Jotain juttua tuossa luin, jossa kirjoittaja ihmetteli vuoteestä löytyneitä vieraan värisiä hiuksia. Siitäpä tuli mieleen tehdä tälläinen kyssäri, että onko tämä yleistäkin, että kakkonen tuodaan ykkösen kotiin.
Eli siis, kakkonen, oletko käynyt ykkösen kotona? Miksi? Uteliaisuudesta? Ei ollut parempaakaan paikkaa? Tai miksi et? Nyt kaikki tunnustukset peliin...
Eli siis, kakkonen, oletko käynyt ykkösen kotona? Miksi? Uteliaisuudesta? Ei ollut parempaakaan paikkaa? Tai miksi et? Nyt kaikki tunnustukset peliin...
Vastaukset 66
Vanhimmat
osapuolen koti - Tietenkin menen kun kutsutaan.
Mitä merkitystä sillä on missä sitä tehdään - Olen itse sitä mieltä että jo ajatus on sinänsä petos joten ???
Tekisi mieli itse asiassa kertoa omasta kokemuksestani mutta rakastan toista osapuolta liikaa enkä halua hänelle lisää vaikeuksia.
jou tuli täs mieleen et jos toisen kotona on ja ei kato et lakanat on puhtaat ja hiuksia ei oo jääny niin on AIKA varmaa et jääpi kiinni..siksi sitä ei kannata mun mielestä
Ihana mennä ykkösen kotiin.Pettämisen nautintoa vain lisää se, kun mennään ykkösen kotiin. Kakkosnaisena nautin siitä, että olen saanut ykkösen miehen vieteltyä ja sitten pääsen vielä ykkösen kotiin. Siinä on jotain ihanaa, kun makaamme ykkösen lakanoilla, käymme hänen suihkussa, syömme aamiaisen hänen jääkaapista jne. Minä nautin ja ykkönen korjaa jäljet. Yritän aina jättää jotain pieniä merkkejä, että ykkönen varmasti tietää tulleensa petetyksi.
aion vain tylysti ilmoittaa että näin on tullut tehtyä
Kai tämä oli vitsi?
saadaksesi lisää paskaa kakkosten niskaan.
Eipä tietenkään ole käyty, enkä käy. Olisi perverssiä tehdä niin, tosin pervoja löytyy joka ihmisryhmistä.
En suostu edes muuttamaan heidän yhteiseen kotiinsa eron tultua voimaan, vaan etsimme parhaillaan uutta yhteistä kotia.
ei toimi noin, hyi sua.
Joku ehti väliin, joten tarkennetaan, että vitsi-kysymys oli nimimerkille Pia890. Jos ei ollut vitsi, hakeudu hoitoon.
Itse olen sentään älynnyt vakavasti pohtia, ryhdynkö suhteeseen naimisissa olevan miehen kanssa, jos tilaisuus tulee. Koskaan ennen ei ole tarvinnut edes miettiä, mutta tämän miehen kohdalla kiusaus on todella kova. Silti olen päätymässä siihen, että en ryhdy. Puolison kotona en ikinä seksiä harrastaisi!
jotain outoa ?
Tällaisia sairaita henkilöitä on oikeastikin olemassa kuin Pia890...Haluavat nimenomaan vain pahaa toisille ja siksi jättävät mielellään merkkejä olemassaolostaan. Ei heistä mikään tunnu sairaalta tai kummalliselta. He katselevat (miehen nukkuessa) valokuviasi, siirtelevät tavaroita, ehkä käyttävät jopa hammasharjaasi...Voin kuvitella että on vähän sama tunne niillä joiden luona on käynyt murtovarkaita. Oksettaa!
vain koston väline sille naiselle. Mitähän pahaa se nainen on sinulle tehnyt.. Et oikeasti välitä miehestä, jos haluat sille sotkuja elämään.
..käynyt "ykkösen" ja tämän varatun miehen(i) kotona, eikä minulla ole sinne mitään halua päästäkkään. se ehkä tuntuisi jo liian kummalliselta, varsinkin jos tarkoitus olisi mennä sänkyyn.
