Kertokaa nyt vihdoinkin se SUURI SALAISUUS meille miehille, että mitä on tämä teidän tahtomanne "jokin"? Olette parisuhteessa, naimisissa kenties ja perhettä ympärillä pienten lasten muodossa ja elämä näyttäisi olevan mallillaan mutta silti se "jokin" puuttuu. Nuoret tytöt alkavat seurustelemaan nuorten poikien kanssa hirmuisella innolla ja tietäähän se, miten nuoret pojat ovat tästä innoissaan ja haikailevat ties mitä mutta huomaavat kuitenkin kaiken kaatuneen, tyttösen lähdettyä etsimään sitä kadonnutta "jotain". Opetetaanko teillä kouluissa jotain tästä "jostakin"? Omaan kouluaikaani ei kyseisestä asiasta juurikaan puhuttu. Itsekin seurustelin tuossa hetki sitten mutta nainen oli pikällisen (kuinkahan pitkään se oli pohtinut kertomatta minulle) pohdinnan jälkeen tullut siihen tulokseen että se "jokin" puuttuu.
NYT naiset, teillä on oivallinen tilaisuus kertoa meille miehille, mikä on se "JOKIN", että osataan luoda sitä "jotain". Uskon, että tämä tieto pelastaisi lukemattomia parisuhteita, jotka ovat kaatumassa "johonkin"...
NYT naiset, teillä on oivallinen tilaisuus kertoa meille miehille, mikä on se "JOKIN", että osataan luoda sitä "jotain". Uskon, että tämä tieto pelastaisi lukemattomia parisuhteita, jotka ovat kaatumassa "johonkin"...
Vastaukset 131
Vanhimmat
joko on tai sitten ei. Mielestäni on tyhmää kenenkään lähteä suhteeseen, jonka ei koe toimivan sataprosenttisesti. Tutkimuksen mukaan suurin osa naisista silti niin tekee. Miksi on kysymyksen paikka kanssasisarille. Minä ulkoistan itseni kyllä nopeasti, jos ei natsaa.
En tiedä mitä kysyjä tarkoittaa, mutta minulle se on yhteyden syntymistä kumppaniin. Sellaisessa suhteessa on helpompi elää.
...tyhmää lähteä suhteeseen,jonka ei koe sataprosenttisesti toimivan...Eihän tuota voi ennakkoon tietää!Ja hankalatkin kuviot voi lähteä sujumaan,eipä "ulkoistaminen"heti pulmien ilmestyessä paljon ratkaise.Sehän on karkuun juoksemista,ei edes halua korjata tilannetta-jos se mahdollista...
"epäonnistunut" suhde.
on alusta asti tai sitten ei. Ja ON TYHMÄÄ lähteä suhteeseen, joka ei toimi!
Käsitin, että tässä on kysymyksessä jokin muu, kuin seurustelupakko! Että se perustuu vapaaehtoisuuteen ja miksi naiset hakee sitä "jotakin" ja mikä se on?
Jos suhteeseen tosiaan lähtee niin, että odottaa "jotakin" mitä siinä EI ALUSTA ASTI ole, pettymyksiä tulee. Mutta miksi tuottaa se tuska kumppanille, ensin uskottelemalla, että kaikki on hyvin, kun voisi lopettaa heti alkuunsa, ennen toisen kiintymistä. Jokainen tuntee vain omat tunteensa!
Miksi pitää seurustella "väkisin"? Olisi ehkä ollut oikeampi kysymys.
mikään suhde toimia 100%??? Onko olemassa täydellistä suhdetta?
Siihen voi pyrkiä.
Mutta lue näitä viestejä ja huomaat etteivät miehet osaa erottaa naisia toisistaan, vaan yleistävät oman suppean (lue yhden) kokemuksensa kautta kaikki naiset samanlaisiksi.
Joten töitä riittää.
Onnea pyrkimyksellesi!
kaikesta tästä voisi melkein vetää johtopäätöksen että hyvin monet? uskovat/luulevat pääsevänsä joskus 100% toimivaan suhteeseen. 100% toimivaa suhdetta ei ole olemassakaan, voi vain päästä lähelle sitä ja sitten on asia erikseen haluaako jäädä johonkin mahdollisesti hyvään suhteeseen vai lähteekö etsimään sitä "jotakin" 100% toimivaa...
ainakin mulle tarkoittaa sitä, mitä MINÄ ITSE haluan. Ei sitä, että se on sullekin sataprosenttinen! Tätä oletan "Metenkin" tarkoittavan, kun hän vielä jatkaa, että naiset jäävät usein suhteeseen, jossa eivät ole onnellisia.
Mutta tää nyt on tätä. Kiva tarttua yhteen sanaan ja unohtaa että, kirjoittaja tarkoitti jotakin, koskapa vaivautui vastaamaan. Ehkäpä se sitten sullekin valkenee, vai seurusteletko epätyydyttävässä suhteessa?
Voihan nenä.
Juuri lauseesi
"100% suhde, ainakin mulle tarkoittaa sitä, mitä MINÄ ITSE haluan"
tuo räikeästi esille sen, ettei suhde MISSÄÄN TAPAUKSESSA voi olla 100 %, koska et ole YKSIN suhteessasi kumppaniisi!!!!Kaikki halut ja toiveet eivät KOSKAAN mene täydellisesti yksiin ja sen jokainen aikuinen ihminen tajuaa.
EI OLE pakko aloittaa suhdetta joka EI tyydytä! Miksi kannustat siihen? Mitä hyötyä on seurustella suhteen vuoksi? Voihan nenä!
Olenko kehoittanut aloittamaan suhteen, joka ei tyydytä!???? Ei TIETENKÄÄN ole PAKKO aloittaa minkäänlaista suhdetta kenenkään kanssa, ellei halua.
On vain hyvä tajuta se tosiasia, ettei 100% suhteita ole olemassa. Ihminen, joka sanoo "haluan 100% suhteen" on hyvin itsekeskeinen ja kertoo vain sen, ettei välitä toisen persoonasta vähääkään.
itsetuntoasia. Toisilla se on parempi toisilla huonompi. Muutamilla ei sitä ole ollenkaan. Minä en ole tyytynyt huonoon suhteeseen, jossa olen onneton, vaan aivan päinvastoin. Kunnioitan miestäni ja rakastan häntä. Kuten hän minua. Jos olisin tyytynyt vähempään, en olisi onnellinen. Minulla oli TAVOITE, tähtäsin, laukaisin ja osuin. Kaikki ei tunne itseään niin hyvin, että tietäisivät tarpeensa.
Onpas muuten vaikea asia joillekin. Olen työssä, jossa tämän tästä puhutaan 110% onnistumisesta. Pitääkin ensi kerralla muistaa kertoa, että edes sataprosenttista ei ole...
Sinun katkeruutesi pohjalta voi tehdä johtopäätöksen, että tämä maa ei kanna päällään AINUTTAKAAN ONNISTUNUTTA SUHDETTA! Ja se ei tod. pidä paikkaansa. Joillekin onnistuu sellainenkin, jota jotkut toiset eivät tiedä olevankaan. Mutta oman tyhmyytensä siinä vain näyttää, ja myöntää oman epäonnistumisensa.
olekin asia selvä? Tämmöinen ihminen ei aloita suhteita ja sinun elämäsi ei säry kateudesta, että jotakuta olisi voinut lykästää.
Tajuaako joku vai ei? Ketä haavoittaa ihminen joka ei suostu seurustelemaan? Kysyn vaan...
Tavoitteita ei nykyään saa olla. Kaikkien pitää tyytyä ensimmäiseen halukkaaseen. Erota sitten ja tuottaa tuskaa paitsi itselleen myös kumppanilleen ja mahdollisesti lapsilleen. Se on nykypäivän meininki! Se jos mikä on ITSEKÄSTÄ, eikä tosiaan toisen persoonasta välittävä tapa!!!!
Kannattaisi hieman ajatella! Sinunkin, siellä ahtaassa maailmassasi! Luultavasti kumppanin kanssa, jonka kanssa olet paremman puutteessa...
Tietenkin suhde, jossa on selvästi onneton pitää lopettaa, mutta asianhan idea oli se, että ihmiset ruikuttavat liian helposti ja että kaikki olisi paremmin jos ihmiset toisivat odotuksensa maan tasolle, eihän se tietenkään kaikilla pilvissäkään ole. Mitä pidempi lista vaatimuksia kumppanilta, sitä vähemmän on todennäköistä koskaan päästä tyydyttävään suhteeseen.
haluan miehen joka on 26v. vaalea 178 cm pitkä, enkö muka voi löytää haluamaani? Onko tavoitteeni pilvissä??? HALOO!!!!
siitä ei pääse yli ei ympäri! Eikä tällainen ihminen hae SITÄ JOTAKIN, vaan kysyttäessä TIETÄÄ, mitä hakee. Ei tule huteja, joista avauksessa oli käsittääkseni puhe.
olisit lukenut kunnolla viestini niin ei olisi tarvinnut tuotakaan viestiä lähettää...
itsellesi..Perustuuko 100% parisuhde siihen, että mies on 178cm, vaalea ja 26v??? Sillähän ei tietysti parisuhteen kannalta olekaan mitään merkitystä millaisia luonteenpiirteitä tuo mies omaa...
onnistumisella kusetetaan kaikkia. Täydellisyyttä ei ole olemassa.
