Tiedän, että parisuhteessa on yleensä kyse ihan muunlaisista ongelmista (kokemusta on..)
mutta mua väsyttää se, että puolisoni on koko ajan liian positiivinen! Olemme tunteneet 2 v, mutta hänestä ei siis etsimälläkään löydy ikinä mitään veemäistä, ilkeää, inhottavaa - joo, erinomainen ihminen, mutta se mua just aika ajoin korpeaakin, kun tunnen että minä itse olen vain sen "mustuuden" edustaja, toinen on AINA hyväkäytöksinen, korrekti ja ystävällinen.
Voiko tällainen olla todellistakaan, eikö hemmetti soikoon kaikilla kuulu olla musta puoli, jotain syntiä tunnollaan :o(
Tajuaako kukaan yhtään, ei sen puoleen, en ehkä itsekään ymmärtäisi jos lukisin kokematta tätä omin nahoin.
mutta mua väsyttää se, että puolisoni on koko ajan liian positiivinen! Olemme tunteneet 2 v, mutta hänestä ei siis etsimälläkään löydy ikinä mitään veemäistä, ilkeää, inhottavaa - joo, erinomainen ihminen, mutta se mua just aika ajoin korpeaakin, kun tunnen että minä itse olen vain sen "mustuuden" edustaja, toinen on AINA hyväkäytöksinen, korrekti ja ystävällinen.
Voiko tällainen olla todellistakaan, eikö hemmetti soikoon kaikilla kuulu olla musta puoli, jotain syntiä tunnollaan :o(
Tajuaako kukaan yhtään, ei sen puoleen, en ehkä itsekään ymmärtäisi jos lukisin kokematta tätä omin nahoin.
Vastaukset 8
Vanhimmat
ymmärtäjä. Me oltu yhdessä iät ja ajat ja mun mies on kans aina niin kiltti,ystävällinen ja hyväntuulinen ja mä tunnen olevani se paska! Kun en todellakaan jaksa aina näyttää iloista naamaa....Nyt onkin sit kriisi päällä ja mua ruvennu kiinnostaa ns.pahat pojat....ja niitähän löytyy...:D Tsemppiä ja haleja sulle!
Ymmärrän kyllä ongelmasi. Tapailin joskus muinoin tyyppiä, joka oli ärsyttävän positiivinen, reipas, kohtelias ja älykäs. Tuntui kuin koko mies olisi ollut teflonia: ei mitään mihin tarttua. Hän vaikutti myös kovin teennäiseltä ja pinnalliselta, kun kestohymy ei koskaan hiipunut. Loppujen lopuksi totesin, että tyyppi on itsessään niin suurenmoinen ettei tarvitse minua mihinkään. En silti suosittele sinulle samaa, kai jokin muukin ratkaisu kuin suhteen lopettaminen on olemassa. Ja loppujen lopuksi ei kai positiivisuus niin huono ominaisuus ole.
Ei ongelmasi ole mitenkään outo. "Täydellinen kumppani" piilottaa varjopuolensa sekä itseltään että ympäristöltään, korrekti käytös on hyvä naamari.
Ja pahintahan siinä on se, että sillä tavalla saa toisen osapuolen tuntemaan itsensä hyvin helposti "huonoksi ihmiseksi".
Ei täydellisyyttä kukaan rakasta. Me rakastamme inhimillisyyttä - ja siihen kuuluvat myös säröt.
Niin olette löytäneet miehen jolla on aidosti hyvä itsetunto. Joka osaa nauttia elämästä sellaisena kun se tulee vastaan.
Sellaisen ihmisen rinnalla ne omat luonteen heikoudet tulee esiin ja sehän on kova paikka kun huomaa että onkin itse huonompi itsetuntoinen ,käytöksinen. Se kun on paljon helpompaa elämää kun voi syylistää toista hänen virheistään, niin ne omat huonot puolet ei tule esiin.
On totta, että liiallinen täydellisyys on "synti" sinänsä. Mutta ihmettelen oikeasti miten kumppanini kaltainen yltiöhyväntuulisuus on edes mahdollista! Minusta ihmisen KUULUU edes kerran vuodessa käyttäytyä huonosti, epäreilusti, inhottavasti - se on uskottavaa koska elämä on olemukseltaan ristiriitaista. Mutta hänellä on aina vain hyvää sanottavaa ihan kaikesta. Jokainen vaate, jonka puen päälleni on huipputyylikäs, kaikki ihmiset joita tapaamme pelkästään mukavia, kaikki ruoat ovat suunnilleen parasta mitä hän on ikinä maistanut, ei riitele ikinä esim lastensa tai ex-puolisonsa kanssa. Aivan raivostuttavaa. Tuntuu että oikein entistä enemmän vaan itse on pakko kaivaa kaikesta negatiivista kommenttia kun toinen on oikea ruumiillistuntu Polly-Anna.
Tai sit mä vaan olen joku kieroutunut röpelösielu ja hänen elämä on sitä "oikeaa" - tosin tuskin.
Miehesi on silti kokenut paljon, aioero ym. Se että välit nin ex-vaimon kuin lasen kanssa osoitaa vain aikuisuuta.
Ja niinkuin sanoin han on kokenut paljon ja tästä syystä oppinut nautimaan elämästä ,sitäpaitsi hän ei ole katkeroitunut kokemansa jälkeen. Se että jokainen vaate pääläsi on tyylikäs , tarkoitaa sitä että hän rakastaa sinua. Vaikka tekisit perunasäkkiin reijät ja pukisit sen päälesi hän sanoisi että se on tyylikäs, ei sen perunasäkin takia vaan sen sisällön takia.Eli hän näkee sen sinun pääläsi kauniina.
Mitä jos koitaisit opetella hänen elämän tyylinsä?
Mun avopuoliso on sanonut, että olen kyllä kaunis nainen, mutta välillä todella hankala ja jopa vittumainenkin joskus. Se johtuu siitä, ettei asioista voi puhua niiden oikeilla nimillä ja minua ahdistaa, että kaikki pitää olla niin kaunosieluista. En jaksa olla aina niin kamalan ystävällinen. Mielestäni on rehellisempää sanoa suoraan. En tahallani halua olla ilkeä kenellekään, mutta pakko on välillä napauttaa. Mun mieskin on kamalan erinomainen. Minä olen se, joka valittaa ja pistää asiat liikkeelle, jos ei hyvällä niin pikkusen nipistämällä ja herättelemällä. Ja jokainenhan meistä syntiä tekee joo, ja jokaisellahan meistä on musta puoli. En mä tiedä. Kai mun olisi sittenkin pitänyt alkaa seurustelemaan sen hevarin kanssa...:D
hitsit ja mie luulin et mun mies ois ainut, ollaan 9v. oltu yhessä eikä vieläkään ole meidän "yksipuolisessa" riidassa huutanut tai suuttunut minulle...siksi siis yksipuolista koska annan kaiken tulla täydeltä laidalta, ei tämä löytää sellaisessa tilanteessa tällaisen kommentin: oot niin samperin seksikäs kun suutut.
pakko sellasen kanssa on elää ja nauttii siitä siltikin vaikka välillä meinaa niin keittää toisen positiivisuus.....