Mummo lähti luotain niin äkkiä 28.6.07 on niin kamala ikävä mummoa ettei mitään rajaa... :-( hän sai sydänkohtauksen tiistaina ja joutui sairaalaan. Kävin katsomassa mummoa keskiviikkona ja hän voi todella hyvin ihan kuin mitään kohtausta ei olisi ollutkaan, mutta sitten torstaina sain kuulla äidiltäni ikävän uutisen, että mummo menehtyi pallolaajennuksessa saamaansa kohtaukseen kun hän lakkasi hengittämästä. Mummoa yrittettiin elvyttää, mutta tuloksetta. :-( miksi elämän tarvii olla näin julmaa ja epäreilua että läheisten täytyy lähteä niin silmän räpäyksessä!! :-( olin juuri toukokuun alussa ostanut avopuolisoni kanssa mummon ja ukin talon ja sitten mummolle kävi näin ikävästi juuri kun olisin hänen apuaan kaikkein eniten tarvinnut talon hoidossa. :-( mutta mummoni oli kyllä niin yksin ukin kuoleman jälkeen kun hän lähti täältä kaksi vuotta sitten, mutta en olisi uskonut että mummo lähtee näin pian ukin luo kun hän voi niin hyvin. :-( en surisi ollenkaan jos tietäisin aivan varmasti, että tulen vielä näkemään mummoni ja ukkini sitten kun itseltäni elämä loppuu. Toivon, että mummo on minua sitten vastassa kun minun on aika lähteä täältä ja toivon myös, että mummo antaisi minulle jonkunlaisen merkin itsestään, että on meidän elämässä mukana vaikka itse elää jossain aivan muualla emmekä näe häntä tai kuule. Mutta minulla on vaan niin iso pelko kuolleiden antamiin merkkiin että sen vuoksi mummoltani en varmaankaan saa merkkiä. Kaikkein pahimmalle tässä tuntuu se, että hautajaiset pidetään minun syntymäpäivänäni eli 14.7. :-( se raastaa sydäntä niin paljon. Jos jollain on jotain kokemusta, että läheinen joka on kuollut on antanut merkkiä tai tuntunut että on läsnä niin kirjoitelkaa minulle..
Ikävä mummoa
17
2855
Vastaukset
- osaa <3
Jos pelkäät kuolleiden antamia merkkejä, et niitä tule koskaan saamaan. Sinustakin pidetään hyvää huolta. Sitä on aina niin vaikea ymmärtää miksi läheisten täytyy täältä lähteä. Mutta voin kertoa sinulle, että mummollasi on nyt hyvä olla. Minä uskon siihen, että näen kaikki läheiset viimeisenä päivänä. Jälleennäkeminen vaatii uskoa siihen. " Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, ettei yksikään joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen vaan saisi iänkaikkisen elämän " Voimia sinulle paljon suureen suruun ja kaipaukseen. Minulla on myös rakas mummo ja olen kiitollinen että olen saanut hänet pitää näinkin kauan. En voisi kuvitellakaan elämää ilman häntä. Ja siitä huolimatta tiedän, että se päivä koittaa, jolloin häntä ei enää ole. Elämä tuntuu välillä niin julmalta, mutta tahdon uskoa että kaikki ei pääty kuolemaan. Niin minun on ainakin helpompi elää.
- osaa
ottaen. Lohduttaisiko tämä. Kun näet tähtitaivaan, siellä kirkkaimalla tähdellä mummosi vilkuttaa sinulle, että hänellä on kaikki hyvin.
- sydänkohtauksen,
koska olit keplotellut hänen talonsa niin halvalla. Hänen perillisensä tekivät hänelle selväksi, miten olit käyttänyt häntä hyväksesi. Vai että olisi sitten pitänyt vielä auttaa sinua talon hoidossa?
Ja nyt hän sitten niin julmasti kuoli, ennenkuin ehdit allekirjoituttaa sen testamentin, jossa hän jättää sinulle sen kesämökinkin. Kyllä elämä on niin julmaa.- mummonkulta<3<3
kiitos tuohan lohduttikin todella syvästi!!!!! sulla ei ole tästä asiasta mitään käsitystä niin turha tulla haukkumaan, että kaikki tämä on minun syytäni..!!! tiedoksi vaan, että mummo olisi joka tapauxessa kuollut varmasti lähi aikoina koska hänellä ilmeisestikkin oli sepelvaltimotauti..!!!