Mieleeni myös tuli tästä ketjusta, että usein niillä, jotka ns. tyytyvät vähempään (ovat siis realisteja), saavat enemmän, kun ei tarvitse hampaat irvessä pyrkiä tuohon 110%:iin.
Työtkin voi hoitaa hyvin tai huonosti ja kaikkea siltä väliltä, mutta kukaan ei voi tehdä enempää kuin kaikkensa ja "kaikkensa" vaihtelee. Erinomainenkin työntekijä tekee virheitä.
noin.
Olen myös sitä mieltä, että mitä pidempi lista vaatimuksia sitä tyhjempi tuo vaatija on ihmisenä. Häntä kiinnostavat vain ulkoiset seikat.
..." ei voi tehdä enempää kuin kaikkensa ja "kaikkensa" vaihtelee."
Sehän on ao. henkilön 100% suoritus! Enempään ei pysty! Vai voitko siinä tilanteessa sanoa jollekin, joka on kaikkensa tehnyt, että teit vain 10% suorituksen? Vähempään tyytyminen on sairasta, ei realistista, edellyttäen että tavoitteet ovat realistisia. Miksi niitä muuttamaan aina tapauksen mukaan?
niitä raukkoja, joille tavoitteiden asettaminen on mahdotonta ja yksinjäämisen pelko suurempi kuin haluamansa etsiminen! Jotkut saavat siitä elinikäistä tyydytystä, kun pyrkivät aina parhaimpaansa!
Eikä tainnut sullekaan vieläkään mennä perille, että 100 mulle voi olla sulle 200!
Lisäksi kuulut niihin "realisteihin" jotka juuri vääriä impulsseja antamalla pilaavat monen elämän aloittamalla suhteen, jota eivät halua!
Rehellisyyttä peliin! Itsetuntoa kanssa arvon naiset!
Ja onko sinulle siitä jotakin haittaa jos minä etsin täydellisyyttä? Vai tunnetko kateutta? Ihailetko salaa ihmistä, jolla on tavoitteita? Jolle ei kelpaa kaikki sillä perusteella, että on mies? Minä ajattelen sitä miestäkin. Miksi hullaannuttaisin hänet itseeni tietäen, ettei hän ole likikään haluamaani? Jättäisin sitten kun löydän toisen, vedoten siihen "johonkin". Näin syntyy särkyneitä sydämiä ja unelmia!
Näin toimii joku, mutten minä!
Kaikkensa VOI olla 100% suoritus tai sitten ei. Tehdä kaikkensa kaiken aikaa on mahdotonta, kas kun kaikki olemme ihmisiä, väsymme ja teemme virheitä.
Vaikka PARIsuhteen molemmat osapuolet tekevät "niin paljon kaikkensa" kuin pystyvät niin toiselle SAATTAA tulla tunne, ettei kumppani sittenkään ole "tarpeeksi täydellinen". Tällaista ihmistä voi sanoa suorituskeskeiseksi. Ei ihmissuhde ole suoritus.
olet niitä raukkoja, jotka ymmärtävät kaiken väärin joko tahtoen tai tahtomattaan.
Minulle on ihan yksi hailea onko 100% 200% ja päinvastoin tai toisinpäin.
Luepa kirjoitukseni uudelleen ja miellä hitaasti ...PYRKIÄ AINA PARHAIMPAANSA...se on edelleen eri asia kuin sinun lanseeraama tehdä kaikkensa. Suomen kielessä on sanoilla erilaisia tarkoituksia. Ja kun sinä nyt raukoista puhuit tuolla toisaalla, vastaisin samalla mitalla,raukka, et osaa edes lukea!
niin se on naiset on petollisia ja silleen mutta koittakaa miehet kestää sillä aina ne palaa takaisin kun eivät ole löytäneet sitä jotakin
Sen verran on kokemusta seurustelusta ja tullut pidettyä korvansa ja silmänsä auki. Että pystyn sanomaan oman mielipiteeni siihen, mitä "Se Jokin" toisaalta on.
Lyhyesti. Se on arjen helppoutta.
Aivan poikkeuksetta pienistäkin arvoristiriidoista
aiheutuu yhä suurempia ongelmia, jotka taas alkavat riepoa pikkuhiljaa muidenkin alueiden toimivuutta.
Toisaalta:
Siinä vaiheessa kun suhteesta lähdetään, on aika turhaa väittää että kaikki on muuten hyvin, mutta se jokin puuttuu. Väittää sillä sävyllä, kuin olisi vain joku marginaalisen pieni juttu.
Kun suhde loppuu, ilman yhteisymmärrystä. Se jokin puuttuva on HALU JATKAA.
Voipi olla monesti niinkin, että kun omassa epävarmuudessaan rypiessään kokee pahaa oloa.
Eikä huomaa sen mitenkään helpottavan muissakaan suhteissa.
Kun oman pahan olon ulkoistaminen ei onnistu,
tekee jo mieli palata sinne mistä alunperin liikkeelle lähti.
Niin. Siis minkä tutkimuksen mukaan? Älä vaan kerro että muistat lukeneesi jotain jostain...
Kysymyshän oli parisuhteesta, eli siihen täytyy silloin lähteä molempien. Miten siis vain suurin osa NAISISTA lähtee toimimattomaan suhteeseen? Puhutko nyt naispareista, vai mitä tarkoitat? Taidat sittenkin vain puhella puppua ja mutu-juttuja...
Mielestäni suhde voi hyvinkin olla staprosenttisesti onnistunut,se ei suinkaan tarkoita sitä etteikö olisi välillä riitoja tai hankauksia.Vaan täydellinen suhde kestää myös tämän!
Suhde ei ole yhden ihmisen muodostuma vaan siinä otetaan huomioon myös toisen tunteet ,eikä tätä suinkaan tehdä pakosta vaan RAKKAUDESTA!
Tietysti jos huomaa heti ettei asiat loksahda paikolleen (kuten vaikka ajatusmaailma!seksi etc.)niin silloin on toki siihen turha ripustautua.
Enkä minä ainakaan seurustele vain jotta saisin tyydytyksen vaan koska välitän poikaystävästäni ja haluan jakaa elämäni hänen kanssaan niin ilot kuin SURUTKIN!(Ei parisuhde jokahetki ole pelkää ruusuilla tanssimista)
Mielestäni suhde voi hyvinkin olla staprosenttisesti onnistunut,se ei suinkaan tarkoita sitä etteikö olisi välillä riitoja tai hankauksia.Vaan täydellinen suhde kestää myös tämän!
Suhde ei ole yhden ihmisen muodostuma vaan siinä otetaan huomioon myös toisen tunteet ,eikä tätä suinkaan tehdä pakosta vaan RAKKAUDESTA!
Tietysti jos huomaa heti ettei asiat loksahda paikolleen (kuten vaikka ajatusmaailma!seksi etc.)niin silloin on toki siihen turha ripustautua.
Enkä minä ainakaan seurustele vain jotta saisin tyydytyksen vaan koska välitän poikaystävästäni ja haluan jakaa elämäni hänen kanssaan niin ilot kuin SURUTKIN!(Ei parisuhde jokahetki ole pelkää ruusuilla tanssimista)
No ne tytöthän tietenkin haluavat sitä "palvontaa", jos te pojat jaksatte vain edelleenkin palvoa tuota ihanaa tyttöä.
Kaikki on hyvin.
Pienillä hauskoilla yllätyksillä, yllätyksellisissä paikoissa ja vain juuri "hänelle". Mielellään vielä niin, että muita on näkemässä... niin menestyksenne on taattu.
Tuo "hemmoittelu" on tosi tärkeää. Ja sieltä se "jokin" löytyy.
mun tapauksessa. Ostin kaiken mitä nainen hiukankaan vihjaisi haluavansa. Yllätin ja palvoin. Korulla, ulkomaanmatkoilla, mitä milloinkin keksin. Rakastin ja halusin häntä. Hieroin ja hemmottelin. Tein hänen puolestaan paljon asioita, joka päivä. Silti hän jätti. Hän ei pystynyt edes kertomaan, miksi jättää. "Olethan sä ihana, mutta toiset kiinnostaa enemmän..." hän sanoi erotessamme. Ja musta tuntuu, ettei naiset tiedä mitä ne hakee, ei ehkä kaikki, mutta osan kohdalla pitää paikkansa.
Kuin minun mieheni suusta!
Tunnen itseni onnelliseksi mutta jotenkin vahdituksi ja vangituksi. Kuin en uskaltaisi sanoa eriäviä mielipiteitäni sillä jos sanon syntyy riitaa. Tämä minun hemmotteleva mieheni uskoo oikeasti hallitsevansa kokonaisvaltaisesti minua. Kun ahdistaa pakenen ja lujaa, mutta koska rakastan palaan aina takaisin.
