Alice Cooper ennen kuin Alice Cooperia olikaan. Kuuluu niihin muusikoihin jotka ovat syttyneet palamaan lavaesiintymisen aikana....
http://www.youtube.com/watch?v=hD6KUzP3MQQ&mode=related&search=
http://en.wikipedia.org/wiki/Arthur_Brown_(musician)
http://www.youtube.com/watch?v=hD6KUzP3MQQ&mode=related&search=
http://en.wikipedia.org/wiki/Arthur_Brown_(musician)
Vastaukset 28
Vanhimmat
tuota!Aivan vitun kova biisi!
Siis ne muut muusikot jotka ovat syttyneet tuleen lavaesiintymisen aikana ovat Arthur Brownin lisäksi:
Gene Simmons, Till Lindemann, Aldrin Montecinos, Blackie Lawless, Bob Bryar, James Hetfield, Michael Jackson, Wyckef Jean.
Minä vuonna Brown käytti ekan kerran naamameikkiä? Oliko se tuo 68 vuoden ekan albumin yhteydessä vai ennen jo? Kun kerran Cooperia sanotaan ensimmäiseksi yhtyeeksi joka käytti meikkiä ja glitter-kuteita, ja kun ne aloitti jo 65, niin pitäs tietää että kumpi käytti meikkiä ensin...Cooper vai Brown?
"Kingdom Come often performed in full costume with makeup, and photos of Brown from this period clearly show him sporting a distinctive eye makeup scheme that Alice Cooper borrowed,,,"
"...few years and no more hits later, Arthur will be a rock legend. Serpent-sucking megastar Alice Cooper will say that he is indebted to the lanky Englishman for introducing him to rock theatrics..."
http://www.godofhellfire.co.uk/80s90s.htm
Tuskinpa vuonna -65 kukaan vielä käytti tuollaista esiintymistyyliä.
Alice Cooper ei siis ollut ihan ensimmäinen rock esiintyjä, joka siis käytti "meikkiä"...
Sellaiset kaverit kuin (tässä aikajärjestyksessä) Screamin´Jay Hawkins, Screamin´Lord Sutch ja Arthur Brown vehtasivat jo 60 luvun puolivälissä erilaisilla mikki hiiri -efekteillä saavuttamatta koskaan sen kummempaa huomioita - kavereilta puuttuivat näköjään lahjat lopulliseen läpimurtoon...nämä kaksi ensinmainittua herraa vehtasivat enimmäkseen erilaisetn kippojen, kuppien ja muiden liinavaatteiden kanssa..ja Sreamin´Lord Sutch taisi kyllä käyttää jonkinlaista ehostustakin...
Sen sijaan Arthur Brown onnistui peräti tekemään yhden hitin (Fire) ja keksi jopa iskeä palavan potan päähänsä laulellessaan tätä - ihan kyllä mukiinmenevää ja nyt jo jonkinlaista kulttimainetta - saavuttanutta hittiään.
Arthur Brown esiintyi suosikin kannessa jo vuonna 1968, jossa oli maalannut silmänsä lähes samantyyppisellä meikillä, josta Alice Cooper teki oman "pääkalloversionsa" "Killer" -shown debyytissä 01.12.1971 New Yorkin Music Academyssa...joten voidaan todeta, että Arthur Brown käytti samantyyppistä kasvomaalausta kolmea vuotta aiemmin...
Mutta: Alice Cooper ollessaan vielä Vincent Furnier Nazz -yhtyeensä kanssa 1967 hän käytti mustaa kajaalia, jolla ympyröi silmänsä - tähän kajaaliversioon hän lisäsi lokakuussa 1970 nämä "hämähäkinjalkalisäkkeet", jotka ovat löydettävissä "Love It To Death"(02/71) -ja "Killer" (11/71) -albumeiden kätköistä...
Käsittääkseni tässä on järjestys niistä henkilöistä, jotka ovat "meikanneet" ihan ensimmäisinä:
1. Screamin´Jay Hawkins
2. Screamin Lord Sutch
3. Alice Cooper (Vincent Furnier/Nazz -yhtye)
4. Arthur Brown
5. Sadat muut - Cooperin jälkeen...
Itse en lähtisi musiikillisesti vertaamaan näitä yo. herroja Cooperin...eivät ole samalla lähtöviivalla - täytyy muistaa, että Cooper on myynyt 50.000.000 levyä.
The Nazz -yhtye esiintyi ensimmäisen kerran Alice Cooperina 15.03.1968 Santa Barbarassa Californiassa, jolloin koko bändi kulki Alice Cooper -nimisenä...myöhemmin yleisö alkoi kutsua Vincent Furnieria Alice Cooperiksi, jonka nimisenä esiintyy ensimmäisen kerran ihan virallisesti jo "Pretties For You" -albumin tiimoilta kesäkuussa 1969 - kyseinen albumi äänitettiin kuitenkin 1968 loppuvuodesta.
Joten tässä hieman faktaa siitä - kuka meikkasi ja miten - ensimmäsinä maailmassa.
Vielä ennen kuin Alice Cooper yhtyeen nimi oli Alice Cooper, käytti Vincent Furnier Nazz/The Spiders yhtyeessä jo silmämeikkiä, eli siis ennen Brownia. Brown vain vei meikkauksen vielä pitemmälle, josta Coopperikin innostui.
Cooper käytti siis silmämeikkiä hieman ennen Arthuria.