- Nimetön
mummonkulta<3<3 kirjoitti:
kiitos tuohan lohduttikin todella syvästi!!!!! sulla ei ole tästä asiasta mitään käsitystä niin turha tulla haukkumaan, että kaikki tämä on minun syytäni..!!! tiedoksi vaan, että mummo olisi joka tapauxessa kuollut varmasti lähi aikoina koska hänellä ilmeisestikkin oli sepelvaltimotauti..!!!
Sydämelläsi! Muistan kun yli 35 vuotta sitten olin 4 vuotias ja Pappa, isän isä minulle niin RAKAS Hän piti minusta huolen kun muilla ei ollut aikaa, hän ymmärs minua kun kukaan muu edes äiti ei ymmärtänyt, leikki kanssani, nukkui.. minä vierellä ja sitten yksi kesäpäivän ilta Rakas Pappa OLI POISSA! Minua ei ymmärretty kun itkin, olin yksin ja murheissaan. Lapset ymmärtää paremmin kuin aikuiset että, syntymä ja kuolema kuuluu elämään. Olin poikkeus.. Rotestoin (olin ilkeä kakara)minua rangaistiin -ole kunnolla. Säälittiin- syrjittiin- kiusattiin.. meni muutama vuosi ajattelin jo itsaria. Hyppäsin vintin ikkunasta alas luulin ettei kukaan näe. Maahan pudotus oli "pehmeä" olin pökerryksissä ja kun toinnuin nilkkani oli vain nyrjähtänyt ja käsissäni nihraumat. Se oli varma merkki; on Enkeli mulla joka suojella sai ja joku jota rukoilin joka ilta oli olemassa!! Jumala Rakas Isä suojahasi nukkua minun taasen suo.. ota minut sinne papan luo! Nyt ymmärsin alkaa elää. Vaikka on ollut vaikiaa 15 vuotiaana yläasteella portaikossa tuli takaapäin yks poika ja pukkasi niin että pää kävi seinään, veri lensi nenästä. Kysyttiin Herää.. kuka tämän teki?.. Herää.. Hän oli opettaja jonka tunnilta tultiin. Järkeilin muut meni jo jari jäi jälkeeni, SE! Pää oli haljeta kivusta ja sain oksentaa raskaasti, mentiin TKhon ja kotiin äiti herätti parin tunnin välein. Ajattelin kuolemaa, muistin tuon pehmeän pudotuksen minusta pidetään huolta. Koululta oli soitettu että, se poika saa kaksituntia jälki- istuntoa ja käytökseksi 6. Parempi kuin ei mittään. Sen jälkeen minua vasta kiusattiin kun olin Äidin mammari, pelkis ja kantelija ties mitä.
Aina kestin, enkeli ..en ole yksin. Taisi siltä näyttää(ulos päin). Olin sitten ysillä tuli uudet 7 luokkalaiset heidän joukossa yksi kääpiö kasvuinen tyttö, jotenkin hidas tyttö ja kamalan hiljainen ja pelokas tyttö, nämä kolme meni aina pihan laidalle ja kiusaajat joka 7,8, ja 9lk heitteli jopa kivillä niitä kun välkkä ope ei nähny. Minä menin sinne kans ja tein selväksi että uskaltakaapa nyt tulla.. Minä voin kertoa sen kuka kiven heittää!!Nyt olin vihattu, hyljeksitty MUTTA myös oli kolme jotka "rakasti" minua (ja enkeliäni) Meillä oli hauskaa!! Tämä hiljaisinkin tyttö uskalsi jopa nauraa! Naapurin rouva oli sanonut äidille että koululaiset puhuu kun seurustelen "hulttioitten" kanssa. Käytin kerran kotonani tätä hiljaista tyttöä jotta äiti näkis ettei he ole "hulttioita". Olipahan toinen rouva tullut ilkkuun äidilleni samaa, Äiti oli sanonut; Just kävi yhden kanssa kotona ja eihän tuo ollut sen kummempi "hulttio" kun sinunkaan tenavas. Taisi vähän ottaa nokkiinsa mutta niin se minun jahtaaminen jäi. Tuli "murkku"ikä olin taas yksin (ruma ankanpoikanen) Löysin Hevoset! Asuin kerrankin yhdellä ravitallilla viikon jossa omistauduin auttaan valmentajaa, rakastamaan hevosia (tuntui kuin olisimme jutelleet). Kotona kaikki meni päin pusikoita äidin ja isän kanssa joka lähinnä nalkutti miksi olen niin itepäinen ja kaikki tietävä?! Löysin poikakaverin (olemme nainisissa nyt) Olin HMOLssa,opiskelin ammattiani) kun toinen tyttö sahasi moottorisahalla jalkaani metsätöissä. Äiti säikähti ja tuli luokseni vaikka oli kuukausia ettei oltu nähty tai edes puhuttu puhelimessa. Äiti pyysi anteeksi ymmärtämättömyyttään- annoin, täydestä sydämestäni
Välit korjausi. Olen tehnyt kaikkeni että, pysyisivätkin hyvinä.
