Tapasin mieheni viime syksynä. Pari ekaa kuukautta meni huumassa. Sitten alkoi ilmaantua ongelmia. Minun oli vaikea luottaa mieheen, vaikka hän ei ollut antanut mitään syytä etten voisi luottaa häneen. Menneisyys kummitteli päässäni.
Lopulta selivisikin, että mies pettää. Se oli rankka isku minulle, kuten kelle tahansa. Välit menivät täysin poikki ja haistatin hänelle paskat. Meni noin 1,5kk ja hän otti minuun yhteyttä. Vastasin ja jostain syystä suostuin tapaamaan hänet.
Siitä lähtien olemme olleet jälleen yhdessä. Olemme keskustelleet pettämisestä ja tein hänelle selväksi kuinka hän minua satutti. Pistin lupaamaan, että tuli mitä tahansa, niin samaa ei saa tulla tapahtumaan. Hän lupasi.
Alku oli vaikeaa. Kävin läpi tapahtunutta ja voin pahoin. Lopulta tajusin, että minun on pakko päättää, että välitänkö tästä miehestä niin paljon, että annan asian olla ja yritän aloittaa alusta. Totesin, että kyllä välitän.
Siitä hetkestä suhteemme alkoi. Rentouduin kaikkien kyttäämisieni kanssa ja aloin luottamaan. Työtä se vaati, mutta olin päättänyt yrittää.
Tällä hetkellä suhteemme on parempi kuin koskaan. Meillä on hauskaa. Olemme löytäneet tasapainon erilaisuuksiemme välille ja tutustumisvaihe on ohi. Saan mieheltäni paljon hellyyttä ja huomiota. Hän on yksityisyrittäjä eli kiirettä riittää, mutta hän pitää huolta että meillä on aina yhteistä aikaa.
Hän on alkanut avautumaan minulle ihan uudella tasolla. Eilen hän sitten vihdoin kertoi suoraan mitä ajattelee. Kaikista hän edellisistä naisystävistään, olen kuulemma hyvin erilainen ja hänestä tuntuu hyvältä olla tässä suhteessa. Hänestä asiat menevät koko ajan parempaan ja parempaan suuntaan. Hän haluaa olla kanssani.
Viime aikoina mielessäni on kuitenkin pyörinyt tämä pettäminen. Tunteeni ovat sillä tasolla, että tästä eteenpäin sattuminen saattuu liikaa ja en tiedä miten selviäisin, jos pettäminen uusiutuisi. En varmasti selviäisikään. Nyt siis on alkanut pelottaa. Ajattelin, että voin vain päättää tämän asian menneisyyteen, mutta se hiipii mieleeni aina silloin tällöin.
Onko siis mahdollista selvitä pettämisestä? Kaipaan kommentteja oikeasta elämästä, oikeista kokemuksista. Miten olette selvinneet puolisonne pettämisestä. Mitä se vaatii?
Ja kaikki "kerran pettävä, pettää toistekin" -kommentit tiedetään ja on jo kuultu eli älkää vaivautuko. Kaipaan siis kommentteja ihmisiltä, jotka ovat taistelleet parisuhteensa puolesta ja selvinneet pettämisestä.
Haluan olla tämän miehen kanssa. Hän tekee minut onnelliseksi. Saa nauramaan. On huolehtivainen ja ymmärtäväinen. Hän tekee minusta paremman ihmisen.
Kiitos, että jaksoit lukea ja tuhannet kiitokset, jos jaksat vielä kommentoida.
Lämmintä kesää kaikille
-Tiitu-
Lopulta selivisikin, että mies pettää. Se oli rankka isku minulle, kuten kelle tahansa. Välit menivät täysin poikki ja haistatin hänelle paskat. Meni noin 1,5kk ja hän otti minuun yhteyttä. Vastasin ja jostain syystä suostuin tapaamaan hänet.
Siitä lähtien olemme olleet jälleen yhdessä. Olemme keskustelleet pettämisestä ja tein hänelle selväksi kuinka hän minua satutti. Pistin lupaamaan, että tuli mitä tahansa, niin samaa ei saa tulla tapahtumaan. Hän lupasi.
Alku oli vaikeaa. Kävin läpi tapahtunutta ja voin pahoin. Lopulta tajusin, että minun on pakko päättää, että välitänkö tästä miehestä niin paljon, että annan asian olla ja yritän aloittaa alusta. Totesin, että kyllä välitän.
Siitä hetkestä suhteemme alkoi. Rentouduin kaikkien kyttäämisieni kanssa ja aloin luottamaan. Työtä se vaati, mutta olin päättänyt yrittää.
