Eli mitenkäs pitkiä te palstan neitokaiset oikein olette?
Oletko tyytyväinen pituuteesi?
Oletko koskaan törmännyt sellaiseen ilmiöön, että miehet suhtautuisivat naisiin jotenkin eri tavoin riippuen siitä onko kyseessä pienikokoinen, normaalimittainen tai sitten pitkä nainen?
Oletko tyytyväinen pituuteesi?
Oletko koskaan törmännyt sellaiseen ilmiöön, että miehet suhtautuisivat naisiin jotenkin eri tavoin riippuen siitä onko kyseessä pienikokoinen, normaalimittainen tai sitten pitkä nainen?
Vastaukset 36
Vanhimmat
165 senttiä on varrella mittaa. Eli vissiin aika tarkkaan suomalaisnaisten keskipituuden verran. Ja ihan tyytyväinen oon pituuteeni.
Joskus jotkut isokokoiset miehet ovat sanoneet, että oon ihanan pikkuinen. Tuntuu vähän hassulta, koska keskimittainenhan mä olen ja paljon tuolla katukuvassa näkee lyhyempiäkin naisia. Mutta kyllähän sellaisten karpaasien mielestä kuka tahansa normaalimittainen tuntuu pieneltä.
Jotkut yli 170-senttiset tyttökaverini ovat joskus valitelleet, että miehet jotenkin arastelisivat pitkiä naisia. En sitten tiedä onko siinä mitään perää..mutta kyllä kai moni mies haluaa olla ainakin jonkin verran naistaan isompi.
"En sitten tiedä onko siinä mitään perää..mutta kyllä kai moni mies haluaa olla ainakin jonkin verran naistaan isompi."
Kyllä siinä jotain perää saattaa olla. Itselläni ainakin ajatus pidemmästä naisystävästä (yli 190) tuntuu oudolta. Tiedä sitten mistä johtuu. No, harvemmin sitä tapaa niin pitkiä naisia.
Olen 160 cm pitkä. Mutta kuvittelen olevani 190 cm pitkä ja lihaksikas homomies...
Persoonalisuushäiriökö?
Olenko pituuteeni tyytyväinen?
Jep.
Miten miehet suhtautuu?
Taitaa vähän pelätä mua, koska ne kyllä huomaa, että pystyn pistämään tiukan paikan tullen niille turpaan mennen tullen.
Hähä.
157 senttinen. Joskus jotkut miehet kiusaavat mua pienen kokoni takia, mutta musta tuntuu että ne tykkäävät kuitenkin... =)
168cm ja tyytyväinen olen.
Se on tullut huomattua että itselläkin on vaikeaa ymmärtää noin 150 cm nainen aikuiseksi tai ainakaan kovin vanhaksi.. Pituus ehkä vielä siis vuosiakin pois :). Toisaalta pieniä naisia ei välttämättä oteta aina kovin vakavasti - toisaalta taas voisi kuvitella että miehet pitävät pienistä naisista kun naiset taas yleensä pitävät pitkistä miehistä.
165 senttiä, mieluusti olisin kymmenen vähemmän.
Osittain tästä syystä korkeiden kenkien pitäminen on minulle vastenmielistä.
Olen törmännyt sellaiseen ilmiöön omalla kohdallani, että miehet pitävät minua pienenä, lyhyenäkin, ja tätä jaksan ihmetellä, kun itse tunnen itseni valtavaksi amatsoniksi. Oma (vääristynyt) kuva pituudestani johtunee siitä, että olen laajan ja naisvoittoisen sukuni pisin nainen.
Eräs ystäväni on 184-senttinen nainen. Häntä miehet tuntuvat jotenkin pelkäävän(?), mutta koskaan hänellä ei ole ollut vaikeuksia löytää miesseuraa, tukevammassakaan kunnossa.
Miten 165-senttinen nainen voi tuntea itsensä amatsoniksi? Sähän olet just hyvän kokoinen, sopivan kompakti. 165 senttiähän on just ja just suomalaisnaiset keskimitta ja esim. mun(188cm) rinnalla sä olisit aika pieni.
Onks toi joku 165-senttisten syndrooma, että tuntee olevansa joku hirmuinen sotanorsu? Exäni oli 165 senttinen ja minun mielestäni hän oli pieni mutta itse hän aina valitetteli olevansa liian isokokoinen. Hän ei siis todellakaan ollu isokokoinen. Ei pituutensa puolesta eikä muutenkaan. Vai onko se vaan joku naishormoonijuttu, että välillä tuntee olonsa sellaiseksi jumalattomaksi tynnyryksi?
en mä leveyssuunnassakaan kovin iso ole, 53-54 -kiloinen tällä hetkellä, mutta kuten sanoin niin sukujuhlissani olen kaikkia naisia vähintään päätä pitempi ja siitä kai tämä johtuu.