Sain työpaikan oli pomon kanssa todella vaikiaa! En antanut periksi. Menetin lapseni, oli ystäviä ja Enkelini. Uskoni lujittui tunnustin sen julkisesti.Astma,täydellinen keuhkoemboli, Avioliiton ongelmat nyt lasten "murkku"-iät. Usko tai älä kaikki on totta! Olen niin paljon kuin voin avuksi, se auttaa eteenpäin. - mummonkulta<3
Nimetön kirjoitti:
Sydämelläsi! Muistan kun yli 35 vuotta sitten olin 4 vuotias ja Pappa, isän isä minulle niin RAKAS Hän piti minusta huolen kun muilla ei ollut aikaa, hän ymmärs minua kun kukaan muu edes äiti ei ymmärtänyt, leikki kanssani, nukkui.. minä vierellä ja sitten yksi kesäpäivän ilta Rakas Pappa OLI POISSA! Minua ei ymmärretty kun itkin, olin yksin ja murheissaan. Lapset ymmärtää paremmin kuin aikuiset että, syntymä ja kuolema kuuluu elämään. Olin poikkeus.. Rotestoin (olin ilkeä kakara)minua rangaistiin -ole kunnolla. Säälittiin- syrjittiin- kiusattiin.. meni muutama vuosi ajattelin jo itsaria. Hyppäsin vintin ikkunasta alas luulin ettei kukaan näe. Maahan pudotus oli "pehmeä" olin pökerryksissä ja kun toinnuin nilkkani oli vain nyrjähtänyt ja käsissäni nihraumat. Se oli varma merkki; on Enkeli mulla joka suojella sai ja joku jota rukoilin joka ilta oli olemassa!! Jumala Rakas Isä suojahasi nukkua minun taasen suo.. ota minut sinne papan luo! Nyt ymmärsin alkaa elää. Vaikka on ollut vaikiaa 15 vuotiaana yläasteella portaikossa tuli takaapäin yks poika ja pukkasi niin että pää kävi seinään, veri lensi nenästä. Kysyttiin Herää.. kuka tämän teki?.. Herää.. Hän oli opettaja jonka tunnilta tultiin. Järkeilin muut meni jo jari jäi jälkeeni, SE! Pää oli haljeta kivusta ja sain oksentaa raskaasti, mentiin TKhon ja kotiin äiti herätti parin tunnin välein. Ajattelin kuolemaa, muistin tuon pehmeän pudotuksen minusta pidetään huolta. Koululta oli soitettu että, se poika saa kaksituntia jälki- istuntoa ja käytökseksi 6. Parempi kuin ei mittään. Sen jälkeen minua vasta kiusattiin kun olin Äidin mammari, pelkis ja kantelija ties mitä.