...minä tuossa aiemmin juuri taisin kirjoittaa :)
Mutta tiivistin vähän :D
"Psycho Drama Tour" saapuu siis suomeen marraskuussa 2007. Cooper bändeineen vetää kolme keikkaa Uriah Heep lämppärinään: Motorparkissa Alahärmässä, Oulun teatriassa ja Helsingin jäähallissa.
Cooper itse kertoo sijoittaneensa 500.000 USD uuden shownsa efekteihin.
Giljotiini on tällä haavaa korvattu hyvinkin autenttisella hirttokohtauksella, jota Cooper tarjoili viimeeksi vuoden 1987/88 "Raise Your Fist and Yell-In The Flesh" maailmankiertueellaan - ensimmäisenhän kerran hirttoköysi esiteltiin maailmalle "Killer"/"School,s Out" -turneiden yhteydessä 1971/72, jonka jälkeen yo. kiertuetta lukuunottamatta sitä ei olla nähty - luvassa on siis harvinaista herkkua näiltä osin.
Mukana hulinassa - tanssijan roolissa - esiintyy edelleenkin Cooperin tytär Calico Cooper, joka shown aikana muuntautuu mm. itämaiseksi salamurhaajaksi.
Musiikkipuolella on luvassa kattava läpileikkaus koko Cooperin mittavan uran varrelta - normaalien radiohittien lisäksi tarjoillaan tällä kertaa muutamia hieman harvinaisempia biisejä mm: "Halo Of Flies", "Desperado", "Public Animal no. 9", "It,s Hot Tonight" ja "Muscle Of Love" muutamia mainitakseni.
Mukana myös "Dead Babies" joka on yksi Cooperin parhaimpia biisejä kautta aikain - jotenkin juuri tuo kuvaelma soittelee vielä tänäkin päivänä noita sieluni kaikkein syvimpiä kanteleita - shown aika siis "pikku betylle" ei käsittääkseni nytkään lauleta tuutulaulua vaan Mr. Cooper haluaa yleisölleen kertoa omalla kieroutuneella tavallaan, että omia lapsiaan kannattaa pitää silmällä jotteivat pääsee hyllyiltä popsimaan asperiineja ja menehtymään...eittämättä varmaankin yksi näyttävämpiä "psyko draamoja" illan aikana...
Luvassa on siis jälleen kerran show, joka ei varmaankaan jätä ketään kylmäksi - jo nimi: "Psycho Drama" enteilee, että luvassa on suunnitelmallista ja ammattiatitoista yleisön villitsemistä/viihdyttämistä lakipisteeseen saakka :) - ja uskallanpa väittää, että maailmassa on tänä päivänä muutamia harvoja artisteja, jotka tarjoilevat koko pääsylipun hinnan edestä tällä tasolla tapahtuvaa kuultavaa ja nähtävää, joten kaikki ne rock-diggarit - ja varsinkin ne - jotka ette ole koskaa nähneet Alice Cooper Showta - menkää ihmeessä katsomaan -kuuluuhan se jo pelkästään yleissivistykseenkin nähdä mies , joka aloitti teatteri/shokki rockin ensimmäisenä maailmassa jo 39 vuotta sitten.
"Hello Hurray! Let the show begin I,ve been ready.."
Liput on jo varattuna. Kun kerran tuota vanhaa oikeaa garage rock-Cooperia tullaan kuulemaan enemmän niin toivoisin hartaasti psykedeelistä Black Jujua, joka on yksi ehdoton suosikkini.
Kyllä sinne pelkän Poisonin takia menneet pikkulikat ihmettelee kun Cooper rykäisee 60/70-luvun vanhoja garage biisejä ja jättää nää hair metal-Hey Stoopidit ja Poisonit toiseen kertaan.
Mutta kaikkihan sen tietävät että näin ei tule käymään. Vaikka kuinka haluaisi Poisonin pudottaa Alicen settilistalta niin äijää vaaditaan se vetämään. Todellakin harmi, sillä Cooperilla olisi satoja parempiakin biisejä sen tilalle, kuten vaikkapa Luney Tune, Lace and Whiskey tai Serious.
Mutta pitäähän joka yhtyeellä ja artistilla olla ne vakio radio-hitit, jotta myös ne jotka eivät omista kaikkia levyjä tietäisivät edes jonkun biisin.
Joka tapauksessa helvetin kova show tulee jälleen kerran tältä teatraalisen rockin keksijältä.
...kyseinen "Black JuJu" oli ensimmäinen niin sanoituista Cooperin teloitusbiiseistä, jonka aikana Cooper käristettiin sähkötuolissa "Love It To Death" -kiertueen tiimoilta...sittemmin herra hirtettiin "Killer" ja "School,s Out" kiertueiden aikana "Killer" biisin rytmeissä ja viimeisimpänä - muttei vähäisimpänä - "Billion Dollar Babies" show tarjoili jo tuon legendaksi nousseen giljotiini teloituksen "I love The Dead" biisin kiemuroissa...
"Black JuJu" oli basisti Dennis Dunawayn sävellys/sanoitus, josta käytiin tuottaja Bob Ezrinin kanssa tiukkaa kädenvääntöä, että saapiko sen laittaa plätylle vai ei - tuona aikana Cooper Band oli Ezrinin tiukassa johdossa, jonka tarkoituksena oli luoda "radioystävällisiä", lyhyitä singlemäisiä biisejä, johon joukkoon tuo psykedelinen helmi ei suoranaisesti istunut - mutta tehokas ja suggestiivinen biisi edelleenkin omalla sarallaan...vaikkakin paikka paikoin aika synkkä ja ahdistava...