Tähän asti hyväksi todettu keino on nähdä aina minun asunnollani, josta ei muuten ole pitkä matka miehen omaan kämppään.
kyllä olen useasti käynyt ykkösen ja pettäjän kotona. Kerran jopa yöllä kun heillä oli lapset kotona, mutta vaimo poissa. Sauna iltoja on vietetty yms. Siksi, koska hän on kutsunut minut kotiinsa. Koska on saatu siellä viettää rauhassa aikaa.
jos pyytää sinut kotiinsa, tai oikeastaan hän ei taida arvostaa mitään.
Sovitte hyvin yhteen, koska sinunkin arvostus tuntuu olevan nollassa.
Onnelliseen kakkossuhteeseen ei kuulu miehen perhe-elämä.
mieleenkään mennä miehen kotiin. Parhaiten nauttii, kun ei tarvitse pelätä ylläreitä.
ei mennä. Joku kunnioitus vaimollekin.
Tapaamiset voi hoitaa hienotunteisesti.
Meikäläisen kohdalle sattui niin hienotunteinen ämmä, että ei riittänyt minun sänkyni ja kotini vaan piti välttämättä saada lapsi mieheni kanssa ja tartuttaa minuun sukupuolitauti. Kaikkeen tähän riitti kaksi tapaamiskertaa. Ukko oli tietysti yhtä paska, joillakin ihmisillä vaan pokkaa riittää. No, minä olen onnellisesti uudessa suhteessa, nuo kaksi kusipäätä vähemmän onnellisia eivätkä ikinä edes mitään oikeaa suhdetta saaneet aikaan keskenään.
mutta tapailtiin muualla. enkä heidän sänkyynsäkkään mennyt. en edes katsonut makuuhuoneeseen. vietin yhden uudenvuoden illan hänen luonaan ja yhden toisen vielä 3-vuoden aikana.
Käytiin viemässä miehen pojan auto korjaamosta kotipihalle.. -mies ajoi prätkällä ja minä vaimon nahkapuku päällä ja kypärä etupenkillä pojan autoa.. Sitten meille tuli nälkä ja jääkaapissa sattui olemaan valmiita voileipiä..
Miksi en olisi mennyt, kun mies kutsui kotiinsa..?
Niinpä. Mitäpä ihminen omilla aivoilla tekisikään?!
Ajattelee. Ja sitten toimii niinkuin itse haluaa -ei niinkuin ympäristö olettaa.
Jos oikein pinnistelee siinä ajatteluhommassa, saattaa myös huomata, että maailmassa on muitakin kuin minä itse ja omat halut.
Jos itse odottaa kunnioitusta toisilta, on syytä osoittaa sitä myös muille. Jopa partnerin vaimolle ja lapsille.
Toisten kunnioitusta ja hyväksyntää kalastellessa voikin sitten kaikessa rauhassa katkeroitua, kun oma elämä jäi elämättä ja "muiden(?!)" pilattavaksi..
Kenenkään hyväksyntää ei tarvitse - eikä kannata - kalastella, mutta ihminen, joka tahallaan ja tarkoituksella tekee asioita, joiden tietää olevan syvästi loukkaavia, ei kyllä kunnioita itseäänkään. Ilman itsekunnioitusta vasta katkeroituukin. Hyvä ja rikkaasti eletty elämä ei vaadi toisten tahallista tallaamista, päinvastoin.
Olen huomannut että monilta naisilta puuttuu itsekunnioitus täysin ja sen seurauksena ovat koko elämänsä katkeria. Elämän ainoa ilo on polkea toisia jalkoihinsa ja päteä sen kautta. Jotain on kai jo lapsuudessa mennyt pahasti pieleen. Ehkä eivät lapsena ole saaneet tarpeeksi ihailua ja rakkautta isältään ja nyt pitää sitten kaikin tavoin, ilman mitään itsekunnioitusta, hakea "rakkautta" mistä tahansa, miten tahansa.
