Onko nettiystävä oikea ystävä?

Olen tasan yhden ns. netti/chatti/mese- ystävän saanut. Siis, ihmisen johon uskallan jopa hieman luottaa- siis tuolla nettimaailmassa. Koskaan emme varmaankaan tapaa, mutta satunnaisesti soitellaan. En osaa sanoa miksi ko. ihmisen kanssa tuntuu "natsaavan" ajatukset ja jutut niin hyvin yhteen- vaikka OIKEASTI EN TUNNE ko. henkilöä lainkaan. Tuntuu hieman loukkaavalta sanoa häntä "virtuaaliystäväksi", mutta sitä hän on. Molemmat elävät omaa OIKEAA elämäänsä perheidensä kanssa, eikä kummallakaan ole aikomustakaan alkaa suunittelemaan mitään tapaamista.
Muutoin, en millään kykene luottamaan kehenkään chattaajaan tms. virtuaalihenkilöön oikeastaan lainkaan. En puhu yksityisasioistani chatissa koskaan, ne eivät kuulu sinne- vieraille ihmisille. Mutta eikös chat olekin nimenomaa keskustelua varten??
Tämän vuoksi en tajua lainkaan, miksi niin monet hakevat/etsivät jopa elämänkumppaniaan sieltä??
Ehkäpä ajatteluuni vaikuttaa se, että olen perheellinen ja siis naimisissa- voihan olla että JOS olisin ns. sinkkuna, niin itsekin haeskelisin sitä live-seuraa chatista...
Toisaalta, onhan noita kavereita ja ystäviä jo melkoisesti ihan täällä chatin ulkopuolellakin- että en välttämättä tarvitsisi chattia ystävän "hankintaan"- saati elämänkumppanin "metsästykseen"!!
(TÄMÄ EI OLE mitenkään viestiketjun aloittajaa arvosteleva tm. vastaus- kerroin vain oman mielipiteeni ja näkökantani)..

Joidenkin kanssa chattailu luistaa todella hyvin, mutta sitten livessä tökkii.
Erään kanssa olen soitellut kohta 1,5 v tapaamisen olemme siirtäneet jonnekin tulevaisuuteen.
Tämän hetkinen suhteenikin on alkanut täällä.
Monia hyviä ystäviä olen saanut, joista olen onnellinen - terveisiä teille kaikille :))

Itselläni ollut netti ystävä ehkä puolisen vuotta, ei kylläkään ulkomailta. Juttumme luistaa todella hyvin, ja olemme tavanneet muutaman kerran. Ystäväni on vastakkaista sukupuolta ja ihan himpun verran nuorempi.

Minulla on samankaltaisia tunteita kuin sinulla, suunntatonta ikävää ja kaipuuta, ja luulen että olen rakastunut tähän ystävääni. Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan... :)

Toki netin avulla voi saada ystävän ja jopa sydänystävän. Omalla osallani tämä on toiminut kaksi kertaa ja tavallaan kumpikin ystävyys elää edelleen. Ensimmäisen ystävän sain ihan treffi-ilmoituksella ja se ystävyys on jatkunut 9 vuotta. Pari ensimmäistä vuotta suhde oli läheisempi, mutta välimatka oli ja teki tehtävänsä. Edelleen olemme yhteydessä ja jutustelemme iloisesti.
Toinenkin ystävä tuli kohdattua 6 vuotta sitten treffipalstalta ja suhde jatkuu hyvin läheisenä. Tosin yhdessä asuminen ei ole kummankaan itressissä, mutta päivittäinen vapaa-aika vietetään yhdessä jomman kumman luona, mökeillä tai matkoilla.
Nettissä kohtaaminen on vaan hieman onnestakin kiinni. Joukossa on paljon ihmisiä "ketunhäntä kainalossa", esiintyvät toisena kuin ovat, heille vakaamielisten huiputtaminen on sairaanloista hupia.

Olen tavannut jopa livenä HÄNET ja voisin vaikka tänään suostua hänen kosintaansa..Valitettavasti vaan hän aviossa jo yli 30v ja tuskin malttaa ottaa eroa edes. Silti rakastan häntä enemmän mitä laki sallii. Tapasimme 50 osastolla SUOMI24 , elämäni parhainta aikaa. Suhteemme tuskin kuolee koskaan!!

Kaikki tuo , mitä välillämme on, on "salaista".
En ole siitä kenellekään kertonut.
Onko pettämistä, jos ei kerro ystävästään ulkopuolisille?Miksi pitäisi kertoa?