Ihan mageeta nähdä tuo legendaarinen hirttokohtaus ensimmäistä kertaa livenä - joten siellä hillutaan 25.11. - olen myös lähdössä lontooseen tsekkaamaan showta wembleyn arenalle 18.11, joten kahdesti "psyko Draamat" tässä nähdään...
Tuo "poison" on Cooperin enitein myydyin single kautta aikain, joten sen sisällyttäminen showssa kuin showssa lienee must "School,s Out" biisin lisäksi...
Yllättävää kyllä - toiseksi eniten myydyin yksile on balladi "I Newer Cry" vuoden -76 "Goes To Hell" albumilta..
Siitä voidaan olla jo yhdessä etukäteen sitä mieltä, että show tulee varmasti olemaan näkemisen arvoinen :)
Alice Cooper lienee lämppäri, Suomessa Heep on suositumpi. Heepiä sinne menemme jälleen katsomaan, mutta kiva nähdä Cooperkin ensimmäistä kertaa.
Jaa Uriah Heep suositumpi Suomessa. Ööö...ehkä ei kuitenkaan. Omistan monta Uriahin vinyyliä, mutta ei kai Cooper olisi lämppäri omalla Psycho Drama Tourillaan. Ja kun katsoo levyjen myyntiä niin Coooper on selvästi edellä, joten Heep on lämppärinä. Tai toisaaltahan se on yhteiskeikka, joten kumpikaan ei ole lämppäri, mutta koska Heep aloittaa niin se nyt tässä tapauksessa on lämppäri.
Ps. Eikä Uriah Heep ole Uriah Heep ilman Byronin vokalisointia...
Bernie Shaw on paras Heep-vokalisti. Osaa laulaa eri aikakausien kappaleita on lojaali bändille.
Vai sellaista...
No jokaisellahan saa olla omat mielipiteensä asioista - mutta jos otetaan ihan faktat faktoina - niin vuoden 1970 jälkeen ei kyllä Alice Cooper ole lämppärinä esiintynyt :)
Niin kuin akabutokin tuossa edellä totesi niin eipä oikein tunnut loogiselta, että joku artisti ottaa omalla kiertueelleen yhtyeen, jota sitten itse "lämmittelee"...
Uriah Heep OLI kylläkin yksi 70 -luvun alun kovimpia orkestereita - sitä ei käy kieltäminen -mutta nimenomaan menneessä aikamuodossa - ei kai nykyisessä kokooonpanossakaan olen kuin yksi alkuperäinen jäsen...parhaimpia levyjä mielestäni olivat "Demons And Wizards", "Magician,s Birthday" ja "Sweet Freedom"...
Tiesittekö muuten, että Roxy Music oli Alice Cooper Bändin lämppärinä "Killer" -shown viimeisessä esityksessä lontoossa 30.06.1972...
Mutta kova keikka on varmasti tiedossa ja tsekataan miten Alice nyt sitten Heeppiä "lämmittelee" :)
Nyt kun tässä tämä Cooperin konsertti jälleen kerran lähestyy niin haluaisin kertoa teille kaikille konserttiin menijöille mistä ja kuinka Alice Cooper juontaa juurensa.
Alice Cooper oli siis alunperin viisihenkinen yhtye, joka sekoili vielä 1960 -luvun loppupuolella pitkin poikin Los Angelesin yökerhoja ja klubeja - musiikki oli psykedelistä garage/shokki rockia, jota ei tänä päivänäkään voi kuunnelle yhdeltä istumalta - ainakaan selvin päin = "Pretties For You" -albumi 1969.
Cooper Band kohtasi kuitenkin kolme onnenkantamoista uransa alkuaikoina - ensimmäinen oli niistä vuonna 1968 Lenny Brucen muistokonserttiin kävellyt Shep Gordon, josta tuli heti tämän jälkeen yhtyeen manageri - toinen oli Frank Zappan kädenojennus levytyssopimuksesta hänen Bizarre/Straight -levymerkilleen, joka tuotti tuon yo. flopin lisäksi vielä toisen sellaisen - nimittäin vuonna 1970 ilmestyneen "Easy Action" -albumin, jonka kriitikot tuhosivat välittömästi.
Kolmas - ja tärkein vaihe - ryhmän uralla oli tuottajanero Bon Ezrinin kohtaaminen loppukesästä 1970 New Yorkilaisessa Max,s Kansas City -yökerhossa, jota voidaankin pitää siis kaikkein merkittävimpänä nosteena.
Ezrin siirsi ryhmän heidän farmilleen Pontiaciin Michiganiin, jossa soitatti yhtyettä kuutena päivän viikossa kymmenen tuntia kerrallaan.
Sessoiden tarkoitus oli opettaa jahvetit uudelleen soittamaan sellaista musiikkia, jota joku voisi jopa kuunnellakin - nämä pitkät ja hikiset sessiot toimivat kätilön roolissa, jotka avustivat maailmaan potran pojan nimeltään: ALICE COOPER - sellaisena kuin me kaikki hänet tänä päivänä tunnemme ja ihannoimme.
Helmikuussa 1971 Ezrinin tulokset ikuistettiin ensimmäistä kertaa vinyylille - nimittäin "Love It To Death" näki päivävalon.
Loppu onkin rock-musiikin historiaa - seuraavien 33 kuukauden aikana julkaistiin nippu kuolemattomia rock-levyjä: "Killer", "School,s Out", "Billion Dollar Babies" ja "Muscle Of Love", joka jäi alkuperäisen yhtyeen viimeiseksi.
