Kylläpä on taas riemastuttavaa lukea niin monen kanssasisaren jatkuvaa vuodatusta siitä miten ovat pelkkiä kotitalouskoneita, ukko passuuttaa ja kakarat kitisevät ja sitten on vain PAKKO tehdä ja olla ja mennä ja siivota ja laittaa jne...
Ensinnäkin: jos parisuhteen alkuvaiheet menevät rakkauden huumassa sillä kaavalla, että aina palvellaan ja tehdään kaikki valmiiksi nenän eteen, niin miksi, oi miksi, siitä kukaan mies enää viitsisi ruveta mitään itse tekemään!!! Ehkä olisi syytä (nuoret, hoi!) jo alkuaikoina sopia yhteiset pelisäännöt.
Toiseksi. okei, sitten kun sitä on kotona lasten kanssa monta vuotta ja äijä painaa töissä, niin tottakai sitä joutuu itse tekemään enemmän, tämähän on selvää. MUTTA kun palataan taas työelämään, niin olisiko aihetta kurkata taas kohtaa yksi ja palata vanhaan marssijärjestykseen: kukin hoitakoon omat hommansa.
Kolmanneksi: muutamiakin naisia olen tavannut, jotka mesoavat ettei mies tee MITÄÄN KOSKAAN vaikka tosiasiassa esim. kaikki perheen autoon, remonttitöihin ja kesämokkiin liittyvät asiat se hoitaa. Katsastukset, remontit, lampunvaihdot, pesukoneen korjaukset ja kaivonkannen uusimiset. Näitä ei jostain syystä lasketa kotitöiksi... Menkääs naiset itseenne (tää nyt tietysti koskee vaan osaa meistä!)
Neljänneksi: mitä h..tiä te siellä suhteessa vielä teette jos päivittäin kuulette lehmää ja läskiä, lautaset lentää ja jäkätys on jatkuva olotila? Olen aiemminkin paasannut täällä samasta aiheesta, joten anteeksi toisto, mutta siis: luuletteko te naiset, että olette niin vähäarvoisia, niin huonoja ja epärakastettavia, että teidät kelpuuttaa vain yllä mainitun kaltainen luuseri? Herätkää!!! Maailma on pullollaan tasa-arvoisia parisuhteita, joissa seksi ja tunteet räiskyy ja kotityöt tehdään silti kahdestaan. Ei ne ole toisiaan poissulkevia asioita! .. tosin tunnen sellaisenkin naisen, joka sanoo että jos mies rupeaisi tekemään kotona jotain, niin ei se sitten oikea mies olisikaan. Joo joo, mä vastaan. Tervetuloa meille sanomaan toi meidän aijälle, joka ei paljon jää Harrikallaan tosimiehestä jälkeen.
Joten toivoisinkin nyt ihan tosissaan, että jos se todella on niin vaikeeta, että mikään ei toimi ja kaikki on kauheeta niin huomaisitte, että onneksi meillä on vaihtoehtoja:
- voi katsoa peiliin ja todeta olevansa vieläkin kaunis ja ihana ja lähteä kävelemään ja hankkia itselleen arvostava ja rakastava tosimies
- voi lähteä kävelemään ja jäädäkin itsekseen, ei huono vaihtoehto
- voi punnita hyvät ja huonot puolet ja päättää sitten että jää suhteeseen mutta et se ei enää jatku näin... ja muuttua sitten ensin itse! Se mieshän ei tule nimittäin muuttumaan ihan hetkessä jos koskaan, joten (ainoa) muutos pitää lähteä itsestä käsin.
Tai sit voi jatkaa vanhaan malliin ja olla valittamatta, kiitos. Koska siihen mä en valitettavasti usko, ettei vaihtoehtoja muka olis. Ja jos ette ole koskaan nähneet toimivaa, tasa-arvoista, räiskyvän reteetä parisuhdetta, niin sitten ei auta kuin uskoa: niitä on, ja on niitä teitäkin varten!!!
Ensinnäkin: jos parisuhteen alkuvaiheet menevät rakkauden huumassa sillä kaavalla, että aina palvellaan ja tehdään kaikki valmiiksi nenän eteen, niin miksi, oi miksi, siitä kukaan mies enää viitsisi ruveta mitään itse tekemään!!! Ehkä olisi syytä (nuoret, hoi!) jo alkuaikoina sopia yhteiset pelisäännöt.
Toiseksi. okei, sitten kun sitä on kotona lasten kanssa monta vuotta ja äijä painaa töissä, niin tottakai sitä joutuu itse tekemään enemmän, tämähän on selvää. MUTTA kun palataan taas työelämään, niin olisiko aihetta kurkata taas kohtaa yksi ja palata vanhaan marssijärjestykseen: kukin hoitakoon omat hommansa.