Kuitenkaan en koe pettäväni ketään, koska jutun aiheet meillä ovat usein arkisia ja vaikka hänellä on webcam, niin mitään "seksiesityksiä" en ole nähnyt, eikä ole ehdottanutkaan ikinä.
Ja jos ehdottaisi, niin homma loppuisi minun osaltani siihen paikkaan.
Tottakai pientä huumorimielessä heitettyä juttua on välillä muistakin, ns. luvattomista aiheista, muttei mitään ihmeempää.
Tai vaikka hyvänyön suukko "poskelle", mikä nyt ei liene vaarallista.

Siis kyseessä normaali ystävyys suhde, vaikkakin olemme eri sukupuolta.

Tämä ystävyys on johtanut siihen, että englannin kielen taitoni on kehittynyt huimasti, samoin sanavarasto.

Ja tuo mainitsemani tapaaminen on lähinnä haave, että "jonain päivänä".

Ihmiset ovat ihmisiä myös täällä.

Minä tapasin yli vuosi sitten ystäväni..hän oli todellakin vain ystävä, mutta vain 3 kk:n ajan. Ystävyys muuttui väistämättä rakkaudeksi, niin paljon samankaltaisuuksia ja yhteisiä asioita löytyi. Kaikki vaan tapahtui.

Miksi ei ystävää voisi netistä löytää. Itselläni on ollut jo monta vuotta nettiystävä. Koskaan emme ole tavanneet mutta kuka sitäkään takaa, ettei joskus niin voisi käydä. Tapailemme silloin tällöin säännöllisin väliajoin ja voimme jutella tuntikausia silla kertaa. Kaikkihan täällä on mahdollista niin miksei sitten sekin.

Julkistin galleriani vuosi sitten. Nettimaailma oli uusi ja ihmeellinen. Pelokkaana ja varauksella suhtauduin yhteydenottoihin ja netti-ihmisiin yleensä. Vaaroista varoitetaan ja hyvä niin, mutta sitten tapahtui jotain – joka sai tähdet tanssimaan taivaalla ja sukat pyörimään jalassa. Maailman Ihanin Mies kirjoitti s-postiini!

Tuijotin tietokoneen näyttöä. Kirje oli Häneltä.
Olimme kurkkineet toistemme gallerioita jonkin aikaa ja sitten - Hän kirjoitti! Siitä se alkoi.

Löysimme toisemme viidenmiljoonan ihmisen joukosta. Pidämme hyvin paljon toisistamme. Asumme eri paikkakunnilla. Emme ole tavanneet vielä livenä mutta tapaamme, tiedän sen.

Monenlaiset kriisit on läpikäyty ja selvitty tähän asti voittajina. Sormuksien ostamisestakin ollaan puhuttu. Tiedämme olevamme maailman onnellisimmat ihmiset yhdessä ikäerostakin huolimatta.

Tiedän nyt, että ihmiset netissä ovat samanlaisia kuin muuallakin. Kannattaa tutustua varoen – sieltä voi löytää todellisen aarteen kuin mistä tahansa muualta. Minä olen löytänyt.
Kirjoitan ajallaan kokemukseni kirjaksi.

Aurinkoista kesää kaikille. Tehkää tilaa rakkaudelle.

Olen löytänyt netin kautta monta hyvää ystävää. Olen tavannut erään nettitutun ja se lujitti ystävyyttämme. En ole elämänkaveria etsinyt netistä vaan lähinnä juttu kavereita.

Kyllä voi löytää ystäviä ja olen löytänytkin.
Se vaatii rehellisyyttä ja luottamusta, minkä kaiken oppii aikaa myöden.

Useita hyviä ystäviä, miehiä ja naisia, ja rakkaan ystävänkin, jonka kanssa pohdimme maailman menoa päivittäin.
Onko nettiystävä oikea ystävä? Mielestäni on, kun on tutustunut ja luottaa toisen juttuun.

Itse löysin kihlattuni (en siis ystävää, vaikka pidänkin kihlattuani myös parhaana ystävänäni!) netin kautta, jäätiin "suustamme" kiinni keskustelussa, joka molempia kiehtoi ja lopulta vaihdoimme sähköpostiosoitteet. Jo ensimmäisissä kirjeissä meillä tuntui SYVÄ yhteys, sellainen, mitä ei selitetä sanoin tai teoin, meidät vaan oli johdattanut jokin yhteen. Kirjeet muuttuivat mesettelyksi, joka venyi moneen tuntiin illassa jokaikinen päivä. Mä asuin silloin ulkomailla, mutta halu tavata tämä mystisen ihana ihminen vaan kasvoi molemmilla, joten tulin häntä Suomeen tapaamaan. Olin pakko saada halata ihan oikeasti, ei vaan hymiöiden kautta. Tapaamisessa kolahti, halattiin heti ja kemiat meni yhteen kaikessa. Nyt ollaan kihloissa, mä asun taas Suomessa, hänen kanssaan ja hääpäiväkin on sovittu. Eli elämänkumppanin, kuten ystävänkin VOI löytää netistä ja sanoisin, että kirjoittamalla ja mesettämällä voi oikeasti ystävystyä paljon syvällisemmin kuin naamatusten.