Ehkä jonain pvänä rohkaistun ja sanon hänelle kuinka ahdistaa, pelkäämättä riita, erimielisyyden rohkeasti kohtaamalla...
minun naiseni kyllä huusi ja raivosi, kun sille päälle sattui. MINUN piti antaa periksi, AINA. Muuten riita olisi jatkunut ikuisesti.
Pakenen omiin ajatuksiini ja harrastuksiini jotka, kun olen hemmoteltu, on mahdollista suorittaa kotona.
Huutaminen on hätäsanoma näin kokisin, minä katselen ja ajattelen. Ajoittain aloitan keskustelun ja palaamme jälleen siihen hyvään oloon vain joskus tuntuu että haluaisin enemmän happea ts. välimatkaa.
kaiken annoin periksi, annoin myös "liikaa tilaa", koskapa hän petti minua viimeisen vuoden eri miesten kanssa. Mistähän tämä oli sanoma? Lähtiessään hän vei omaisuuteni kokonaan.
Jos naiselle antaa vallan, hän käyttää sitä varmasti väärin, on joku viisas sanonut. Minun tapauksessani niin kävi.
asiat LIIAN hyvin. Kato, niitten mielestä sekin on syy erota ja pettää. Joten niin tai näin, aina kärsit. Hyvä juttu toi, jos antaa vallan, naiset käyttää sitä varmasti väärin! :))
Olen pahoillani että sinua on loukattu.
Me, mieheni ja minä, olemme tehneet avioehdon ja testamentin jossa otetaan huomioon omaisuutemme jakautuminen tasapuolisesti. Itse koen sen "helpottavana" sillä tiedän ettei erotilanteet ole riidattomia.
Kohtuus kaikessa voisin sanoa sinulle. Minä en kokisi sinua laskelmoivaksi vaikka pitäisitkin "kiinni" omaisuudestasi. Anna kaikkesi tunnepuolella älä tavarana.
LIIAN hyvin, vitsi varmaan.
Tuskinpa sinäkään lähtisit jos asiasi olisivat hyvin liiasta nyt puhumattakkaan.
Valtataisteluako suhteet ovatkin?
Ei ihme jos menee metsään.
Parisuhde on ennenkaikkea tasaarvoa, ja jos siihen ei pysty suhde aivan varmasti hajoaa.
mieltä kuin Päivi Lipponen? Liian kiltti mies on syy erota!! Väittää hän. Eli taistelua ON oltava! Itse en sitä allekirjoita. Minulla on kiltti mies, olen kiltti itsekin.
Tasa-arvo on kirosana, joka olisi pitänyt heittää roskiin jo aikoja sitten. Miehet jos jotkut, voisivat tänäpäivänä vaatia tasa-arvoa! Ajatellaanpa vaikka isyysasiaa.
Vuorovaikutusta ennemmin kuin tasa-arvoa.
hieronta, toiselle nautinnon tuottaminen, rakastaminen ja hemmottelu, vaikkapa asiassa, josta tietää vaimon todella pitävän, on tavaraa ei tunnetta? Itsensä unohtaen toiselle tarjoten? Olet outo ihminen.
Anna kaikkesi tunnepuolella älä tavarana.
Tarkoitan ÄLÄ anna pois tavaroitasi noin vaan.
Tyttösihän vei kaiken?
Eli pidä kiinni omaisuudestasi ja kun se oikea kävelee elämääsi hän ei varmaankaan katso pahalla vaikka kiinnipitäisitkin omaisuudestasi.
Hierominen ja se muu on edellytys suorastaan hyvän ja tasapainoisen suhteen syntymiselle ja tunteita.
Onko väärinymmärrys korjattu?
olen eronnut aikoinaa sellaisesta suhteesta, jossa mies oli liian kiltti. teki kaiken mitä halusin. Aluksi se oli kivaa, myöhemmin alkoi kyllästyttään ja ärsyttämään, vaikka toista rakastikin. Haluan haastetta, enkä pitää mitään itsestään selvänä. Onneksi sellainen mies löytyi ja monta vuotta ollaan jo yhdessä oltu, ulkomailla asutaan ja viihdytään.
Olet Kartsa oikeassa! Niinhän se on, kun tarkemmin ajattelee. Tuo toimii muutenkin elämässä. Jos asiat ovat liian hyvin, pitää kaikesta valittaa. Suomalaiset valittavat kaikesta siitäkin, mistä joku etiopialainen olisi onnensa kukkuloilla.
Jos asiat ovat liian hyvin, ei sitä hyvyyttä osaa enää arvostaa. Asia on sama kuin olisit sikarikas ja olisit saanut kaiken valmiiksi tarjottimella. Et osaisi arvostaa rahaa tai mitään muutakaan. Esimerkkejä tuosta on pilvin pimein.
Hyvästä pitää joutua taistelemaan. Vain silloin se tuntuu hyvälle!
heh....täällä olis paikka auki, tuollaiselle miehelle !!! Riemuiten ottaisin vastaan.
parisuhde on sitä että sitoudutaan olemaan henkilön x kanssa eikä hyppiä jokaisen sängyssä/sylissä jne., mutta silloin toki mennään väärään suuntaan jos toinen hallitsee (päättää tekemisistä ja vain 1. mielipide kelpaa jne...) toista ja se on jo huono merkki että ei voi puhua asioista vapaasti.
Sinunlaisiasi tarvitaan maailmaan lisää niin saadaan parempia suhteita lisää ;) ja puhut myös asiaa tasa-arvosta. Se asia ei toimi vain yhteen suuntaa, vaan naisten lisäksi MYÖS miehiä sorretaan monissa asioissa, joten on turhaa ruveta mussuttamaan, että vain toista sukupuolta sorrettaisiin jotenkin.
Minä haluan kokonaan ja kaiken; huomion, rakkauden, tulevaisuuden, ajatukset, harrastukset, perheen ja jos se jokin puuttuu en voi kokea kuin puolinaisuutta.
Sinun exsäsi ei tullut maininneeksi mikä, se jokin, kenties kohteliaisuuttaan.
Jokin on jokaiselle yksilöllinen asia me naiset olemme yksilöitä. Kenties itseäsi tutkailemalla se sinulle selviää. Koeta olla onnellinen ettei onneton suhde jatkunut olisit saattanut saada tuonnempana rinnallesi kiukuttelevan "akan".
Minun mielestäni jos puuttuu "se jokin" niin tuntuu kuin veljeään naisi, ja ymmärrät varmaan että sellainen tilanne ei todellakaan toimi! En tiedä voiko sitä estää mitenkään sillä kyse on mielestäni aivan minimaalisen pienestä erosta esim. ystävyyteen nähden. Haluan tällä sanoa että koen itse olevani tässä asiassa tyyppiä "jalat maassa" , en tarvitse elämääni 50 vuotta säkenöivää romantiikkaa ja vastarakastumisen tunnetta. Toivon ja hyväksyn että kumppanini kanssa muodostuu ajan myötä myös, ja jopa vain lämminhenkinen ystävyys ja toveruus mutta jos kaveri alkaa vaikuttaa sukulaiselta muutenkin kuin avioliiton kautta niin siinä menee raja.
Se jokin on sitä mitä hollywood leffat pursuavat: mahtavaa intohimoa, romantiikkaa, mannapuuroa ja mansikkaa, syvällisiä tunteita, sielunveljeyttä, ikuista rakkautta, yhteenkuulumista, hukkumista toisen silmiin, seikkailua, haasteita, satuhäitä, mutta ehkä myös pettämistä ja eroamista.
Ehkä se jokin on se mitä tuntee sisällään, moni vaan ehkä luulee, että se jokin on se sama tunne mikä on ihastumisen kuumimpina hetkinä ja sehän tunne ei voi jatkua loputtomiin. Kannattaisi olla realistinen "siinä jonkun" etsimisessä. Ihmisiähän me kaikki ollaan, eli vaikka kuinka vaihtaisi miestä/naista niin ei sitä välttämättä kauheesti enempää toisesta ja toisen avulla saa irti "sitä jotain".
Mulle riittäisi kun löytäisi nyt suurinpiirtein samanoloisen, luonteisen, ulkonäöllisesti samantasoisen ja samalaisen immisen jonka kanssa voisi jutella yhtä luontevasti kuin kavereiden kanssa ja jolla olisi jonkin verran samanlaisia harrastuksia ja mielenkiinnonkohteita kuin minulla. Ei oo helppoa täydellinen pariutuminen, tuurista se on kiinni sanon mä! =)
Sitä huumaa kestää aikansa ja sitä pitää olla mutta sitten tosiaan pitää olla myös harrastuksia ja mielenkiintoisia juttuja...sillä niillä sitä arkea piristetään ja mennään eteenpäin... :-)
Nykyään on hemmetin kovat vaatimukset, millainen kumppanin pitää olla. En ihmettele, jos monet ovat tehneet kriteereistään oikean listan ja tarkistavat aina siitä, käykö kukin kandidaatti seurustelukumppaniksi.
Ruikuttajien määrä kasvaa koko ajan. Joka paikka pursuu juttuja siitä, että sopivaa kumppania ei ole olemassa tai ei löydy millään. Sitten, kun pyydetään kertomaan, millainen sen kumppanin pitäisi olla, tulee sellainen litania vaatimuksia ja krieteereitä, että oksat pois. 95% tapauksista tämä vaatija ei itse täytä lähimainkaan niitä kriteerejä, joita vaatii kumppaniltaan. Eipä ihme, jos ei sopivaa löydy.