Salvador Dali näki Cooper konsertin vuonna 1973 ja kertoi lehdistötilaisuudessa, että se oli kuin yksi hänen tauluistaan, mutta esityksen muodossa - tuo kommentti johti yhteiseen hologrammiprojektiin, jossa Dali pitelee Cooperin aivoja hänen istuskellessaan kaljapäissään muutaman miljoonan dollarin koruissa Dalin alapuolella.
Cooper on myös valittu ainoana rock muusikkona maailmassa "Horror Guildin" jäseneksi, jossa kaikki muut ovat kannuksensa ansainneita kuuluisia kauhukirjalijoita - killassa on mukana mm. Clive Barker ja Stephen King.
70 -luvun alussa kloppi kutsuttiin "Fryers Clubin" jäseneksi, jossa kaikki muut olivat koomikkolegendoja - mm. Groucho Marx, (yksi Cooperin parhaimpia ystäviä), Fred Astaire, Bob Hope ja Mae West olivat tämän pikku killan jäseniä - joten taisivat nämä kehäraakit nähdä Cooperin esityksissä hieman huumoria - myönnettäköön tosin - että sen on täytynyt olla -tummemman puoleista sellaista :)
Vuonna 2004 Cooper sai ainoana esiintyvänä rock artistina maailmassa Phoenixin yliopistosta "esiintyivien taiteiden professuurin" arvon.
Cooper soittaa itse myös huuliharppua, kitaraa ja pianoa, joilla säveltää ja rakentaa itse pienen osan omista biiseistään - niin kuin tuolla aikasemminkin olen todennut - Cooperin oikea voima löytyy kuitenkin hänen sanoituksistaan ja live-esiintymisstään - sävellystyö on pääosin jätetty muiden harteille.
En tiedä kuinka pitkään Cooper jaksaa maailmaa kiertää - tämä "Psycho Drama Show" on siis hänen 21. maailmankiertueensa - ja pelkästään vuodesta 2000 niitä on ollut kuusi.
Itse olen ainakin ajatellut, että joka kerta kun tälläisen showhun on mahdollisuus - aion sen nähdä - Cooper on elävä legenda ja instituutio ja täytyy vain ihailla miehen rakkautta rock-musiikkiin, esiintymisiin ja kiertämisiin - taloudellisista syistä ei ukko varmankaan enään 59 vuotiaana näitä hommia paiski!
Kannattaa myös uppoutua Cooper sanoituksiin - yllätys, yllätys - nissä on kuin onkin sanomaa!
Olenkin aina miettinyt miten voisi kuvailla Cooperin lyriikoita parhaiten - yritetään vaikka seuraavaa:
SE ON KUIN PURUKUMI, JOTA ALAT PURESKELLA, MUTTA MUUTAMAN PURAISUN JÄLKEEN HUOMAAT, ETTÄ JOKU ON KÄTKENYT SINNE PIENEN PIENEN PARTAKONEEN TERÄN - AUTS! SE SATTUU - MUTTA TUNTUU VEREN MAUN SEASTA KUITENKIN IHMEEN HYVÄLTÄ :)
Alice Cooper siis aloitti maaliskuussa 1964 nimellä The Earwigs.
Ja noista Cooperin sanoittaja-taidoista sen verran, että eikös itse Bob Dylan sanonut vuonna 1978 että Cooper on yksi maailman aliarvostetuimpia sanoittajia? Kyllä se Dylan tietää kun itse on yksi maailman parhaista...
...ihan oikein Earwigs -nimisenä pumppuna 1964 esiintyen Cortezin lukion järjestämissä pippaloissa.
Tosin tuo Earwigs oli enemmänkin vitsi kuin toimiva pumppu - kukaan bändin jäsenistä ei osannut soittaa (lukuunottamatta kitaristi Glen Buxtonia) ja he imitoivat playbackina Beatlesin biisejä.
Tässä kokoonpanossa olivat: Vincent Furnier(Alice Cooper), Dennis Dunaway, Glen Buxton, John Speer ja John Tatum.
Vuonna 1965 bändi oli Spiders - John Tatum lempattiin pois ja tilalle tuli Michael Bruce - mikä oli bändin tulevaisuuden kannalta aika onnistunut veto.
Tällä kokoonpanolla levytettiin kaksi paikallishittiäkin: "Don,t Blow Your Mind" ja "Why Don,t You Love Me".
1967 bändi muutti Los Angelesiin ja muutti nimensä The Nazz -nimiseksi - saman vuoden joulukuussa John Speer sai lähteä ja rumpuja tuli paukuttelemaan Neal Smith.
15.03.1968 Santa Barbarassa, Californiassa ryhmä esiintyi ensimmäistä kertaa Alice Cooperina.
Kyllä - Bob Dylan Melody Makerille antamassaan haastattelussa totesi nimenomaan: "Alice Cooper is one of the most underrated songwriters in the world..."
Se maailmanmaineeseen noussut Alice Cooper Band oli koossa 1967-74, jona aikana julkaisi siis nipun rock-historian merkittävimpiä levyjä (lukuunottamatta kahta ensimmäistä)- Glen Buxton kuoli 1997, jonka jälkeen useita keskusteluja yhtyeen kokoamisesta on käyty - tosin valitettavan huonoin lopputuloksin.
Michael Bruce oli säveltänyt vuoden 1999 "The Life And Crimes Of Alice Cooper" -4 CD:n kokoomalevylle yhden biisin, jonka oli tarkoitus olla mukana alkuperäisen kokoonpanon esittämänä - Alice suostui, mutta mulkut Warner Brothersissa eivät kannattaneet ideaa.
