Hei!
Olen 24 vuotias ja mieheni 27 vuotias. Ollaan seurusteltu vuosi ja nyt asuttu vuosi yhdessä. Sitä ennen olen tuntenut saman henkilön "puolituttuna" n. 2 vuotta.
Kysyisinkin että mistä tietää että tuntee oikeasti sen toisen kenen kanssa asuu? Olen lukenut jostakin että menee keskimäärin noin vuosi ennen kuin mies alkaa esim. hakkaamaan.
Itselläni on onneksi hellä mies ja meillä menee oikein mukavasti. Rakkautta sanotaan ja halaillaan ja suudellaan - joka päivä. Yhteisiä rutiineja on ja tulevaisuuden suunnitelmia. Olen siis erittäin tyytyväinen parisuhteeseeni.
Eli onko tämä henkilö todella se jota rakastan, vai voiko vielä 2 vuoden jälkeen tulla pahojakin yllätyksiä? Miten voi huomata että salaako toinen jotakin? Kertokaa kokemuksia!
Kiittäen,
Näinen
Olen 24 vuotias ja mieheni 27 vuotias. Ollaan seurusteltu vuosi ja nyt asuttu vuosi yhdessä. Sitä ennen olen tuntenut saman henkilön "puolituttuna" n. 2 vuotta.
Kysyisinkin että mistä tietää että tuntee oikeasti sen toisen kenen kanssa asuu? Olen lukenut jostakin että menee keskimäärin noin vuosi ennen kuin mies alkaa esim. hakkaamaan.
Itselläni on onneksi hellä mies ja meillä menee oikein mukavasti. Rakkautta sanotaan ja halaillaan ja suudellaan - joka päivä. Yhteisiä rutiineja on ja tulevaisuuden suunnitelmia. Olen siis erittäin tyytyväinen parisuhteeseeni.
Eli onko tämä henkilö todella se jota rakastan, vai voiko vielä 2 vuoden jälkeen tulla pahojakin yllätyksiä? Miten voi huomata että salaako toinen jotakin? Kertokaa kokemuksia!
Kiittäen,
Näinen
Vastaukset 5
Vanhimmat
miten muilla, mutta itselleni on useammankin kerran 1,5 vuotta ollut sellainen ajankohta, johon suhde on tyssännyt. Eikä se ole koskenut vain ihmissuhteita vaan muissakin asioissa (esim. työ) puolentoista vuoden kohdalla "kuherruskuukausi" on loppunut ja vaaleanpunaiset lasit pudonneet silmiltä. Asiat, joita on yrittänyt siihen asti katsoa sormien läpi, ovat alkaneet häiritä liikaa.
Mutta tämä oli siis vain henkilökohtainen kokemukseni, ei mikään yleispätevä fakta.
sit huomaa kun aikanne olette saman katon alla joko ukkos muuttuu tai sit ei.meillä ei ainakaan mies ole tän 20.vuoden aikana muuttunu oikeestaan ollenkaan samanlainen jörrikkä on ku tavatessammekin.nyrkki heilahtaa tai ei ja sekin saattaa olla perittyä kotoo jos miehen oma isä on sitä vaimolleen tehny.
Hei!
Hienoa et ei ihminen muutu vaik 20 vee yhdessä :)
Ja tämä mies on minulle ensimmäinen, jonka kanssa kiinnostaa olla koko ajan enemmän ja enemmän. Ennen mitä pidempään seurusteli sitä enemmän tympi.
vuoden, avoliitossa oltiin suurin osa ajasta. En voi sanoa, että oikeasti tunnettiin toisiamme yhtään. Siis tottakai se silloin tuntui siltä, mutta jälkeenpäin vasta tajunnut, et ei me ikinä edes puhuttu mitään muuta kuin jotain jokapäiväisiä asioita. Se oli enemmänkin fyysinen suhde, kuin henkinen. Sen takia pidänkin nyt sitä henkistä puolta niin suuressa arvossa, et suhdetta en aloita, ellei se puoli toimi. Mä kaipaan keskusteluja ja haluan oikeesti oppia tuntemaan sen ihmisen jonka kanssa olen, muutenkin kuin sängyssä. Ja kaikkein tärkeintä siinä miehessä on oltava se, et sille voi puhua ihan mistä vaan.
Vuonna 1995 tapasin naisen, meitä yhdisti se että pystyimme keskustelemaan kaikesta, estoitta, rehellisesti. Meillä oli samanlainen arvomaailma, haluttiin samanlaisia asioita elämältä ja nautittiin samanlaisista pienistäkin asioista. Tämä oli kuin kohtalo olisi ohjannut kaksi täydellisesti yhteensopivaa ihmistä yhteen.
Hän muutti luokseni ensimmäisestä yöstä lähtien. Vuoden päästä kosin, kihloissa oltiin 4 vuotta. 6 vuotta naimisissa, hänestä tuli elämänkumppanini, sielunystäväni, ihminen joka oli minulle tärkein maailmassa.
Yksi asia joka meitä yhdisti oli täydellinen uskollisuus eikä pettämisiä hyväksytty ollenkaan, ja sitten hän vei rahani, petti ja lähti huomattavasti vanhemman, työttömän, ulkomaalaisen miehen matkaan ja kaiken lisäksi vain haukkui ja solvasi minua minkä pystyi vaikka en koskaan häntä ollut pahoinpidellyt fyysisesti enkä henkisesti, tukenut ehdoitta kaikessa, en rajoittanut hänen menemisiään tai tekemisiään mitnekään jne.
Eli en tiedä tunsinko koskaan sittenkään häntä vai kasvoimmeko niin eri suuntaan jossain vaiheessa että tämä oli lopputulos? En ehkä huomannut sitä että hänestä tuli hyväksikäyttävä pettäjänainen mutta tämmöistä eroa en toivoisi kellekkään missä toinen osapuoli on ollut ehdottoman uskollinen 11 vuotta, ei koe pelkkää parisuhdetta vaan aitoa sielunystävyyttä ja toinen raiskaa kaiken hetkessä.