ihana ensirakkaus :)

päivittäin ja muistot on hyviä, mutta se on silti niin pienestä kiinni kun ne muistot voi muuttua vähemmän kauniiksikin. Jos vaikka jälkeenpäin selviää kuinka toinen ei olekaan ollut niin rehellinen mitä on antanut ymmärtää. Alkaa miettiä, oliko mikään edes totta ollenkaan.

Joskus mielen sopukoista putkahtaa esiin. Varsinkin jotkut määrätyty tilanteet missä on tapahtunut jotain erityistä, aika, paikka tai tilanne kaivaa sopukoista noin muistot esiin.
No, se on vain häivähdys muitten ajatusten joukossa mut kuitenkin, tuskin hyvät muistot hävfiävät koskaan.

Aika on kullannut muistot. Tottahan se oli ikimuistoinen hetki elämässä, kun oli ensimmäinen oikea tyttöystävä ja ensisuudelma.

Näin hänestä vuosi sitten lehtiartikkelin. Mitäänsanomattoman näköinen kiihkouskovainen suurperheen äiti, että jälkeenpäin täytyy vain kiitellä onneaan, että juttu loppui reilut pari vuosikymmentä sitten.

Vaikea unohtaa, kun se tuolla sohvalla tälläkin hetkellä selittää Jyskin puutarhakalustetarjouksista :D

Muistoja on ehtinyt yhdeksässä vuodessa kertyä paljon. Ensimmäinen ja toivon mukaan viimeinen.

naaman yms. yläasteelta.

mutta sitä tunnetta en enää 'muista'. sen vaan että se oli vahva.

muistaa lopun ikänsä, oli se niin ihmeellistä ja pelottavaakin.
Kyllä siinä se kokeneempi tyttö vei ja meikä vikisi.

Kyllä ajatelen. Ja mua vituttaa MIKSI ANNOIN ULKOPUOLISTEN ENNAKKOLUULOJEN PILATA SEN KOKEMUKSEN JONKA OLISIN ANSAINNUT!

Sen päivän, 1992, elo/syyskuu, perjantai, klo 20-02.

Olen pahoillani, että lähdin silloin pois, silloin se tuntui täysin oikealta ratkaisulta. Toisaalta jos olisin sanonut että ok, aletaan sitten oleen ja olisin saanut sulta ja oisinkin jatkanut kuten ennenkin, oisko se kuitenkaan ollut hyvä. Ei ainakaan sun kannalta, mutta mä olisin saanut hyvän sulan hattuuni sun tunteiden kustannuksella.