Meillä on hauskaa. Olemme löytäneet tasapainon erilaisuuksiemme välille ja tutustumisvaihe on ohi. Saan mieheltäni paljon hellyyttä ja huomiota. Hän on yksityisyrittäjä eli kiirettä riittää, mutta hän pitää huolta että meillä on aina yhteistä aikaa.
Hän on alkanut avautumaan minulle ihan uudella tasolla. Eilen hän sitten vihdoin kertoi suoraan mitä ajattelee. Kaikista hän edellisistä naisystävistään, olen kuulemma hyvin erilainen ja hänestä tuntuu hyvältä olla tässä suhteessa. Hänestä asiat menevät koko ajan parempaan ja parempaan suuntaan. Hän haluaa olla kanssani.
Viime aikoina mielessäni on kuitenkin pyörinyt tämä pettäminen. Tunteeni ovat sillä tasolla, että tästä eteenpäin sattuminen saattuu liikaa ja en tiedä miten selviäisin, jos pettäminen uusiutuisi. En varmasti selviäisikään. Nyt siis on alkanut pelottaa. Ajattelin, että voin vain päättää tämän asian menneisyyteen, mutta se hiipii mieleeni aina silloin tällöin.
Onko siis mahdollista selvitä pettämisestä? Kaipaan kommentteja oikeasta elämästä, oikeista kokemuksista. Miten olette selvinneet puolisonne pettämisestä. Mitä se vaatii?
Ja kaikki "kerran pettävä, pettää toistekin" -kommentit tiedetään ja on jo kuultu eli älkää vaivautuko. Kaipaan siis kommentteja ihmisiltä, jotka ovat taistelleet parisuhteensa puolesta ja selvinneet pettämisestä.
Haluan olla tämän miehen kanssa. Hän tekee minut onnelliseksi. Saa nauramaan. On huolehtivainen ja ymmärtäväinen. Hän tekee minusta paremman ihmisen.
Kiitos, että jaksoit lukea ja tuhannet kiitokset, jos jaksat vielä kommentoida.
Lämmintä kesää kaikille
-Tiitu-
Vastaukset 7
Vanhimmat
jos haluat luottaa siihen hyväuskoisesti ja alistua siihen että mies tekee sinulle hyvää niin huh huh. sinä itse teet itsesi onnelliseksi ja elämän jota voi kunnioittaa. Itse luotin mieheen ja alistuin entisessä suhteessa ja tulin onnettomaksi. En halusi minua vaikka olikin suhteessa uuteen naiseen en tiennyt sitä viellä silloin. Mutta nyt se mies ei enää liikuta minua tehkööt sen uuden naisen onnettomaksi ja alistakoon.Hänkin on yrittäjä ja töitä riittää.
että silleen , kannattaisi katsella varmaan muita ....hauskaa kesää
petin ja opin tästä paljon, ei koskaan enään pettämistä!
Meillä oli jo lapsia,talo ja kaikki,kun meni koko suhde tosi huonosti ja sillon mies petti.Sillon se oli niin karmee isku että laihduin ja oksensin ja ripuloin monta kuukautta pahaa oloa.Mutta niin oli miehellänikin paha olo kun viel näki miten oli satuttanut.Siitä selvittiin monen mutkan kautta ja suhdetta koeteltiin kaikin tavoin,mutta pohjimmiltaan kumpikaan ei halunnu toista jättää ja perhettä hajottaa,niin kestettiin ne riidat ja toisen purkaukset.Ne tuli aaltoina,välillä luuli että vihdoin siitä pääsi yli ja sit se taas tuli järkyttävänä muistona joka hetki mieleen.Ja sitä kesti lähes 3vuotta.Ja nyt ollaan onnellisempia kun koskaan aikasemmin.Joskus kriisit kääntyy voitoksi,vaikka ei sitä sillon uskoisi.