En ikinä menisi toisen naisen reviirille,vaikka kutsuttais. Koti on pyhä paikka,sen verran täytyy kunnioittaa toista. En ikinä jättäisi tietoisesti mitään jälkiä,itse en käytä esim. hajuvettä kun tapaamme ettei vaan tuoksu tartu vaatteisiin. En todellakaan toivo että jäisimme kiinni,haluan toki miehen itselleni mutta vain siinä tapauksessa että hän itse haluaa lopettaa avioliittonsa. En ikinä muuttaisi heidän kotiinsa,jos yhteen joskus päädyttäis niin yhteinen kotimme olisi joko minun tai uusi. Rakastumiselle ei mitään mahda mutta hienotunteisuutta ja aikuismaista käytöstä täytyy osata.
..että onko teillä pitkäänkin suhdetta takana?
mistä sen lasketaan alkaneen,4v tunnettu,2v minä pistin "hanttiin",moraali soti vastaan. Nyt 2v tapailtu päivittäin.
..eli matkaa on jo kiitettävästi takana..
Onkos tällä miehellä sit tarkoitus erota vai..?
koska en kysele.En halua painostaa,siellä erittäin monimutkaiset kuviot.Välillä toivon että näin tapahtuisi,välillä taas en. Itsellä tuore ero 17vuotta kestäneestä suhteesta,en tiedä olenko valmis ihan vielä. Aika näyttää,tilanne tälläsena tuntuu hyvältä,omalta kannalta mutta......
...niin tuttua.... : )
kerro tarinasi..?? Minä en olisi iki päivänä kuvitellut olevani tässä tilanteessa.
Aivan ensiksi: en minäkään koskaan uskonut olevani tällaisessa tilanteessa.
Kaikki alkoi viime kesänä. Tuolloin olin kihloissa pitkäaikaisen poikaystäväni kanssa mutta juttu taisi jo vedellä viimeisiään..no meillä sitten oli tällainen yhteinen tuttu, minua 10 v. vanhempi mies, jonka kanssa olin tuntenut jo vuosia ja jonka kanssa tulin harvinaisen hyvin juttuun..no jotenkin sitten aina tavatessamme (mitä tapahtuu usein,pieni kaupunki, mies asuu melkein naapurissa) jutella entistä enemmän ja kevyesti flirttailla..aloin katsoa miestä "eri tavalla"..huomasin että näimmekin paljon enemmän..no eräänä kauniina iltana olimme yhtäaikaa baarissa ja päädyimme jatkoille samaan paikkaan (poikaystäväni myös) ja muilta huomaamatta erehdyin suutelemaan tämän toisen miehen kanssa...kännin piikkiin koetin tuon illan vielä laittaa...mutta tämän jälkeen minun parisuhteeni alkoi yllätys yllätys voida vieläkin huonommin ja odotin aina vain näkeväni tämän varatun miehen...vähän ajan päästä aloimme tekstailla..ensin tavallisista jutuista,myöhemmin kivoja flirttailevia viestejä...aloimme myös tavata tarkoituksellisesti salaa....tapaamiset olivat pelkkää juttelua,suutelua ja lähellä oloa... tuolloin mies kertoi minulle aikovansa erota.. kävi kuitenkin niin että minä jätin ensin oman poikaystäväni,ei ollut enää mitään syytä jatkaa.. siitä lähtien olemme pitäneet tämän miehen kanssa päivittäin yhteyttä ja hän käy luonani useita kertoja viikossa....
Näin on siis jatkunut 11 kuukautta..
rakastuin kai häneen jo heti alussa,ja rakastan häntä edelleen enemmän kuin ketään muuta...
hän kuitenkin yhä syystä tai toisesta roikkuu entisessä suhteessaan, mutta se onhänen valintansa..minä olen edelleen tilanteeseen tyytyvöinen näin...että siinäpä juttu pääpiirteittäin..
seksistä vielä sen verran että se tuli mukaan kuvioihin vasta pari kuukautta sen jälkeen kun aloimme tapailla (olin siis jo itse vapaa)
että näin......
nyt kuulisin mielelläni sinun tarinasi...?