Alice Cooper Band äänestettiin maailman parhaaksi yhtyeeksi vuoden 1972 lopussa - taakse jäivät silloin mm. Elvis, Beatles, Led Zeppelin, Rolling Stones ja Deep Purple - joten ihan mikä tahansa bändi ei tainnut olla kyseessä.
Monet nuoremmat nykymusiikin kuuntelijat eivät tiedä, että suuri osa Alicen legendasta rakentui neljän muun pätevän muusikon varaan, jotka ovat ajan saatossa jääneet täysin taustalle.
Menee vähän yksipuoliseksi tää mun tiedottaminen tässä foorumissa Alice Cooperista, joten tulkaapas te muutkin Alice Cooper -vammasta kärsivät mukaan keskusteluun ja kertokaa mitkä biisit/albumit/albuminkannet teitä hivelevät - oma listani on seuraava:
TOP 10 - PARHAAT BIISIT:
1. Generation Landslide
2. Dead Babies
3. Killer
4. I Love The Dead
5. Halo Of Flies
6. Desperado
7. My Stars
8. Migh As Well Be On Mars
9. Pass The Gun Around
10. Poison
TOP 10 - ALBUMIT
1. Billion Dollar Babies *****
2. Killer *****
3. School,s Out ****
4. Welcome To My Nightmare ****
5. Love It To Death ****
6. Muscle Of Love ****
7. From The Inside ***
8. DaDa ***
9. The Last Temptation ***
10. Trash ***
TOP 5 - PARHAAT LEVYNKANNET
1. Schoodays - tupla, jossa 2 ekaa (1973)
- Yksinkertainen, mutta värikäs ja hieno Wriggleysin studiolla piirretty kansi Alicen torsosta, joka pitelee käärmettä - jokaiseen kulmaan on piirretty lisäksi muiden bändin heebojen päät - Alicen ranneke, käärmeen silmä ja yhtyeen muiden jäsenten silmät säihkyvät samaan tyyliin - hieno!
Sisällä 2 kuvaa teksteineen Toronto Rock,n Roll Revival showsta vuodelta 1969, jossa Alice pitelee vesimeloonia ja toisessa on heittämässä tätä kuuluisaa kanaa takaisin yleisön joukkoon - aivan Alice ei kanaa tappanut - vaan yleisö, joka heitti sitten kananpalaset takaisin näyttämölle.
2. Greatest Hits (1974)
- nokkela konsepti, jossa Cooper bändeineen poseeraa 40 -luvun gangsterivetimissä - etukannessa poseeraa mm. Groucho Marx - konseptin mukaan päivisin äijät duunaavat autoja ja iltaisin humpataan - sisäpussiin on painettu kutsukortti bileisiin ja asiakkaina kaikki 40 -ja 50 -luvun kuuluisimmat näyttelijät aina Errol Flynnistä Marilyn Monroehin - pirroksen on tehnyt Drew Struzan - sama ukko, joka myöhemmin suunnitteli aika nipun kuuluisimpia Hollywood -leffajulisteita mm: Spielbergin "Raiders Of The Lost Ark" -leffajulkan - nokkela ja toimiva kokonaisuus.
3. Welcome To My Nightmare (1975)
- piirtäjänä sama heppu, joka taiteli edellisenkin levynkannen - mystinen ja kiehtova konsepti, jossa Cooper seisoo keltaisissa ääriviivoissa olevassa "bermudan kolmiossa" sonnustautuneena smokkiin ja toivottelee kuulijaa mukaansa silinterihattu kädessään leppoisiin painajaisuniinsa...
Tausta on sininen, johon on painettu erilaisia hyönteisiä (Vincen Pricen esitelmä hyönteistalossa "Black Widow - biisin alussa)lisäksi takakannessa on musta leski, joka on juuri aterioinut kärpäspoloisen...upea kokonaisuus.
4. Billion Dollar Babies (1973)
- jättimäinen, vihreä käärmeennahkalompakko, jonka etu - ja takakanessa kohopainatus tekniikalla tehty kultainen dollari - sisällä miljardin dollarin sekki ja irroitetavia kuvia bändistä ja "Shool,s Out" -showsta.
Yksinkertainen, mutta värikäs, toimiva ja kiehtova kokonaisuus.
5. School,s Out (1972)
- Ehkä nerokkain kautta aikain suunniteltu levyn kansi konsepti - alkuperäisessä LP versiossa levy oli kääritty naisten pikkupöksyihin ja levy avautui toimien pulpettina - takaa avautuivat penet kannakkeet, jolloin levystä muodustui siis ihan "oikea pulpetti".
Sisältä pulpetista löytyy koulutodistus, marmorikuulia ym. koulukrääsää - pulpetin yläkannessa pieni mustavalkoinen kuva yhtyeestä "koulukoviksina".
Alkuperäinen - ihan se aito ja oikea puinen - pulpetinkansi, josta kansi kuvattiin löytyy Berliinin Hard Rock Cafesta.
Tämä kansi ei siis niinkään ulkoasunsa vuoksi (ruskeahtava ja hieman ankea - niin kuin pulpetit yleensä olivat aikanaan) vaan kertakaikkisen nerokkaan konseptinsa takia.
Alice Cooperin saapuminen rock ympyröihin 70 -luvun alussa merkitsi vallankumousta, joten levynkansien tuli olla myös erikoisia.