Aina kestin, enkeli ..en ole yksin. Taisi siltä näyttää(ulos päin). Olin sitten ysillä tuli uudet 7 luokkalaiset heidän joukossa yksi kääpiö kasvuinen tyttö, jotenkin hidas tyttö ja kamalan hiljainen ja pelokas tyttö, nämä kolme meni aina pihan laidalle ja kiusaajat joka 7,8, ja 9lk heitteli jopa kivillä niitä kun välkkä ope ei nähny. Minä menin sinne kans ja tein selväksi että uskaltakaapa nyt tulla.. Minä voin kertoa sen kuka kiven heittää!!Nyt olin vihattu, hyljeksitty MUTTA myös oli kolme jotka "rakasti" minua (ja enkeliäni) Meillä oli hauskaa!! Tämä hiljaisinkin tyttö uskalsi jopa nauraa! Naapurin rouva oli sanonut äidille että koululaiset puhuu kun seurustelen "hulttioitten" kanssa. Käytin kerran kotonani tätä hiljaista tyttöä jotta äiti näkis ettei he ole "hulttioita". Olipahan toinen rouva tullut ilkkuun äidilleni samaa, Äiti oli sanonut; Just kävi yhden kanssa kotona ja eihän tuo ollut sen kummempi "hulttio" kun sinunkaan tenavas. Taisi vähän ottaa nokkiinsa mutta niin se minun jahtaaminen jäi. Tuli "murkku"ikä olin taas yksin (ruma ankanpoikanen) Löysin Hevoset! Asuin kerrankin yhdellä ravitallilla viikon jossa omistauduin auttaan valmentajaa, rakastamaan hevosia (tuntui kuin olisimme jutelleet). Kotona kaikki meni päin pusikoita äidin ja isän kanssa joka lähinnä nalkutti miksi olen niin itepäinen ja kaikki tietävä?! Löysin poikakaverin (olemme nainisissa nyt) Olin HMOLssa,opiskelin ammattiani) kun toinen tyttö sahasi moottorisahalla jalkaani metsätöissä. Äiti säikähti ja tuli luokseni vaikka oli kuukausia ettei oltu nähty tai edes puhuttu puhelimessa. Äiti pyysi anteeksi ymmärtämättömyyttään- annoin, täydestä sydämestäni
Välit korjausi. Olen tehnyt kaikkeni että, pysyisivätkin hyvinä.
Sain työpaikan oli pomon kanssa todella vaikiaa! En antanut periksi. Menetin lapseni, oli ystäviä ja Enkelini. Uskoni lujittui tunnustin sen julkisesti.Astma,täydellinen keuhkoemboli, Avioliiton ongelmat nyt lasten "murkku"-iät. Usko tai älä kaikki on totta! Olen niin paljon kuin voin avuksi, se auttaa eteenpäin.Kiitos todella paljon noista sanoista...
- Anonyymi
Nimetön kirjoitti:
Sydämelläsi! Muistan kun yli 35 vuotta sitten olin 4 vuotias ja Pappa, isän isä minulle niin RAKAS Hän piti minusta huolen kun muilla ei ollut aikaa, hän ymmärs minua kun kukaan muu edes äiti ei ymmärtänyt, leikki kanssani, nukkui.. minä vierellä ja sitten yksi kesäpäivän ilta Rakas Pappa OLI POISSA! Minua ei ymmärretty kun itkin, olin yksin ja murheissaan. Lapset ymmärtää paremmin kuin aikuiset että, syntymä ja kuolema kuuluu elämään. Olin poikkeus.. Rotestoin (olin ilkeä kakara)minua rangaistiin -ole kunnolla. Säälittiin- syrjittiin- kiusattiin.. meni muutama vuosi ajattelin jo itsaria. Hyppäsin vintin ikkunasta alas luulin ettei kukaan näe. Maahan pudotus oli "pehmeä" olin pökerryksissä ja kun toinnuin nilkkani oli vain nyrjähtänyt ja käsissäni nihraumat. Se oli varma merkki; on Enkeli mulla joka suojella sai ja joku jota rukoilin joka ilta oli olemassa!! Jumala Rakas Isä suojahasi nukkua minun taasen suo.. ota minut sinne papan luo! Nyt ymmärsin alkaa elää. Vaikka on ollut vaikiaa 15 vuotiaana yläasteella portaikossa tuli takaapäin yks poika ja pukkasi niin että pää kävi seinään, veri lensi nenästä. Kysyttiin Herää.. kuka tämän teki?.. Herää.. Hän oli opettaja jonka tunnilta tultiin. Järkeilin muut meni jo jari jäi jälkeeni, SE! Pää oli haljeta kivusta ja sain oksentaa raskaasti, mentiin TKhon ja kotiin äiti herätti parin tunnin välein. Ajattelin kuolemaa, muistin tuon pehmeän pudotuksen minusta pidetään huolta. Koululta oli soitettu että, se poika saa kaksituntia jälki- istuntoa ja käytökseksi 6. Parempi kuin ei mittään. Sen jälkeen minua vasta kiusattiin kun olin Äidin mammari, pelkis ja kantelija ties mitä.