Ja jännä sekin, että mulla ei kuitenkaan ole mitään pakkomiellettä pitkiin miehiin, poikaystävissäni on ollut alle 170-senttisiä, jopa yksi minua sentin lyhyempikin.
pienten naisten kokoontumisajot on? *wirn*
t: mies, 160cm
eli Pohjois-Karjalassa :)
Ei me kyllä mitenkään kauhean lyhytjalkaisia (siis suhteessa!) olla.
Yksi serkuistani on jotain 149 (tai alle), raskaana oleva kahden lapsen äiti. Näyttää toki nuorelta, mutta on 27-vuotias. Hänen peräänsä tuijotetaan ihan avoimesti, ja huudellaankin halveksuvia kommentteja 'teiniäideistä', ihan päivittäin. Että ei se ole lyhyilläkään aina helppoa, jos ei ole meillä jättiläisilläkään :DD
En ole tavannut livenä pitkää haluavaa naista, netissä kyllä olen sellaisiin törmännyt.
Yksi poikaystäväni oli itse yli 190 cm ja sanoi tuntevansa eniten vetoa lyhyisiin naisiin.
..napata sut syliin.
No neitokainen en enää ole, mutta vastaan silti =)
Olen 176 cm pitkä ja käytän mielelläni korkokenkiä...varsinainen amatsoni täällä siis!
Sukulaisiini kuuluu varsin pitkiä naisia muutoinkin: äitinkin on 173 cm, siskot 178 ja 184...ja miehet vastaavasti vielä pidempiä. Isäni, joka on kuitenkin jo yli kuudenkymmenen on yli 195 cm ja veljeni vielä pidempi.
Emme siis tarvitse keittiötikkaita..
Niin, ja pituuden lisäksi meille on toki siunaantunut myös "jonkinlaiset juuret" eli olemme kaikki aika isojalkaisia. Mutta pysyypä tuulessa pystyssä paremmi kuin on kunnon tukirakennelma maata vasten.. =)
Olen 163 senttiä. Sopiva taskukoko, joka kelpaa monelle.
Olen 162 ja ehkä vähän päälle ; )
Korkojen kanssa yltää aika monen miehen kanssa tasoihin eli pituutta on ihan tarpeeksi. Nuorempana tunsin että liikaa, sillä täytyy myöntää että sellaisia kommentteja kuulee "oho, oletpa sinä pitkä" tai "hui, komea nainen olet" Niistä tuli välillä sellainen olo että on jotenki väärän kokoinen nainen vaikkei niitä ehkä tarkoitettaisikaan niin.
Olen vuosien mittaan kuitenkin saanut itsetuntoa sen verran että olen hyväksynyt itseni tämän pituisena ja pidän juuri niin korkeita korkoja kuin itse haluan miettimättä tunteeko joku mies alemmuuden tunnetta seisoessani vieressäni. Olen myös saanut paljon positiivista kommenttia pituudestani eli kai tämä menee niin että jotkut tykkää, toiset ei.
Tärkeintä kuitenkin on aina se mitä on sisällä. Jos sydän ja mieli on kunnossa niin pituus on sivuseikka :)
Eli olen 159,5, muistaakseni, yleensä sanon olevani 160cm pitkä. Olen huomannut käytännön asioissa, että kyllä siitä pituudesta olisi hyötyä. Mutta muuten en koe pituuttani mitenkään onngelmallisena, ainakaan tietoisesti. Toisaalta mietin, että miksi mulla on ihan hirvee tarve näyttää, että olisin jotenkin tosi vahva? Nytkin on sellanen kausi menossa, että lihaksia koitan kovasti kerätä. Joo, ja se mua vituttaa, että pitkät ihmiset saa syödä enemmän, kun niillä menee energiaakin enemmän. Se on ehkä se suurin vitutuksen syy... Ja ainiin, mua kohdellaan aika usein vähän pikkutyttönä, vaikka omasta mielestäni käyttäydynkin ihan ikäni mukaan. Tietty lisäksi tää mun pullanaama korostaa oikein sitä lapsellisuutta. Heh.