Tällä hetkellä suhteemme on parempi kuin koskaan. Meillä on hauskaa. Olemme löytäneet tasapainon erilaisuuksiemme välille ja tutustumisvaihe on ohi. Saan mieheltäni paljon hellyyttä ja huomiota. Hän on yksityisyrittäjä eli kiirettä riittää, mutta hän pitää huolta että meillä on aina yhteistä aikaa.
Hän on alkanut avautumaan minulle ihan uudella tasolla. Eilen hän sitten vihdoin kertoi suoraan mitä ajattelee. Kaikista hän edellisistä naisystävistään, olen kuulemma hyvin erilainen ja hänestä tuntuu hyvältä olla tässä suhteessa. Hänestä asiat menevät koko ajan parempaan ja parempaan suuntaan. Hän haluaa olla kanssani.
Viime aikoina mielessäni on kuitenkin pyörinyt tämä pettäminen. Tunteeni ovat sillä tasolla, että tästä eteenpäin sattuminen saattuu liikaa ja en tiedä miten selviäisin, jos pettäminen uusiutuisi. En varmasti selviäisikään. Nyt siis on alkanut pelottaa. Ajattelin, että voin vain päättää tämän asian menneisyyteen, mutta se hiipii mieleeni aina silloin tällöin.
Onko siis mahdollista selvitä pettämisestä? Kaipaan kommentteja oikeasta elämästä, oikeista kokemuksista. Miten olette selvinneet puolisonne pettämisestä. Mitä se vaatii?
Ja kaikki "kerran pettävä, pettää toistekin" -kommentit tiedetään ja on jo kuultu eli älkää vaivautuko. Kaipaan siis kommentteja ihmisiltä, jotka ovat taistelleet parisuhteensa puolesta ja selvinneet pettämisestä.
Haluan olla tämän miehen kanssa. Hän tekee minut onnelliseksi. Saa nauramaan. On huolehtivainen ja ymmärtäväinen. Hän tekee minusta paremman ihmisen.
Kiitos, että jaksoit lukea ja tuhannet kiitokset, jos jaksat vielä kommentoida.
Lämmintä kesää kaikille
-Tiitu-
Vastaukset 9
Vanhimmat
tai myöhemmin. Toivon ettet tee ystävä samaa virhettä niinkuin minä tein. Tiesin miehen pettäjämieheksi mutta en uskonut petettynä meni 15 vuotta elämästä.
Askel askeleelta, viimeisetkin vähäiset tunteeeni ovat muuttumassa kylmäksi, jäätäväksi tuota miestä kohtaan. Erottiin tänään lopullisesti.Ihan lopullisesti ja vihassa.
Annoin anteeksi, nyt tuntuu etten pystykään unohtamaan tätä. Asia on jatkuvasti mielessäni, tulen surulliseksi. En ruvennut kyttäämään miestä mitenkään konkreettisesti, mutta epäilen näköjään aina jos ei ole kanssani.
Mun täytyy lopettaa tämä suhde, vaikka rakastan häntä, tiedän etten pysty antamaan anteeksi kuitenkaan, vaikka sitä toivoin. Toivottavasti sinä jaksat ja pystyt!
No jos hän alkumetreillä "petti", ei hänellä ollut vielä samanlaista asennetta suhteeseen kuin sinulla, vaan eli sinkkuelämää. Minusta on ihan normaalia että alussa on päällekkäisyyksiä. Sinuun hän kuitenkin päätyi, sinuun rakastui. Koita rentoutua.
Vaihtoehtosi selviämiselle ovat:
1. Katkeroituminen
- Tämän naiset yleensä valitsee. Ainakin sellaiset keski-ikäiset kotirouvat, joiden ukko pettää. Yleensä nämä naiset ovat hieman lihavan puoleisia ja sosiaalisilta suhteiltaan aika lukossa. He eivät näe muuta ratkaisua pettämiseen kuin eron, joka tuleekin vastaan ennemmin tai myöhemmin katkeruuden sävyttämässä avioliitossa
2. Kasvaminen
- Löydät jotain uutta ja arvokasta kumppanista sen kautta, että hän petti. Jos et ole koskaan tullut petetyksi tai edes kokenut sydänsuruja, niin nyt olet. On helpompi esim. omalle tyttärelle puhua tulevaisuudessa rakkaudesta ja sydänsuruista, jos on itse kokenut jotain vastaavaa. Sanotaan että se mikä ei tapa, vahvistaa. Siitä ajatuksesta voi pitää kiinni pettämisessäkin
3. Kostaminen
- Maista sinäkin maailmaa. Älä mene suinpäin suhteeseen, vaan ajattele että sen sopivan osuessa kohdalle on sinullakin oikeus vieraissa käyntiin. Ajatus saattaa tuntua tyhmältä, koska tekisit sen miestäsi vastaan. Mutta tekisitkö sen lopulta kuitenkin itseäsi varten? Ymmärtääksesi miestäsi ja sitä millaista on hetken huumassa tehdä tyhmyyksiä.