Aina kestin, enkeli ..en ole yksin. Taisi siltä näyttää(ulos päin). Olin sitten ysillä tuli uudet 7 luokkalaiset heidän joukossa yksi kääpiö kasvuinen tyttö, jotenkin hidas tyttö ja kamalan hiljainen ja pelokas tyttö, nämä kolme meni aina pihan laidalle ja kiusaajat joka 7,8, ja 9lk heitteli jopa kivillä niitä kun välkkä ope ei nähny. Minä menin sinne kans ja tein selväksi että uskaltakaapa nyt tulla.. Minä voin kertoa sen kuka kiven heittää!!Nyt olin vihattu, hyljeksitty MUTTA myös oli kolme jotka "rakasti" minua (ja enkeliäni) Meillä oli hauskaa!! Tämä hiljaisinkin tyttö uskalsi jopa nauraa! Naapurin rouva oli sanonut äidille että koululaiset puhuu kun seurustelen "hulttioitten" kanssa. Käytin kerran kotonani tätä hiljaista tyttöä jotta äiti näkis ettei he ole "hulttioita". Olipahan toinen rouva tullut ilkkuun äidilleni samaa, Äiti oli sanonut; Just kävi yhden kanssa kotona ja eihän tuo ollut sen kummempi "hulttio" kun sinunkaan tenavas. Taisi vähän ottaa nokkiinsa mutta niin se minun jahtaaminen jäi. Tuli "murkku"ikä olin taas yksin (ruma ankanpoikanen) Löysin Hevoset! Asuin kerrankin yhdellä ravitallilla viikon jossa omistauduin auttaan valmentajaa, rakastamaan hevosia (tuntui kuin olisimme jutelleet). Kotona kaikki meni päin pusikoita äidin ja isän kanssa joka lähinnä nalkutti miksi olen niin itepäinen ja kaikki tietävä?! Löysin poikakaverin (olemme nainisissa nyt) Olin HMOLssa,opiskelin ammattiani) kun toinen tyttö sahasi moottorisahalla jalkaani metsätöissä. Äiti säikähti ja tuli luokseni vaikka oli kuukausia ettei oltu nähty tai edes puhuttu puhelimessa. Äiti pyysi anteeksi ymmärtämättömyyttään- annoin, täydestä sydämestäni
Välit korjausi. Olen tehnyt kaikkeni että, pysyisivätkin hyvinä.
Sain työpaikan oli pomon kanssa todella vaikiaa! En antanut periksi. Menetin lapseni, oli ystäviä ja Enkelini. Uskoni lujittui tunnustin sen julkisesti.Astma,täydellinen keuhkoemboli, Avioliiton ongelmat nyt lasten "murkku"-iät. Usko tai älä kaikki on totta! Olen niin paljon kuin voin avuksi, se auttaa eteenpäin.Ei minuakaan ymmärrettä kun itken sanotaan vaan "no miks sä nyt tommosesta itket sä näät mummosi taas" ne eivät ymmärrä mitä on ikävä!!!