eli olen 151,5cm pitkä.pituutta olis kiva saada mutta minkäs teet.kaikki luulee heti että olen alaikäinen.järkyttyvät kun kerron olevani yli 20v.noh, äitini 145cm että parempi tämäkin..joku 160cm olisi aika sopiva.
olen minä. Korkoja minulla on yleensä alla 6 senttiä. Olen juuri sopivan mittainen, mutta voisinpa vaikka ottaa kaksi senttiä lisääkin. :)
Pitkät ja suunnilleen samanmittaiset miehet tuntuvat tykkäävän kovasti. Lyhyemmät miehet voi jakaa kolmeen kategoriaan: toiset ovat silminnähden kateellisia ja ilmaisevat kiukkunsa aika lapsekkaasti, se pahin ryhmä ovat kieli pitkällä vonkaavat tapit, ja kolmas ryhmä ei kiinnitä kovinkaan paljon huomiota muiden kokoon, vaan ottaa ihmisen ihmisenä.
Naisten suhtautuminen se vasta onkin mielenkiintoista...
157cm ja tyytyväinen pituuteeni enkä haluaisi olla isompi vaikka korkokenkiä välillä käytänkin.
En mä ole huomannut miesten puolelta mitään "pituusrasismia" mutta isoja naisia tuntuu välillä rissaavan paljonkin. Allekirjoitan tän parisuhdemallin "iso, vahva mies ja pieni, pehmeä nainen" täysin ja koska olen pieni, niin joka jamppa on isompi ja näinollen valinnan varaa on runsaasti. Tavattoman kätevää :D
Ihan mielenkiinnosta kyselen että minkälaista kommenttia toisilta naisilta on tullut pituudesta? Itse olen suht pitkä nainen (174cm)enkä ole naisten puolelta törmännyt mihinkään "pituusrasismiin". Pituudesta heitetään lähinnä vitsiä ystävien kesken, meitä kun mahtuu tappia ja hujoppia samaan sakkiin mutta missään esim baarissa ei ole muut naiset kommentoineet juuri mitään vaan kommentit ovat tulleet miehiltä.
sinua pitempiä naisia rassaa nimenomaan tuo "pieni ja pippurinen" -asenne? Minuskuuliset naiset nimittäin yleensä toitottavat suureen ääneen sitä, että he kompensoivat luonteen ja älyn sillä, että sieltä puolentoista metrin korkeudelta kiljuvat keuhkonpohjia myöten, että on niiiiiiin kivaa olla lyhyt. Ja sitten korkkarit jalkaan...niin, juuri siksi, että pohkeet näyttäisivät paremmilta? ;)
162 ja omasta mielestäni ihan normaalimittainen. Sopiva koko. Käytän korkokenkiä, en saadakseni lisää pituutta, vaan koska pidän niistä..tulee naisellinen olo. Painoa onkin sitten alle 50kg ja siitä tulee joskus kommentteja..yleensä pyöreähköiltä naisilta. Kateuttako vai mitä. Ei koske yhtään, enää. Just kiva koko. Miehet ei yleensä painosta huomauttele, tai siis oon saanut sellasia kommentteja, että et sä liian laiha ole (liikunnallinen ihminen..). Kuulemma hyvin kainaloon sopiva.
En ole aina edes niin pippurinen, vähän liiankin hyväluontoinen..Mulla on kyllä korkkarit housujenkin kanssa ja sieltähän ei pohkeet näy..Mut kieltämättä joskus kun laittaa hameen päälle, tuntuu tosi kivalta. En hirveästi enää mieti mitä toiset ajattelee, pukeudun niin kun itestä tuntuu hyvältä. Oisko hyvä ryhti se, mikä eniten ärsyttää.
Jos joku mollaa itseään lyhyempää tai pitempää, melko varmasti tulee palautetta. Vielä varmemmin palautetta tai alkuperäiskommentteja tulee ihmiseltä, joka ei ole ollenkaan sopeutunut vartensa mittaan.
Olen saanut katkeran kitkeriä kommentteja itseäni päätä lyhyemmiltä ihmisiltä, mutta semmoiset ajattelevat tapaukset sitten älyävät, että ei tässä pitkä pullistele eikä lyhyt hypi silmille, kun asialle ei mitään oikein voi. :)
Olen tyytyväinen pituuteeni. Jotkut nimittelevät pienikokoiseksi (kaupan täti kutsui tänään "kirpuksi"), mutta en ole koskaan tuntenut itseäni erityisen pieneksi saati heiveröiseksi/heikoksi. Päinvastoin. Olenhan äitiänikin miltei päätä pidempi.
