Olin suunnilleen 24 vuotiaaksi asti täysin ilman ystäviä ja kavereitakaan ei juuri ollut. Nykyään taitaa olla niin että kavereita on ties kuinka paljon, mutta ei niitä ystäviä. Muutamalle ihmiselle voin kyllä puhua asioita ja he kuuntelevat mutta ei ehkä kuitenkaan ihan ystäviä taida olla. Yksi nainen oli ystävä aiemmin, mutta tuli kaikkea känää ja ollaan huomattu olevamme aika erilaisiakin. Toinen nainen oli minuun ihastunut ja haluaisin olla ystävä mutta en tiedä halusiko hän olla missään vaiheessa ystävänä, ehkä minä vaan. Oli niin ihana jutella hänen kanssaan kaikenlaista henk kohtaista.
Kaveriporukassa olin tänään. Muut siinä tuntevat toisensa paremmin. Olin melko pihalla muiden jutuista vaikka nämä ihmiset oon nähny jo vuoden aikana silloin tällöin ja onpa siinä se nainen mukana joka oli minuun ihastunutkin. Yritin pysyä toisten jutuissa mukana mut en kyennyt enkä sitten jaksanutkaan. Välillä toiset puhuvat jostain asiasta niin tuttavallisesti kun tietävät muitten ymmärtävän mistä puhutaan, mutta mä en pysy mukana. Oli kun muut puhuisivat melkeinpä eri kieltä. Parin ihmiset jutut menevät melkein koko ajan ohi korvien. Vaikuttaa että heitä ei juuri kiinnosta mun asiat ja sen takia ei muakaan kiinnosta heidän asiansa. Tiedän kyllä että en laita omaa persoonaani peliin. Muut juttelevat vapautuneesti ja innostuneesti mutta mä oon hiljaa. Ihmettelen että miten muut keksivät koko ajan sanottavaa. Paikoitellen toisten mielipiteet vaikuttavat niin älykkäiltä, itse taas en välitä ees keksiä joka asiaan näkemystä.
Tänään tuli vaivautunu olo ja vähän syyllinenkin olo kun olin melkein hiljaa koko ajan. Ei ollu huvittanu tulla kun on huono päivä ja oon erityiseen epäsosiaalinen tänään, mutta en kehdannu perua kun lupasin tulla eilen. Yks kamu tekee niin että juttelee näitten ihmisten kans erikseen mutta ei samassa porukassa. Porukassa on kaksi mukavaa naista joiden kanssa tykkään jutella kaksistaan kavereina mutta porukassa ei niin huvita. Ei huvita olla aina yksinkään vaan mukava ois ollu porukassa varsinkin kun on jotain pyhiä, mutta tässä porukassa oon pihalla.
Tän porukan ihmiset näyttävän sopivan niin hyvin samaan seuraan ja ovathan he ainakin osittain ystäviä toisilleen, ei ehkä kaikki. He vaikuttavat samanlaisilta ja itseäni harmittaa kun vaikutan poikkeavalta. Mulla ei taida olla ketään ystävää ja en taida kyetä löytämään yhtä helposti samanhenkisiä ihmisiä ystävikseni kuin he. Nyt tuntuu että oon liian omalaatuinen löytääkseni ketään ystäväkseni tai ainakin harvassa ovat ne ihmiset. Ennemmin juhannukset sun muut vietän vaikka tässä porukassa kuin yksinäni kuten useimmat vuodet on menneet. Huolimatta näin vaikka vähän oonkin vaivautunut...
Kaveriporukassa olin tänään. Muut siinä tuntevat toisensa paremmin. Olin melko pihalla muiden jutuista vaikka nämä ihmiset oon nähny jo vuoden aikana silloin tällöin ja onpa siinä se nainen mukana joka oli minuun ihastunutkin. Yritin pysyä toisten jutuissa mukana mut en kyennyt enkä sitten jaksanutkaan. Välillä toiset puhuvat jostain asiasta niin tuttavallisesti kun tietävät muitten ymmärtävän mistä puhutaan, mutta mä en pysy mukana. Oli kun muut puhuisivat melkeinpä eri kieltä. Parin ihmiset jutut menevät melkein koko ajan ohi korvien. Vaikuttaa että heitä ei juuri kiinnosta mun asiat ja sen takia ei muakaan kiinnosta heidän asiansa. Tiedän kyllä että en laita omaa persoonaani peliin. Muut juttelevat vapautuneesti ja innostuneesti mutta mä oon hiljaa. Ihmettelen että miten muut keksivät koko ajan sanottavaa. Paikoitellen toisten mielipiteet vaikuttavat niin älykkäiltä, itse taas en välitä ees keksiä joka asiaan näkemystä.
Tänään tuli vaivautunu olo ja vähän syyllinenkin olo kun olin melkein hiljaa koko ajan. Ei ollu huvittanu tulla kun on huono päivä ja oon erityiseen epäsosiaalinen tänään, mutta en kehdannu perua kun lupasin tulla eilen. Yks kamu tekee niin että juttelee näitten ihmisten kans erikseen mutta ei samassa porukassa. Porukassa on kaksi mukavaa naista joiden kanssa tykkään jutella kaksistaan kavereina mutta porukassa ei niin huvita. Ei huvita olla aina yksinkään vaan mukava ois ollu porukassa varsinkin kun on jotain pyhiä, mutta tässä porukassa oon pihalla.
Tän porukan ihmiset näyttävän sopivan niin hyvin samaan seuraan ja ovathan he ainakin osittain ystäviä toisilleen, ei ehkä kaikki. He vaikuttavat samanlaisilta ja itseäni harmittaa kun vaikutan poikkeavalta. Mulla ei taida olla ketään ystävää ja en taida kyetä löytämään yhtä helposti samanhenkisiä ihmisiä ystävikseni kuin he. Nyt tuntuu että oon liian omalaatuinen löytääkseni ketään ystäväkseni tai ainakin harvassa ovat ne ihmiset. Ennemmin juhannukset sun muut vietän vaikka tässä porukassa kuin yksinäni kuten useimmat vuodet on menneet. Huolimatta näin vaikka vähän oonkin vaivautunut...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Oon kieltämättä hiljainen, arka ja vähän vetäytyväkin mainitsemassani porukassa. Melkeinpä siis päinvastainen kuin he :) Tulee mieleen että puuttuu jotain sosiaalisia taitoja. Jotenkin tulee kummallinen taipumus kun ensin yritän ottaa osaa jutteluihin että jotain sanottavaa mietin mutta ei tuu oikein mitään ja sitten ei tuu ees yritettyäkään.
Taidan pitää heitä itseäni älykkäämpinä koska itse en niin sovi tähän joukkoon. Tosin monesti en niin sovi mihinkään porukkaan kun on seurassa vähän enemmän ihmisiä kuin pari kolme. Ja sen takia että pelkään heidän kritiikkiä olen epävarma enkä taida niin uskaltaa sanoa mitään ja paljastaa tietämättömyyttäni. Ja kun oon vähän jännittynyt ja arka niin en osaa olla niin vitsikäskään vaikka oon kyllä huumorintajuinen ja vitsikäs ihminen yleensä.
jos osaat sen analysoida niin nyt on käytännön toimien aika. Testaile erilaisia tapoja. Sosiaalinen toimintakin on peliä loppujen loppuksi. Venytä vähän niitä mukavuusrajoja.
T. sama juttu
Pelästytkö, jos ehdotan, että jatkaisimme aiheesta sähköpostitse? [email protected]
Niin, ja olen ikäisesi nainen.