Tosi tuttuja asioita.
Meidän liitto oli rakoillut jo muutaman vuoden,minä olin valmis eroamaan mut yritin sinnitellä lasten takia. Sitten tapasin tämän ex-mieheni ystävän(joka on myös 10vuotta minua vanhempi)ja hänen vaimonsa,juttu luisti meillä heti,hän oli kauhean kiinnostunut,muitten mentyä ulos tupakille hän jäi aina sisälle juttelemaan kanssani(vaikka polttaa). Näin heti että heidän suhteensa ei ole kunnossa vaikka kovasti yrittävät esittää. Siinä sitten nähtiin useasti muutamien kuukausien ajan(neljästään).Sitten hän alkoi käydä työpaikallani,tahtoi aina saada minusta kahvi seuraa,siinä sitä sit kahvi kupposten ääressä aloimme kertoilla ongelmistamme toisillemme. Minä aloin odottaa niitä hetkiä jolloin hän tulee. Valtavaa sähköä oli välillämme,molemmat tiesimme että olimme ihastuneet toisiimme. Emme edes suudelleet,minä en halunnut pettää miestäni vaikka minulla ei ollut minkäänlaisia tunteita häntä kohtaan. Vaati itsekuria pitää sormet aisoissa,hirveesti olisi halunnut koskettaa.Tapailimme salaa,ajelimme ja juttelimme. Puhuimme kaikesta mahdollisesta,haaveista,toiveista,pettymyksistä aivan kaikesta. Oli hirveen hyvä olla hänen seurassaan. Seksistä puhuttiin myös paljon.Hän tiesi että emme mieheni kanssa ollu enää vuoteen harrastanu seksiä,että olin lievästi sanottuna puutteessa,silti hän ei ylittänyt rajaa koska tiesi miten tärkeetä minulle oli se etten petä.
Liittoni oli tullut tiensä päähän,muutin lasten kanssa pois.
Yritin pari kertaa pistää välit poikki tämän ukkomiehen kanssa mutta aina hän sai pääni käännettyä(joka ei ollut kauheen vaikeeta koska olin rakastunut häneen).
Seksi astui kuvioihin aika pian minun muutettua. Suhde muuttui syvemmäksi. Nyt tätä on kestänyt pari vuotta,juttelemme edelleen paljon tai sit vaan istutaan sylikkäin.
Olen päättänyt että tätä jatkuu niin kauan kun tuntuu hyvältä,jos minua alkaa kiinnostaa joku muu niin ukkomies saa jäädä.
En missään vaiheessa aijo pistää häntä valitsemaan,jos hän minut tahtoo niin hän saa ja sen hän tietää,ja jos minä tahdon mennä niin siihen hänellä ei ole mitään sanomista.
Rakastan häntä vaikka en haluaisi,olisi helpompaa jos ei olisi tunteita...
...eihän tässä mitään vaikeutta olisikaan jos ei olisi tunteita mukana..monta kertaa olen sanonutkin tälle "minun miehelleni" että en tiedä kuinka kauan jaksan jatkaa mutta lopettaminen on vaim niin ylivoimaisen vaikeaa..en oikeasti tiedä miten voisin enää elää ilman häntä,ja päivittäistä yhteydenpitoamme ja tapaamisiamme...
kerran jo pistimme välit poikki mutta sitä ei pitkään kestänyt kun ikävä kävi molemmille liian vaikeaksi kestää ja niin jatkettiin taas..
itsekkin olen ajatellut että jatkan tätä niin kauan kun se hyvältä tuntuu....ja kun vaikuttaa siltä että se on parempaa vain päivä päivältä..niin että....
kuitenkin kun vaikka tekemisemme onkin väärin, niin silti se tuntuu niin oikealta...
