Seurustelin nelisen vuotta vietnamilaisen miehen kanssa on/off suhteessa jonka jälkeen saimme lapsen. Mies oli alkuun oikein hyvä isä lapselleen, mutta erottuamme parisen vuotta sitten, ei miehestä ole paljon kuulunut saati näkynyt.
Suhteessame oli paljon pettämistä jonka siedin, mutta lopuksi lähdin.
Pääasiassa miehen vanhemmat ovat ne jotka poikaamme nykyään haluavat nähdä viikoittain. He tietävät ettei tämä exäni ole kovin kiinnostunut lapsestaan, mutta eivät kuitenkaan yritä tämän päätä kääntää.
Kaiken huipuksi mies seurustelee nykyään vietnamilaisen naisen kanssa joka on sanonut ettei voi sietää exiä eikä exien jäännöksiä eli lapsia. Hän ei halua olla missään tekemisissä lapseen ja exäni kiltisti tottelee koska tämä on nainen jonka hän haluaa naida. Tuntuu pahalta poikani puolesta koska hän ikävöi isäänsä paljon ja on kovin onnellinen kun sattumalta näkee tätä vietnamilaisten isovanhempiensa luona.
Onneksi meillä on kuitenkin uusi perhe eli minulla uusi mies jonka mukana tuli lapsikin. Mies ottaa poikani huomioon siinä missä oman tyttnsäkin ja on isähahmona omalle lapselleni.
Onneksi vietnamilaiset juuret kuitenkin säilyvät poikani elämässä isovanhempien, tätien ja muiden vietnamilaisten sukulaisten kautta. Exälle voin haistattaa paskat kun ei ikinä kasva aikuiseksi. Näkee lastaan kun huvittaa, toisena päivänä ei enää huvita ja vaihtaa jopa puhelinnumeroaan ettei lapsi voi hänelle soittaa kun ikävöi.
Enpä tiedä miksi tätä edes näin yömyöhään rupesin kirjoittamaan tänne, mutta teki vain mieli avautua jos vaikka (tuskinpa) jollakin olisi samanlaisia kokemuksia...
Suhteessame oli paljon pettämistä jonka siedin, mutta lopuksi lähdin.
Pääasiassa miehen vanhemmat ovat ne jotka poikaamme nykyään haluavat nähdä viikoittain. He tietävät ettei tämä exäni ole kovin kiinnostunut lapsestaan, mutta eivät kuitenkaan yritä tämän päätä kääntää.
Kaiken huipuksi mies seurustelee nykyään vietnamilaisen naisen kanssa joka on sanonut ettei voi sietää exiä eikä exien jäännöksiä eli lapsia. Hän ei halua olla missään tekemisissä lapseen ja exäni kiltisti tottelee koska tämä on nainen jonka hän haluaa naida. Tuntuu pahalta poikani puolesta koska hän ikävöi isäänsä paljon ja on kovin onnellinen kun sattumalta näkee tätä vietnamilaisten isovanhempiensa luona.
Onneksi meillä on kuitenkin uusi perhe eli minulla uusi mies jonka mukana tuli lapsikin. Mies ottaa poikani huomioon siinä missä oman tyttnsäkin ja on isähahmona omalle lapselleni.
Onneksi vietnamilaiset juuret kuitenkin säilyvät poikani elämässä isovanhempien, tätien ja muiden vietnamilaisten sukulaisten kautta. Exälle voin haistattaa paskat kun ei ikinä kasva aikuiseksi. Näkee lastaan kun huvittaa, toisena päivänä ei enää huvita ja vaihtaa jopa puhelinnumeroaan ettei lapsi voi hänelle soittaa kun ikävöi.
Enpä tiedä miksi tätä edes näin yömyöhään rupesin kirjoittamaan tänne, mutta teki vain mieli avautua jos vaikka (tuskinpa) jollakin olisi samanlaisia kokemuksia...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itse en ole ollut tuon kaltaisessa suhteessa, eikä minulla ole lapsia, mutta isäni oli hyvin samankaltainen mies kuin tämä vietnamilaisesi, tosin isäni on ihan suomalainen.
Eli eipä taida paljonkaan syntyperä vaikuttaa, näitä samoja paskamiehiä löytyy ihan joka ikisestä maasta.
Äitini joutui myös pettämistä ja väkivaltaa kestämään ennen kuin vihdoin otti avioeron. Eipä sen jälkeen kovin paljon isäpapasta kuulunut, silloin tällöin tapasimme. Sitten hän löysi, kuten exäsi, naisen, joka ei sietänyt lapsia ja kielsi isääni tapaamasta minua enää. Että onpa siinä oikein unelmanainen, joka ei lapsia siedä, ja unelmamies, joka pitää mieluummin naisen kuin tapaa OMAA lastansa (naisia tulee ja menee, voi löytää naisen, joka sietää lapsia, mutta lapsi on ja pysyy!). Eipä varmaan kovin hyvä ja terve suhde näillä kahdella tule olemaan.
Tottakai pojasta tuntuu pahalle, niin tuntui minustakin... Ja hän varmasti syyttää asioista osalti itseään, ei noin nuorena vielä tajua kaikkia aikuisten juttuja. Nyt sinun tehtävänä on vain antaa pojallesi mahdollisimman paljon rakkautta ja ymmärrystä, ja toivottavasti nykyinen mehesi osaa olla hänelle isänä. Siitäkin ollaan monta mieltä, mutta mielestäni tällaisessa tapauksessa ei ole mikään paha juttu yrittää unohtaa oma isänsä ihan totaalisesti.
Itse tein sen virheen, että aina syytin itseäni ja suojelin isääni, annoin aina uuden mahdollisuuden. Toivottavasti poikasi ei tee samaa virhettä. Nyt kun mietin menneisyyttäni, tulen siihen tulokseen, että parempi olisi vain ollut unohtaa koko äijä, niin paljon harmia se minulle tuotti. Voi tietty olla, että mies kasvaa aikuiseksi ja alkaa tajuta elämästä jotain - minun isäni ei sitä ole tehnyt tähänkään päivään mennessä.
Toivon oikein paljon voimia ja tsemppiä sinulle ja pojallesi. Asioilla on usein tapana järjestyä!
Kirjoituksesi oli todella hyvä ja suuri kiitos siitä. Voin kuvitella että oma lapseni ajattelisi tulevaisuudessa juuri noin kuten sinäkin. Kunhan säästyisi itsesyytöksiltä ja rakastavat isovanhemmat löytyy kuitenkin. Itsekkin kyllä olen kasvanut harvakseltaan isää tavaten ja ainahan sitä isälle uuden mahdollisuuden antoi. Näin vanhempana ei jaksa kiinnostaa kun isäni on täysin alkoholisoitunut ja soittelee vain kännissä tai kipeänä. Nyt olen vähän kiireinen enkä ehdi kirjoittamaan kaikkea mitä mielessä on, mutta oikein aurinkoista jatkoa sinulle =)