En ole koskaan pettänyt miehiäni, vaan ollut aina yhden miehen nainen. En ole koskaan harrastanut yhden illan suhteita enkä tule harrastamaan. En ole keksinyt, mitä hyvää sellaisessa on. Ikää minulla on nyt 31 vuotta. Olen sporttinen ja kaunis nainen. Arvostan itseäni ja haluan voida elämässä hyvin. Satunnaiset suhteet eivät ole se tapa, jolla saa hyvää elämään.
Miksi ihmiset pettää toisiaan? Mikä s...tanan vika tässä maailmassa on, kun kunnon arvot ja toisen kunnioittaminen eivät enää ole valttia ollenkaan? Onko perinteisen parisuhteen aika vain yksinkertaisesti ohi? Joskus tuntuu että olen ainoa lajiaan, siis tällaista uskollista sorttia. Onko täällä muita?
Miksi ihmiset pettää toisiaan? Mikä s...tanan vika tässä maailmassa on, kun kunnon arvot ja toisen kunnioittaminen eivät enää ole valttia ollenkaan? Onko perinteisen parisuhteen aika vain yksinkertaisesti ohi? Joskus tuntuu että olen ainoa lajiaan, siis tällaista uskollista sorttia. Onko täällä muita?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kyllä, todella tässä maailmassa näyttää olevan samanlainen ihminen kuin minäkin.
En siis hyväksy pettämistä missään muodossa. 12 vuotta liittoa takana, eikä kummankaan ole tarvinnut lähteä vierasta etsimään, vaikka välillä arki onkin tylsää.
Olen aivan täysin samaa mieltä. Minua petettiin, enkä vittu ymmärrä miksi ei voinut jättää ensin. Aivan uskomattoman ilkeää. Itse en koskaan näin kovaa kipua aiheuttaisi kenellekkään.
Todella kiva kuulla, että on vielä tälläisiäkin ihmisiä olemassa. Luulin olevani ainoa klaanissani... Itse olen myös yhden miehen nainen ja oikeastaan ylpeäkin siitä. Vuosia on miehen kanssa tullut jo yli viisitoista vuotta. Ala- ja ylämäkiä vaihtelevasti, aika ajoin jopa niin paljon että yhteiselo oli vähällä loppua. Vieraita naisia on yrittänyt tulla väliin, mutta aina on heiltä mennyt "pupu" pöksyyn kun olen ottanut asian esille ja kysynyt suoraan "mitä he haluavat miehestäni". Mies ei koskaan ole kauheasti "läähättänyt" heidän peräänsä.
Ajattelen kanssasi aivan samoin ja olen elänyt samoin kuin sinä. Ja tätä samaa elämänohjetta olen lapsilleni antanut.
Kyllä se loppujenlopuksi on niin, että ihmisessä sitä arvostaa kuitenkin sellaista joka on säästänyt itseään ja harkiten lähtenyt suhteisiin.
Samoin kuin sinäkin, ihmettelen tämän päivän maailmanmenoa. Joku hulluus on iskenyt ihmisiin. Omassa elämssä ei olla tyytyväisiä. Omissa identiteettikriiseissä lähdetään menemään siitä mistä aita on matalin ja tuhotaan oma, puolison ja lasten elämä. Itsekkyys vie tätä tellusta tuhon partaalle.
Ehkä tämä on tämän päivän "muoti-ilmiö" kakkosineen ja nettideitteineen. Nettikin on ihan hyvä tutustumiskeino. Sitä vain valitettavasti käyttää hyväkseen myös nämä kaksinaamaiset Kasanovat.
Itse en lähtisi rehentelemään "kaatojen" määrällä vaan laadulla.
Pidä sinä oma hyvä periaatteesi, niin minäkin.
Eletään sen mukaan ja toivotaan, että tämän tien kulkijat onnistuvat olemaan hyvänä esimerkkinä nuorille, niille tuleville isille ja äideille, lapsien vanhemmille.
Niin, samaa minäkin olen ajatellut. Olenko ainoa lajiani? 20 vuotta yhdessä mieheni kanssa. Eikä koskaan ole tullut halua syrjähyppyihin. Välillähän arki on tylsää ja raskasta ollut, kun lapset olivat pieniä. Aikoinaan aloimme seurustella ja puhuimme asiat halki ja kumpikin halusi olla uskollinen. Mieheni jopa muistutteli välillä, että huolissaan ei tarvitse olla. Minä riitän hänelle.