Niin kyllähän se omatunto välillä kolkuttaa,varsinkin kun tunnen ykkösen. Mutta sitten tulee mieleen et ei se ole minun vika että heidän avioliitto on hajalla,se oli sitä jo ennenkun minä tulin kuvioihin. Karmeinta meidän suhteessa on et ykkönen aika varmasti tietää meistä,pieni paikka kaikki tuntee kaikki.Vaikkakin emme liiku omalla kylällä avoimesti,se on molempien päätös.Välillä sitten karkaamme jonnekkin,ihanaa se tunne ettei tarvii kurkkia olan yli et näkeekö kukaan tuttu.
Tuttu tunne tuo että on yrittänyt lopettaa,en ole siihen pystyny vaikka pari kertaa olen pistänyt välit poikki,päättänyt että nyt tämä leikki saa loppua,raastava ikävä jota me molemmat podimme ajoi meidät taas yhteen.
En minäkää osaa kuvitella elämää ilman miestäni..mutta aika ajoin muistutan itseäni että sekin päivä voi koittaa,en ollenkaan luota siihen että hän eroaa,vaikka sitä välillä toivon silti on olemassa mahdollisuus ettei niin käy.
Aika näyttää..siihen saakka nautin huumaavasta tunteesta jonka vain hän saa aikaan,vaikkakin nukahdan useimmiten yksin ikävöiden käsivarsia ympärilläni..
..vaan kuullostaa tuo sinunkin homma..
Samahan meillä on että kaupunki on pieni, ja joka toinen ihminen on tuttu..(tässä tapauksessa myös tuo ykkönen) ja kun oikeasti aika lähekkäin sitten vielä asustellaan...
Juuri äsken itse asiassa täörmäsin tähän ykköseen...ja eipä omaatuntoa kuulunut vaikka mies oli vasta vähän aiemmin lähtenyt luoltani..
niin en itsekkän jaksa enää uskoa siihen että mies eroaa vaikka niin väittääkin,ja enkä edes haluaisi että tekisi sen tämän meidän suhteen takia..enkä sitten itsekkään usko että olisin valmis vielä oikeasti seurustelemaan...
että sinällään olen tyytyväinen tilanteeseen näin...pahinta tietysti on se mieletön ikävä mikä iskee varsinkin iltaisin..mutta sekin helpottaa kun tietää että aamulla taas yhteydenpito jatkuu ja todennäköisesti myös nähdään..
haluaisin kysyä että minkä ikäinen olet? sinullahan kuitenkin oli pitkä parisuhde takana...?
35v. Opettelen "yksin" elämistä ensimmäistä kertaa elämässä(siis lasten kanssa). Olin 17v kun ex-äni kanssa muutettiin yhteen ja mentiin kihloihin. En ole koskaan asunut yksin. Voin kertoa että yhtä sun toista asiaa on tarvinnut opetella. Mutta vaikein asia on ollut kun lapset ovat isällään,olen niin tottunut siihen että ovat aina kanssani,olen aina hoitanut heitä. Puolitoista vuotta meni ennenkun osasin nauttia niistä hetkistä kun ovat poissa.
Lapset ovat myös yksi syy minkä takia en halua rakastani luokseni vakituiseen,lapset vielä toipuvat erosta. En halua uutta ihmistä meidän perheeseen,jos se ei vaikka toimikkaan ja taas tulisi ero. Näin on nyt hyvä. Minä saan mieheltäni kuningatar kohtelua silloin kun meillä on yhteistä aikaa,muuten elellään ihan tavallista arkea.
Kyllä minua tuppaa se omatunto kolkuttaa,tiedän että teen väärin mutta loppu pelissä minä myös itse kannan vastuun teoistani.Ja kun tiedän rakkaani ja hänen vaimon ongelmat niin tiedän että heidän liitto on ollut ohi jo pitkään.
