Miksi aina kun joku valmistuu ylioppilaaksi tai pääsee lääkikseen opiskelemaan niin pitää onnitella kortein ja raha-lahjoin. Eihän näissä ammateissa ja titteleissä ole muuta hienoa kuin raha. Onko tämä maailma mennyt niin materialistiseksi että raha on kaikki kaikessa.
Miksei esim. mielenterveyskuntoutujia onnitella siitä etteivät he tehneet itsemurhaa, vaan päättivät urheasti jatkaa elämäänsä ? Viisas ja älykäs ihminen ei sano akateemista koulutusta. Jokaisella on olemassa autenttinen minuus, jossa on piilossa äärimmäisen vahva energia jos sen päästää esiin. Kaikki sinun omat lahjasi, taitosi, tietosi, kykysi, unelmasi ja viisautesi eivät määrittele sinua ammattisi mukaan, vaan sen mukaan mikä olet sisimmässäsi. Ammatti ei tarkoita että toinen olisi toista parempi ihminen.
Täällä Suomessa vallitsee hirvittävä akateeminen ilmapiiri ja amiksen käyneitä aliarvostetaan.
Miksei esim. mielenterveyskuntoutujia onnitella siitä etteivät he tehneet itsemurhaa, vaan päättivät urheasti jatkaa elämäänsä ? Viisas ja älykäs ihminen ei sano akateemista koulutusta. Jokaisella on olemassa autenttinen minuus, jossa on piilossa äärimmäisen vahva energia jos sen päästää esiin. Kaikki sinun omat lahjasi, taitosi, tietosi, kykysi, unelmasi ja viisautesi eivät määrittele sinua ammattisi mukaan, vaan sen mukaan mikä olet sisimmässäsi. Ammatti ei tarkoita että toinen olisi toista parempi ihminen.
Täällä Suomessa vallitsee hirvittävä akateeminen ilmapiiri ja amiksen käyneitä aliarvostetaan.
Vastaukset 11
Vanhimmat
oikeassa. Olen samaa mieltä=).
Siinäpä kysymys!
Kumpi on enemmän yhteiskunnalle hyödyllinen; mies, joka on käynyt kahden viikon betoniraudoittaja kurssin vai nainen, joka kaksikymmentä vuotta on opiskellut ulkoa humanistisia tieteitä?
Vähän luulen, että tuo mies rakentaa yhteiskuntaa monta kertaa enemmän. Tuo nainen on yhteiskunnhan loinen, joka yrittää korostaa merkitystään nollatutkimiksillaan tai sitten Kelan puhelinvastaajana..
olen samaa mieltä siinä, että akateemisuus sinänsä on aika yliarvostettua. Mitäs vikaa on kuitenkaan puhelinvaihteen hoitajan työssä, eikö siitä ole yhteiskunnalle mitään hyötyä? Saa kai sitä ihminen opiskella sitä mikä kiinnostaa ja kehittää siten itseään? Eli ns. paskahommissa oleva ihminen, joka on kuitenkin opiskellut akateemista alaa, on ala-arvoisempi kuin sellainen, joka on suosiolla mennyt heti töihin ja jättänyt kouluttautumisen kokonaan väliin? Kaikilla on oikeus opiskeluun, joten mitä se on sinulta pois, jos joku käyttää tuota oikeutta hyväkseen, mutta ei silti luo itselleen akateemista uraa?
Betoniraudottajan pakeilleko menet, kun tulet kipeäksi? Hänkö sinut diagnosoi ja antaa sopivan lääkityksen?
Kiitos sinulle, joka selvensit akateemikon ja akateemisen eroa.
se, että joku vastaa yksinkertaiseen kysymykseen, että mitä puuhaa ammatikseen ei liity ihmisen paremmuuteen. Minä kävin yliopiston ainakin täysin kutsumuksellisista syistä ja jos olisin ammattini joutunut opiskelemaan vaikka paskainstituutissa niin olisin hakeutunut sinne. Tottakai mielenterveyskuntoutujaa voi onnitella ja kannustaa elämässään eteenpäin ja se vaatii ihmiseltä myös rohkeutta: oletko itse koskaan onnitellut mielenterveyskuntoutujaa?
Ketjun aloittaja ei kuitenkaan liene akateemisen koulutuksen saanut, sillä tämä akteeminen termistö tuntuu olevan vähän hukassa.
Tästä voi opiskella:
Akateemikko eli akatemian jäsen on Suomessa arvonimi, jonka tasavallan presidentti myöntää erityisen ansioituneille tieteen- ja taiteenharjoittajille. Vuosina 1947—1969 niin sanotussa vanhassa Suomen Akatemiassa oli kaksitoista akateemikon virkaa (neljä luonnontieteellistä, kolme hengentieteellistä, kolme taiteellista, kaksi vaihtuvaa), joiden haltijat velvoitettiin harjoittamaan ja edistämään omaa tieteellistä tai taiteellista alaansa. Vuodesta 1972 akateemikko on ollut valtiollinen arvonimi.
Akateeminen puolestaan viittaa akateemisen koulutuksen (tiede- tai taidekorkeakoulu) hankkineeseen ihmiseen.
vai ei lääkärin ammatissa ole mitään muuta hienoa kuin raha?
Olen alkuperäisen kanssa hyvin paljon samaa mieltä. Olen myös sitä mieltä, että kaikkia ammattialoja tarvitaan (ei onnistu lääkäriltä sähkötyöt ym.).
Nostan hattua mielenterveyskuntoutujille, jotka jaksavat huolehtia itsestään vaikka elävät ainaisessa köyhyydessä ja pelossa uudelleen sairastumisesta. (Jaksaisitko sinä elää niin loppuelämäsi?) Siinä on todellisia elämän sankareita. Työssäni kohtaan erilaisissa vaikeuksissa olevia ihmisiä KAIKISTA yhteiskuntaluokista ja KAIKISTA ammateista ja voin sanoa, että silloin akateemiset ja ei- akateemiset ovat aivan samalla viivalla.
Onko päähäs muuten pläjähtänyt, että ilman lääkäreitä, psykologeja, sosiaalityöntekijöitä yms. ei mielenterveyskuntoutujiakaan olisi.
Tiesitkö myös ettei ilman rekkakuskeja,paperityönekijöitä, kaivosmiehiä ala-asteopettajia, korkeakoulopettajia olisi em. suoraan mielenterveyskuntoutujiin liittyviä ammatteja,koska
lääkärit, psykologit, sosiaalityöntekijät yms. eivät
a) osaisia lukea tai kirjoittaa,
b) heillä ei olisi välineitä suorittaa alkeellisimpiakaan tutkimuksia
c) heillä ei olis edes paikkaa suorittaa toimiaan
Onnea kaikille tasapuolisesti.
Minä ainakaan en arvosta "akateemikkoja" tai akateemisen koulutuksen saaneita sen enempää kuin muitakaan. Puhu sinäkin vain omasta puolestasi vai oletko joku kansan äänitorvi? En usko sinua, sillä en ole koskaan havainnut sellaista alaa, jossa pelkästään raha olisi suurin motiivi tai että ihmisen olisi mahdollista määritellä koulutuksen/ammatin perusteella.
Itse asiassa tekstisi perusteella ei saa muuta selvää kuin, että sinä itse arvostat koulutusta ja rahaa ja kuvittelet huonoa itsetuntoasi potien niiden liittyvän jotenkin täydellisen saumattomasti ihmisen minuuteen vaikkakin toteatkin, että jokaisella on olemassa autenttinen minuus yms.
kuule oo mäki koulua äynyt ja tidän vitt elämästä jotain, pakene homo vuorille