Kolmanneksi: muutamiakin naisia olen tavannut, jotka mesoavat ettei mies tee MITÄÄN KOSKAAN vaikka tosiasiassa esim. kaikki perheen autoon, remonttitöihin ja kesämokkiin liittyvät asiat se hoitaa. Katsastukset, remontit, lampunvaihdot, pesukoneen korjaukset ja kaivonkannen uusimiset. Näitä ei jostain syystä lasketa kotitöiksi... Menkääs naiset itseenne (tää nyt tietysti koskee vaan osaa meistä!)
Neljänneksi: mitä h..tiä te siellä suhteessa vielä teette jos päivittäin kuulette lehmää ja läskiä, lautaset lentää ja jäkätys on jatkuva olotila? Olen aiemminkin paasannut täällä samasta aiheesta, joten anteeksi toisto, mutta siis: luuletteko te naiset, että olette niin vähäarvoisia, niin huonoja ja epärakastettavia, että teidät kelpuuttaa vain yllä mainitun kaltainen luuseri? Herätkää!!! Maailma on pullollaan tasa-arvoisia parisuhteita, joissa seksi ja tunteet räiskyy ja kotityöt tehdään silti kahdestaan. Ei ne ole toisiaan poissulkevia asioita! .. tosin tunnen sellaisenkin naisen, joka sanoo että jos mies rupeaisi tekemään kotona jotain, niin ei se sitten oikea mies olisikaan. Joo joo, mä vastaan. Tervetuloa meille sanomaan toi meidän aijälle, joka ei paljon jää Harrikallaan tosimiehestä jälkeen.
Joten toivoisinkin nyt ihan tosissaan, että jos se todella on niin vaikeeta, että mikään ei toimi ja kaikki on kauheeta niin huomaisitte, että onneksi meillä on vaihtoehtoja:
- voi katsoa peiliin ja todeta olevansa vieläkin kaunis ja ihana ja lähteä kävelemään ja hankkia itselleen arvostava ja rakastava tosimies
- voi lähteä kävelemään ja jäädäkin itsekseen, ei huono vaihtoehto
- voi punnita hyvät ja huonot puolet ja päättää sitten että jää suhteeseen mutta et se ei enää jatku näin... ja muuttua sitten ensin itse! Se mieshän ei tule nimittäin muuttumaan ihan hetkessä jos koskaan, joten (ainoa) muutos pitää lähteä itsestä käsin.
Tai sit voi jatkaa vanhaan malliin ja olla valittamatta, kiitos. Koska siihen mä en valitettavasti usko, ettei vaihtoehtoja muka olis. Ja jos ette ole koskaan nähneet toimivaa, tasa-arvoista, räiskyvän reteetä parisuhdetta, niin sitten ei auta kuin uskoa: niitä on, ja on niitä teitäkin varten!!!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Semmoista vielä haluaisin sanoa, että jos mies inhoaa ruuanlaittoa tai on huono siinä hommassa, niin sopikaa että hoitaa pyykkipuolen tai päinvastoin. Se auttaa jos vähän katsotaan että mitä kumpikin tykkää eniten tehdä ja mitä inhoaa eniten. Meillä on sillä periaatteella toimiva suhde, ja kotityöt jaetaan n. 50/50 %, vaikka kumpikin tulee perinteisestä perheestä, jossa nainen teki kaiken. Yleensä jokainen aikuinen ihminen on joskus elänyt yksin ja on joutunut hoitaamaan itse kaikki kotityöt, joten taito pitäisi olla olemassa. Se onkin sitten eri jutun juuri, jos parilla on kovin erilainen näkemys siitä, että saako huushollista löytyä 2 vai 100 pölyhiukkasta imuroinnin jälkeen... Siinä voi äkkiä tyrehdyttää toisen siivoushalut.
On tunnustettava, että minullakin oli alussa tarve passata ja osoittaa kuinka hyvä vaimo olen... Onneksi mies piti kotitöiden jakamista niin itsestäänselvänä, että jos minä herpaannuin ja väsähdin välillä, hommat hoituivat silti. Opin sittemmin pelin hengen.
Hei ja kiitos!
Täytyy sanoa vielä lisäksi tuohon vuodatukseeni että ei meilläkään tehdä KAIKKEA 50-50% vaan työt on jaettu tasapuolisesti just niin että esim. kun mä inhoan tiskaamista niin mies tiskaa aina, ja mä taas hoidan pyykkihuollon koska se on musta kivaa ja helppoa :-)
Ylipäänsä en vaan voi ymmärtää miksi joku haluaa vapaaehtoisesti tehdä kaiken, kun käsiä kerran olisi neljä. Vaikka siis meidänkin molempien perheissä VAIN äiti teki aina kaikki hommat. Meillä kyllä lapsetkin osallistuu napisematta, ehkä just siks että näkevät molempien vanhempien tekevän osansa!