Yksi asia jonka haluaisin kysyä on että koetko että suhde rajoittaa elämääsi..?? jätätkö jonnekkin menemättä jos on toiveita että voisitten tavata..?? kuljetatko puhelinta joka paikassa mukana,että pystyt vataamaan aina kun hän soittaa(koska ei tiedä millon hän pääsee soittamaan seuraavan kerran)..??
hyvä että jollain muullaki kakkosella on järki pääs. nimim, minä myös. en ainakaa kehtaasi mennä toisen kotiin rellestämään kun siitä jää heti kuitenki nalkkiin jos on liian varomaton
Rehellisesti sanottuna luulisin että suhteeni ainakin joillain tavalla rajoittaa elämääni...
ainakin aikataulutus pitää miettiä tarkkaan.. mies tulee yleensä joka iltapäivä luokseni joten pyrin olemaan kotona...mutta esimerkiksi omia menojani esim. ystävien kanssa en ole rajoittanut..mutta kuitenkin esimerkiksi jos ystäväni yrittävät illanvietoissa tarjota jotain varteenotettavaa miesehdokasta niin en ole kovin innoissani: yleensä vain kaipaan rakastani..
ja yleensäkkin miehen mahdollisuus miehen tapaamiseen vie pitemmän korren kaikista muista vaihtoehdoista.. : )
puhelimesta on tullut minulle tärkein kapistus tässä vuoden aikana..pidämme päivittäin yhteyttä: soittelemme ja tekstailemme kun mies on töissä tai "muuten vapaalla jalalla"...
kuitenkin periaattessa elän hyvin normaalia nuoren naisen elämää jossa piristävänä lisänä. osana joka päiväistä arkea, on tämä ihana suhde..
mitenkäs sinulla. kuinka sinun suhteesi vaikuttaa päivittäiseen elämääsi?
Onko lapsillasi aavistustakaan suhteestasi? Miten järjestätte tapaamiset?
tulee mieleen ihminen, joka elää kovin rajoitettua elämää. Joka toivoo ja uskoo joskus saavansa enemmän, mutta tuskin koskaan saa. Joka luopuu aika paljosta toisen ihmisen, hyvin itsekkään miehen, takia...Ihmettelen vähän nuoria naisia jotka jaksavat uhrata parhaat vuotensa varatulle miehelle. Elämä on niin kovin lyhyt ja nainen ei paljon yli 30v enää saa kovin helposti esim. lapsia. Sen ikäisenä ei välttämättä edes löydä enää miestäkään! Kaikki tuollainen; pariutuminen, lasten saaminen jne. on helpompaa parikymppisenä. Miten käy sitten kun vihdoin ja viimein, vuosien päästä, tajuaa ettei mies ikinä aiokaan jättää vaimoaan ja hankkia perhettä toisen naisen kanssa...Harmittaako kaikki ne vuodet kun olisi voinut ja pitänyt elää täysillä, rakastaa aidosti, ei salassa?
..tilanteesta. Tällä hetkellä minä vain haluan elää täysillä ja nauttia elämästä. Minä vakaasti uskon että en tule koskaan katumaan tätä aikaa jonka kulutan tähän suhteeseen koska en ole koskaan vielä nauttinut elämästä näin ja tuntenut tällaisia tunteita kun tunnen nyt.
Sitten kun haluan toisenlaista elämää niin aion sen aloittaa, mutta tällä hetkellä elän tässä ja nyt ja tällä valitsemallani tavalla.
En koe uhrautuvani vaan koen rakastavani. Viimeiset vuodet ennen eroani, koin uhrautuvani perheeni vuoksi, ilman rakkautta aviomieheeni.
Enää en lapsia tee, sen olen päättänyt, siinäkin mielessä varattu perheellinen on parempi vaihtoehto.
Nyt jokainen päivä on elämisen arvoinen, jos tämä jostain syystä loppuu, niin ainakin jäljellä on muistot siitä, mitä on olla todella rakastettu.
Enää en uhraudu, vaan omaa itsekkyyttäni säilytän itsellisyyteni. Ei kakkosen elämä aina ole odottamista, tapaamiset voidaan sopia etukäteen, silloin kun ne molemmille sopivat.
Minulle riittää kahdenkeskinen rakkaus, ei sen julkistaminen tuo sille mitään lisäarvoa.
Turhaan minun kanssani olisi mies, jolla olisi haaveita perheen perustamisesta, tai edes yhdessä asumisesta. Näin on hyvä.
