Hei kaikki
On kesäloma molemmilla, ja haluaisin vaimoni kanssa kovasti yhteisiä retkiä ja reissuja..suunnitella niitä yhdessä.Meillä on kaksi pientä lasta ja heitä on hoidettu yhdessä nyt 4v. Nyt vaimoni haluisi vapautta enemmän mitä olen antanutkin koko elämämme ajan ja viellä enemmän kun on ollut lapset, olen hoitanut niitä enemmän. Kerhoissa kuljen ja retkillä heidän kanssa. Tiedän että kesälomat on pahoja aikoja joilekkin pareille, kuten paljon on kirjoitettu. Meillä on talot/mökit ja kaikki ulkoinen elämä siinä mallissa että ei paremmin voisi olla,sisäinen elämä ei. Mutta toisen koko ajan menohalu saa välillä sappeni kiehuun, siitä syntyy riitaa ja saan kuulla että tukahdutan häntä. Olimme paripäivää sitten niin pohjassa että avieropaperi oli jo tulostetu pöydälälläni. Keskusteltiin pitkästä aikaa kunnolla asiasta mitä olen yrittänyt monta viikkoa tehdä ja sovittiin että nyt tästä eteen päin kerrotaan mikä mieltä painaa. Tänään sitten sanoin että mikä mieltäni viellä painaa,ja sota oli valmis.
Yritin tyhmyyksissäni puhua veillä että mehän sovimme että puhutaan suoraa, mieltä painavistaasoista, mutta viha vain kasvoi vaimollani. Olen epätoivoinen liittoamme kohtaan kun ei uskalla puhua enää oikeista asioista mitään.
Kun joskus olen kuunellut toisia tai lukenut juttuja vaikeista parisuhteista niin mies on ollut melkein kaikissa tapauksissa se ymmärtämätön...mutta toisinkin voi olla vai olenko liian nössö mies.?
On kesäloma molemmilla, ja haluaisin vaimoni kanssa kovasti yhteisiä retkiä ja reissuja..suunnitella niitä yhdessä.Meillä on kaksi pientä lasta ja heitä on hoidettu yhdessä nyt 4v. Nyt vaimoni haluisi vapautta enemmän mitä olen antanutkin koko elämämme ajan ja viellä enemmän kun on ollut lapset, olen hoitanut niitä enemmän. Kerhoissa kuljen ja retkillä heidän kanssa. Tiedän että kesälomat on pahoja aikoja joilekkin pareille, kuten paljon on kirjoitettu. Meillä on talot/mökit ja kaikki ulkoinen elämä siinä mallissa että ei paremmin voisi olla,sisäinen elämä ei. Mutta toisen koko ajan menohalu saa välillä sappeni kiehuun, siitä syntyy riitaa ja saan kuulla että tukahdutan häntä. Olimme paripäivää sitten niin pohjassa että avieropaperi oli jo tulostetu pöydälälläni. Keskusteltiin pitkästä aikaa kunnolla asiasta mitä olen yrittänyt monta viikkoa tehdä ja sovittiin että nyt tästä eteen päin kerrotaan mikä mieltä painaa. Tänään sitten sanoin että mikä mieltäni viellä painaa,ja sota oli valmis.
Yritin tyhmyyksissäni puhua veillä että mehän sovimme että puhutaan suoraa, mieltä painavistaasoista, mutta viha vain kasvoi vaimollani. Olen epätoivoinen liittoamme kohtaan kun ei uskalla puhua enää oikeista asioista mitään.
Kun joskus olen kuunellut toisia tai lukenut juttuja vaikeista parisuhteista niin mies on ollut melkein kaikissa tapauksissa se ymmärtämätön...mutta toisinkin voi olla vai olenko liian nössö mies.?
Vastaukset 3
Vanhimmat
vapauksia - on tainnut tottua saamaan tahtonsa läpi ja ei halua rajoituksia siihen, mitä haluaa tehdä tai haluaa mennä...
Ja suuttuu, kun asiasta haluat keskustella. Oletko itsekkään naisen kanssa naimisissa? Joka pyörittää sinua niinkuin haluaa? Ja saaduista vapauksista ei luovuta tai edes keskustella??
Huh, huh....on sinulla kestämistä ja asiassa selvittämistä. Ei taida onnistua ilman ammattiapua....
Kun puhut omista tunteistasi, ei se ole toisen tukahduttamista eikä todellakaan nössöilyä. Vaimosi ei jostain syystä pysty vastaanottamaan asiaasi eikä käsittelemään tunteitaan muuta kuin hermostumalla. Tukahduttamisesta ei saa todellakaan käsitystä, kun kerrot vaimollasi olleen paljon vapautta jo muutenkin. Jonkinlainen ulkopuolisen ihmisen tarjoama keskusteluapu, -tuki olisi varmasti hyväksi teille. Jos vaimosi ei tähän suostu, suo itsellesi tämä vaihtoehto. Eipä jää käyttämättä se tilaisuus, joka voi pelastaa tilanteenne. Onnea ja rohkeutta!
Pari vuotta sitten meillä alkoi sama valitus, että vaimo halusi mennä enemmän. Annoinkin mennä ja aina sanoin,etten pidä hänen menemisistään. No sitten mä olin mustasukkainen ja tukahdutin hänen tunteensa mua kohtaan.
Viime syksynä hän kertoi, ettei rakasta mua enään.
Itse olin jo hulluuden partaalla (joku voisi sanoa sitä mustasukkaisuudeksi).
Tänä keväänä vaimo haki sitten eron. Nyt hän on villi ja vapaa, useita miehiä käynyt läpi.
Itse pidin lapset ja asunnon. Yhden naisen kanssa kokeilin jo suhdetta, mut ei oikein maistunut.
Mun neuvo on se, jos et saa häntä parisuhdeneuvolaan keskustelemaan, niin hae ero ennen kuin itse sairastut.