Tyhmempikin näkee miten paljon niihin aikanaan käytettiin aikaa ja rahaa - pelkkä painatus ja suunnittelu on maksanut maltaita.
Cooper Band käytti levynkansiensa suunnittelussa aikansa huippuja ilmentääkseen jo pelkällä ulkoasualla, että kyseessä on jotain spesiaalia.
Aivan nerokasta oli ns. "kylkiäisten" tarjoaminen levyn mukana - eli levyn ostajat - tuolloin pääasiassa 12-18 vuotiaat nuoret - saivat paketin, jossa riitti ihmettelemistä:
"Killer" sisälsi seinälle irroitetavan hirttokalenterin, "School,s Out" oli pulpetti käärittynä naisten paperisiin pikkupöksyihin ja "Billion Dollar Babies" oli kaiken huipentuma - tuota levyä varten painatettiin aikanaan ihan oikea muotti, jolla siis kohokuviointi etu -ja takakannen kultadollariin oli satu aikaiseksi - taisi olla ensimmäisiä levyjä maailmassa johon käytettiin näin kallista tekniikkaa.
"Muscle Of Love" oli pienoinen pettymys - tylsä ruskeahtavaan aaltopahvikoteloon pakattu epäkäytännöllinen konsepti.
Myöhemmin Cooper kertoi, että tässä vaiheessa (syksyllä 1973)oli bändin muilla jäsenillä hieman "kusi noussut päähän" BDB:n menestyksen jälkeen ja jätkät kuvittelivat, että yleisö ostaa mitä tahansa - lopputulos tälle yleisön aliarvioinnille ilmeni listasijoituksena 10. billboardin listalla.
"From The Inside" vuodelta 1978 oli viimeinen ns. konseptilevy, joka oli mielisairaala rakennus sinällään avattavine ovineen etu- ja takakannessa.
Tämän jälkeen Cooperin levynkanet tavanomaistuivat - ja CD -levyjen valtakauden alkaessa ei moinen spesiaali design ollut enään mahdollistakaan.
Poikkeuksena voidaan mainita "The Last Temptation" CD vuodelta 1994, johon oli pakattu mukaan CD:n tarinaa mukaileva sarjakuvakirja Neil Gaimanin tarinoimana ja Michael Zullin kuvittamana.
Vuoden 2008 alkupuolella ilmestyvä "Along Came A Spider" -CD:n pitäisi oleman tupla - Cooper itse kertoi taannoin eräässä haastattelussaan , että tulossa on: "A full blown Alice Cooper production"...joten eipä näytä papparaisen tahti laantuvan edes 40 vuoden kohkaamisen jälkeen.
Jäädänpäs odottelemaan !
En voi millään sietää tuota Cooperin tukka-hevi kautta 80-luvun lopussa, paitsi ehkä RYFAY- albumia. Eikä kyllä Brutal Planet/Dragontown industrial metal-kausi uppoa myöskään. En kyllä jaksa noista levynkansista selittää niin paljon, mutta tässä vähän listaa:
TOP 10 - PARHAAT BIISIT:
1. Steven
2. Halo of Flies
3. Desperado
4. Black Juju
5. Blue Turk
6. Billion Dollar Babies
7. Lace and Whiskey
8. Serious
9. Former Lee Warmer
10. Pain
TOP 10 - ALBUMIT
1. Killer ***** (1971)
2. Love it to Death ***** (1971)
3. Lace and Whiskey ***** (1977)
4. Billion Dollar Babies ***** (1973)
5. Welcome To My Nightmare ***** (1975)
6. School's Out ***** (1972)
7. DaDa ***** (1983)
8. Goes to Hell **** (1976)
9. From the Inside **** (1978)
10. The Last Temptation **** (1994)
TOP 5 - Parhaat Levynkannet
1. From the Inside (1978)
2. School's Out (1972)
3. Lace and Whiskey (1977)
4. Billion Dollar Babies (1973)
5. Pretties for You (1969)
TOP 5 - Rumimmat levynkannet
1. Raise Your Fist And Yell (1987)
2. Trash (1989)
3. Dragontown (2001)
4. Goes to Hell (1976)
5. Special Forces (1981)
...sun listallasi oli.
Tiesitkös muuten ,että tuo vallan loistava "DaDa" albumi oli kokonaisuudessaan pieni inside -joke, joka oli kohdistettu pienen kehystarinan muodossa suoraan Alicen silloiselle levy-yhtiölle Warner Brothersille.
Myöhemmin alice kertoi, että yo. levy-yhtiön kanssa oli paljon hankaluuksia - ja tuo "DaDa" (iskä) oli kaverin viimeinen julkaisu WB:lle, jonka jälkeen sopimus päättyi.
Tuo hieno biisi: "Former Lee Warmer" tarkoittaa kitaristi Dick Wagnerin mukaan Formerly Warneria - entistä warneria - jossa hieman korkealentoisella vittuilulla annetaan ymmärtää, että laulun henkilö (levy-yhtiö) on ullakolla elävä jälkeenjäänyt - ja yksinkertainen - eräänlainen perheenjäsen, jonka kanssa kukaan ei enään halua olla tekemisissä...aika hauska juttu..
"Goes To Hell" -albumi on inside -joke myös - jos katsot levyn takakantta, jossa alice kävelee pitkiä rappusia alas tuliseen pätsiin - tämän oli kuulemma tarkoitus kuvata matkaa discoon - disco musiikki oli juuri näihin aikoihin lyömässä läpi
ja alice kuulemma tuohon aikaan inhosi koko ilmiötä - eli koko levy kertoo matkasta discoon/helvettiin ja takaisin - heti avausbiisin jälkeen "You Gotta Dance" -biisissä asiaa käsitelläänkin Cooperin kieroutuneesta näkökulmasta käsin.