Huom ! Se että suhde jatkuu salasuhteena on minun oma valintani.
se on totta.. Enemmän koen menettäneeni parhaat vuoteni ex-miehelle. Nyt saan rakkautta ja huomiota. Minun luokseni ei ole pakko tulla,tulee jos tahtoo viettää aikaa kanssani,(eikä se ole pelkkää seksin harrastamista). Mut ennen kaikkea nyt minua kuunnellaan,kysytään mitä kuuluu. En ole itsestään selvyys.
Ei kai kukaan roiku "kakkosena" kovin pitkään jos haluaa oman perheen ja lapsia..??
Kyllä me rakastetaan aidosti.
taitaa ola, että voi ihan hyvin kuunnella diipadaapat ja kysellä vointeja,kun saa pimmppiä sitten.
Jotkut naiset nyt vaan vaatii enemmän ja mikäs sen helpompaa varatulle miehelle joka haluaa vaihtelua,niin pikku jaaritukset ja sitten pamppu heilumaan ja vaikkei aina seksiä oliskaan,niin mitäs sitten,kun on toinenkin pimppilähde!
Kyllä naiset tekee miehille helpoksi kaikenlaisen kusetuksen.
asioita. Sori ku en oo vastannu,en huommanu että olit vastannu. Kyllähän se vähän rajoittaa,juuri siitä syystä että aina ne tapaamiset vie pisemmän korren. Paitsi joa lapsistani on kyse,olen tehnyt selväksi "miehelleni" että lapset ovat aina etusialla,en vie lapsia hoitoon sen takia että voisimme tavata. Lapsilleni mies on tuttu entisestään niin se ei ole mikään ihme et hän poikkeaa meille kahville tai käymme yhdessä jätskillä tai että hän tulee meille katsomaan leffaa. Sillon kun lapseni on läsnä emme suukottele tai kosketa toisiamme,olemme vaan hyviä ystäviä. Tapailemme kun lapset on isällään tai koulussa,saatamme karata töistä kesken päivän. täytyy tunnustaa et ärsyttää se et on tullut puhelin riippuvaiseksi,monesti viestittelemme öisin kun ykkönen nukkuu,sit on aamulla silmät ristissä.. Mulla onneks suurin osa ystävistäni ja sukulaisista tietää tästä suhteesta. Oletko sinä kertonut kenellekkään..?? jos niin miten ovat suhtautuneet.??
ja enpäs mennytkään vaikka kuinka houkuteltiin ja sitä tehtiin ihan tosissaan. Mua ei olis vähempää voinut kiinnostaa nähdä heidän kotiaan ja kun lapsi oli vielä juuri laiteltu nukkumaan ! Eukko olisi tullut vasta muutaman tunnin päästä himaan mutta ei kiitos sanoi tämä tyttö. Muutaman kerran tätä tapahtui ja kun tein selväksi että ei käy niin johan loppui ruikutus ja homma hoidettiin milloin missäkin...onneksi on nyt loppunut kokonaan ! Olen saanut elämäni takaisin.
Ihan alussa kun tutustuttiin, olivat riidelleet pahasti ja olivat avioeron partaalla.
Vaimo oli lähtenyt "matkoille" pidemmäksi ajaksi eli ei halunnut edes nähdä miestään siinä vaiheessa.
Mies taas pyysi kotiinsa todennäköisesti näyttääkseen minulle, "kuka hän on".
Ei harrastettu seksiä, join vain vettä, joten yksi lasi likaantui. Ja senkin sai astianpesukoneeseen.
Ehdotin sitä miehelle, koska kiinnosti tietää millainen koti hänellä on ja millainen maku on vaimolla sisustuksessa - ja vaatteissa.
Muutaman kerran olemme olleet siellä, kun on sopinut molemmille ja vaimo ollut poissa. Olemme pitäneet huolta siitä, ettei vuoteeseen jäänyt hiuksia eikä asuntoon muitakaan merkkejä - luulen ainakin. Vaimo tuskin huomaa mitään, ei ainakaan vielä ole mistään tietoinen.
