Höh. ku aina joskus on tää tilanne.. ett ihastuu mieheen joka onkin varattu.. tai tapasimme kyl ennen hänen suhteensa alkamista. Yhden kerran *autoimme* toisiamme. Mut ei sen enenmpää. LÄhinnä ollut nyt kaveripohjalla juttu. Mut mä tunnen ukkoo kohtaan niin paljon kuin olla ja voi :/, mut hän tapas naisen.. Voi hitto, ku tilanne tuntuu vaikialta. Mitäs mä oikee tekisin?
Ei hän pakkomieli oo, mut kumminkin haluaisin hänet itelleni, kun kemiat silti tuntui kohtaavan jollain tavalla.. mitenkäs saisin hänet huomioimaan ja kiinnostumaan? =) Ompas vaikia tilanne :D
Ei hän pakkomieli oo, mut kumminkin haluaisin hänet itelleni, kun kemiat silti tuntui kohtaavan jollain tavalla.. mitenkäs saisin hänet huomioimaan ja kiinnostumaan? =) Ompas vaikia tilanne :D
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hän kirjoittaa edelleen kanssani tekstareita ja sähköpostia.. että onhan hänel jotain minuakin kohtaan ;)
ei siitä tuu kuin harmia vaan. oottele, jos se on joskus taas yksikseen. ihastukset menee ohi.
Ihanaa kun mullakin on kohtalotoveri.
Nimittäin mäkin päästin itseni ihastumaan harjoitteluni ohjaajaan, joka on siis kahden lapsen isä ja aviossa. Se vaan kun kaheksan viikkoa oltiin yhessä se 38h/vk, niin sitä kummasti kiintyy toiseen. Ja huomasinhan mä et jo ekasta päivästä asti meil synkkas niin hyvin. Siis todella hyvin. No meni siihen sit se kaheksan viikkkoo ennen ku annoin itelleni luvan myöntää et oon ihastunu siihen. Ja se muhun. Onneks se jäi nyt lomille ku mul alko oikea duuni sielä samaisessa paikassa. Mut meidän molempien oli jo pakko kertoa fiiliksistä toisillemme. Se tunne vaan on niin voimakas, et tekee miel huutaa se kaikille.
Ja sit kun ihastun vaan kunnollisiin miehiin. Ja tämäkin heppu on just niin kunnollinen, ettei se rupee perhettään jättää, jonka ymmärrän ihan täysin. Nyt vaan molemmat ollaan ihastuksissamme toisiimm, teemme duunia yhessä ja todella ollaan hengenheimolaisia.
Siis älkää ny kuvitelko, et oon mikän vamppi, et yritän vampata miehiänne, mutta siis minkä tunteilleen mahtaa.? ei sitten niin mikään. Täytyy nyt vaan olla ja koittaa unohtaa ja tukahduttaa tunteensa. En tekis mitään elttä sen suhteen ku kuitenkin kunnioitan sitä sen liittoa. Ompa sekavaa tekstiä. Yhtä sekavaa ku tunteiden sekamelska.
Meilläkin tosiaan kemiat kohtasi, vähä liiankin hyvin... juu, no mut hyvää loppukesää, toiv löydät jonkun vähintään yhtä ihanan ja saatavissa olevan miehen. hyvä miehet vaan on niin harvassa. liian harvassa.
Mullekin kävi niin, että ns. virallisissa merkeissä yhteen mieheen tutustuin 6kk. Siinä vaan pikkuhiljaa kävi niin että minä kiinnyin tai kyllä musta tuntu, että me molemmat nautittiin toistemme seurasta, mutta ei olis tullu mieleenkään osottaa tunteitaan sille millään tavalla kun sillä oli naisystäväkin.. ja mulla ei oo koskaan ollu aikomusta, ei oo aiemmin tullu mieleenkään mennän kenenkään suhteeseen väliin.. musta tuntu kauheelta jo pelkkä ajatus siitä että mä tunsin jotain jonkun toisen miesystävää kohtaan.. MUTTA MUTTA... Sitten kun ei enää virallisissa merkeissä tavattu ja yhteiset hetket loppu niin sillon vasta oikeestaan tajusin mitä tunsin sitä kohtaan.. ja tuli kauhee ikävä. Ei menny sitte montaa viikkoo kun se ehdotti että vois tulla kahville mun luo jos se vaan "sopii" (koska edelleen meillä oli ns. virallinen rooli). No sitten se tuli kahville ja sitte juttu saikin ihan uusia ulottuvuuksia, siinä juteltiin asioista ja sitte vaan sattu ja tapahtu:) Kuvitelkaa.. minä joka aina olin ollu kiltti ja mulla oli paljon arvoja ja olin halunnut elää moraalisesti oikein. Tyhmää sanoo että "no ei sille vaan voinu mitää ku meidän välillä oli syntynyt jotain kaunista..." mut kyllä kai kaikelle aina voi jotain.. aina voi sanoo EI.. Mutta ei me vaan voitu. Tää on nyt siis aika uus juttu.. ja ei olla viel keretty näkee sen viimekerran jälkeen.. Se on nyt tulossa käymään.. en vaan tiiä miten mun se pitäis kohdata:) Jotenki ujostuttaa vieläki ku aiemmin kaikki on ollu niin virallista ja sitte viime kerralla oliki vähä muuta:) Eniten mua suututtaa tässä se, että mä en ees kovin helposti kiinny miehiin, en tunne turvallisuutta kovin helposti ja välttelen aika pitkälti.. Mutta tän miehen kanssa mä olin alusta asti niin turvassa.. Mä en tienny että sellasta turvallisuuden tunnetta vois ollakaan.. Meillä on muutes aika huikea ikäerokin..mä oon ite tosi nuori ja se jo vähän vanhempi.. Mut tulin siihen tulokseen että hittoon ikä!=)Mun elämäähän tää on..
olen aina ihmetellyt miten joku kehtaa sekaantua varattuun mieheen,kunnes sattui kerran omalle kohdalle.olen ollut erään varatun miehen kanssa hyviä kavereita,jo monen monen vuoden takaa.eräänä kauniina aamuna hän tuli,kahville,ja lohdutti mukamas minua avioeroni takia.en tiedä itsekkään jostain kumman syystä päädyimme sänkyyn.onneksi se oli vain ainut kerta.jotenkin minua kaduttaa tuo tapahtunut,ja toisaalta taas ei.
Ymmärrän sen, että on ihana löytää ihminen josta välittää ja johon on ihastunut ja vastapuolen joka vastaa tunteisiisi. Se seikka, että mies on varattu tuottaa monelle ongelmaa. Kuitenkin neuvoisin teitä, että älkää leikkikö. Mikään ei satuta niin paljon kuin oma mies osoittautuu pettäjäksi. Jättäisi jos on kiinnostunut muista. Tässä olen tehnyt väärin, että olen antanut anteeksi. Mies on halunnut testata onko se ruoho vihreämpää aidan toisella puolella, aina on kuitenkin käynyt niin että hän on palannut takaisin. Varattuihin miehiin ihastuminen voi olla ongelmallista, jos mies pitää teitä vain kokeiluna ''vihreänä ruohona''. En vain pysty heitä, jotka rakastuvat varattuihin kunnioittamaan, olen pahoillani!
JA tämä mies vastaa viesteihin/@mailiin. Olen käynyt läpi mieheni kanssa, mutta koskaan en ole saanut suoraa vastausta- miksi?!