Onkoja kenellekään tullut mieleen, että USKOLLISENA parisuteessa eläminen on täysin vapaa valinta. Eivät ne sivusuhteet ja yhden yön keikat itsestään "noin vaan" tapahdu...
Jokainen voi aivan vapaasti tehdä itsenäisen PÄÄTÖKSEN olla uskollinen kumppanilleen. Sellainen päätös sitten pitää - olipa tilanne mikä hyvänsä.
Ei mikään suhde toimi ilman rakentavia päätöksia ja valintoja. Sekin on päätös, että kaupassa maksaa ostoksensa eikä varasta niitä...
Jokainen voi aivan vapaasti tehdä itsenäisen PÄÄTÖKSEN olla uskollinen kumppanilleen. Sellainen päätös sitten pitää - olipa tilanne mikä hyvänsä.
Ei mikään suhde toimi ilman rakentavia päätöksia ja valintoja. Sekin on päätös, että kaupassa maksaa ostoksensa eikä varasta niitä...
Vastaukset 30
Vanhimmat
Uskollisuus on hyvä valinta, mutta... jos ja kun...
Toista ihmistä kuitenkaan ei voi omistaa ja saattaa vaikka toinen haluta enemmän seksiä kuin toinen, niin pitääkö hänen olla ilman jos toista ei huvita esim? Myös sovitut säännöt vieraissa käymiseen voivat olla myös toisesta välittämistä, eikös?
Tämä nyt oli heittoa vain, mutta aivan varmaan aika yleistä tuo, että joku voi joutua elämään puutteessa, niin seksin kuin jonkin muunkin tarpeen vuoksi, eikö?
Arveluuun ei siis tietoon pohjautuen, vaan ainoastaan joihinkin heittoihin ja niistä johdettuihin arvauksiin varatun Naisen tilanteesta, siis kuvitteellinn tilanne miten toimia .
se edes on, jos on kumppanin kanssa sopinut oikeudesta käydä vieraissa? Se voi olla yksi tapa ratkaista esim. erilaiset seksuaaliset tarpeet, mikäli se molemmille osapuolille sopii.
Ja sanomattakin kai on selvää, ettei aina voi olettaa saavansa seksiä kun itseä sattuu huvittamaan. Kyllä parisuhteessa pitää molemmilla olla oikeus myös kieltäytyä seksistä, ilman että heti tarvitsee ruveta pettämistä pelkäämään. Jos seksuaaliset tarpeet ovat niin erilaiset, ettei toinen halua koskaan tai lähes koskaan, niin silloin asioista voi yrittää sopia. Voi yrittää sopia avoimesta suhteesta, siitä, että molemmat pyrkivät tekemään kompromisseja, tai sitten voi sopia erosta.
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että puolisolle pitää olla rehellinen. Pitää rehellisesti kertoa missä mennään. Jos saa mielestään seksiä liian vähän, pitää päättää se kykeneekö sen asian kanssa elämään vaiko ei. Ja jollei kykene, niin sitten siitä pitää puolisolle selvästi sanoa. Pettämään ei seksinkään puute oikeuta. Se voi oikeuttaa eroon, mutta ei pettämiseen. Ja pettämistä siis ei mielestäni ole vieraissa käynti, mikäli siitä on yhdessä sovittu. Pettäminen jo sanan viittaa petokseen, eli epärehellisyyteen ja vilpillisyyteen. Jokaisessa parisuhteessa pitäisi yhdessä määritellä pettämisen rajat. Niiden yhdessä sovittujen rajojen ylittäminen on pettämistä.
ja ihan nainen, pohdin vain sitä, että elämä on kenties liian lyhyt molemmin puolin jos jokin tilanne johtaisi sellaiseen, että pitäisi olla jotakin ilman vain siksi, että toinen ei halua jotain. Missä esim. itselläsi menisi toisen miellyttämisen raja, jos vaikka sinä olisit se osapuoli joka ei saa sitä seksiä tarpeeksi, niin tyytyisitkö tilanteeseen vain siksi, että haluat olla uskollinen? Enkä nyt sitäkään törkeetä se on pettäminenkin, mutta entäs jos olisi puoliso jonka kanssa voisi sopia. Joo ja sori vaikeata se on kai? tälläistä tilannetta kuvitella, mutta ajoin takaa oikeastaan sitä, että jokaisella on vain tämä yksi elämä, että voiko rajoja venyttää jotta molemmat voisivat elää sellaista elämää josta nauttisivat ja tuon seksin tilalla voi olla jokin muu tärkeä tarve josta toinen ei välitä, mutta toinen ei haluaisi olla ilman.
