Ero noin kymmenen vuotta sitten. Mies jätti.
Juuri äsken kävi hakemassa 17-vuotiaan tyttäremme tuosta pihalta matkaansa. Välittömästi eomme voimaan astumisen jälkeen vihitty vaimonsa (ruma, lihava ja rikas) vieressään ja 7-vuotias tyttärensä takapenkillä.
Itku tuli taas. Se tulee joka kerta vastaavissa tilanteissa: Ikävästä, surusta, menetyksestä ja rakkaudesta. En koskaan olisi halunnut erota. Rakastan häntä edelleen.
Juuri äsken kävi hakemassa 17-vuotiaan tyttäremme tuosta pihalta matkaansa. Välittömästi eomme voimaan astumisen jälkeen vihitty vaimonsa (ruma, lihava ja rikas) vieressään ja 7-vuotias tyttärensä takapenkillä.
Itku tuli taas. Se tulee joka kerta vastaavissa tilanteissa: Ikävästä, surusta, menetyksestä ja rakkaudesta. En koskaan olisi halunnut erota. Rakastan häntä edelleen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Minuakin sattuu ihan hirveästi,kun näen ex:n uuden kumppaninsa kanssa.Ja kun tietää,että omat lapset ovat heidän seurassaan.
Sinulla on oikeus rakastaa ex:ää,mutta satutat vain itseäsi roikkumalla hänessä.Voisitko ottaa etäisyyttä häneen,ettet näkisi heitä enää?tyttäresi on jo niin iso,että voi yksin mennä isänsä luo.Järjestä itsesi siksi aikaa muualle,ettei sun tarvitse heitä nähdä.
Ei sinun kannata katkeroitua ja surra ihmisen takia,joke ei sinua halua.Anna mennä,olet ansainnut paremman elämän.Kunhan pääset surusi yli,ala elää omaa uutta ja ihanaa elämää:)Hoida itsesi oikein upeaan kuntoon,on sinunkin kiva näyttää ex:n uudelle upeaa uutta minääsi.Oikein uhallakin ala säteillä:)Näkee ex,ettet aio surra enää.Mennyt mikä mennyt!
Ero tekee aina kipeää,olipa jätetty tai jättäjä.Toisilla on vain erilainen tapa siitä selviytyä.Sure surusi,mutta älä jää turhaan surun laaksoon.Sinulla on elämä käsissäsi,ala hoitaa sitä:)Voimia sinulle!
Oletko oikeasti surrut nuo 10v?Kai sinulla on jo uusikin rakas?Toivon ainakin niin.Anna hänelle mahdollisuus näyttää,ettei kannata entisiä surra.
itselläni eropaperi tullut muutama päivä sitten postista.En ole pystynyt edes aukaisemaan sitä,sattuu liikaa.Pahinta on kuitenkin se,että itse lähdin liitosta henkisen väkivallan vuoksi.Silti suren kauheasti eroa,vaikka se oli ainoa keinoa selvitä järjissään.Ex löysi heti uuden ja tekee minulle selväksi,kuinka hyvin nyt pyyhkii.Eli mun lähtö oli ihan oikea päätös.En merkinnyt hänelle ihmisenä mitään.Hän tapaa lapsiaan niin paljon kuin haluaa,lapsien kautta en ala riitelemään.Heillä on oikeus isäänsä.Rahallisesti hävisin kaiken,en halunnut ex:ltä viedä kaikkea.Eli hän sai rahat ja rakkauden,mutta se oli kai niin tarkoitettu.Yritän pärjätä omillania,jotenkin.
Ero tuli reilu 2 vuotta sitten.Ex-vaimo haki eroa, ja itselläni on aivan samanlaiset tuntemukset kuin sinulla,Välitän Hänestä jostain syystä vieläkin paljon.
itse elelin ekan vuoden sinkkuna ja sitten kun luulin päässeeni erosta yli,olen parikertaa yrittänyt seurustella,mutta ei siitä ole tullut mitään.Molemmat naiset ovat olleet aivan fantastisisiä ihmisiä,mutta itse en ollut vieläkään valmis vakavaan suhteeseen.Eli et ole ainoa joka painii saman asian kanssa
Siis ihanaa siinä mielessä, että mieskin osaa ja uskaltaa sanoa mitä ajattelee, myös kauniista asioista, ja tässä tapauksessa siitä, että kaipaa entistä vaimoaan edelleen.