Kuitenkin reilu vuosi sitten sain puhelinsoiton, joka musersi maailmani. Nainen kertoi olleensa suhteessa mieheni kanssa.
En ole kertonut tästä miehelleni. Olen kantanut asian sisälläni. Aloin tehdä tarkisteluja ja sain selville, että muitakin suhteita on ollut. Seksinpuutteesta varmaankin. Mieheni on kertonut, että on luullut etten ole ollut kiinnostunut. Ja varmaan siksi on toteuttanut itseään. Kunpa olisi kysynyt ja keskustellut kanssani. Olisi saanut tietää, että itsekin odotin vipinää.
Rakastan miehestäni edelleen. Jotain suurta on kuollut sisälläni. Kunnioitus on valtavasti vähentynyt. Pysymme yhdessä. Miehelleni en ole kertonut. Joskus varmaankin kysyn asioista suoraan. Koska tiedän itse vastauksen, minusta on hyvä nähdä kuinka rehellinen hän todella on.
Minulla on hyvä mieli siitä, että olen ollut uskollinen ja tulen olemaan. Kuitenkin joskus valtaa mieleni ajatus, että miksen minäkin kun hänkin. Uskollisuutta on hyvä suitsuttaa miehelleni. Kun tietää asioiden todellisen laidan.
Joo, hienoa että tunnet itsesi niin onnekkaaksi ja erinomaiseksi. Se on näet helppoa niin kauan kuin ei ole mitään oikeita ongelmia. Halu uskottomuuteen saattaa syntyä esim. erilaisesta seksin, läheisyyden ja huomion tarpeesta. Jos ei tästä ole kokemusta, on paha mennä muita mestaroimaan!
... vaan aidosti olen onnellinen. Olen elänyt väkivaltaisen parisuhteen, muitakin pettymyksiä ja onnettomuuksia (mm. vakava masennus) on mahtunut elämääni, ja siksi olenkin niin "onnellinen" että silti olen pystynyt "suojaamaan" itseni pahuudelta ja mennyt periaatteideni mukaan tässä asiassa.
... vaan aidosti olen onnellinen. Olen elänyt väkivaltaisen parisuhteen, muitakin pettymyksiä ja onnettomuuksia (mm. vakava masennus) on mahtunut elämääni, ja siksi olenkin niin "onnellinen" että silti olen pystynyt "suojaamaan" itseni pahuudelta ja mennyt periaatteideni mukaan tässä asiassa.
Ihana huomata että muitakin uskollisisa on vielä olemassa! En ole mikään siveyden sipuli, vaan olen sinkkuna ollu ja menny just niinku tuntuu. Mutta parisuhteissa olen aina ollu uskollinen ja odotan samaa toiselta. Uskolliset ihmiset taitaa tänä päivänä olla uhanalainen laji. Mikä ihmisiä riivaa? Jos kaikki panettaa, ni miks sitoutuu yhteen ihmiseen ja satuttaa häntä? Olkaa kaikki reheellisiä itsellenne ja partnerillenne. Ei oo vaikeeta avata suunsa ja sanoo et olen tai en ole yhden ihmisen ihminen. Jos veri vetää muualle, älä satuta toista, vaan anna toisellekin mahdollisuus tehdä ratkasu reheelliseltä pohjalta!
En tuomitse ketään, ollaaan kaikki erillaisia mut miks pitää satuttaa ihmisiä joista "välittää" olemalla epäreheellinen? Kyllä niitä muita samanhenkisiä tulee vastaan ku sporia ruuhka-aikaan jos vaan panettaa!
T: Antaa kaikkien kukkien kukkia vaan (satuttamatta muita)
Kun on ensimm. suhde ja se muuttuu kaukosuhteeksi ja sit toiselta saa... Hölmö ei tajua, kun on hyvä uskonen, posti ei tuo haukku-kortteja ja sit mentyä naimisiin, olet pari viikoa raskaana, mies käskee nukkumaan toiseen huoneeseen, vain joskus hän on halukas, mut sun ei ole mahd. lähestyä häntä! Miksi jaksais rakastaa???