Että paljonko ihminen on valmis omista tarpeistaan tai haaveistaan luopumaan vain siksi, että on tarve miellyttää toista ihmistä rinnallaan joka ei niistä välitä... siinä ajatukseni
aika harvoin parit noita sääntöjä sopia epäilen?
Kerran yksi mies kertoi mulle sopimuksestaan vaimonsa kanssa, he saavat pettää, mutta ei jäädä kiinni sellainen oli sovittu aivan suhteen alussa. siis ihan vain juttututtava, en ollut mikään kakkonen niinko täällä asiat ilmaistaan.
Mut aika raadollinen on sellainenkin sopimus jos sitten vaikka toinen jäisikin kiinni.
Mut nämä ajatukseni nyt vain oli ihan heittoja, vain siksi kun puhutaan palstalla jossa keskustellaan uskottomuudesta. Ja siitä, että kerran kohtasin ihmisen joka opetti minulle, että ketään ei voi kahlita häkkiin, vaan suurinta rakkautta on sallia toisen olla sellainen kun hän oikeasti on ja antaa hänen toteuttaa niitä tarpeita jotka hänelle tärkeää on vaikka ne sotisivatkin omien näkemysten kanssa. Elämistä yhdessä molempien todellisilla ehdoilla, ei niillä jotka on säädetty tai tapana tai kuuluu asiaan. Toki tietenkin tietyin säädöin jos lapsia on tai muuta vastuuta, en siis tarkoita vastuuttomuutta. Se oli tosi kaunis kirjoitus, harmi etten voi sitä näyttää teille. Häkkilinnuiksi hän nimitti ihmisiä joita suljetaan häkkiin toisen puolison toimesta ja jotka eivät uskaltaneet elää omilla tarpeilla elämäänsä.
pelisäännöt, niin vieraissa käyminen ei ole pettämistä. On myös tapauksia, joissa sivusuhde on hiljaisesti hyväksytty, kunhan pysyy salassa.
Ihmeellistä, mutta totta.
Missä näitä sovitaan , kaupassa asoisessako..
Puhutte seksistä kuin se olisi jotain kaupasta ostettavaa.
Mitä jos parisuhteessa toinen sairastuisi? Tai mies tulisi impotentiksi vaikka prostataleikkauksen seurauksena?
En tajua että petos ja pettäminen voisi olla mikään vaihtoehto. Ainoa hyväksyttävä vaihtoehto on itsetyydytys. Sehän tyydyttää sekuaalisia tarpeita loukkaamatta ketään ja sulkien pois draamat sukupuolitaudeista, raskaudesta tai ripustautuvista rakastajista.
Uskollisuus on erittäin tärkeää! Itse olen eronnut ja elänyt ilman seksiä 12 vuotta. Seksiä varten haluaisin ensin rakentaa parisuhteen jossa jaetaan elämää muutenkin kuin pedissä. Se ei ole onnistunut joten hoidan seksuaaliset tarpeeni helposti itse. Miesten luulisi osaavan sen vieläkin paremmin.
Omatunto on puhdas.
vaikka olet ehkä itsellesi liian ankara. tai ns. omatuntosi on liian ankara. 12 vuotta pelkkää yksinäistä seksiä kuulostaa niin lohduttomalta. Seksin mukana tulee hellyyttä, läheisyyttä yms asioista, joista ei ole niin helppo puhua kuin seksistä.
Eikö muuten ole outoa, seksistä puhuminen on helpompaa kuin vaikka hellyydestä puhuminen??
En ymmärtänyt tuota kauppajuttua, tuskin kirjoittajakaan ymmärsi;-)
Pointtini oli, että jos parisuhteessa on sovittu, että toinen voi hoitaa seksuaaliset tarpeet muualla, kyseessä ei ole pettäminen. Pelkkä itsetyydytys kun harvemmin riittää aikuisille kovin pitkäksi aikaa.
Sanoista erotiikka on myös kielteinen merkitys , rakasteleminen naisen kanssa josta pitää tykkää jne seksi sanana kuulostaa lohduttomalta joka huonosti vastaa tarpeitani läheisyyttä vakilempi. Voi olla myös näiden yhteisien hetkien lisäksi arki tuttu harrastusten tms . Yhdisävänä tekijänä tarpeet.
En ole itselleni ankara mielestäni. Olen ylpeä siitä että en ole irroittanut seksuaalisuutta irralliseksi palikaksi jota käytetään ilman tunne-elämää.
Tiedän paljon pariskuntia joilla seksi ei enää synkkaa mutta kiinnytty on toiseen että suhdetta jatketaan. Itsetyydytyksellä tasapainotetaan oloa toista loukkaamatta.