Itse olen eronnut siis 2 vuotta sitten. Uutta suhdetta ei ole - en ole ollut valmis siihen, enkä toisaalta uskallakaan, joten olen tulkinnut niin, että en ole vielä "sinut" eroni kanssa, enkä olekaan. Tosin haluaisin olla. Yleensä sanotaan, että mies ei käsittele eroa, vaan heti on toinen nainen kainalossa lohduttamassa, siitä sitten kihloihin jne. Mutta itse en pysty siihen. Tunteita löytyy edelleen ex-mieheeni, vaikka tiedän mistä kaikesta olen päässyt eroon ja toisaalta sitten joutunut luopumaan.
Kiitosta empatiasta ja kertomuksistanne :)
Enhän minä toki kymmentä vuotta ole surrut vaan onpi tässä ollut niitä parisuhteita useampiakin. Kihloissakin olen ollut tässä välissä kerran, mutta se mies kuoli ja muuta kaksi suhdetta kariutuivat viinan ja toisten naisten vuoksi (eli sikäli olen luuseri väärien valintojeni vuoksi).
Mutta NYTTEMMIN olen kuitenkin löytänyt minulle Täydellisen Kumppanin ja suhdetta on jatkunut parisen vuotta. Kihlauduttu ollaan ja naimisiinkin ollaan menossa tästä jahka tuo tyttäreni tulee täysi-ikäiseksi... Rakastan tätä miestä valtavasti.
Mikään ei kuitenkaan estä näitä suru-, rakkaus- ja ikäväkohtauksia, jotka aina tulevat, kun ex-miestä (ja vaimoaan) näen... ...
En ymmärtänyt miksi laitoit sulkuihin uuden vaimon olevan ruma, lihava ja rikas.
Rakkautta ei rajoita koko, ei näkö, ei varakkuus. Niin voi luulla, että kauneus ja hoikkuus riittää, mutta niin ei ole.
Kauneus ja hoikkuus ei hyljeksi rakkautta. Eikä lihavuus, pystynenä, perunanenä, pyylevä perse, riippurinnat, tiimalasivyötärö, kirkas iho.
Kauneus muuttuu rumuudeksi ihmisen sisältä. Sisältö muuttaa sammakon prinssiksi. Siksi minu rakastani ei helpolla kukaan muu halua. Hänellä on lämmin sydän ja pehmoinen syli. -mutta sitä lapseni eivät ymmärrä. Teinityttöjen mielestä ukko on ruma ja heitä hävettää jos "se tulee meille asumaan". Tarkoittaa, että tytöissä on vielä työmaata edessä ;)
"--- Rakkautta ei rajoita koko, ei näkö, ei varakkuus. Niin voi luulla, että kauneus ja hoikkuus riittää, mutta niin ei ole.---"
Olen kanssasi täysin samaa mieltä. Mutta kun tämä minun ex-mieheni lähtiessään sanoi, että ei tässä ole rakkaudesta kysymys... ...
Lapsissa on työmaata kun tuo estradille ihmisen joka ei olekaan komea, rikas, älykäs, charmikas..
Lapsillani vei puolisen vuotta ymmärtää että tuon ihmisen kuoren alla, joka ei ehkä taivaita hipovan komea ole, asuu luonne joka on rohkea, rakastava, mukava ja hauska, luotettava ja lojaali.
Kun lapseni tutustuivat ihmiseen vähitellen, he ymmärsivät mitä minä hänessä näin, vähin erin he hyväksyivät, ensin salaa (en saanut viedä ystävääni kirjastoon, kauppaan, kioskille) vähitellen muurit murtuvat. Tiedänhän minä kuka lapseni kasvatti ;) tiedän kuka heille arvot opetti. Tiedän että vaikka ensin nolottaa/hävettää/pelottaakin (kiusatuksi tuleminen) Sydämessään lapseni hyväksyvät uuden ihmisen.