"Going Home" -biisi lopussa vapauttaa äijän discohelvetistä ja ukko pääsee "alakerrasta" takaisin himaansa.
Toi "Blue Turk" taitaa olla ainut alice Cooper Bandin tuollainen jazzahtava kappale - Michael Bruce oli pätevä säveltäjä - harmi ettei alkuperäisen bändin elossaolevat heebot ole päässeet yhteismmärrykseen mistään reunion -hässäköistä.
Toi "Lace And Whiskey" kansi-idea oli päässyt unohtumaan - ihan näpsäkkä konsepti kirjan kansien muodossa - tosin yo. levy ei kuulu suosikkeihini -
ei niissä kappaleissa varsinaisesti mitään vikaa ole - huippukitaristit messissä, mutta jotenkin levy tuntu tyhjältä ja innottomalta.
Mun mielestäni noi Cooperin kaikkein surullisimmat albumit ovat: "Zipper Catches Skin", "Flush The Fashion" ja "Lace And Whiskey".
Tuo ZCS vuodelta 1982 on täyttä roskaa - en ymmärä mitä miehen päässä liikkui noihin aikoihin.
Mielestäni Cooperin heikoimmat levyt ovat nuo hänen kuusi hevi-levyänsä, eli Constrictor, RYFAY, Trash, Hey Stoopid, Brutal Planet ja Dragontown. Minusta tuollainen raskas musiikki ei vain sovi Cooperille kovin hyvin. Onhan hän kuitenkin alunperin garage rokkari.
Jäljelle jääneistä levyistä pidän jokaisesta, mutta Special Forces on ehkä heikoin. Cooperhan kokeili 80-luvun alussa jotain new wave/power pop-musiikkia Flush the Fashionista DaDaan asti.
Toisaalta on hyvä että Alice Cooper on ollut jo yli 40-vuotta kestäneellä urallaan erittäin monipuolinen ja tehnyt kaikkea mahdollista aina psykedeelisestä rockista poppiin, garage rockista glam rockiin, discosta heviin jne jne jne.
Niin ja kun sanoit Zipperin olevan täyttä roskaa ja ihmettelit mitä äijän päässä liikkui, niin viinahan siellä virtasi tuolloin ja pahasti.
...toi "Raise Your Fist And Yell" on kyllä munkin mielestäni aika tyhjänpäiväistä renkutusta-Kane Roberts oli kitaristi-ei säveltäjä...
Cooperin ongelma on viime vuosina ollut se, että käyttää sävellystyöhänsä kitaristeja - eikä säveltäjiä...
Kun katsoo esim. "The Last Temptation" -levyn krediittejä - on siellä ihan eri miehet olleet sävellys- ja tahtipuikon kanssa säätämässä lopputulosta..
Walt Disney -säveltäjä Alan Menken oli tekemisissä jokunen vuosi sitten alicen kanssa ja tarkoitus oli virittää yhteinen projekti - suoraan sanottuna en usko, että seuraavakaan CD tulee hirveästi poikkeamaan edellisistä - ellei mies palkkaa uutta verta leiriinsä...
Kun tuolla Life and Crimes of Alice Cooper boxilla on aivan fantastinen kappale "No Time For Tears". Niin kysymys kuuluu että onko se Cooperin oma biisi vai kenties coveri? Sehän on siitä Sextette-elokuvasta vai mikä onkaan. Tuntuu kuin olisin kuullut tuon biisin jo kauan aikaa sitten, tosin jonkun toisen esittämänä. Kysymys on vaivannut minua jo kauan, joten siis onko tuo "No Time For Tears" Alicen oma biisi???
....vastaus: kyseinen biisi on Van Mc Coyn sävellys vuodelta 1977 - kuka sitten lieneekin - mutta totta puhut - biisi on hieno ja ihan sama kelle sen soittaa niin kukaan ei arvaa sitä Cooperin esittämäksi...tuossa "Sexette" -leffassa kuultiin siis biisi: "Next, Next", joka korvasi tuon yo. helmen - aika outo valinta sinällään...leffakohtauksessa Alice esittää piccoloa, jossa soittaa kyseisen biisin itse pianolla hotellihuoneessa ja saattaa lopuksi Mae Westin laukkuineen oven ulkopuolelle...aika floppi raina sinällään - valitettavasti...mulla on kyseinen leffakohtaus nauhalla - niin kuin on paljon muutakin - mm. n. 10 min pätkä Toronto Rock,n Roll Revival festareilta vuodelta 1969, jossa Alice heittää kanan takaisin yleisöön ja alkuperäinen mustavalkoinen livefilmi vuodelta 1971/72, jossa orginaali Cooper Band bändi soittaa "Killerin" ja teloittaa Alicen...
Tuossa "Sexette" -leffassahan oli pääosassa 30 -luvun tähtönen Mae West (leffassa jo 86 vuotiaana) ja sivuosissa nähtiin mm. Alice Cooper, Ringo Starr ja Keith Moon...
En tiedä mistä noi "Deja Vu" -ilmiöt tulevat - takaan ja alleviivaan, että en ole koskaan aikaisemmin kuullut jotain Cooperin biisiä, mutta tuntuu, että sen olisi kullut jossain aiemmin...mistä lie moinen tuntemus...