Mä olen tuntenut nettiYSTÄVIEN kanssa sekä poikakaverini kanssa jotain todella vilpitöntä kemiaa, syvää tunnetta, jota on tosi vaikea selittää esim. ihmisille, jotka eivät ole koskaan tällaista harrastaneet. Kun kerron tavanneeni mieheni tai jonkun ystäväni netissä, mulle hiukan naurahdetaan tai katsotaan epäilevästi. Tuntuu, että tällaisesta ystävyydestä voi puhua vain sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat tämän saman kokeneet.

Ennen netin leviämistä koteihin, oli kirjeystävät. Mulla itselläni oli monta hyvää "pen friendiä" ympäri maailmaa, joiden kanssa kirjoiteltiin KÄSIN ihan oikeita kirjeitä. Ystäviä oli esim. Brasiliassa, Trinidad & Tobagossa, Australiassa, Englannissa, Hong Kongissa, Saksassa... Joitakin näistä ihmisistä pääsin jopa tapaamaan ja kirjoittelemme edelleen. Jotkut sitten taas menivät naimisiin ja perheen myötä jättivät kirjeiden kirjoittelun sikseen. Se ystävyys, mikä kirjeiden kautta kantoi, oli todellista ja syvää, suuri osa suhteista on kestänyt jo 20 vuotta, 2/3 mun elämästä! Haluaisinkin tässä yhteydessä ihmetellä, miksi sellaista kirjeystävyyttä ei kukaan silloin hämmästellyt, vaikka yhteys ei ollut läheskään niin tiivistä kuin netissä se voi nykyaikana olla?? Kirjeiden lähettäminen toiselle puolelle maailmaa kesti joskus viikkoja ja vastauksen saaminen yhtä kauan. Joten miksi myös nettiystävyyttä, jossa toisen kanssa jutellaan reaaliajassa, ei voisi laskea ns. "oikean ystävyyden" kanssa samaan lajiin? Itse pidän nettiystäviäni aivan yhtäläisinä ystävinä kuin livenä tapaamiani ihmisiä. Nettiystävyydessä tulee ihmisen sisin esiin. Kun ei voi muuta tehdä toisen kanssa kuin jutella ja keskustella, ihmisen oppii tuntemaan perinpohjin.

Ihminen, joka tuo sun elämääsi suunnatonta iloa, on tapaamisen arvoinen, oli se sitten samaa tai eri sukupuolta. Jos olisin sinä, tapaisin hänet. Jos et sitä tee, voisit katua myöhemmin vanhempana. Tuskin puolisonne pistävät pahakseen, jos kyse on vain ystävyydestä. Ja voivathan he tulla vaikka mukaan tapaamiseen, kun kerran teillä ei mitään salattavaa ole. Tapaaminen voisi olla kaikille uusi, hauska ja ikimuistoinen kokemus, josta voisi muotoutua teidän perheiden välinen ystävyys loppuiäksi.

osasta vastauksia näet, niin se on hyvin epätodennäköistä.
Lähes kaikissa vastauksissa on ystävinä nainen ja mies.
Nainen pystyy olemaan platoninen ystävä miehen kanssa. Mies harvemmin naisen kanssa.

Tuossa sinun jutussa liikutaan jo pettämisen rajoilla ja kuulostaa siltä, että olet ihastunut tuohon mieheen. Salaista puuhastelua se on jo nyt, ellet sitten oe kertonut omalle kumppanillesi tästä "aina kun vaan mahdollista" mesettelystä" ja tuntemuksistasi.




Ongelmia tiedossa. Näin se menee.

Mä olen myös löytänyt samanlaisen ystävän netin kautta. Olemme hänen kanssaan hyvin samanlaisia. Tunnemme samoja ihmisiä ja meillä on samoja harrastuksia.
Myös olemme sopineet tapaamisesta joskus mutta tarkempi ajankohta on vielä auki, hänellä kun on omat menonsa, minulla taas päivät yleensä vapaata.
Mutta nettiystävästäni on tullut minulle tärkeä, enkä pystyisi kuvittelemaan elämääni ilman häntä. Olen tuntenut hänet vasta n. puoli vuotta, mutta tuntuu kuin olisimme tunteneet aina.
Ikäero ei minua ystävys suhteissa haittaa. Kyseinen poika on 18, ja minä 16.
On minulla myös ystäviä jotka ovat yli 30, eikä se ole ongelma.
Netissä voi tutustua, ystävystyä ihan oikeasti, mutta kaikkiin ei kannata luottaa.
SEn olen tähän ikään mennessä huomannut.