Ei ihminen voi toimia kuin koira juoksuaikana. Ei edes yksineläjä. Kyllä ihmissuhde on oltava luottamuksellinen ja sitoutunut että seksielämässä voi oikeasti rentoutua. Muuten se on vain kiimaa.
tahdotko rakastaa.... se joka avioliitossa lopettaa rakkaudenosoitukset, hellimisen ja rakastelun, jotka kuuluvat olennaisena osana rakkauteen ... on se joka on aloittanut kumppanin pettämisen.
Pitää osata valittamatta kantaa omien tekojensa seuraukset.
tahdotko rakastaa.... se joka avioliitossa lopettaa rakkaudenosoitukset, hellimisen ja rakastelun, jotka kuuluvat olennaisena osana rakkauteen ... on se joka on aloittanut kumppanin pettämisen.
Pitää osata valittamatta kantaa omien tekojensa seuraukset.
pitäisi pystyä kumppanin kanssa avoimesti juttelemaan missä mennään suhteen kanssa kuin ensin höyrytä vieraisiin ei mitään järkeä. Puhukaa avoimesti keskenänne sanot yksinkertaisesti haluan enemmän seksiä ja jos tunteenne on lukossa sitten ammattiauttajalle ja sen jälkeen mietitte yhdessä mitä vosi tehdä ja sitten erota jos ei ole muita keinoja kuin pitää suhdetta yllä vieraissa juoksemisella ( ellette siinäkin pääse sopuratkaisuun ) rehellisyys on kuitenkin tärkeää.
pitää olla, avoimuus ja rehellisyys ovat parisuhteen voimapilareita. Hienosti kirjoitit!
lähimmäisen rakkautta tai pareilla leikittelyä sallivaa kuitenkin en usko, että toimii jos toista aidosti rakastaa ja molemmat ovat henkisesti kypsiä, mutta kukkikoon kaikki kukat.
Niin, uskollisuus tarkoittaa paljon muutakin kuin seksuaalinen uskollisuus!
Sehän on uskollisuutta, jos KUMPPANIN KANSSA SOPII, että sivusuhteita saa olla...
Pettäminen on mitä tahansa "toisen selkän takana tekemistä". Parisuhteessa on oltava avoimet kortit.
avokkaani lopetti rakastamasta minä muitutuksena viinan kiroista kaikila kielillä .
Voisiko joku nyt kertoa, mitä tapahtuu, kun REHELLISESTI kertoo pitkäaikaiselle aviopuolisolleen, että ei saa tarpeeksi seksiä, so. myös läheisyyttä, hellyyttä ja hyväksyntää, jota vain nainen ja mies voivat toisilleen antaa! Totta kai homman voi hoitaa myös itsetyydyttämällä kuten joku tässä on maininnutkin, mutta itse olen kokenut oloni sen jälkeen vielä yksinäisemmäksi ja epäkelvommaksi.
Pitääkö nämä tuntemukset kieltää, tuomita vai vaieta kuoliaiksi? Vai rakastaa vain sitten itse itseään entiseen malliin - ja puolisoakin platonisesti sen muinaisen lupauksen velvoittamana.
Kaipa sitä uskollisuutta ja rakastamisen tahtoa vannoneena luuli myös pääsevänsä osalliseksi lihallisista nautinnoista. Kumpi on pettänyt kumman odotukset, jos tilanne on ajan myötä muuttunut?
Missä vaiheessa uskottomuus on muuttunut varkauteen verrattavissa olevaksi rikoslain mukaiseksi rikokseksi? Entä jos ostanut kaupasta jotain, eikä se sitten toimikaan kunnolla .... Turhan mekanistinen vertaus. Mutta pitäisikö kunnioittaa niitä, jotka kuluttavat ainoan elämänsä pihdaten niin henkisesti kuin fyysisestikin? Paavi olisi varmaan tyytyväinen teihin.
Etkö sinä "tee paavi ylpeäksi"-kirjoittaja ymmärrä, että uskollisuutta ja rehellisyyttä on juuri se, että kerrot rehellisesti ja avoimesti tarpeesi. Sitten koetatte sovitella. Jos tyydyttävää ratkaisua ei synny, on rehellisesti lopetettava se suhde ja vasta SEN JÄLKEEN sitten ryhdyttävä rakentamaan uuttta seksi(suhdetta)...
Ei se ole uskollisuutta itselle eikä toiselle, jos jatkuvasti on tyytymätön eikä sitä ilmaise toiselle!
Ei uskollisuus tarkoita sitä, ettäkö avioero ei olisi suotava ja mahdollinen.
