Siitä on jo vuosi kun tutustuin häneen. Seurustelin tuolloin omanikäiseni kanssa, kaikki tuntui olevan hyvin vaikeuksista suhteessamme huolimatta, tyydyin siihen mitä sain, kunnes tapasin hänet. Hän kiinnostui minusta lahjakkuuteni takia, hän halusi kannustaa minua eteenpäin urallani valitsemallani alalla. Sain käsityksen, että olin saanut uuden kaverin. Tapasimme tietenkin baarissa. Luulin, että siellä ei voisi tavata ketään, enkä minä ollut edes etsimässä, olihan minulla jo joku. Hän oli se ketä kaverini yritti iskeä, mutta tuloksetta. Hän juttelikin vain minulle, enkä tajunnut että hän oli kiinnostunut minusta. Myöhemmin päädyttyämme jatkamaan iltaa baarin jälkeen hänen luokseen, kaverini jätti minut kahden hänen kanssaan, jätti minut vieraaseen paikkaan noin vain. Ihmettelin kaverini käytöstä, mutta en osannut sieltä pois, joten jouduin jäämään. Sinä samana yönä tajusin ihastuneeni häneen. Luulin, että asiat eivät voisi mennä pahemmaksi, mutta kävi ilmi että hänkin oli ihastunut minuun... Siitä tuli kuuma romanssi, minulle ainakin. Jätin jopa tuolloisen poikaystävänkin hänen vuokseen, koska hän sanoi haluavansa olla minun kanssani. En ollut koskaan tuntenut niin ketään kohtaan. Mutta se loppuikin lyhyeen. Hän jätti minut. Jäin kaipaamaan häntä.
Parin kuukauden jälkeen hän ottikin minuun yhteyttä, pyysi minua takaisin. Lupasin harkita ja tavata hänet. Tapasimme, ja selvitimme asiat ja päätimme yrittää toista kertaa. Tosin sekin päättyi, ja vielä kehnommin kuin aiemmin. Kummatkin satuttivat toisiaan... Hän jätti minut toistamiseen.
Tapasimme sen jälkeen vielä muutaman kerran. En vain pystynyt päästämään hänestä irti, eikä hänkään näköjään kokonaan, olimme kait kavereitakin jossain vaiheessa, en tiedä miksi sitä olisi kutsunut. Ja ei kauaakaan aikaa kun vietimme yön yhdessä. Ja nyt se piti laittaa poikki lopullisesti. Ei hän enää välittänyt minusta, tiesin sen ihan hyvin, vaikka hän halusikin nähdä minua...
Miten pystyisi unohtamaan hänet? Kauhean vaikea unohtaa, vaikka hän satuttikin minua.
Parin kuukauden jälkeen hän ottikin minuun yhteyttä, pyysi minua takaisin. Lupasin harkita ja tavata hänet. Tapasimme, ja selvitimme asiat ja päätimme yrittää toista kertaa. Tosin sekin päättyi, ja vielä kehnommin kuin aiemmin. Kummatkin satuttivat toisiaan... Hän jätti minut toistamiseen.
Tapasimme sen jälkeen vielä muutaman kerran. En vain pystynyt päästämään hänestä irti, eikä hänkään näköjään kokonaan, olimme kait kavereitakin jossain vaiheessa, en tiedä miksi sitä olisi kutsunut. Ja ei kauaakaan aikaa kun vietimme yön yhdessä. Ja nyt se piti laittaa poikki lopullisesti. Ei hän enää välittänyt minusta, tiesin sen ihan hyvin, vaikka hän halusikin nähdä minua...
Miten pystyisi unohtamaan hänet? Kauhean vaikea unohtaa, vaikka hän satuttikin minua.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hän on pelimies, puhuu ja käyttäytyy juuri niin kuin tietää miten naiset voi sulattaa. Jätti sinut, leikki jollain toisella sen aikaa,otti takaisin kun ei ollut sillähetkellä muitakaan joita panna, ja jätti taas. Unohdat hänet tietämällä että että hän ei ole rakkautesi arvoinen, olit hänelle vain lelu ja hän tuskin koskaan sinua ajattelee. Sellainen on pelimies. Julmaa mutta ei sille mitään voi, jotkut miehet vain ovat olevinaan niin ihania mutta kuitenkin läpimätiä.. Sitä on hyvin vaikea uskoa toisesta silloin kun on omien tunteidensa vallassa eikä voisi millään uskoa toisesta mitään pahaa.
puhut asiaa. Onneksi löytyy niitä kunnollisempiakin miehiä näiden narsistien rinnalle, jotka eivät ajattele kuin omaa etuaan. Parasta on vetää tunteiden ruusunpunainen verho edestä ja nähdä asiat niinkuin ne on.