- paljon surussasi!
minulta on kuollut monta läheistä vuosien saatossa.läheisin ja se kaikkein rakkain nukkui pois jokin aika sitten.en ennen tiennyt miten kovasti oman rakkaan menettäminen voi koskea.puolet minusta on viety hänen mukanaan.kirjoitit merkkien saamisesta kuolleelta.haluan uskoa että niin on minulle käynyt.jokin aika sitten olin suihkussa ja yhtäkkiä kuului kolahdus saunalta.säikähdin ja menin katsomaan,kiukaalta oli pudonnut kivi.en ole mieheni kuoleman jälkeen käynyt vielä kertaakaan saunassa.se herättää niin paljon muistoja etten ole vielä niitä pystynyt siellä yksin kohtaamaan.olen nämä "yliluonnolliset" tapaukset kokenut samassa paikassa kun olen aina suihkussa käynyt.yhtenä päivänä tuntui kun hän olisi ollut jossain lähellä ja vesi alkoi tulemaan suihkusta katkonaisesti,ikäänkuin hän olisi sitä jotenkin estänyt kädellään.mietin että siinä hän nyt on lähelläni mekastaen että suoriuduppa nyt nopeammin sieltä suihkusta että hänkin pääsee itsensä kastelemaan.hän kun aina niin valitti meidän saunoessa.kaikkea ihminen kuvittelee.mutta jotenkin nämä asiat ovat saaneet minut hieman paremmalle tuulelle kun on ollut kaikkein vaikeinta.se on niin että kuka mihinkin uskoo ja tietysti haluaa uskoa.
- mummonkulta
Sitähän minäkin olen pelännyt, että jos minulta riistettäisiin se kaikkein rakkain ihminen eli oma avopuoliso niin en olisi mitään.. :-( olen todellakin sitä mieltä ja uskon siihen todella, että edesmenneet läheiset pystyvät kuulemaan ja näkemään meidän elämisen täällä maan päällä vaikka itse ovat siellä jossain mikä on meille tuntematon paikka.. ja uskon myös siihen, että edesmenneet läheiset pystyvät meille eläville antamaan merkkejä.. Esimerkiksi anoppini on kuullut ja nähnyt kaiken laisia merkkejä ja ne ovat kyllä aika pelottavia juttuja kun niitä alkaa miettimään.. minä kun olen niin herkkä niin luulen että mummoni tuskin antaa minulle mitään merkkiä itsestään, että on vielä menossa mukana vaikka onkin jossain toisaalla.. mutta anoppini sanoi, että siihen pitää kovasti uskoa ja pyytää ääneen, että jotain merkkejä tapahtuisi.. laitan mummoni mukana kirjoittamani kirjeen jossa pyydän häntä antamaan itsestään jotain merkkiä, että tiedän hänen olevan meidän joukossamme vaikka emme näekkään häntä.. toivon, että vaikka mummoni on autuaammilla metsästysmailla niin että hän kuitenkin lukee kirjoittamani kirjeeen ja tietää kuinka paljon minulla jäi häntä ikävä ja kauhea kaipuu kun lähti luotamme niin äkkiä.. tiedän mummoni ajattelevan että emme surisi häntä pätkääkään, koska mummoni oli kuitenkin niin jääräpää, että sanoi eläissäänkin että mitä sitä turhaan suremaan että jos se aika on tullut lähteä niin se on silloin lähdettävä näin hän sanoi vielä edellis päivänä kun kävin häntä katsomassa sairaalassa ja kun voi vielä hyvin.. tuntuu kuin mummo olisi tiennyt että kohta on hänen aikansa lähteä kun mummo puhui niin voimakkaasti kuolemasta.. mutta uskon siihen että me kaikki saamme elää kuoleman jälkeen iankaikkista elämää jossain toisaalla missä on hyvä olla ja elää niin kuin paratiisissa.. en ole mikään uskovainen, mutta sanon vain sen että jos kerran jeesuskin on herätetty kuolleista niin miksei sitten myös kaikki muutkin ihmiset.. täällä mummon ja ukin talossa on jännä nyt asua kun välillä tuntuu kodille ja sitten taas tulee tunne että onkin mummolassa.. :-(
- Isän tytär
Otan osaa suruusi. Isovanhemmat ovat tärkeitä ihmisiä. Muista kuitenkin, että sinulla on vielä ainakin äiti. Iloitse vanhemmistasi. Heidänkin vuoronsa tulee joskus.