Vastakkaisen sukupuolen edustajilta en ole kuullut oikeastaan minkäänlaista kommenttia koostani. Miehen 180 cm/100 kg ystävä tosin joskus nauroi ystävällisesti, kun lupasin nostaa niskasta pihalle, jos ei ala käyttäytyä siivommin. Muut ovat suhtautuneet pelonsekaisella kunnioituksella, kuten kuuluukin. Naiset kärkkäämmin esittävät kokohuomautuksia, kuten tänäänkin, muttei se minua häiritse. Ihan ihmisen mitoissa kuitenkin olen.
Olen suht tyytyväinen, joskus on tuntunut että pidempikin voisi olla. Miehet tuntuvat pitävän lyhyemmistä (n.160cm), en tiedä miksi. Pidempiin lähinnä kait kaverifiiliksellä, ehkä ne lyhyet sitten herättävät miehissä jonkinasteista suojeluvaistoa:D.
ja oon tyytyväinen..en liian pitkä, mut riittävän. ja kun on pituutta, on ylväs olo. Pitkät miehet onkin mun makuun, mut seurustellut oon silti mun mittasten kanssa.
174cm, kun viimeksi mittasin..
Toivoisin joskus olevani lyhyempi kun tykkään korkeista koroistakin, mutta saan kai olla tyytyväinen pitkiin koipiini..
Sen verran tiedän miesten suhtautumisesta omaan pituuteeni että suurinpirtein samanpituisia ja pidempiä ei ole haittannut lainkaan. Ja samanpituisella miesystävällä on ollut enemmän suolejuvaistoa kuin minua pidemmällä, jonka kanssa taas sujui kaverillinen yhdessäolo paremmin.. Yleisemmin kai juuri pienempiä pidetään suloisina ja suojeltavina..
Minäkin olen 174 ja tyytyväinen pituuteeni, minkäpä sille voi :) eikä miehiltäkään ole koskaan mitään negatiivista palautetta tullut.
Tähän asti ainakin kumppanini ovat olleet "suojelevaisia" suhteeni vaikka en olekaan mitenkään avuton tai erityisen suojelun tarpeessa mutta olisi mielenkiintoista kuulla miesten kommentteja tähän että herätttääkö pieni nainen ne suojeluvaistot helpommin vai onko se jokin muu mikä sen herättää? Oman kokemukseni mukaan miehellä on luontainen halu huolehtia naisestaan ja perheestään ja tähän kuuluu myös suojeleminen ja puolustaminen jos tilanne sitä vaatii. Samalla tavalla itse koen naisena että haluan huolehtia miehestäni parhaalla mahdollisella tavalla.
Joo, taskukokoa edustetaan :D
Periaatteessa oon ihan sinut pituuteni kanssa, joskus vaan olis kivempi olla pidempi, sillä isokokoiset ihmiset usein kuvittelee olevansa etuoikeutettuja lähes kävelemään yli. Mutta on mukavaa kuulla olevansa pieni ja siro, ja erityisen kivaa on mahtua minkä kokoisen miehen kainaloon tahansa :)
Olen 172 cm ja tyytyväinen olomuotooni. Eikös se nykyään jo melkein ole niin, että tuo 170 cm ei enää naisten keskuudessa ole mitenkään erityisen pitkä.
Itse tunnen oloni ns. ylvääksi eli olen pitkä ja komea. Amatsonin piirrettä en itsessäni tunnista, vaan minusta on ihanaa pukeutua korkokenkiin ja olla näyttävännäköinen. Oma miehenikin on lähes 190 senttinen, joten senkin puoleen olemme sopusuhtainen pari.
160cm.
Olen tyytyväinen.
En oo törmänny.
160 cm ja ihan tyytyväinen pituuteeni.
Jos olisi pakko valita, olisinko nykyistä lyhyempi vai pidempi, niin olisin mieluummin pidempi. Mutta hyvä näin.
Itse olen tyytyväinen pituuteeni. Tosin korkokenkiä en useinkaan käytä sillä silloin tunnen itseni jättimäiseksi ja suurin osa miehistä jää lyhyemmiksi ;-)
Jotenkin on jäänyt mielikuva että miehet pitää pienemmistä naisista, isot koetaan uhkaavana...en tiedä onko pelkkää kuvittelua?
Pieni nainen= miehet mieltää helpommin kiltiksi/suojeltavaksi/helpommin lähestyttäväksi...