Sillon on vaan pettäjän pakko kestää että se aihe tulee ainavaan uudelleen ja uudelleen puheisiin ja jos ei sitä kestä niin ei oo puolison arvonen enää.Jos toiselle tuottaa suunnattoman pahan olon,on siitä myös kannettava vastuu!(kuuluisa esimerkki oli Keskinen,kun petti ja viel sano ettei kannata suhdetta jatkaa kun luottamus ei koskaan palaisi,eli ei korjannu omaa paskaansa millään tavalla,mikä oli äärimmäisen raukkamainen teko.Tietyst Nina ei sitä miestä ois varmaa enää katellukkaa ja hyvä niin).
Pettäminen on parisuhteessa vastoinkäyminen, josta selviää vain työtä tekemällä. Sinun tapauksessa luulen, että pettämisen taustoja ei ole oikein kunnolla käyty läpi. Vaiensit pahan olosi päättämällä jatkaa suhdetta pettäjään... ja nyt onkin alkanut pelottaa. Saattaa olla, että pelkosi on aiheellinen. Vaistosi varoittaa ja tuota vaistoa kannattaa kuunnella. Itse tulin petetyksi ja annoin anteeksi. tein selväksi miehelle etten hyväksy enää pettämistä missään muodossa. Parin vuoden jälkeen hän petti, ja silloin minä etsin oman kodin itselleni ja muutin.
Jälkeeni mies itki ja pyysi takaisin. En huolinut enää, koska olin oppinut hänen olevan petollinen ihminen. Sitten selvisi myöhemmin se hänen halukkutensa takaisin tuloon...mies oli kustantanut silloiselle naiselleen kalliita ulkomaan matkoja, ja lasku lankesi maksettavaksi. Kun ei minusta enää hyötynyt, niin nuo ssatavat joutuivat kaikki ulosottaan...niiden miljoonien kanssa, joita hän muilta huijasi. Omasta mielestään hän oli kuitenkin aina viaton, ja muut ihmiset käyttivät häntä hyväkseen.. Toisen naisenkin luo mies lähti, kun minulla ei ollut hänelle tarjota niin hienoa kesähuvilaa ja autoa..
en tiedä onko mun ukko selvinny,kun petin sitä vuosi,sitten...asiasta kyllä puhuttiin ja kunnolla anto anteeks ja jatketaan,niin,ku ennenkin.sano kyllä,että ei pysty enää silleen kunnolla luottaan muhun ja ymmärrän sen oikeen hyvin,mutta opinpahan sen,ettei kannata pettää.sitä vaan satuttaa toista ja pahasti.
Minua petettiin ja oikeastaan jätettiinkin muutamaksi viikoksi.
Sitten nainen katui ja palasi luokseni. En minä häntä ensin meinannut ottaa takaisin, mutta noita naisen kyyneleitä on kauhean vaikea vastustaa ja taisin kuitenkin rakastaa hänä liikaa jättääkseni.
Koko homma sattui sisälle ihan saatanasti, mutta ne porut minä kyllä porasin yksikseni piilossa, miehethän eivät itke.
Hassua että en sen jälkeen ollut mustasukkainen ollenkaan. Mahtoikohan joku hajota sisällä lopullisesti?
En ole itse pettänyt koskaan ja olemme jo vuosia olleet sen jälkeen yhdessä.
Olen kyllä antanut naiselleni anteeksi, mutta ei sitä koskaan voi täysin unohtaa. Emme ole asiasta sen jälkeen keskustelleet, vaan olen työntänyt sen mielestäni pois. Meillä on muuten hyvä suhde.
lue tekstini "petin kostoksi kahdesti".
tämäkin kyllä naisen näkökulmasta, mutta itse ainakin opin ettei enää koskaan. toivottavasti miehesi oppi kerrasta, siltä ainakin kuulostaa.
se miten tapahtuneet voisi unohtaa, sen minäkin haluaisin tietää