Minun isäni on saattohoidossa. Vaikken sitä halua edes ajatella, niin jonakin päivänä hän on poissa. Siltikin pidän kiinni uskostani ja sanon hänelle; NÄKEMIIN, isä. Ei hyvästi. Isä uskoo Jumalaan ja raamatussa luvataan; Minä olen tie, totuus ja elämä. Joka uskoo minuun, ei ikinä kuole."
Muistan, kun omat isovanhempani kuolivat. Olin silloin nuori, melkein lapsi vielä. Lapsen korvat ovat kuulolla silloinkin, kun ei pitäisi ja satuin kuulemaan naapurin emännän kertovan äidille, kuinka hänen anoppinsa oli "käynyt huoneessaan" kuolemansa jälkeen. Minua alkoi pelottaa kauheasti. Entäs, jos ukkini ja mummoninikin ilmestyvät minulle? Kerroin äidille pelostani ja hän lohdutti: Miksi sinä heitä pelkäät? Ethän sinä heitä tarvinnut pelätä silloinkaan, kun he elivät."
Voimia sinulle!- mummonkulta
Paljon voimia myös sinulle..
- mummoa... <3<3
mummonkulta kirjoitti:
Paljon voimia myös sinulle..
Tämä tuntuu tosi pahalle ja vaikealle kun tänään menen katsomaan mummoa.. :-( jännittää aivan kamalasti kun ei tiedä miten mummon kasvot ovat muuttuneet siitä kun mummon vielä elossa.. :-( vatsassa vääntää ja pelottaa.. mutta olen päättänyt että menen katsomaan mummoa vaikka mikä olisi.. tuntuu ihan käsittämättömältä tämä vaikeus.. osa minusta kuitenkin on jo hyväksynyt tämän, mutta se osa minusta on ihan liian pieni siihen verrattuna kuinka paljon ajattelen toisin.. :-( en vaan pysty käsittämään tätä... huomenna on se kaikkein raskas päivä, mutta tämäkin tuntuu kyllä yhtä pahalle.. :'(
- mummonkulta... <3
mummoa... <3<3 kirjoitti:
Tämä tuntuu tosi pahalle ja vaikealle kun tänään menen katsomaan mummoa.. :-( jännittää aivan kamalasti kun ei tiedä miten mummon kasvot ovat muuttuneet siitä kun mummon vielä elossa.. :-( vatsassa vääntää ja pelottaa.. mutta olen päättänyt että menen katsomaan mummoa vaikka mikä olisi.. tuntuu ihan käsittämättömältä tämä vaikeus.. osa minusta kuitenkin on jo hyväksynyt tämän, mutta se osa minusta on ihan liian pieni siihen verrattuna kuinka paljon ajattelen toisin.. :-( en vaan pysty käsittämään tätä... huomenna on se kaikkein raskas päivä, mutta tämäkin tuntuu kyllä yhtä pahalle.. :'(
Nyt on hautajaiset ohi ja mummoni hauta peitettiin samana päivänä kun olisin vielä halunnut mennä katsomaan sitä arkkua haudassa :-( kaikki vaan tuntuu niin epätodelliselta kun mummo oli niin hyvä vointinen eikä sairastanutkaan muuta kun sokeritautia.. tuntuu vain siinä mummon talossa asuessani, että kohta mummo hurauttaa pihaan polkupyörällä ja ryntää heti kukkapenkkien ja kasvimaan kimppuun.. Kirjoitin mummolleni arkkuun kirjeen ikävästäni ja kaipuustani ja toivoin hänen olevan minun suojelusenkelini ja sanoinkin sen hänelle siinä arkun äärellä kun kävin viimeisen kerran hyvästelemässä hänet kun siunaus alkoi.. se tuntui todella hirveälle kun äitini otti minua kädestäni kiinni ja sanoi että meidän täytyy nyt mennä että siunaus alkaa.. en olisi millään halunnut että mummon arkku suljetaan ja että se lasketaan hautaan olisin silittänyt hänen pehmeitä hiuksiaan vaikka kuinka kauan enkä olisi halunnut jättää häntä..