Se miten tuo kaikki tapahtuu askel askeleelta on hienoa seurattavaa. Kuinka lapsi vasten tahtoaan kiintyy ihmiseen jolta saa oikeanlaista hyväksyvää huomiota ja aikaa. Lapsi ei voi vastustaa aikuista joka aidosti nauttii lapsen seurasta.
Rohkeutta tarvitaan kun rakkaus syttyy ulkonäköpaineisessa maailmassa. Tiedän että ihmiset kauttalinjan miettivät miksi minä valitsin hänet vierelleni, kun olisin saanut komeamman, älykkäämmän, rikkaamman?! Mutta kun minusta noilla millään asioilla ei todellakaan ole merkitystä silloin kun löytää sen ihmisen jonka sielu on luotu samoista eväistä kuin oma sielu.
Ensin en pystynyt katsomaan toista silmiin? jokin hänessä pisti silmiini, nyttemmin en muuta tee kuin tutkin hänen kasvojaan ja mietin miten eritavalla ihmisen voi nähdä kun rakastaa.
Hän on minulle komein, rikkain ja rakkain ihminen, juuri tuollaisena kuin on. Hassuinta on huomata että tuijotellessani häntä silmiin, näen hänet juuri sellaisena kuin uneksin rakkaani näyttävän?! Pettävätkö vain silmäni, vai voiko sydämellä katsoa. Mene ja tiedä, mutta sen tiedän että rakkaus on aitoa, se voi kestää elämän ja sitä on lupa etsiä ja sen löytymistä on syytä juhlia.
Minun ex oli komea,miellyttävä ulkopuolisille ja hyvin toimeentuleva.Mutta erittäin ilkeä,mustasukkainen ja henkisesti raastava ihminen minulle.Oikea peto!jaksoin 20v hänen kanssaan,sitten tuli täydellinen uupuminen..lähdin..
Olenkin liiton aikana tajunnut,ettei ulkokuori ole mitään.Ihmisen sisin on se,millä on merkitystä loppupeleissä.Päältä kaunis mutta silkoa sisältä sopii oikein hyvin kuvaamaan exmiestäni.
Minun 6v poikani sanoi minulle eräs päivä,että sunkin pitäis ottaa uusi mies."No,millainen sen pitäis olla?" kysyin häneltä pilke silmä kulmassa."Ei kovin pulleaa,en oikein tykkää pullukoista" sanoi nappisilmäni.Katsoin lastani ja kerroin,ettei ihmisen ulkonäöllä ole mitään merkitystä,jos ihminen ona kaunis sisältä.Kauniskin ihminen on ruma,jos sisällä asuu pahuus ja ilkeys.siihen poika totesi"niin,kunhan se on kiva ja tykkää meistä!":)
Joopa joo,
saa nähdä mitä tulee käymään. Takana ~15-vuotta, muutama lapsi ja nyt ollaan lähempänä eroa kuin koskaan. Vaimo alkoi käymään yöelämässä, jonka jälkeen tekstiviestejä "harmittomalta 10-vuotta nuoremmalta mieheltä".
Pitkätie on tullut päätökseen, alkaa uuden arjen miettiminen...en usko että rakkauteni koskaan tulee loppumaan, muuttaa vaan muotoaan.
En aio jäädä itsesääliin tms. tässä on vähintään puolet elämästä aikaa (toivottavasti) ja aion panostaa mahdollisimman paljon itseeni, tähän asti olen aina ajatellut ensin muita.
Harmi että ei saatu tarjota ehjää perhettä lapsille mutta minkäs teet. Ei ole järkeä roikkua liitossa, joka nitisee liitoksistaan.
Tämä on niin tuore juttu, että lopullisen päätöksen olen tehnyt tänään. Toivottavasti lapset tulevat suhtautumaan eroomme niin ettei heille tule harmia enempää kuin on välttämätöntä.
Tsemppiä muillekkin jotka ovat saman asian ääressä, tai kokeneet sen jo!
J-J