Minä inhoan lattioiden imuroimista ja luuttuamista, joten mies hoitaa sen & kodin korjaushommat ja autot ym. Minä laitan ruokaa, hoidan tiskit ja pyykin. Joskus ehtii huomata, että olisipa taas lattioiden pesun aika, mutta ei sillä arkena niin kauheasti ole väliä, enkä ala sanomaan. Mies tekee sitten kun ehtii ja jaksaa. Jos on jotain hienompia vieraita tulossa, katsotaan yhdessä, että paikat on siistit.
Voisiko se olla niin, että kun tehdään arkisia hommia yhdessä (eri hommia, mutta monesti samaan aikaan rinnakkain), kumpikin sitoutuu enemmän omaan kotiin ihan henkisessäkin mielessä? On hyvä jos voi tuntea itsensä tarpeelliseksi.
Miksi nää kotityöt on niin raskas ja riitoja aiheuttava aihe? Tosiaan aloittaja puhuu asiaa, suhteen alussa nämä käytännöt luodaan, ja nimenomaan niin että ei tarvitse olla tasan fifty-fifty vaan niin ettei kumpikaan koe olevansa "kotitalouskone".
JA miksi pitää olla raskasta?? Pyykinpesu ei ole homma eikä mikään jos lajitellaan heti likaiset omiin koreihin ja pestään sitä mukaa, sitäpaitsi KONEHAN se pesee eikä pyykkärimuija rannalla.
Imuroinnista oikeastaan tykkään, hyvää hikiliikuntaa! Ruuan laittaminenkin käy harrastuksesta ja on mukavaa puuhaa, kuka käskee aina pysymään tylsissä perusruokavaihtoehdoissa. Tai sitten helpolla voi päästä ainakin parina päivänä viikossa ja tehdä ruokaa joka valmistuu suurinpiirtein itsekseen uunissa.
Lakananvaihdot, pölyn pyyhkimiset ja tiskaus (ellei tiskikonetta), näistä neuvotellaan. Pitäähän sitäkin taitoa aina harjotella.
Arki ja kotityöt on pakollisia mutta asenteensa niihin voi valita.
En myöskään ymmärrä niitä naisia ketkä on opettaneet miehensä siihen että kotona aina kaikki työt tehty kun tullaan illalla kotiin.
Me kummatkin vuorotyössä, usein aamulla vaihdetaan auton avaimia pihassa, kun toinen tulee toinen menee, silti kotityöt hoituu ilman käskyttämisiä ja ylimääräisiä tappeluita. Se tekee kumpi on vapaalla ja kotona, toinen aloittaa päivällä ja toinen jatkaa siitä. Ihme kitinää, pistäkää miehenne kuriin! Vaikka mieheni äiti on varmasti kotona tehnyt kaiken poikansa eteen, ikinä mies ei ole olettanut että minun pitäisi siitä jatkaa...
Ehkä olenkin löytänyt sen unelmamiehen mitä tuolla toisella palstalla niin etsitään. Mieheni tekee usein ruuan valmiiksi kun tulen töistä, on käynyt kaupassa ja siistinyt kotia. Usein ihmettelen kuinka olen hänet ansainnut.
Raha-asiat on sovittu niin että mies maksaa auton ja maksaa kaikki laskut, minä ostan kaikki päivittäis tavarat. Asumiskustannukset puoliksi. Koskaan ei tapella raha-asioista.
Ongelmana meillä on minun tulinen luonne... Miten osaisin sitä tukahduttaa ja arvostaa mieheni hyvyyttä... Sitä opetellaan...
En lähtisi aivan noin syyllistämään huonoihin suhteisiin jumahtaneitakaan. Joskus ei voi tuosta vaan itseään riuhtaista irti, syynä voivat olla lapset, taloudellinen tilanne yms.
Ei siitä minnekään pääse. Hän useimmiten päättää mitä syödään, koska syödään, koska siivotaan, mitä, kuinka. Koska pyydetään vieraita (liittyy edellisiin )Hän pitää päivärytmistä huolta. Hän päättää mitä kukin pukee päälleen ( ainakin lapset ) Yleensä. Mies on hengessä mukana, (jos on) sopeutuu tilanteisiin ja naisen oikkuihin. Yrittää olla hengessä mukana.
Nainen piiskaa itseään yhä suurempiin saavutuksiin, vaatien yhä enemmän itseltään. Kauhea noidankehä. Siihen uupumukseen ei enää tarvita kuin oma mies, joka ei osaakkaan tehdä just yhtä hyvin naistenhommia kuin naiset ite, alkaa nalkutus. Ymmärtäkää naiset, että jos mies yrittää tehdä jotain hyväksenne, kannustakaa ja antakaa positiivista palautetta.
olen nähnyt omissa vanhemmissani vuosien ajan.Äitini mielestä isäni ei osaa tehdä mitään koskaan oikein.Aina se on se väärä kuppi,eikä sitä kuulu nyt sinne kaappiin laittaa jne,jne.Isäni vaan sattuu olemaan niin leppoisa mies,ettei paljon jaksa ottaa paineita moisesta.Tässä olisi kyllä meillä naisilla vähän parantamisen varaa.