- lintu
Keskustelu on jo vuosia vanha, mutta oma isomummuni ei ole vielä kuollut. Hän on 84 vuotias ja eilen 29.11.13 joutui sairaalaan. Sairaala reissuja on takana monia ja aina mummu on selvinnyt. Mutta nyt tuntuu kuin kaikki oisi toisin. Joku omassa päässä kertoo että mummu ei enään välttämättä selviäkkään. Oon itkenyt viime yön ja tän päivän. Suren valmiiksi vaikka en tiedä koska mummu lähtee pois. Olen nuori alle 20 vuoden ja isomummu ollut aina iso osa elämää. En osaa miettiä elämää ilman häntä. Tuntuu että olen liian nuori kokeakseni tälläistä. En ole koskaan menettänyt ketään läheistä ja nyt tuntuu niin pahalta että voisin vain murentua mureniksi. Enkä kyllä ole valmiskaan menettämään ketään läheistä vielä. Mummuni on semmoinen törkyturpa joka häröilee ja kiroilee. On silti uskonnollinen ja kertoo aina elämänviisauksia. Ja aina yrittää mulle tunkea kaikkea epätarpeellista tavaraa. Huomenna menen katsomaan mummua sairaalaan ja se pelottaa kauheesti. Jääkö se viimeiseksi kerraksi vai pääseekö mummu taas kotiin. Hautajaisia en halua edes miettiä mutta ne tulevat väkisin ajatuksiin.
Rakastan sua aina mummu - Myöhäinenkommentti
Mulla on ihan hirveä ikävä minun ukkia joka kuoli tänä vuonna...😭💔 Ukki oli 70 kun kuoli😭 Se on niin surullista kun olisi voinut tehdä vielä astioita ja hän olisi voinut elää vaikka vielä 20 vuotta... Ja hautajaiset oli pelkkää tuskaa💔💔 Oli pakko itkeä melkein kokoajan😭😭😭 Hän oli aina niin kiltti ja kaikkea auttoi aina😭😭 Mutta rakastan ukkia aina ja ikuisesti enkä koskaan unohda häntä❤️❤️❤️
- Anonyymi
Minä näen mummoani niin harvoin ja aina kun lähden siltä kylästä itken kotona vaikka mitä miettisi :-( ikävä mummoani!mummu😪😭😢😥😓😩😫
- Anonyymi
Asuuko mummo kauempana? Pystyttekö pitämään yhteyttä puhelimitse mummosi kanssa, se vois hälventää ikävää. Mummosi varmasti ikävöi sua yhtä paljon, jos näette harvoin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tyttäreni kuoli lihavuusleikkaukseen.
Miettikää kuiten 2 kertaa, ennenkuin menette lihavuusleikkaukseen.3107221Viiimeinen viesti
Sinulle neiti ristiriita vai mikä nimesi sitten ikinä onkaan. Mulle alkaa riittää tää sekoilu. Oot leikkiny mun tunteill662126- 1751817
epäonnen perjantain rikos yritys
onpa epäselvä kuva, tuolla laadullako keskustaa tarkkaillaan lego hahmotkin selvempiä151337- 1121277
Yllätyspaukku! Vappu Pimiä rikkoi vaikean rajapyykin yllättävässä bisneksessä: "Nyt hymyilyttää...!"
Wau, onnea, Vappu Pimiä, upea suoritus! PS. Pimiä tänään televisiossa, ohjelmatietojen mukaan hän on Puoli seiskassa vie81203Suomessa ei ole järkeä tarjota terveyspalveluita joka kolkassa
- Suomen väestötiheys 1.1.2022 oli 18,3 asukasta maaneliökilometriä kohden. - Uudenmaan maakunnassa asuu keskimäärin 181691200RÖTÖSHERRAT KIIKKIIN PUOLANGALLA.
Puolankalaisilla tehtävä ryhmäkanne itsensä yleintäneistä rötöstelijöista, sekä maksattaa kunnan maksama tyhmän koplan j541136Kirjoitin sinulle koska
tunnen sinua kohtaan niin paljon. Sydäntäni särkee, kun kätken ihastumisen, kaipauksen, sinua kohtaan tuntemani lämmön j411071Martina pääsee upeisiin häihin
Miltäs se tuntuu kateellisista. Anni Uusivirta on Martinan kavereita.2901009