8-vuotiaana tutustuin naapurintyttöön ja ystävyyttä jatkui monta vuotta. 16 vuoden paikkeilla hänen elämänsä muuttui kuitenkin niin kiireiseksi ettei minulle ollut enää tilaa. Ihmettelin ja surin asiaa kovasti. Hänelle oli näköjään tärkeämpää koota suuri kaveripiiri ympärilleen ja minä hiljaisempana ja syrjäänvetäytyvämpänä en enää mahtunut mukaan. Hän tunnetaan kuitenkin ihanana ja hyväsydämisenä ihmisenä. Kaipa hän sitä sitten oikeasti onkin, mutta ei vaan halua enää minua elämäänsä.
Ikävöin ja itken vieläkin joskus muistellessani yhteisiä hetkiä, nytkin, 19-vuoden iässä. Miten niin pitkä ystävyys voi tukahtua...no kai se kuului vain lapsuuteen ja nyt se on sitten ohi. Emme ole kahteen vuoteen nähneet, muutaman kerran olemme messengerissä jutelleet. En tiedä hänestä mitään, en ihmettelisi vaikka olisi ulkomaille muuttanut kertomatta minulle.
Jonkun aikaa kyselin ja roikuin hänen perässään mutta nyt olen saanut omaa elämää rakennettua. On minulla ystäviä ja kaikin puolin menee hyvin. Olen ulospäinsuuntautuneempi, menestyvä ja tosiaan se hyvän ystävän paikka on täytetty toisella. Hän ei tiedäkään miten hyvin minulla menee...luulee varmaan että olen edelleen se saamaton hissukka.. Olen onnellinen, vaikka ennen ajattelin että hirvein asia maailmassa olisi menettää tuo ystävä. Silti haikeus ja suru valtaa tällä tapaa mielen...kylläpä taas tuli itkettyä niin että pää halkeaa..
Ikävöin ja itken vieläkin joskus muistellessani yhteisiä hetkiä, nytkin, 19-vuoden iässä. Miten niin pitkä ystävyys voi tukahtua...no kai se kuului vain lapsuuteen ja nyt se on sitten ohi. Emme ole kahteen vuoteen nähneet, muutaman kerran olemme messengerissä jutelleet. En tiedä hänestä mitään, en ihmettelisi vaikka olisi ulkomaille muuttanut kertomatta minulle.
Jonkun aikaa kyselin ja roikuin hänen perässään mutta nyt olen saanut omaa elämää rakennettua. On minulla ystäviä ja kaikin puolin menee hyvin. Olen ulospäinsuuntautuneempi, menestyvä ja tosiaan se hyvän ystävän paikka on täytetty toisella. Hän ei tiedäkään miten hyvin minulla menee...luulee varmaan että olen edelleen se saamaton hissukka.. Olen onnellinen, vaikka ennen ajattelin että hirvein asia maailmassa olisi menettää tuo ystävä. Silti haikeus ja suru valtaa tällä tapaa mielen...kylläpä taas tuli itkettyä niin että pää halkeaa..
Vastaukset 5
Vanhimmat
Samat sanat sanoo 34vee ukko. Naapurissa oli paras kaveri ja muut oli huonompia. 18 vuotiaana hänellä ei enää ollut tarvetta mun kaveruudelle, ja ei olla nähty neljääntoista vuoteen. Tämmöstä tää on lähes kaikkien kohdalla. Ihmiset kasvaa erilleen.
Ystävyyssuhteiden kestäminen vaan vaatii itseltäkin vähän töitä kuten yhteydenottoja ja muistamista. Minulla on nuoruuden ystäviä lähes kolmenkymmenen vuoden takaa, joiden kanssa pidetään isot kekkerit vähintään kerran vuodessa ja pienempiä pitkin vuotta. Kutsun siis ystäväni vaimoineen/miehineen meille, samoin he.
Samoin treffailen pitkin vuotta matkan varrella saamiani ystäviä eli vanhoja opiskelu- tai työtovereitani. Pyydän leffaan, syömään tai terassille. Tekstiviesti tai sähköposti on helppo laittaa ja sopia treffit.
"Vanhin ystäväni" on yli neljänkymmenen vuoden takaa - olen ollut hänen ristiäisissään. Ja olen aika varma myöskin siitä, että jompikumpi meistä on myös saattamassa toista viimeiselle matkalle.
Tässä oli nimenomaan kyse siitä, että ystävä ei halunnut enää olla "sun kaa". Ei siitä, etteikö itse jaksaisi/viitsisi pitää yhteyttä.
Mukava että sinulla riittää kavereita.
suuremmissa kaupungeissa ystävyyssuhteet ei välttämättä aina vuosikymmeniä kestä. Itse en ole nähnyt tärkeänä pitää yhteyttä ihmisiin, joiden kanssa ei ole mitään muuta yhteistä kuin sama asuinpaikka tms. Mukava tietysti nähdä, jos sattuu tapaamaan. Pääasia ettei eroa lapselliseti ridoissa.
Omissakin taannoin , jokaisella on aika jolloin ei ystävän ääni kuulu , siihen hänen hetkeen , vanhempana luottamus , on tärkeämpää . omista ystävirtäni ei sellaista tuskin tapahtuisi että ystävyys olisi vaarassa . On niitäkin joilla ei ole muita ystäviä ovat eläneet jo pitkään siitä kun saattoivat vanhemmat levolle. silloin luottamus korostuu. tSemppiä P