Mielestäni ed. viestissä kysyttiin, mitä sitten tapahtuu, kun kerrankin on rehellinen. Tietääkö kukaan? Ilmiselvästi näistä asioista on vaikea puhua ääneen .....
kuin seksin volyymimääristä puhuminen. Jos seksi loppuu, siinä menee helposti muukin läheisyys ja hellyys. Jää vain kaupasta tehtävät ostokset ja lasten asioista puhuminen sekä kotitöistä keskustelu. Kylmälle puolisolle se voi riittää, varsinkin jos lapsiluku on täynnä.
Mielestäni sen jota kylmyys loukkaa, pitää nostaa kissa pöydälle ja ottaa vaihtoehdot esille. Muutenhan se seksiä, tunteitaan ja hellyyttään pihtaava voi todella luulla että kaikki on ok. Tällaisessa tilanteessa jotkut ovat sopineet, että pitävät avioliiton, mutta katsovat sormien läpi hellyyttä kaipaavan osapuolen sivusuhdetta. Usein juuri se kylmä osapuoli haluaa säilyttää avioliiton, jossa viihtyy ihan hyvin.
Mitäkö tapahtuisi? No, jos rehellisellä pohjalla ollaan, niin erohan siitä todennäköisesti tulisi. Tai sitten etsittäisiin joku toimiva "sivusuhderatkaisu", jonka molemmat hyväksyy...
Eli mies on mieluummin uskoton, kun rehellisellä tavalla menettäisi sen tutun ja turvallisen kotielämän... Niinpä.
Uskollisuus on typeryyttä. Ihan lapsellinen ja naurettava vaatimus, että ihmisen pitäisi olla vain yhden kanssa kerrallaan. Eivä ihmiset pettäisi, ellei olisi ihan luonnollista pettää.Ei seksiin tarvitse sotkea uskollisuutta. On ihan naurettavaa erota vain siksi, että tarvitsee joskus muitakin seksikumppaneita kuin omaa puolisoa. Ihan pöyristyttävä ajatus, että harrastaisi seksiä kymmenien vuosien ajan vain saman ihmisen kanssa ja sitten kun kyllästyisi niin eroaisi. Sitä voi vähän käydä vieraissa ja sitten viihtyy taas kotonakin.
Mikäs siinä, se on ihan ok naida kenen kanssa haluaa, mutta siitä on sitten sovittava vakituisen kumppanin kanssa jos sellainen on. Silloin on peli avoin ja rehellinen. Muunlainen käyttäminen on loukkaavaa.
Väärin sillä vaki asiassa harvoin jos koskaan vaihtuu sitten vaki.
Minä olin pitkässä parisuhteessa, lapsia ja yhteinen elämä. Mieheni oli suuri rakkauteni, kriiseistä huolimatta en koskaan pettänyt, mietin kyllä ja mahdollisuuksia olisi ollut, mutta en olisi voinut sitä tehdä. Rakastin ja kunnioitin niin paljon, että tiesin minun rakkauteni olevan kuollut sinä päivänä jos petän....
No, mieheni petti minua, huomasin sen heti monista asioista. Jälkeenpäin voin sanoa että vaistoni kertoi sen ennen muita merkkejä...
Suhteemme loppui, tiesin että mieheni rakkaus on kuollut minua kohtaan, se oli hirveää tajuta. Olemme selvinneet lasten kanssa, mutta minä opin että elämä on julmaa ja se oma valinta ja rakkaus ei aina riitä...
Onko kukaan ajatellut, että uskottomuuskin on valinta. Ihmisten tarpeet ja halut eivät vain aina kohtaa. Kun rakastaa toista ja kunnioittaa toista, saattaa uskottomuus olla valinta, jonka tekee ihan tietoisesti.
Itse rakastan, kunnioita ja jumaloin miestäni. En tekisi mitään mikä loukkaa häntä. Niinpä toteutan halujani toisen miehen kanssa. Mieheni ei pysty kaikkeen siihen, mistä minä nautin ja erilaiset toiveet aiheuttivat ennen riitaa. Nyt toteutan toiveeni toisen miehen kanssa ja suhde omaan mieheeni on muuttunut tasapainoiseksi ja rauhalliseksi. Koska rakastan miestäni syvästi, petän häntä.
Kyllä noinkin voi asia olla. Mutta mitä sanoisi miehesi jos tietäisi? Olisko hänen näkökulmansa samanlainen, että sinä petät KOSKA RAKASTAT? Tuskinpa.
Olen ihan samaa mieltä.
Näissä asioissa on tosiaankin kyse vain ja ainoastaan siitä, mitä itse päättää tehdä.