Olin seurustellut puolitoista vuotta, kunnes pari kuukautta sitten päätimme yhdessä erota. Kummastakaan ei tuntunut enää hyvältä. Mua epäilytti aina silloin tällöin, onkohan tämä sittenkään se elämäni rakkaus, vaikka hienoja hetkiäkin todella oli. Ja rakastuneita oltiin. Luonteet olivat välillä törmäyskurssilla.
Vaikka päätös tehtiin yhdessä, niin silti on nyt niin kurjaa! Aluksi vietimme aikaa melko paljon yhdessä. Sovittiin, että oltaisiin kavereita. Elättelin toiveita, että palaamme vielä yhteen, entistä onnellisempina, kun asioista oltiin puhuttu paljon.
Nyt ex on alkanut lämmittää yhteisessä kaveriporukassamme yhtä tyttöä. Voihan perse! Tuntuu kovasti pahalta seurata sitä vierestä. Ei sillä lailla käyttäydytä! Siinä seurassa en itkeskellä viitsi, mutta kotona sitten senkin edestä.
Ongelmahan ei ehkä enää ole siinä, että nyt haluaisin enää yhteen palata, mutta kun silti on ikävä ja kaipuu ja paha olo. Ja tuntuu siltä, että jos ex vain viitsisi suoda huomionsa mulle, ja haluaisi vaikka tavata, niin suostuisin kuitenkin. Olen päättänyt, että pidän etäisyyttä, mutta onnistuukohan tuo kuitenkaan.
Saisiko vähän neuvoja/kannustusta tähän suuntaan...
Vaikka päätös tehtiin yhdessä, niin silti on nyt niin kurjaa! Aluksi vietimme aikaa melko paljon yhdessä. Sovittiin, että oltaisiin kavereita. Elättelin toiveita, että palaamme vielä yhteen, entistä onnellisempina, kun asioista oltiin puhuttu paljon.
Nyt ex on alkanut lämmittää yhteisessä kaveriporukassamme yhtä tyttöä. Voihan perse! Tuntuu kovasti pahalta seurata sitä vierestä. Ei sillä lailla käyttäydytä! Siinä seurassa en itkeskellä viitsi, mutta kotona sitten senkin edestä.
Ongelmahan ei ehkä enää ole siinä, että nyt haluaisin enää yhteen palata, mutta kun silti on ikävä ja kaipuu ja paha olo. Ja tuntuu siltä, että jos ex vain viitsisi suoda huomionsa mulle, ja haluaisi vaikka tavata, niin suostuisin kuitenkin. Olen päättänyt, että pidän etäisyyttä, mutta onnistuukohan tuo kuitenkaan.
Saisiko vähän neuvoja/kannustusta tähän suuntaan...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ja katse eteenpäin! Ei sulla ole oikeutta enää olla exästä mustasukkainen - sitähän kovasti olet.
Ja ei se lämmittämällä parane, eli jos ette sovi yhteen, niin toisen kerran yrittäminen ei onnistu yhtään sen paremmin.
Lakkaa vatvomasta vanhoja, katse kesään, ja uusin juttuihin!
Käy vaikka kampaajalla, muuta tyyliä, ja osta parit uudet vaatteet! Piristää kummasti!
Minulla on vähän samantapainen tilanne. Erosin ex -tyttöystävästäni marraskuun alussa, takana oli melkein 2.5 vuotinen suhde. Sovittiin, että moikataan kun tavataan ja tuommosta. Ero oli todella vaikea, ainakin minulle. Hänestä en enää tiedä...
Nyt ovat asiat muuttuneet. Exäni soitti minulle pääsiäisviikon torstaina, ja kertoili ensin niitä näitä, kunnes sanoi että hänellä on uusi mies. Kysyin tietysti, kauanko olivat jo seurustelleet, kuukauden, kaksi vai kolme. Vastasi siihen seurustelleensa sen kanssa jo useita kuukausia. Jatkoi sitten elvistelemällä uudella miehellään minkä kerkesi. Aloin vähän epäilemään häntä, että mahtaako uutta miestä ollakaan, tapaamispaikka ja -aikakin tuntuivat tuulesta temmatuilta... Sen jälkeen kuulin siskoltani, että hän oli nähnyt exäni uuden miehen kanssa eräässä kaupassa jo ihan tammikuun alussa.
Mitä olen asiasta keskustellut, ja kertoillut ystävilleni, on vähän tullut ajatuksia joka puolelta, että hän on tapaillut sitä miestä varmaan jo jouluna. Ja mikä pahinta, hänellä lienee ollut jo tuo uusi mies kiikarissa silloin marraskuussa... Mutta vaikka olisikin vain tapaillut joulukuussa sitä miestään, ei voi kun todeta, että aika äkkiä on hän uuden ottanut. Ja kuvittelisi ainakin, ettei sitä kovin lyhyen tuttavuuden jälkeen mennä uuden miehen kanssa liikkeeseen, missä ex-poikakaverin sisko on myyjänä...
Ei tuossa mitään, eteenpäin on mentävä ja unohdettava tuommoset. Nykyään ajatuskin exästä oksettaa... Inhottavinta tässä on vain se kun ei tiedä totuutta, onko hänellä ollut jo silloin marraskuussa jotain sen miehen kanssa.