Seurustelusuhteet katkaistaan hyvin heppoisin perustein ja pienestäkin syystä. Ongelmat ratkaistaan eroamalla ja varsinkin pettämällä. No riittääpähän meikäläiselläkin hoitoja.
Olen törmännyt miehiin joilla on mainitsemasi lista ja totta puhut eivät lähimainkaan täytä itse niin sitten minkään moisia vaatimuksia.
Mutta otappa sinäkin listaton asenne ja etsi vastaava tarjokas (mielitietty).
Monta syytä on varmasti eroihin kun on eroajiakin niin moneksi.
harrastat vain yhden illan juttuja.. mitä sinä seurustelusta tiedät?? Ja mitkä lienee sinun vaatimuksesi?? Kapakassa sitä kurvikasta naista muistaakseni metsästit.. Kävisikö ollenkaan tällainen pieni rintainen nainen?? Epäilen. Taitaa herra vain etsiä pornotähden näköisiä naikkosia tarpeitaan tyydyttämään.. JOtenkun teillä on vaatimuksia, niin eikö meillä naisilla saisi olla??
Ihmiset tosiaan vaativat liikoja asioita ja monesti eroavat liian löydin perustein ja jotkut vain pakenevat joitain asioita sillä ja eräitä taasen ei ole luotu sitoutumaan "pitkäksi" aikaa. Syyttävällä sormella voisi melkein osoittaa yhteiskuntaa ja elokuvia ja ihmisten omaa epärealistisuutta. Huomautan tässä vaiheessa että toki löytyy ihmisiä jotka eroavat näistä kaavoista :)...
johtuu oman minäkuvan vääristymästä ja siitä, että kuvitellaan muiden ihmisten olevan ainoastaan omien tarpeiden tyydytystä varten. Narsistinen ihminen ole koskaan tyytyväinen mihinkään eikä se johdu muista vaan hänestä itsestään.
Lienee jääneet kirjoitukseni pääosin sinulta lukematta ja kuvittelet omiasi. Satun seurustelusta tietämään ihan tarpeeksi, sillä tähän ikään mennessä on seurustelukokemusta kertynyt ihan mukavasti; osa pidempiä, osa lyhempiä. Olen sen kertonut täällä moneen otteeseen.
En ole tietääkseni koskaan maininnut metsästäväni kurvikkaita (isorintaisia?) tai pornotähden näköisiä naisia, joten se on täysin omaa kuvitelmaasi, eikä pidä lainkaan paikkaansa. Olen joskus omia kriteereitäni tänne kirjoittanut ja ne ovat lähinnä luonteeseen liittyviä, ei ulkonäköön, joten sieltäkään ei perusteita väitteillesi löydy. Ulkonäöstä olen tainnut mainita joskus sen verran, että sporttiset naiset ovat eniten mieleen ja etten ole rintojen perään!
Et tiedä minusta tai "vaatimuksistani" oikeastaan näköjään yhtään mitään. Taitaa neiti/rouva olla vain provosoitunut, kun alkaa kuvitella omiaan ja jatkuvasti takertuu kirjoituksiini. Vai oletko kenties kiinnostunut?
Mitä vitun väliä sillä ulkonäöllä on?
Päättelisin, että jotain puuttuu henkisestä yhteydestänne. Tai sinusta. Ei "sillä jollakin" ole mitään erityistä selitystä. Jollakin tasolla vain puuttuu jotain. henkiseltä, seksuaaliselta jne..
Ole Mies. Ei sitä naisilta kysellä. Se lähtee
munista . Naista pitää pitää hyvänä muttei pidä antaa kuvaa että ollaan taluteltanana.
Jos huutaa, anna huutaa ja sitten nai niin että luolamieskin olis kateellinen.
naisen itse itselleen luomaa kuvitelmaa tulevasta elämästään. Malli on saatu elokuvista ja sarjoista, lehdistä ja kirjoista! Sillä ei ole totuuden kanssa mitään tekemistä, se on jokaisella omanlainen! Ja siihen on hyvä vedota kun ero tulee.
Paras on mitä minä tiedän se, kun nuorikko hääpäivää seuraavana aamuna totesi, että eikö se naimisiinmeno muuttanutkaan mitään? Paitsi aviosäädyn.
Niin on meillä erilaisia odotuksia!
Näin naisena väittäisin, että suurimmalla osalla "sitä jotain" halajavista naisista ei ole hajuakaan siitä mitä he oikeastaan haluavat. Syntyy vain olotila, jossa tuntuu siltä että jotain puuttuu, jotain muuta pitäisi olla, ja sen mukaan toimitaan. Tämä olotila voipi syntyä esim. seuraavista elementeistä:
- täydellinen tietämättömyys siitä, mitä parisuhde on. On esiteini-iästä alkaen luettu Reginat, Harlekiinit, akkojen lehdet ja ties mitkä vaahtokarkki&shampanja -tarinat Siitä Oikeasta ja Ikuisesta Rakkaudesta. Näillä mielikuvilla lähdetään suhteeseen ja sitten ahdistutaan, kun homma ei sujukaan kuin romaaneissa. Tähän liittyy yleensä myös täysi kyvyttömyys ymmärtää suhteen arkipäiväistymistä ja sitä, että kuten elämä itse, myös parisuhde on jatkuvaa aaltoliikettä.
- naisluonteen outo pelko ongelmattomaan elämään. Eli jos ongelmia ei ole, niitä tehdään vaikka väkisin ja vaikka miten pienestä asiasta. Kovin monen suusta olen saanut kuulla valituksia siitä, miten kotona on kaikki "liian hyvin". Elämä lienee tylsää jos tapeltavaa ei ole, silloin osalta puuttunee "se jokin".
- ei osata olla tyytyväisiä siihen mitä on. Elämästä on tullut ikuista kurkottelua kohti sellaista, mitä luulee haluavansa tai jota ei voi saavuttaa, eikä hetkeä NYT enää noteerata. Näiltä ihmisiltä puuttuu ikuisesti "se jokin".
- vastuun vierittäminen puolison niskaan. Märistään sitä, miten suhteesta puuttuu "se jokin", mutta ei olla missään määrin valmiita miettimään mitä "se jokin" on, saati sitten että itse tehtäisiin asian eteen jotain.
- vallan luovuttaminen naiselle. Olen täysin samaa mieltä monien mieskirjoittajien kanssa - anna naiselle pikkusormi, hän vie koko käden. Naisella on hinku saada olla aina oikeassa, hänen täytyy saada päättää kaikesta, hänellä tulee olla valta kontrolloida kaikkea, myös miestä. Naisen valta on diktatuuri, ei demokratia. Jos mies antaa naisensa viedä koko vallan, syntyy marinoita siitä miten äijä on "liian kiltti" ja siinä sitä taas ollaan.
- "suhteestamme puuttuu se jokin" on myös paljon käytetty lause erotilanteessa, joskus totta mutta yleensä sillä vain selitellään raadollisempaa syytä jota ei kehdata sanoa.
Joten arvon Polle ja muut asiaa miettineet miehet: on olemassa asioita, joihin ei ole vastausta. Nainen on ikuisesti selvittämätön mysteeri, joskus myös itselleen, joten yrittäkää miehet vaan elää tämän asian kanssa. :-)
Puhut asiaa Banshee...silti mieleen pyörähtää esimerkki omasta elävästä elämästä. Olen itse ns. "kiltti" nainen, en kiukuttele motkota tai muutakaan, riidellessä huutamisesta tai kiinni käymisestä puhumattakaan. Kun rakastan, rakastan sitten todella ja yritän saada kumppanini olon hyväksi, hieromalla, hellimällä jne.mitä ikinä mieleen tulee, mikä voisi tehdä toisen olon hyväksi ja olon suhteessa onnelliseksi. Sitten se ihmetyksen aihe. Miehillä tuntuu olevan enemmän halua miellyttää naista, joka kiukuttelee, on mustasukkainen, riidellessä huutaa ja käy kiinni. Jopa eron jälkeen autetaan tällaisia tapauksia, tuetaan, autetaan ongelmissa, tarjotaan taloudellista apua jne. Siinä vaiheessa alkaa suoraan sanoen kilttiäkin ihmistä ärsyttämään, kun kilttiä ei tueta, ja jos apua tarvitsee johonkin, niin hankkikoon itse. Mutta se joka on miestä todella "kurissa" pitänyt...sitä suorastaan palvotaan vielä tai ehkä etenkin eron jälkeenkin.
Miksi ette siis miehet "anna itseänne" meille kilteille naisille ja arvosta meitä, sen sijaan että ihmettelette mikä on "se jokin", mitä riivinrautanne ovat halunneet teidät jättäessään?
Mitä väliä sillä enään on, sinnehän meni ja luulisi elämän olevan helpompaa ilman.
