Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä kohta 5vuotta, ja olemme asuneet oikeastaan koko ajan yhdessä! Menimme kihloihin vuosi päivänämme! Olimme vajaat kolme vuotta olleet yhdessä kun rupesimme yrittämään perheen lisäystä ja lähes kahden vuoden yrittämisen jälkeen ssaimme ilo uutisen meille vihdoin syntyisi vauva :) No nyt keväällä se meille vihdoin syntyi ja olin onneni kukkuloilla. Minulla oli kaikki mitä olin ikinä toivonut, vakituinen työ, omakotitalo ja perhe! Nyt lapsemme on kohta kolme kuukautta vanha.
MUtta en enää tunn elevani täysin onnelinen. Osa minusta rakastaa miestäni enämmän kuin mitään, mutta toisaalta minusta on ruvennut tuntumaan että ehkä meidän ei sittenkään ole tarkoitus olla yhdessä! En haluisi menettää tätä kaikkee, koska enimmäkseen olen todella onnellinen, mutta toisaalta mietin että olisiko minun jossain muualla parempi?
Onko vastavia kokemuksia?
MUtta en enää tunn elevani täysin onnelinen. Osa minusta rakastaa miestäni enämmän kuin mitään, mutta toisaalta minusta on ruvennut tuntumaan että ehkä meidän ei sittenkään ole tarkoitus olla yhdessä! En haluisi menettää tätä kaikkee, koska enimmäkseen olen todella onnellinen, mutta toisaalta mietin että olisiko minun jossain muualla parempi?
Onko vastavia kokemuksia?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kaikillahan niitä "huonompia" tai "tylsempiä" putkia suhteessa on. Ne menevät ohi kun niiden antaa mennä. Kyse on pääasiassa siitä, rakastatko toista vai et? Tällainen vaihe, jossa olette saaneet lapsen, muuttaa elämää aika radikaalistikin. Anna pölyn laskeutua ja elämän asettua uriinsa. Muista että muutos on iso teille kummallekin, ja vaatii sopeutumista vaikkei se ehkä siltä edes tunnukaan.
Toisekseen, sanoit että olet saanut kaiken mitä haluat. Joku sanoi joskus, että ihmiselle kaikkein vaarallisin asia ei ole se, että asettaa tavoitteensa liian korkealle eikä saavuta niistä yhtäkään. Vaarallisinta on se, että asettaa ne liian matalalle ja saavuttaa kaikki. Eli se matka ja sen aikana tapahtuva touhuaminen on paljon tärkeämpää kuin niiden haluamiensa asioiden saaminen. Ehkä sinun pitäisi miettiä joitain muita asioita näiden saavuttamiesi lisäksi johon tähdätä???
epäilys...jos se muljahtaakin ulos, pitäskö vaihtaa.......
mitä ikinä olet halunnut. Jos olisi, et haluaisi muuttaa pois, vaan kutsua kaikki ystäväsi luoksesi juhlimaan onneasi. Et ilmeisesti ole uskonut, että elämääsi tulee kuulumaan hyviä ja terveellisiä asioita. Kysymyksesi on oikeastaan tyhmä. Ihankuin ei muka voisi jossain muualla olla parempi. Ihankuin ei olisi muualla kivaa. Totta kai on. Mutta ei se tarkoita sitä, että se kannattaa asettaa joksikin tavoitteeksi. Myös sinulla on kivaa ja hyvä olla. Ole oma puusi ja tee siihen terveet oksat. Siitä on kaikille paljon enemmän kerrottavaa kuin pois lähtemisestä. Sitäpaitsi eikös uskollisuus tee naisesta kauniimman?
on asia, mitä ei vielä nykyisinkään tunnisteta edes neuvoloissa.
Kovin monimuotoisena esiintyvä ongelma on todella yleinen, mutta apua siihen harva osaa hakea; ja koska asiantuntijatkaan eivät välttämättä tule ajatelleeksi sitä vaihtoehtoa, on tuore äiti aika yksin mietteidensä kanssa.
Keskustele asiasta ensin vaikkapa ammattiauttajien kanssa; miehellesi asia saattaisi olla kipeä shokki.
Olen kokenut eriasteisen masennuksen jokaisen neljän lapseni syntymän jälkeen ja todella olisi ollut apu silloin tarpeen, mutta vasta nyt kymmenen vuotta myöhemmin olen tunnistanut silliset oireet!