sinä olet kaatanut minulle niin paljon paskaa niskaan etten jaksa edes kaikkea muistaa. en ole yhtään pahaa päivää sulle tahalani aiheuttanut mutta silti kaikki tuntui olevan aina minun vikani. vittuilua, puheideni kääntämistä minua vastaan ja muuta sellaista. tässä kuitenkin osa niistä.
jo ystävyytemme alussa sinulla oli vaikeaa. masennusta ja muuta. tuli yöllisiä puheluita siitä kuinka veri valuu. itkua, huutoa. ja joka ikinen kerta minä olin valmis tulemaan seuraavana päivänä sinun luoksesi toiselle paikkakunalle. mutta aamulla et enää tarvinnutkaan minua ja kaikki on "hyvin".
kun olemme olleet juhlimassa, olet yhtäkkiä hävinnyt ja aamulla saan tietää sinun oleen putkassa. onneksi minula oli avain asuntoosi. annoin anteeksi.
laitoit välit poikki kertomatta syytä ja teit sen todella ilkein sanakääntein. emme kuulleet toisistamme pariin kuukauteen kunnes otit yhteyttä ja pyysit anteeksi. minä annoin.
soitit, että sinulla on todella paha olla ja minä ajoin vuoksesi todella pitkän matkan, jotta saisin sinut turvaan. olit yhden yön luonani ja häivyit. tuntui mukavalta kun pystyin auttamaan sinua.
aloit kääntämään sanomisiani minua vastaan. kaivoit toisinaan joka ikisestä lauseesta asioita, jotka voit kääntää niin, että vittuilen sinulle. halusit tehdä niin, vaikka tiesit etten tarkoita asioita niin. annoin asian olla ja ajattelin, että tulee parempi aika.
kutsuit minut kylään. yhtäkkiä raivostuit ja heitit minut ulos asunnostasi keskellä yötä ja vieraalla paikkakunnalla. enkä tiedä miksi. mutta tämä oli se viimeinen pisara.
nuo kaikki asiat eivät tunnu niin pahoilta kun ne kirjoittaa, en osaa vielä muotoilla näitä tunteita, koska niiden käsitteleminen on vielä kesken. olen välillä raivoissani ja välillä pelkästään helpottunut.
raivo tulee siitä kuinka olen sinua 5 vuotta yrittänyt auttaa ja kannustaa etenemään elämässä. ihan joka saatanan kerta olen yrittänyt kaikin voimin auttaa kun olet sitä tarvinnut ja toisinaan ollut todella väsynyt sen vuoksi. välillä sinulle on näkynyt valoa tunnelin päässä kunnes taas kaikki romahtaa.
ja mitä saan kiitokseksi? en mitään.
helpottunut olen siitä, että tämä elämänvaihe, jota joskus hyvinä aikoina ajattelin elinikäiseksi ystävyydeksi on saapunut päätökseensä. ei enää stressiä.
tietenkin olen myös surullinen. luulin, että minulla oli ystävä mutta erehdyin pahan kerran. ja tietysti meillä oli myös hyviä aikoja, todella hyvin!! ja niitä ikävöin.
ehkä joskus annan anteeksi, mutta koskaan en voi unohtaa.
jo ystävyytemme alussa sinulla oli vaikeaa. masennusta ja muuta. tuli yöllisiä puheluita siitä kuinka veri valuu. itkua, huutoa. ja joka ikinen kerta minä olin valmis tulemaan seuraavana päivänä sinun luoksesi toiselle paikkakunalle. mutta aamulla et enää tarvinnutkaan minua ja kaikki on "hyvin".
kun olemme olleet juhlimassa, olet yhtäkkiä hävinnyt ja aamulla saan tietää sinun oleen putkassa. onneksi minula oli avain asuntoosi. annoin anteeksi.
laitoit välit poikki kertomatta syytä ja teit sen todella ilkein sanakääntein. emme kuulleet toisistamme pariin kuukauteen kunnes otit yhteyttä ja pyysit anteeksi. minä annoin.
soitit, että sinulla on todella paha olla ja minä ajoin vuoksesi todella pitkän matkan, jotta saisin sinut turvaan. olit yhden yön luonani ja häivyit. tuntui mukavalta kun pystyin auttamaan sinua.
aloit kääntämään sanomisiani minua vastaan. kaivoit toisinaan joka ikisestä lauseesta asioita, jotka voit kääntää niin, että vittuilen sinulle. halusit tehdä niin, vaikka tiesit etten tarkoita asioita niin. annoin asian olla ja ajattelin, että tulee parempi aika.
kutsuit minut kylään. yhtäkkiä raivostuit ja heitit minut ulos asunnostasi keskellä yötä ja vieraalla paikkakunnalla. enkä tiedä miksi. mutta tämä oli se viimeinen pisara.
nuo kaikki asiat eivät tunnu niin pahoilta kun ne kirjoittaa, en osaa vielä muotoilla näitä tunteita, koska niiden käsitteleminen on vielä kesken. olen välillä raivoissani ja välillä pelkästään helpottunut.
raivo tulee siitä kuinka olen sinua 5 vuotta yrittänyt auttaa ja kannustaa etenemään elämässä. ihan joka saatanan kerta olen yrittänyt kaikin voimin auttaa kun olet sitä tarvinnut ja toisinaan ollut todella väsynyt sen vuoksi. välillä sinulle on näkynyt valoa tunnelin päässä kunnes taas kaikki romahtaa.
ja mitä saan kiitokseksi? en mitään.
helpottunut olen siitä, että tämä elämänvaihe, jota joskus hyvinä aikoina ajattelin elinikäiseksi ystävyydeksi on saapunut päätökseensä. ei enää stressiä.
tietenkin olen myös surullinen. luulin, että minulla oli ystävä mutta erehdyin pahan kerran. ja tietysti meillä oli myös hyviä aikoja, todella hyvin!! ja niitä ikävöin.
ehkä joskus annan anteeksi, mutta koskaan en voi unohtaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tuollainen "ystävyys" joutaakin loppua. "Ystäväsi" käytti sinua lähinnä hyväksi, omaa pahoinvointiaan kestääkseen. Hän on jollain tavalla kummallinen, ehkä luonnehäiriöinen.
Toivottavasti löydät jostain muualta tervehenkisiä ystäviä.
niin vaihda numerosi salaiseksi, niin ei tämä "ystävä" pääse sinua manipuloimaan.
kyllä tämä päätös pitää. onneksi niitä ihan oikeita ystäviä löytyy liuta!! :)