Ilmiömäisen osuvaa tekstiä. Olen kohtuullisen säväytetty. Toisaalta nämä kehäpäätelmät osoittavat tietty naiseutta, sillä lopulta loogisinkaan seikka ja syväluotaavinkin selvitys antaa tulokseksi vain, että "se joku puuttuu". Taidan tyytyä tähän ja mietiskellä asioita hieman itsekseni koska tässä omissa oloissakaan ei tunnu hullummalta:) Mutta kertokaa sitten, kuka ikinä keksiikin missä "se jokin" luuhaa. Luulen, että minulla on hieman asiaa "sille jollekin".
Lue vielä kerran saamasi viestit.
Me naiset olemme mielestäni vastanneet sinulle eri sanoin että SE JOKIN on yksilöllinen asia.
elää, yritetään.... ;-)
niitä miehiä on, jotka etsivät kilttejä naisia, ne vain ovat jokseenkin harvassa...
puuttuu vielä se pahin VÄÄRIEN mielikuvien luoja! Se on nimittäin naisen naimisissa olevat naisystävät! Pahempia valehtelijoita ei olekaan! Ne kertoo tietämättömille ystävättärilleen kuinka auvoista onnea heidän elämänsä on ollut miehen ja lasten kanssa. Kuinka se päivä päivän perään vain muuttuu onnellisemmaksi! Vaikka olin millasia tappeluita ja eron partaalla. Semmosta avioliittoa ei olekaan kun aina vaan paranee, eikä arkee tule ollenkaan!
Sitä sitten kun lähdetään tavoittelemaan niin voi hyvät hyssykät...
Laajentaisin tuota kommenttia koskemaan kaikkia naisia ja heidän kokoontumisvimmaansa naisporukoihin. Helvetillisempää paikkaa ei olekaan. Siellä juuri sinetöidään parisuhteiden kohtalot. Tupperwareilloissa ja muissa seksivälinetempauksissa kun ämmät löytävät haaravälistään sen ruusukkeen, jota hiplata kumimulkulla, on se piste, missäkohtaa voidaan laittaa suhteelle piste. Olen jo kauan ollut sitä mieltä, että ämmille pitäs asettaa kokoontumiskielto. Poikkeustila suorastaan.
Vääriä viestejä aivan varmasti kertovat miehetkin.
Kaikkein lähimmille ystävilleni olen kertonut enemmän kuin kerron nyt ja tässä.
Ei ole onnen auvoista olemista avio, vaan tekemistä monella tasolla, ajoittain sielu vereslihalla.
Hetkellinen "AH! olen niin onnellinen", saattaa antaa sivullisille kuvan ettei murhetta voi ollakkaan, mutta toki kaikki jossain vaiheessa kasvuprosessiaan totuudelle heräävät. Luottakaamme naisten arvostelukykyyn partnerin valinnassa.
veliseni! Nainen ei opi kuin kantapään kautta! Se ei osaa ajatella että elämä vauvan ja juopon ukon kanssa ei ole välttämättä onnellista, niin kuin sille väitetään! Mut eihän se mitään, jos ero tulee, voi taas syyttää äijää...
Ja sit on se naaraan kateus, kaikki on saatava mikä sillä valehtelevalla ystävälläkin on.
Aikanaan kyl kaikki valheeks selviää...
Tyhmyys ei maailmasta lopu ennen kuin miehet eliminoidaan.
asioiden pariin pääsisi kiinni vihdoinkin kun ei tarttis kuluttaa kallista aikaansa tyhmien ämmien ojentamiseen.
No voi ei ole pelkoa että sinun kohdallesi sattuisi mitään sellaista kuin ojentaminen, olet hyvin huvittava.
Puhut varmaan muiden puolesta kun ei edes pahasisuista ämmää löydy viereltäsi sinua opastamaan.
Jos kaikki tyhmyys pitäisi pysyvästi poistaa, niin silloin pitäisi tappaa kaikki miehet ja naiset, mutta toisaalta silloin menisi mukana kaikki järkevät miehet ja naiset. Ja jos joku on huvittava niin se olet sinä ;), "Viisas" heh, päivän paras vitsi. Soveltakaamme tässä Sokratesta eli gnothi seauton vaan ja sitä suuta vähän pienemmälle kunnes ymmärrät suuren kokonaiskuvan...
ihan itkettää, meidän naisten puolesta. Mullakin on tällasiä "ystäviä". En tiedä kumpaa heissä säälin enemmän, sitä, että he luulevat minua niin tyhmäksi vai sitä, että on heillä on asiat niin huonosti. Mutta tiedän kyllä, että moni vauva on saatettu alulle kun työkaverikin sai!
Nainen ei ole koskaan pitkää aikaa tyytyväinen.
Yhteiselämässä nainen alkaa muokata miestä mieleisekseen, jos mies taipuu liian helposti, hän on liian kiltti. Jos mies vastustaa muutosta, niin hän on "vaikea luonne".
Aika ajoin naisen on saatava riita aikaiseksi, jotta hän saisi purkaa kaikki pikku "ketutukset" tunnoltaan ja aiheeksi kelpaa mikä tahansa vähäpätöinen syy. Kun nainen on mielestään riidellyt tarpeeksi, hän odottaa suloista sovinnon tekoa ja auta armias, jos mies on vielä riidasta vihainen. Silloin mies ei osaa riidellä oikein ja keskustella asioista järkevästi.
Miehen pitää olla naista viihdyktääkseen oikea ohjelmageneraattori. Hänen pitää ennakoida naisen mielihalut ja laatia oikea tyylikäs ohjelma toteutus kädenkäänteessä. Jos taas teet tämän liian automaattisesti, olet liian "kiltti".
Avo-/avioliitossa kun teet asioita mitenpäin tahansa, niin aina löytyy moitittavaa. Kun taittelet lakanat pesun jälkeen äidiltä opitulla tavalla, on se väärä tapa. Keittiössä laseja ei saa laittaa hyllyn vasemmalle puolelle edes vaihtelun vuoksi.
Nainen vaatii loputtomasti imartelua, kuinka ainutlaatuinen ja ihana hän on. Älä ole imartelussa yli-innokas, koska muutoin olet liian "kiltti".
Välillä miehen täytyy käyttäytyä "mäntisti", että nainen pääsee ojentamaan. Näin nainen ajattelee, kuinka hukassa mies olisi ilman häntä. Näin naiset pääsevät keskenään vertailemaan, kuinka mänttejä heidän miehensä ovat, jos heitä ei "paimenneta".
Miehen tulee joka olosuhteissa huomioida nainen. jos TV:stä tulee esim. Suomen MM-kiekkofinaali ja nainen vaatii huomiota, niin TV on laitettava kiinni. Jos näin ei tee, niin se on naisen mielestä merkki että TV on tärkeämpi kuin nainen.
Jos nainen "kesyttää" täysin miehen, hänen mielenkiintonsa lopahtaa. Mies ei enää tarjoa naiselle haastetta. Mies on muuttunut liian "kiltiksi".
Nainen haluaa päättää kaikista kodin asioista, hän hamuaa sitä valtaa. Kun nainen saa sen vallan, hän valittaa että miksi hänen on tehtävä kaikki perheen päätökset.
Riidellessä miehen ei pidä koskaan suoraan kertoa, mikä naisessa mättää. Miehen tehtyä tämän synnin, se hyppää jokaisen riidan yhteydessä esiin piilostaan kummittelemaan.
Pahimmat parisuhdeneuvot nainen saa ystäviltään. Jos naisten mielstä jokin keino tepsii jossain ystävän parisuhteessa, sitä on myös kokeiltava omassa parisuhteessa.
Naiset ottavat kaiken heitä kohtaan tulleen puoli piloillaan tehdyn arvostelun vakavasti. Ja protestoivat sitä vastaan kaikin keinoin.
Miehiä taas saa vastaavasti arvostella ja jos miehet eivät siitä pidä, ovat he joko huumorintajuttomia tai herkkähipiäisiä.
Paras on miehen tottua ajatukseen, ettei parisuhteessa ole asiat koskaan riittävän hyvin.
No olipas sitä katkeruutta kertynyt!
Noin hapettuneen miehen kanssa saattaisi sukset mennä kenellä vaan ristiin.
Minulle on kyllä tuon taivaallisen saman tekevää millä puolen kaappia kupit majailee kunhan sinne joskus päätyvät, lakanan viikkauksesta puhumattakkaan.
Ongelmasi vaikuttavat todella pieniltä. Kehotan sinua keskittymään hieman laajempiin ja maailmaa käsitteleviin asioihin ts ONGELMIIN. Ja kyllähän sitä kiltti voi olla positiivisessakin mielessä, vai?
Olipa hyvä, että tuo nimimerkki kiltti täydensi vielä hiukan tuota luetteloa. Jos menet yleisellä paikalla esittämään näkemyksiäsi , olet tietenkin katkeroitunut. Ja ehdottomasti syyllinen , huolimatta siitä millaisessa olosuhteessa olet. Toki nainen saa yleistää sen mikä on hänen oma mielipiteensä käyttäytymisestään. Että silleen, minä kyllä pitkän suhteen läpikäyneenä olen taipuvainen uskomaan että mikään ei riitä.
samaa mieltä 100% olisi kuin lukenut omaa suhdetta.Jes!!!
on epäilemättä vaikea elää, kun olet noin syvästi katkeroitunut.