Olen mies... Yli 30 vee. Vaimoni on pettänyt. Arvaa minkä minä noista valitsin?
vaimoni petti minua ja en meinaa millään selvitä vaikka annoin anteeksi,ja jollain tapaa se kiihotti minua onko tää normaalia kun kiihotun kun vaimoani on hierottu intiimi alueelta?yhdynnän aikana kiihotun mutta sen jälkeen tulee paha ja vihanen olo..että tekis mieli potkasta talosta ulos??????
vastaavasta, että mies kiihoittuu tuollaisesta esim. fantasiana. Tosiasiana se on loukkaava, eikä varmaan ekana tule mieleen, että hyvä kun vaimo muillekin kelpaa...
Teillä on vielä selvitettävää, että luottamus palaisi. Ei se varmaan kokonaan palaakaan. Anteeksi voi antaa, mutta voiko unohtaa?
Mietinyt vielä muutaman kerran..miekin annoin anteeksi ja kaikki oli kuin satukirjasta hetken, sitten menin naimisiin ja kaikki oli kuin helvetin esikartannosta.
Tivasin mieheltä hänen tekemisiään, kun näin yhteisen tilimme saldotiedot...hän raivostui todella minä vietin elämäni kiikunkaakun kaksi ja puoli kuukautta teholla, sain yhteisen lapsenkin johonka hän ei ole koskaan ottanut yhteytttä.
Tästä kaikesta on kohta 6vuotta mutta mieti nyt tarkkaan, kun kerran pettää niin se kynnys toisen kerran on matalampi. Tiedän taustani olevan kauheimmasta päästä mutta koskaan, kun ei voi ihmisistä tietää...silloin ennen minäkin seurustelin "ulkoisesti unelmien miehen kanssa" voi näin jälkeenpäin sanoa ettei muuu kuin raha yhdisti. Mutta vuosien terapian jälkeen olen onnistunut nauttimaan elämästä ja olen tasapainoinen ja onnellinen.
Toivon sinulle Tiitu voimia mieti nyt kaksi kertaa mitä jatkat...vaikka jokainen suhde on se ainutlaatuinen.
...sinä Tiitu vaikean asian tälle palstalle heitit,sinähän siitä loppupeleissä päätät luotatko vai et,kokemuksesta voin sanoa,että se kalvaa siellä takaraivossa aina,anteeksi voi antaa niin monella tavalla,mutta antaako kuitenkaan anteeksi,vai onko ne sanoja,itse tiedän etten oikeasti antanut anteeksi koska se minua vaivasi,eikä ollut luottamusta,vasta pari vuotta eron jälkeen pystyin antamaan anteeksi,en hänen vaan itseni tähden.Nk.joku sanoi teidän suhteennehan on aika alussa,tavallaan elitte sinkkuelämää,se oli ehkä kokeilun halua ja etsimistä,nythän kuitenkin puhutte tunteista avoimesti ja on hauskaa yhdessä,nauti ja iloitse niistä hetkistä ja elä täyttä elämää nyt,tunne ja järkihän eivät kulje käsi kädessä.Eikun eteenpäin vaan elämässä.
Kiitos kaikille kommenteista.
Anteeksi olen ainakin omalla tavalla antanut mutta, en usko, että tämä koskaan unohtuu. Mutta niin kuin joku totesi, mies petti alussa ja kuitenkin palasi minun luokseni. Kai se jotain merkkaa.
Valintani olen tehnyt ja haluan yrittää. En voi miestä alkaa hiillostamaan tästä jatkuvasti ja palata koko ajan taaksepäin. Se ei ole hyväksi kenellekään...vähiten minulle itselleni.
Mutta mistä tietää että olisi parempi antaa periksi? Koska on yrittänyt tarpeeksi? Olen aina ollut hyvin itsepintainen ja halunnut taistella suhteeni puolesta loppuun asti, ihan vain, että varmasti tietää sen olevan ohi. Siksi olen polttanut näppini pahemman kerran pariin otteeseenkin. Miten pääsisin tästä eroon? Mistä tiedän, että on aika lopettaa taistelu?
Edelleen asiat hyvin mieheni kanssa, mutta tällaisia asioita sitä tulee mietittyä.
-Tiitu-