..minkähän takia uusimmat tähän ketjuun kirjotetut viestit ei näy mulla...?
muillakin palstoilla. Viestien ilmoitettu lukumäärä ei vastaa näkyvien määrää. Mitähän helmiä tässä menetämmekään?
mennä toisen kotiin varsinkin jos motiivi on jättää itsestään jälkiä.Teen niin kuin haluaisit itsellesi tehtävän.
että nainen jättäisi jälkiä että mies jäisi kiinni. jos on vaikka epäillyt miestään uskottomuudesta niin saisi ne "todisteet". ja sit ukko pihalle.
olen käynyt, kun on pyydetty kylään. epäkohteliasta kieltäytyä kutsusta.
Tulihan sitä käytyä siellä ykkösen kotona useammankin kerran ja sänkyäkin käytettiin.. Lapset nukkuivat viereisessä huoneessa ja vaimo oli jossakin. Olihan se jännittävää ja kovasti aina pelotti että tulee kotiin yllättäen. Mutta rakkaus miestä kohtaan oli siä luokkaa ettei meitä mikään olisi erottanut. No nyt olenkin samaisessa talossa ykkösnaisena. Niin se elämä kuljettelee...
kuljettelemaan ja todennäköisesti miehesi tekee nyt tai jossain vaiheessa sitä sulle jonkun toisen kanssa.. Että niinhän se elämä kuljettelee:)
Olen käynyt pari kertaa saunomassa ja istumassa iltaa. Emme ole käyttäneet avioparin vuodetta eikä minua siihen edes saisikaan. En missään nimessä haluaisi jättää mitään vihjeitä jälkeen että vaimo saisi tietää.
Mutta ystävättäreni jätti pyyhkeensä miehen autoon viimekesänä ja jotain muuta tarpeita aivan vain siksi, että vaimo varmasti tietäisi heistä. No ei mennyt kauaakaan kun mies käveli muutaman matkalaukun kera hänen luokseen, mutta asumaan ei ole saanut jäädä vaan laukut pakattiin hänen kellariin ja mies nukkui autossa hänen pihalla. No neito on nyt kahteen kertaan hankkinut miehelle vuokraluukkua, kun edellisestä sai häädön. Huonolta näyttää heidän juttunsa vaikka jatkuukin, mut tämän vain siksi laitoin, kun joku ykkönen kaipasi todistetta varmistaakseen asian pettämiselle. Eli olisko hyvä näin?
Olen käynyt miehen kotona kahdesti. Hän halusi välttämättä esitellä kotiaan kun vaimo oli matkoilla. Emme rakastelleet, juttelimme vain. Nyt olisi tosin tarkoitus mennä sinne oikein "yökylään" kun vaimo lähtee Bulgariaan.
kotiinsa on vieneet minut kapakasta,kun puolisonsa ovat komennushommissa.Aika hurjalta on monesti tuntunut, voishan ukko tulla kotiin periaatteessa milloin vain.Karmea herätys oli kerrankin, kun Kaleva tipahti postiluukusta.
rakastajani kotona ja hän käynyt minun kotonani.Varattuja kun olemme,kaikki mahdollisuudet ja paikat käytämme hyväksi.
Ja en kokenut huonoa omaatuntoa rakastellessamme molempien aviovuoteissa..sohvilla.Rakastajani on minulle yhtä tärkeä kuin puolisoni.
En koe itseäni enkä häntä "kakkoseksi".Olemme omallatavallamme toisillemme "ykkösiä".
Annamme toisillemme sitä,mitä vaimot/miehet eivät kykene antamaan.
vain niin haaveissasi.
he haaveisaan ovat jo kakkosia.Unihiekkaa.
kunpa tietäisitte mitä miehenne touhuaa meidän kakkosten kanssa=))Heti kun silmänne välttää,ovat meihin yhteydessä.Kaipaavat ja haluavat meitä.
jonniin joutavaa valhetta.