Olet selvästi epäkypsä pikkupoika ja aina valittamassa, et aikuinen vastuuntuntoinen mies. Et ole harkinnut muuttavasi sen äitisi luo takaisin? Sääliksi käy vaimoparkaasi.
Vainko läpikäyneenä, et siis siinä eläneenä.
...kirjoitukset tyypilliset reaktiot aikaan, miehet ymmärsivät, kun taas naiset kävivät vastahyökkäykseen.
Mielipiteitä kirvoittaakseen kirjoitus piti olla yleistävä, kärjistetty, stereotyyppinen. Aiheet kerätty monista miesten esittämistä näkemyksistä.
Samankaltaisia naisien kirjoittamia mielipiteitä löytyy tältäkin palstalta pilvin pimein.
MUTTA totta toinen puoli, ei tyhjästä tällaisia mielipiteitä kumpua, kuten ei naistenkaan osalta heidän kirjoituksissaan.
Monessa parisuhdeskabassa hyökkäys on paras puolustus, mutta ihan kaikkeen se taktiikka ei käy.
Mielestäni se onni lymyilee jossain arkielämän kohohetkissä, sellaisissa pienissä asioissa joita muut ihmiset eivät ymmärrä. Silloin kun minä ja hän olemme me.
Voi kun oli tuttua tekstiä...
mättää sillon kaikki muukin!
Mutta...mihin se alkuaikojen ihanuus katoaa,häviää kuin taivaan tuuliin.
Mutta sen sanon miehet teille,jos saatte vaimon pysymään tyytyväisenä peiton alla ja päällä...sit ei uuvu yhtään mitään :)))velatkin tuntuu silloin saatavilta!
Heh, toihan se on aina loppupeleissä mikä natsaa taikka sitten ei, sitäkin pitää aina vaan muistaa vaalia uusilla kujeilla..:)
...juoksettehan tekin "sen jonkin" perässä. Tässä viestiketjussa on sitä pohdittu.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=1000000000000005&conference=500000000000010&posting=22000000000393508
Mitä sinulle merkitsee intohimo,kuuluuko se vain seksin yhteyteen vai onko sitä tavallisessa arjessa.? Jos se puuttuu tai alkaa hiipumaan, nainen monesti lähtee etsimään sitä muualta, se ei tarvitse välttämättä merkitä eroa, mutta parisuhde kuitenkin laantuu ja lätistyy.Samoin on kyll miestenkin laita.Veto toiseen ihmiseen täytyy olla todella kova ja sen myötä rakkaus.Vain silloin parisuhde kestää myös kolhut ja mäet. Vasta vuosien myötä oppii tuntemaan toisen ja huomaamaan sellaisia asioita, joita ei todellakaan huomata muutaman kuukauden tai viikon seurustelun jälkeen.Silloin on ihan turhaa puhua, että se jokin puuttuu. Se "jokin" voi olla myös joku piirre ihmisessä, jota toinen haluaisi että toisessa olisi, mutta hänellä ei ole sitä, lähdetäämpä etsimään toista josta se ehkä löytyisi.Tai päinvastoin.Se on vaan helppo ilmaista "jokin"sanalla, mitä ei ehkä itsekään oikein tiedä,mitä sillä haluaa sanoa.
Aiemmin tässä ketjussa puhutaan 100% suhteesta. Kina alkoi siitä, mikä se on? Onko se sitä "jotakin" vai tietoa siitä mitä itse haluaa? Jos ihminen hakee jotain tiettyä asiaa elämäänsä, olkoonpa se vaikka raha, muulla ei ole väliä, ja sen löytää, eikö hän saavuttanut haluamansa 100%:sti? Se voi olla myös tieto siitä, mitä henkilö ei missään nimessä halua!
Aivan eri asia on jos nainen, kuten omanikin, kuvittelee, että yhdessäolo on jotakin kauheen ihanaa. Kuvitellaan joku helvetin ideaali tilanne parisuhteeseen. Ei saa tulla riitoja, ei vastoinkäymisiä. Pelkkää pusi.pusi-hali-hali-juttua. Kukapa erimielisyyksiltä välttyisi pitkässä juoksussa? Nämä odotukset ovat epätodellisia(elokuvat, sarjat, ystävättäret, äiti). Ihanaa intohimoa aamusta iltaan, rahaa niin ettei paskalle taivu, vaikka ei käy töissäkään. Kynttiläillallisia ja ulkomaanmatkoja! Ihan vain hemmottelumielessä, sille vaimolle. Niitä ei pysty kukaan täyttämään, mutta niitä on joltakin kiva odottaa.
Pitää olla lapsi tai pari, nekin miestä alistaen tehtyjä, asuntolaina ja parempi auto kuin vaimon ystävättären perheellä. Koko ajan kasvaa naisen nälkä. Ja jos hän saa haluamansa, mikään ei takaa, etteikö hän silti voisi lähteä etsimään, sitä "jotakin"! Syy on tosiaankin yleensä niin naurettava, että se puetaan muotoon "sitä jotakin". Tai se on kivampi muoto sanoa, "mä sain jo sen mihin sä pystyt"!
Mielestäni odotukset ja vaatimukset eivät ole sama asia. Vaatimus yleensä yksilöidään, odotus on vain tunne jossakin, jostakin. Sen taakse on sitten helppo mennä, ettei oikein tiennyt mitä odotti! On tietenkin jonkun ensimmäiseen tyytyneen propagandaa se, ettei paremmin voi onnistua suunnittelemalla! Sanotaanhan, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty!
Sanoisin kaikille miehille, kuunnelkaa sitä naistanne, ennen kuin alatte sen odotuksia täyttämään. Rivien välistä voi hyvinkin paljastua, että ei kannata. Ja muistakaa, maailmassa on naisia enemmän kuin miehiä...
Ketä loukkaavat nämä naiset, jotka oikeasti eivät tyydy ensimmäiseen vastaantulijaan, vaan etsivät haluamaansa? Kuka näkee vaivaa siitä, että kaikki eivät seurustele heti perhehakuisesti? Kenelle siitä koituu haittaa, että joku tietää mitä haluaa??
Jos se "ensimmäinen" jätetään samalla meiningillä mitä henkilö jolle vastasit kuvaili, niin siinä mahdollisesti on vähän vikaa. Ihminen joka menee suhteeseen vakavasti sitoutumiskykyisenä lievästi sanottuna ahdistuu jos jälkeenpäin selviää, että kumppani ei näin aio tehdä. Pitää tietää mitä haluaa, mutta pitää tietää mikä on mahdollista ja mikä ei jne...
On teillä oudot naiset! En kyllä tunnista itseäni ainakaan noista.
Tuntuu, etteivät he ole oikein aikuisia? Ovat jääneet jonnekin hemmotellulle ja itsekkäälle murkkuiälle rämpimään?
Mistä tuollaisia naisia löytyy? Itse olen vähän sitä mieltä, että kaikkista kauneimmat ovat itsekkäimpiä ja vaativimpia, heillähän on millä vaatia - upea ulkonäkö, jonka perässä kaikki miehet kuitenkin kuolaavat. Onko näin? Tai ainakin vielä hyvin nuoria? Ja siksi lapsellisia ja haavemaailmassa.
olla suhteissa aina, alussa ja lopussa, läpeensä REHELLINEN, koska vain silloin voidaan tehdä jatkon kannalta oikeita ratkaisuja!
menee. Puhu tunteistasi, ja toiveistasi. Avain onnelliseen parisuhteeseen, lisättynä tietty rehellisyydellä...eli uskalla olla oma itsesi.
on tarve saada olla aina keskipiste ja tehdä asiat haluamallaan tavalla, muista piittaamatta!
Perustelen näin:
- hän haluaa raskaaksi, silloin saa olla kaiken keskipiste oikkuineen ja himoineen, se on selitys olla vittumainen, sehän on raskaana. Saa olla lihavakin, nyt siihen on syy!
- sitten tulee lapsi, joka vauvana on tietenkin äitinsä lailla viaton ja jälleen kaiken keskipiste. Kaverit ihailee ja kadehtii. Ja lapsen etua ajatellaan niin saamaristi, aamusta iltaan. Ja lapsen etuhan on tunnetusti esim. onnellinen äiti, joka haluaa vaikka mitä, ja baariinkin pitää päästä rentoutumaan.
- sitten onkin pakko saada äijä tekemään lisää lapsia, tai "asema" kekipisteenä murenee lapsen kasvun myötä
- ja jos edellinen ei onnistu ainahan voi erota ja yksinhuoltajahan on yhteiskuntamme erityissuojeluksessa, huolimatta siitä, miten on siihen tilaan päätynyt!
- ja sen jälkeen voi alkaa taas alusta
Veikkanpa, että aika oikeaan osunut.
ei voi luoda, se on jos on ja ei ole, jos ei ole.
Nuorempana varmasti yksi tyyli erota on sanoa toiselle "täytyy mennä, meiltä puuttuu se jokin". Kuulostaa tylyltä, muttei ehkä pohjimmiltaan kuitenkaan sitä ole.