Kävin tuossa katsastamassa äijän uusimman lavailoittelun lontoossa viime lauantaina - Joan Jett ja Motorhead piiskasivat yleisöä ensin pari tuntia ennenkuin maestro itse päästettiin lavalle - tätä edelsi n. puolen tunnin hässäköinti, jossa vaihdettiin pelit ja pensselit - eli oikeille äijille oikeat kanteleet - sekä tietysti koko lavarakennelma Cooper - malliseksi...
Päästyäni lavan eteen n. 3 metrin päähän seisomapaikoille - valot himmenivät ja lavan eteen nostettiin iso kangas, jossa luki goottikirjaimin: Alice Cooper - "Stevenin" intron saattelemana...
"It,s Hot Tonight" alkaa soida ja...no enpäs kerrokaan - saatte itse nähdä su 25.11. mitä sitten tapahtuu...
Kun ukko lopulta saapasteli lavalle oli Wembleyllä huuto helvetillinen - 12.000 tyyppiä kirkui kurkku suorana...täytyy kyllä ihmetellä sitä tarkkuutta ja äänen käyttöä, jolla mies itseään ilmaisee sekä laskelmoitua lavaliikehdintäänsä - ja kuten aina Cooperin taustabändi oli huippuluokkaa - mm. "Halo Of Flies" -biisin rumpusoolo paukuteltiin kolmen miehen voimin - näin Psyko Draamoja seuratessani kului äkkiä tuo puolitoistatuntinen ja ennenkuin huomasinkaan - oltiin jo esityksen lopussa kahden encoren: "Poisonin" ja "Elected" -biisin saattelemina...nopea kumarrus ja "Thank you London"...ja ukko oli poissa...niin olivat mun kuuloelimetkin - korvissa vinkui pari kolme tuntia ja vielä eilen sunnuntaina tuntui siltä että olisi jäänyt höyryjyrän alle - käyttäkää ihmeessä korvatulppia jos menette ihan lavan eteen...
Cooperin uusin show on nopeatempoinen, ajan hengessä liikkuva MTV -tyyppinen läpileikkaus kohta miehen 40 vuotta kestäneestä urasta...muutaman biisin jälkeen "hyökätään" yleisön kimppun ja aletaan viljellä efektejä, jotka vetoavat taatusti kuulijan jokaiseen tunne alueeseen...verta, kuolleita lapsia, pakkopaitoja, itämaisia salamurhaajia ja lopuksi paha saa palkkansa varsin todentuntuisessa hirttokohtauksessa...
Showsta jäi todella hyvä fiilis - en voi kuin ihailla kohta 60 vuotiaan miehen rakkautta rock musiikkiin ja sitä ammattitaitoa ja fysiikkaa, jonka avulla iästään huolimatta vetää koko rääkin läpi.
Kyllä Motorhead ja Joan Jett valitettavasti tuntuivat ja näyttivät partiolaisilta Alicen hurjaan,tehokkaaseen musiikkiin ja lavashowhun verrattuna - ei nyt kyllä tule mieleen ketään, joka esittäisi tällä intentisiteetillä tapahtuvaa (siis myös kuultavaa - ei pelkästään nähtävää) rock-sirkusta tänä päivänä - mies aloitti shokki rokki hommat ensimmäisenä - ja näköjään aikoo lopettaa aloittamansa hommat viimeisenä...
Joten menkää ihmeessä katsomaan show jäähalliin nyt sunnuntaina 25.11. - ette tule näkemään mitään vastaavaa - mies on elävä legenda, jonka "Phantom Of The Opera" -lavakarisma iästään huolimatta on vieläkin täydessä tenhossa...Että sellaista.
Muuten hölmö sitä on itsekkin muutaman drinkin jälkeen - seisoskelin T-paitajonossa ja viereen tuli seisomaan "tutunnäköinen" daami - ajattelin, että missähän sitä tuonkin on aikaisemmin tavannut, mutta kun puhui englantia jenkkimurteella niin tajusin: ettei varmaan missään - ja helsingissä varmaan ihan viimeeksi...
Kyseinen siro daami sipsutteli pois ja vasta sitten tajusin, että Calico Cooperhan se siinä - Cooperin tytär ja tanssija ukkelin showsta - jälkikäteen vähän harmitti - kamera oli taskussa ja olishan sitä voinut muutaman sanasenkin vaihtaa ja kysellä isäpapan kuulumisia :)
Tietäisikö kukaan koska keikka suunnilleen loppuisi? Minun pitäisi kyytien takia tietää keikan arvioitu päättymisaika.
Lordi esiintyy siis Uudessa Seelannissa stadionkeikalla legendaaristen Alice Cooperin ja Kissin lämppärin pääsiäisenä!
Ozzy Osbournen piti olla alunperin mukana, mutta ei olisi varmaan ilman Sharonia osannut näin pitkälle ilman, että olisi huumepöllyissään eksynyt vuorille, viidakkoon tai Australian mantereelle :)
Nyt kannattaa kyllä kaikkien kynnelle kykenevien hakeutua paikan päälle - en usko, että ihan vähään aikaan nähdään ensinnäkään Cooperia ja Kissiä samalla lavalla saatikka, että lämmittelijänä on suomalainen yhtye!
Hotellivarauksia on kuulemma tullut jo skandinaviasta ja USA:sta saakka - lennot hotelleineen maksavat kahdelle viikolle n. 2200€...
On myöskin mielenkiintoista nähdä kumpi on illan pääesiintyjä: Cooper vai Kiss - vai vuorottelevatko jahvetit kumpanakin iltana...