Löysin todellisen sydänystävän noin vuosi sitten irc-galleriasta. :) se lähti siitä, kun kommentoin johonkin hänen kuvaansa ja sitten aloimme kirjoitella toisille. :) siitä asti olemme olleet todella läheisiä ja soittelemme silloin tällöin, textailemme päivittäin. :) puhe on ollut nähdä jossakin vaiheessa. :) hän on todellinen ystävä, meillä on samanlaisia ajatuksia ja hänelle voin kertoa kaikista asioista. minulla on 3 suhdetta takana, ne kaikki jätkät löysin netin kautta. :) tuntuu, että se on minulle jo sellainen tapa, että chattiin vain juttelemaan ja sitten siellä alkaa juttelemaan joku vain ja juttu vain luistaa. :) suosittelen chattia kaikille ketkä etsivät esim. ystäviä tai seurustelukumppania. :) siellä voi kohdata elämänsä rakkauden ym ym.

...että netistä löytyy aito ystävä. Itselleni kävi näin. Hän löysi ensin minut ja sitten kuljin hänen perässään osallistumaan erään kaupungin keskustelupalstoille.

Ystävyys syveni niin vuosien aikana, että olemme perustaneet n. kuukausi sitten yhteisen yrityksen.
Voin sanoa, että tavallaan meillä on yhteinen lapsi, jonka kehitykseen ja kasvamiseen panostamme uudella innolla:)

Tuttu tunne, olen löytänyt muutaman ihmisen netistä. Ja minusta he ovat enempi nettiystäviä, jo yksistään sen takia että välimatkat ovat pitkiä. Heidän kanssa on kiva jutella ja kun tietää vielä että on oikeasta ihmisestä kyse.. mutta kuitenkin pidän sitä enempi ystävyytenä, en minään muuna.

tossa muutama vuosi sitten keskustelin erään mukavan pojan kanssa chatissä. viikot kuluivat ja juttelu siirtyi puhelin keskusteluihin.
parin kuukauden päästä sama poika tuli luokseni toiselta puolelta suomea.
sille tielle hän jäi...
tällä hetkellä olemme onnellisesti naimisissa ja rakennamme yhteistä kotia :)

Mistä hän on kotoisin? Miten löysit hänet?

Haluaisin itsekkin paljon uusia tuttavuuksia ympäri maailmaa, mutta en tiedä mistä aloittaa..

Netissä on turvallista olla ystävä. En kertoisi kylläkään kotiosoitetta tms.

Mikäs siinä, kunhan vain muistaa että netissä on mahdollista esittää muuta kuin on ja valehdella vaikka kaikesta!

Otsikkoon vastaus! Voi se olla jos kumpikin hyväksyy toisen sellaisena kun toinen on ja tiedetään mitä jutellaan ja mitä se tarkoittaa ja mitä siitä seuraa! Kasvotusten tutustuminen ja toisen lähelle päästäminen voi olla vaikeaa!

Moi

moi, sinulle myös, =)

>> Minä olen jutellut ulkomaalaisen ystäväni kanssa jo 3 vuotta. Meillä on kivaa "yhdessä", tuntuu niin hyvältä olla hänen seurassaan, olemme samalla aaltopituudella.
Välillä tunnen suunnatonta ikävää ja kaipuuta , kun en pääse juttelemaan kanssaan.(mesessä) Samoin hän tahollaan. <<

Minäkin olen vuoden ajan jutellut netissä yhden kanssa, jota kohtaan on erilaisia tunteita. Koska emme kuitenkaan oikeasti tunne, tajuan, että ne tunteet tulevat vain omista mielikuvistani. Eli olen ihastunut omaan mielikuvaani siitä, mikä luulen hänen olevan oikeassa elämässä. Itse ajattelen, että jos nettituttu olisi minua varten, niin kyllä olisimme tavanneet muutenkin sitten. Kannattaa muistaa, että netissä voi esittää mitä vain. Vaikka tiedän kyllä yhden tapauksen, jossa netin kautta löytyi ihan kunnon aviopuoliso, vaikka he tapasivat nettipelin kautta. Itse en kyllä luottaisi nettituttuihin, mutta tämä pari päätti tavata toisensa ja ovat jo vuosia olleet naimisissakin, on lapsia ja talo.

On ne oikeita ystäviä. Mulla on muutama tiktokissa,joiden kanssa tiivistä juttelua. Mulla on yli 1000seuraajaa ja live oikeudet siis. Tunnen syvää ystävyyttä ja se on parempaa kuin oikeassa elämässä olisi riitaa ja draamaa. TikTok korvaa jopa suvun mulle. Suku hylkii , tiktok ystävät ei.