Sinusta ei "sitä jotakin" löydy, vaikka hakisi miten kauan ja hartaasti...
KUN MIEHELLÄ ON ISO KULLI NIIN SE ON SE JOKIN
Ei koolla ole väliä kunhan se homma muuten toimii. Jos vaan koko on mielessä, niin vähään on ihminen tyytyväinen!
Ei sitä JOKIN, voi selittää, sen vaan huomaa jos se puuttuu. Ja tuskin 100% suhdetta onkaan, saahan sitä väittää ja näyttää ulospäin, mutta sisuksissa myrskyää tai ainakin hieman tuulee....
epävarmuutta? tämä koskee myös miestä, ei vain naista! Ei ole olemassa jotain sellaista varmaa "jotain", vaan se on selitys omalle epävarmuudelle. Syy, miksi siihen ajautuu, on mielestäni toisen osapuolen liiallinen into, johon toinen ei USKO.
ei tule koskaan olemaan ohi.
Jos itse sanoisin että suuhtestani puuttuu "jotain" nii se olis kai et mies sais olla ehkä vähän huomaavaisempi tai osoittaa rakkauttaan vähän enemmän...mutta ei tota kannata yleistää. KAIKKI muijat löytää aina suhteesta jotain mitä vois parantaa, niin se vain menee..
Elä vaivaa päätäs naisten miellyttämisellä.
Minä teen just niin kuin itselleni sopii ,jos
se ei taas sovi naiselle..Niin etsiköön sitä
jotain ihan rauhassa;)))
Hei En varmaankaan osaa vastata kysymykseesi mutta hyvän kysymyksen teit.
Aloin pähkimään ja ihmettelemään koska omassakin liitossani(kohta neljäkymmentä vuotta) tuntuu puuttuvan se jokin.
Minä ainakin kaipaan jotain muuta kuin tavantakaista kyseenalaistamista kaiken suhteen ,mitä teen ,puhun tai vaikka yksinkertaisesti vain olen.
Tuntuu välillä kuin olisi maailman epäonnistunein yksilö.ts. En osaa mitään tehda oikein.
Välillä ihmettelen miksi ylipäätään olen syntynyt tähän maailmaan.
Kaipaisin joskus kannustusta tyyliin"tämän teit todella hienosti"Tuo oli hyvin oivallettu",Tai itselleni kai se jokin olisi kun saisi kerran ennen kuolemaansa kuulla lauseen.
"On mukava että olet siinä vierelläni vikoinesi ja virheinesikin"
Minä ihan pelkään toisinaan puolisoni täydellisyyttä. Kun hänen kotiintulonsa alkaa lähestyä tulee jännittyneisyys kun ei tiedä millä tuuleella on ja mitä minulta odotetaan.
Mielestäni sinun ei kannata miettiä sen toisen osapuolen miellyttämistä vaan olla oma rehellinen itsesi mutta myös huomioida toisen tunteet eikä aina lausua moitteita julki vaikka ovatkin mielestäsi aiheellisia.
Jokainen nainen tietää virheensä vaikkei niistä joka hetki huomauttaisikaan,eikä jatkuva kritiikki paranna suhdetta.
Voi huoletta sanoa että kun kolmikymmenvuotinen sota loppuu ,alkaa isoviha ;))
on se, jonka te miehet luotte meille naisille seurustelun alussa! Se on harhaa, sillä joka kerta se häviää kuin tuhka tuuleen, kun seurustelu etenee!
Oma vikanne, olisitte rehellisesti oma itsenne. Tietäisi mihin sitoutuu...
Niin ja te ämmäthän olette rehellisyyden perikuvia koko liiton ajan (tai siis sen ajan kunnes lähdette etsimään sitä jotain) ja teidän luoma mielikuva on silkkaa pumpulia?! Haistappa kuule sinäkin lumppu pitkä kilin vittu ja mieti mitä sanot. Sullekin valehtelevalle luuskalle löytys varmaan parempaa käyttöä rapusyöttinä kuin valheellisen julistuksen äänenkannattajana.
Se jokin on sitä, että tuntee olevansa jotain ainutkertaista miehelle. Että mies on sitoutunut parisuhteeseen, pää ei käänny joka hameen heilahdukseen, että mies on onnellinen kun saa viettää aikaansa juuri minun seurassa.
Jos näe että miestä tympäsee olla seurassani, se jokin puuttuu, halu olla juuri minun kanssani. Ja silloin on molemmille parenpi, jos suhdetta ei jatka. Kukaan ei halua olla toiselle se ajanviete joka jää jäljelle kun mitään mukavaa / parempaa ei ole tiedossa.
Miesten komentti " ei tuu edes lätkää... no mennään nyt sitten vaikka sinne mihin sinä haluat " tai " voi kun tollaisen naisen sais edes illaksi " tai " kaverit oli varattuja, lähdetäänkö sun kanssa vaikka leffaan " Eli B-luokan valinta. KIIIIITOS ei. Jos arki on sitä mikä on miehelle vain pakollista ajankulua... kaverit ja harrastukset täyttävät vapaa-ajan ja minä kelpaan vain arkeen, en vapaa-aikaan. Miksi kiusata itseä ja toista.
Sen jonkin puuttuminen on sitä ettei tunne olevansa rakastettu. Suhteen alussa miestä tuntuu kiinostavan naisen harrastukset,toiveet, haaveet ja apua tarjotaan oma-aloitteesti työssä kun työssä ja kun suhde muuttuu vakituiseksi... jatketaan vain ja anoastaan miehen ehdoilla. Mies ei siis tarpeeksi välitä, jotta näkisi vaivaa sen eteen.
siitä, että mies tuntee olevansa minulle ainutkertainen! Ja palkkioksi saan saman tunteen. Mies voi katsella futista, formuloita tai jäkistä, mä katson ja! Alussa käytin hänen asiantuntemustaan hyväkseni ja kyselin miksi ja miksi, kunnes ymmärsin, mitä näissä urheilulajeissa tehdään! Mielellään hän ne mulle selitti. Nyt sitten otetaan mukava asento ja katsellaan yhdessä!
Muutenkin parisuhteemme toimii näin. Se nimittäin toimii molempiin suuntiin...ikinä en ole jäänyt kakkoseksi.
Jos se lätkä sun muun katsominen ei kiinnosta, kiinnostaisi enemmän tekeminen kuin oleminen, ja sitten alkaa ne syytökset mieheltä?
sinulla on siis hyvä suhde. Olen iloinen puolestasi.
Minä olen jäänyt kakoseksi, mutta se on aina miehen valinta, ei minun. Minä vain en suostu elämään elämäni kakkos viulua soitellen. Jokainen päättää se omalta kohdaltaan. Mutta meiltä puuttu SE JOKIN. Miehen huomiosta en taistele, sitä joko on tai ei. Minulla oli sitä, muttei yksi ihminen hyvää parisuhdetta rakenna. 28 vuotta on pitkä aika sitä yrittää, mutta on myös oikeus katsoa peiliin ja kertoa ettei suhteesta tule koskaan itseä tyydyttävä.
Kerroin siitä rauhallisesti noin kaksi vuotta sitten, jolloin ilmoitin jomman kumman on tehtävä asian eteen jotain... ja koska toisella ei ollut tarvetta muuttaa mitään, minä muutin. Yritin kerota siitä moneen otteeseen. Otin eron, sillä minulla on vielä monta vuotta elettäväni.
Miehelläni olisi ollut siis lukemattomia tilaisuuksia muuttaa lopputulosta, mutta mielenkiinto ei ollut riittävä. SE Jokin vain puuttui.
sujuu kaikki, aina. Osataan riidelläkin kun kohdalle sattuu. Ja sopia. Mulla ei kerta kaikkiaan ole valitettavaa. Kunnioitamme toisiamme, otamme toisemme huomioon, mielellämme. Sillä tämä suhde antaa meille eniten. Mitä tarkoitat tekemisellä? Ja syytökset mistä?
On ne formulat joskus jääneet katsomattakin, tullut muuta puuhaa. Liki kun ollaan...Yhdessä ollaan oltu 13v.
?????
Minä taas näkisin "sen jonkin" hieman toisin. Rakastaahan joku renttuakin, ja on hänen kanssaan onnellinen, miehen vioista huolimatta. Viat ovat mielestäni eri asia, joskin syy sekin erota. Näen "sen jonkin" ehkä enemmän niin kuin tuolla alussa asiaa oli kuvattu, eli tunteena. Tunteena siitä, että tämä on se mies jonka kanssa haluan olla loppuikäni, se oikea. Juu, kaippa se sitten on sitä reginoiden luomaa fantasiaa täydellisestä liitosta, mutta kai senkin on joku löytänyt? Itse nimittäin en.. Tein juuri niin kuin Polle alussa kuvasi, aloitin suhteen, ja kun toinen oli kiintynyt jo liikaakin, rupesin vasta tutkiskeleen itseäni ja tulin siihen tulokseen, etten halua tätä suhdetta, en tätä miestä, tästä puuttuu se jokin. Eli tunne että toista parempaa ei ole olemassa minulle, en voisi olla kenenkään kanssa onnellisempi, en voisi elää ilman häntä.
