Yksi sisar käyttää hyväkseen vanhempiamme

Ajatteleppa vähän kauemmas.

Tekisin itse ihan samoin, mutta en kieltäisi muitakin lapsenlapsia tulemasta luokseni, kaikki olisi tervetulleita minun luokseni. Ja muuttaisin vaikka timpuktuun, jos lapseni minua tarvitsisi. Siinä kyllä omakin eläminen lutviutuisi ihan lunnostaan.

Minulla on 2 siskoa, toinen asuu perheineen vanhempien naapurissa melkein. he aina toivat lapsensa vanhempieni hoitoon (4 ja 8- vuotiaat)äidilleni siis hoitoon yleensä, oli mikä tahansa, kauppareissu, siivousta tms. aina jos siskollani oli pienintäkään menoa niin toivat lapset vanhemmilleni! ja kun minulla alkoi kesäloma, siskoni sanoi että palkkaa minut hoitamaan lapsia kun hän on töissä (molemmat ansiotyössä ja aika hyvät palkat). noh, olin hoitanut n. viikon verran lapsia, ostanut monella kymmenellä eurolla ruokaa kaappiin lapsille yms, siskoni iski 20 euroa käteeni (jotka jouduin itse pyytämään häneltä koska opiskelija olen ja kyllähän lapset kuluttaavat)....joo antoi 20 euroa ja sanoi että ton pitäisi riittää...minä sanoin että ei riitä ja siitäkös siskoni suuttui :S
ja hänen miehensä suuttui myös siitä niin että meni vanhempien taloon raivoamaan vanhemmilleni. siitä asti ovat siis olleet suuttuneita, n.muutaman viikon ajan. Mitä mieltä olette? äitini saa syöpähoitoa muutaman viikon välein eikä todellakaan jaksa lapsia hoitaa, silti siskoni tuuppasi hänelle lapsensa hoitoon monta kertaa viikossa ja äitini ei osannut sanoa ei. minä puutuin asiaan ja sen jälkeen ei ole siskon perhettä näkynyt eikä tarvitsekaan jos noin helposti närkästyvät.asiasta sanoin.

Niin tuota hyväksikäyttöä on monenlaista. Perheeseeni kuului minua kolme vuotta nuorempi veli ja vanhempani. Veljeni oli oikea narsisti, teki kaikkensa oman asemansa pänkittämiseksi, jopa niin että hän tuntui olevan hyvä kaikessa pahassakin. Oikeastaan en koskaa ole kokenut kuuluvani tähän perheeseen. Eritysesti isäni kohtelee minua kuin rasisti voi romaania kohdella. Jotenkin äiti on seurannut perästä tätä kaksikkoa. En tiedä sääliäkkö vai vihata häntä. Olen saanut osakseni hänen puoleltaan sellaisia asiattomia huomautuksia joita velivainajani ja isäni suusta olen kuullut. Olen alkanut vältellä kohtaamisia, kun alkuunkaan yhteydenottoni eivät tuottaneen tulosta. Poden huonoa omaatuntoa jopa siitä, että katkeroituneena jopa toivon vanhempieni kuolevan päästäkseni tästä painajaisesta.
Veljeni kuolemasta tulee syksyllä kaksi vuotta. Sitä ennen hän ehti, rakentaa mokin vanhempieni tuella ja varoilla sekä vanhempieni varoilla veljeni nimiin ostetulle tontille.
Mökillä viina virtasi, sitä todistaa dikikameran kuvat ja videofilmit. Kaikki toilailut vesillä ja riidat olivat salaisuutaa, jotka aistin ja kuukin myöhemmin todeksi.
N. parin vuoden takainen murhenäytelmä sai täyden käänteen pahempaan. Veljeni hukkui kaverinsa kanssa mökillä tuulastaessaan humalapäissään. Nyt veljeni mentyä kukkii kaikki paskapuheet totena minua vastaan. Vanhempani perivät maksamansa mökin ja ja tietenkin tontin ja maksoivat vielä maksamastaan "omaisuudestaan" perintäveron. Mitähän kaikkea vanhempani ovatkaan maksaneetkaan veljeni puolesta. En käsitä millä rahalla kovasti alkoholia käyttävä pystyy maksamaan rivitalonpätkän yksin.
Mieltäni kaihertaa suuresti se, kun minä migreenin kourissa kaipaisin apua, isä manailee ja kiroaa sen, en ole pyytänyt tai saanut kesämökkiä tai omakotitaloa, mitkä omassa ahdingossani olisivat olleet tosi tarpeen. Siinä samassa vanhempana sumeilematta mainistaa, miten he tasapuolisesti ovat auttaneet meitä. Mun itsetunto on aivan hajalla, olen yksin, en tiedä miten tästä katkeruudesta pääsisin että se edes hetken hellittäisi. Puhuminen ei enää auta ja saan paniikkikohtauksen heti, kun yritänkin ajatuksiani siirtää siihen päin. Perhe ja sukulaiset ovat tosiaan pahain, luulin hetken aikaa ettei se pitäisi paikka. Mutta pettymys se oli kun se osoittautui olikeaksi. Onko vastaavan kokeneita? Kiitos, kun jaksoit lukea tämän.

[email protected]

tältä siskoltasi tuollainen toiminta. Älä välitä, etsi elämääsi sellaisia ihmisiä, jotka välittävät sinusta ja lapsistasi. Ei tuollaisessa tilanteessa voi muuta tehdä. Olen myös pahoillani siitä, miten vanhempasi eivät huomioi, kuin yhden lapsensa ja hänen jälkeläisensä. Ikävää.

Itselläni on lapsia ja olen hoitanut ne puolisoni kanssa yksin lukuunottamatta muutamaa kertaa vuodessa järjestettyämme ulkopuolisen hoitajan maksua vastaan jotta voimme viettää "laatuaikaa" kahdestaan. Sisareni taas on hoidattanut kaikki 5 lastaan eläkkeellä olevalla äidillämme joka täyttää pian 80 ja painaa pitkää päivää ja usein myös öitä kun sisareni lähtee ulkomaille miehensä kera. Kätevää kun yhteiskunta maksaa kodinhoitotukea pienistä lapsista ja mummo hoitaa lapset ilmaiseksi, siivoaa ja kokkaa tietty samalla. Samaan aikaan sisareni itse voi tehdä täyttä päivää yrityksessään, imuroida yhteiskunnan tuet ja tehdä tulosta yrityksen kautta. Härskiä meininkiä, mutta puhe ei auta.