Vika on varmaan minussa, en ole koskaan voinut rehellisesti sanoa rakastaneeni jota kuta. Ehkä sellaista miestä ei ole osunut kohdalle, tai ehkä en vain osaa rakastaa? En tiedä, mutta siitä syystä aloitin tuon suhteen, ei ensinäkemältä voi sanoa tuleeko suhteesta jotain. Nähtiin sen verran harvoin, että aikaa pääsi kulumaan ennen kuin oli myönnettävä, ettei hän ole minua varten, turha jatkaa pidemmälle.
Tässä suhteessa se ei ollut miehen käytöksestä kiinni, hän käytti kaiken aikansa ja vaivansa vain ollakseen kanssani, välimatkasta huolimatta. Ja muutenkaan huomaavaisuudessa ei sinänsä ollut valittamista. Vikansahan tietysti on kaikilla, sehän on totuus jolle ei voi mitään.
Olen jo alkanut epäillä, löydänlö koskaan miestä ja suhdetta jossa olisi "se jokin". Ehkäpä olen lopulta se tyhmä ihminen, joka elää loppuelämänsä miehen kanssa, joka rakastaa minua ja ottaa minut huomioon, toimivassa parisuhteessa josta kuitenkin puuttuu minun puoleltani "se jokin", tunne että rakastan miestäni koko sydämestäni. Vaikka välitän hänestä kovasti ja enkä realistisesti voisi odottaa parempaa suhdetta.
Ehkä "se jokin" on vain kuvitelmaa, ehkei sellaista rakkauden tunnetta olekkaan? Mutta kaikilla tarinoilla on jokin todellisuuspohja, ei niitä muuten olisi keksitty, eli sellaista rakkauttakin on, minä en sitä vain osaa tuntea. En vielä, en ehkä koskaan. Jos näin käy, jospa osaan sitten suhtautua siihen, pitää täydellisen mieheni ja ansaita hänen rakkautensa. Olla kuitenkin onnellinen. Monesti kai rakkaus tuottaa myös tuskaa.
sataset paukkuu:)
Joissakin maissa on kuolemantuomio naiselle,jos
lähtee lätkiin.Oli mies sitten minkalainen vain.
Ko.maissa on vanhemmat päättäneet jo puolisonkin
valmiiksi.
Nykyisessä globaalissa maailmassa.Vois tämäkin
laki tulla Suomen eduskuntaan hyväksyttäväksi.
Se jokin on seikkailua!!! Kuka muka edes pystyisi jämähtämään samaan henkilöön loppuiäkseen? Kaivataan uusia haasteita, valloituksia, seikkailuja.
helvetin hyvä kysymys naisille.Joillekin se "jokin" vaikuttaa olevan "tavaransa" jakamista mahdollisimman monelle..
Kirjoituksesi oli järkytys. Se Jokin ei todellakaan ole tavaransa jakamista mahdollisimman monelle! Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä, mutta sinun... En voi muuta kuin ihmetellä. Ehkä olet katkera elämässäsi olleille naisille... Toivon todella että löydät ihanan ja mukavan naisen, jonka kanssa saat kokea mitä Se Jokin oikein on!
mistäs tiedät,ehkä se joillekkin voikin olla sitä kun niitä yhdenyön juttuja kuitenkin tänäpäivänä niin suositaan..vastaan vielä,paljon on ollut mutta jotakin on puuttunut?Kiitos toivomuksestasi ja mukavaa kevättä.(anteeksi että järkytin,mielipiteet ne on tosiaan jokaisella).
Sitä joko on tai ei ole. Ei sitä voi luoda. Minulle se tarkoittaa sitä että miehestä puuttuu jotakin mitä kaipaan ja tarvitsen. Miten voi olla suhteessa onnellinen ja tyytyväinen, jos jotakin puuttuu. Toiset löytävät "Sen Oikean", jotkut eivät koskaan. Elämää, ei sen enempää. Toivon että sinä löydät naisen jonka kanssa saat kokea oikean rakkauden. Sen ihanan tunteen; Rakastaa ja tulla rakastetuksi. Löydä etsimäsi! Lämmin Halaus ja Aurinkoista mieltä :o)
Se on se jokin, jota harva mies osaa antaa
päiviä!
Se riippuu vähän tilanteesta mikä se jokin on. Jos mies on "liian kiltti" elikkä koko ajan hyysäämässä ja suunnittelee avioliittoa seurustelun alkuvaiheessa, pitää itsestäänselvyytenä koko suhdetta ja miettii niin että ollaan yhdessä aina, niin silloin se jokin luultavasti on seikkailun halu, ja jokin sellainen mies jonka kanssa kokee haasteita. kaikki ei saa koskaan mennä liian nappiin...kyllästyy ja silloin siitä puuttuu se jokin..! toista ei saa koskaan pitää itsestäänselvyytenä, vaan tarvii aina tietää se, että myös toisella olisi muita ottajia, eikä pelkästään vain itsellä!!! Aina voi kokeilla uusia juttuja, esim. kun meillä alkaa olemaan vaisua kotona niin ostan itselleni mm. uusia alusvaatteita ja taas mielenkiinto herää..!on myös mukavaa jos mies hemmottelee naista jollain vastaavalla aina silloin tällöin!tämä on vain minun mielipiteeni!
olla onneton nykysinkku...hajotkaa aamuihinne!
Ei voi muuta kuin nauraa. Teidän aatteissanne ei ole mitään puolusteltavaa - ainoa ongelmanne on se että olette niin vaikeita ihmisiä että ette pysty luomaan pitempiaikaista suhdetta toiseen ihmiseen...ja sekös teitä sitten harmittaa lol
...jokin on yksinkertaisesti huomaus siitä,
ettei juttu toimi...vaikka kuinka se toinen onkin tärkeä ja rakas,silti se jokin puuttuu,
sitä ei voi paremmin selittää...
ehkä jotain pelkoa siitä tulevaisuudesta,
tai yksinkertaisesti tajuaminen siitä,
ettei juttu toimi pitemmän päälle...
Se jokin kun käy vuosien vieriessä liian arkipäiväiseksi on todella molempien osapuolien alettava tekemään töitä suhteen pelastamiseksi. On edesvastuutonta lennellä kenenkään kukasta kukkaan.
se jokin on,,intohimoa,,palavaa rakkautta,,pientä flirttiä oman puolison kanssa,,se tunne mikä saa sydämen sykkimään vielä muutaman vuoden jälkeenkin,,liian usein suhde latistuu arkipäivän alle ja se on menoa se!..valitettavasti..
se jokin on kahden ihmisen välistä kemiaa jos toimii; hyvä jos ei; huono.
se on sitä että ei koskaan tarvitse miettiä että millaista olisi elämä ilman kumppania, ei koskaan pohdi että mitkä tavarat minä ottaisin ja mitkä hän ottais jos tulis ero.
Ei mieti mihin muuttaa ja miten sisustais asuntonsa jos asuiskin ilman kumppania.
Ei tarvitse itkeä yksin yöllä et "mä en kestä tota"
Se jokin on sitä että odottaa näkevänsä kumppaninsa joka päivä töiden jälkeen.
odottaa halausta ja suukottelua.
Se on sitä että ei tarvitse toisen seurassa miettiä miten päin on , mitä voi sanoa ja mitä ei voi sanoa.
toisen kanssa on helppoa ja koskaan ei tule sellainen olo että kumppani ei voisi olla mukana jossain jutussa.
Se jokin on sitä että mistä tahansa asiasta voi puhua ja asioihin löytyy kompromissi. Puhuminen ei pelota ja yleensä asioita voi muuttaa ja pienellä yhteistyöhalulla molemmat on tyytyväisiä.
Se jokin on sitä että pitkänkin seurustelun jälkeen suhde tuntuu ennemminkin paremmalta läheisemmältä ja hienommalta koska kokemus on opettanut kummallekin tärkeitä asioita toisesta.
Wau!!
Jokaisella naisella on varmaan omat ajatukset mikä on se jokin.Kaikki naiset olemme erilaisia ja pidämme eri asioita tärkeinä. Luulen että voi olla tekosyykin tuo "jokin", kun ei synkkaa niin sanotaan että tästä suhteesta puuttuu se jokin kun ei viittitä suoraan sanoa,että sun hengitys haisee hirvittävästi tai etten kehtaa lähteä sun kanssa mihinkään kun käytät noita vaatteita tms. Nämä nyt on ulkonäköjuttuja ,mutta jos ei ole vaikka mitään puhumista keskenään tai asioista ollaan täysin erimieltä niin ei voi synkata. Ja silloin puuttuu se jokin. Jokin myös katoaa ajan myötä,vaikka alussa olis ollutkin,on se varmaan myös uutuudenviehätystä. Pitkässä suhteessa olis tärkeetä että molemmat yrittäis saada sen vanhan kipinän takaisin,eikä luovuttais liian helpolla,se ihminen jonka kanssa aloitit seurustelun 10 vuotta sitten ,on vieläkin se sama ihminen ja "se jokin" on siellä jäljellä.