pääseekö siitä yli?
minua pelottaa jos joudun huonompaan jamaan kuin missä olen nyt, ei rahaa ja joudun asumaan isäni kanssa joka huutaa ja nimittelee. tämän takia minulla on ainakin yksi fobia, masennusta ja paniikkihäiriö, huono itsetunto ja luottamusongelmia.
pelkään että minusta tulee aikuisena pahoinpidelty vaimo jolla on paha alkoholiongelma sun muuta. pelkään miehiä enkä tiedä miten pääsen sen yli jos siitä pääsee yli. mitä netistä lukee ei ole kovin rohkaisevaa tai toivoa antavaa. kerrotaan vain tilastoja miten monesta tulee rikollisia tai hyväksikäytettyjä ja kouluttamattomia. unelmissa olisi yliopsto mutta se tuntuu mahdottomalta koska en ansaitse sitä. älykkyyttä on mitattu yli 120 mutta mitä se kertoo muka ihmisestä..
minua pelottaa jos joudun huonompaan jamaan kuin missä olen nyt, ei rahaa ja joudun asumaan isäni kanssa joka huutaa ja nimittelee. tämän takia minulla on ainakin yksi fobia, masennusta ja paniikkihäiriö, huono itsetunto ja luottamusongelmia.
pelkään että minusta tulee aikuisena pahoinpidelty vaimo jolla on paha alkoholiongelma sun muuta. pelkään miehiä enkä tiedä miten pääsen sen yli jos siitä pääsee yli. mitä netistä lukee ei ole kovin rohkaisevaa tai toivoa antavaa. kerrotaan vain tilastoja miten monesta tulee rikollisia tai hyväksikäytettyjä ja kouluttamattomia. unelmissa olisi yliopsto mutta se tuntuu mahdottomalta koska en ansaitse sitä. älykkyyttä on mitattu yli 120 mutta mitä se kertoo muka ihmisestä..
Vastaukset 7
Vanhimmat
Siis oletko jo suhteessa väkivaltaiseen mieheen..?
Jos olet, niin eikun pois vaan.
Minkä ikäinen olet..?
kuten mainitsin isäni on kyseessä. olen 20 vuotias mutta pois ei pääse kovin helposti koska minulla ei ole mitään tuloja. terapiaan haluaisin mutta pitäisi mennä yksityiselle, julkisella puolella ei onnistu, kolmannen jälkeen luovutin kun aloitti levitellä ihme juttuja minusta.
työtön olen ja kammon takia en voi mennä kouluun tai töihin. eli kotona asun tyrannin armoilla. isäni on terrorisoinut perhettä yli 10 vuotta ja loppua ei näy.tulevaisuus pelottaa hirveästi en haluaisi päätyä juopoksi tai semmoisen vaimoksi.
ryhdistäydy ja lopeta surkeitten juttujen lukeminen. Kenenkään kohtalo ei ennaltamäärätty. Keskustele terapeuttisi kanssa jatko-opinnoista, he auttavat nuoria aikuisia tällaisissakin tilanteissa. Mikään ei estä sinua hakeutumasta yliopistoon, mutta nopeammin pääset "omillesi" käytännönläheisemmässä ammatissa. Jos sinulle on IQ-testi tehty, olet varmaan ollut ammatinvalintatestissäkin. Mieti mikä kiinnostaisi, kapasiteettia sinulla on. Ja olet sen arvoinen.
Henkistä väkivaltaa on monenlaista, siitä selviytyy, jos ei muuten niin pois lähtemällä. Nuorillekin on turvakodin kaltaisia paikkoja, joissa voi asua ja käydä koulua. Toivottavasti sinulla on se terapeutti, puhu asiasta siellä. Apua saa yleensä pyytämällä. Luota siihen.
olisikin vain sitä. varaa ei ole mennä terapeutille koska yleiselle en enää mene. siellä eivät osaa auttaa. viimeinen ei tehnyt mitään muuta kuin yritti pakottaa syömään lääkkeitä joita en halunnut. ei ollut edes terapeutti.
oikean terapeutin löytäminen ei ole helppoa.
varsinaisessa testissä en ole käynyt mutta suuntaa antavia testejä on tehty.
ammatti olisi valittu ja koululaitoskin tiedossa mutta en usko että edes pääsisin sinne. uskoa itseeni ei löydy edes tippaa.
kuten mainitsin toisessa viestissäni että kammoni takia minulla on ongelmia asumisen kanssa tällä hetkellä. toivon vain että tilanne muuttuisi nopeasti mutta todennäköistä se ei ole. töihin tai kouluun en pysty enkä edes käymään kaupassa
olisi nyt muuttaa omillesi.
Ymmärrän kyllä, että se tuntuu pelottavalta, mutta se on ensimmäinen askel parempaan.
Saat asumistukea ja työttömyyskorvausta, joten sen suhteen pärjäät ihan varmasti.
Siitä on sitten helpompi alkaa opetella tavallista elämää. Kaupassa käyntiä ja muita arjen rutiineja. Itsetunto alkaa nousta nopeammin kuin arvaatkaan, kun huomaat, että osaat ja pärjäät. Opiskelemaankin uskallat lähteä, kunhan saat ensin käytännön asiat kuntoon.
Kysele vaikka sosiaalitoimistosta, jos auttaisivat asunnon hankinnassa. Kerrot, mikä tilanne on isäsi kanssa. Auttavat varmasti.
Joudut varmasti ponnistlemaan ja pakottamaan itseäsi toimimaan, mutta se kannattaa. Kun saat pään auki asioiden korjaamiseksi, niin oletkin jo pitkällä.
Rohkeutta ja voimia sinulle! Olet arvokas ihminen omana itsenäsi ja ansaitset parempaa. Sinä et ole syyllinen isäsi ongelmiin.
Kirjoitat ettet pysty menemään töihin, kouluun, kauppaan. Sinulla on niin paha ahdistus, sosiaalisten tilanteiden pelko tms. Oikeasti olet siis työkyvytön ja tarvitset vakituisen hoitosuhteen, mieluiten psykiatrian (nuorten tai aikuispuolelta). Sinulla voi olla mahdollisuus myös KELAn kuntoutusrahaa, mutta se edellyttää kuntoutusssuunnitelman tekemistä. Myös opiskelua voidaan räätälöidä sinun kuntoutustarpeesi mukaan.
Tunnen läheisesti yhden nuoren joka on kamppaillut samanlaisten ongelmien kanssa. Nyt koulunkäynti ja kuntoutusraha on järjestynyt. Kuntoutusrahan lisäksi voi anoa opintorahaa. Jatkuva hoitosuhde hänellä on ja masennuslääke, käy noin kahden kuukauden välein tapaamassa lääkäriään. Välillä oli päivittäisiä käyntejäkin. Näyttää lupaavalta.
Oppilaitoksen opinto-ohjaaja oli mukana tekemässä kuntoutussuunnitelmaa. Nuori tähtää nyt ylempään korkeakoulututkintoon ja on saanut julkisesta ja opiskelijaterveydenhuollosta tarvitsemansa avun. Kerroin tämän siksi, että huomaisit että sinulla on oikeus ihan samaan. Tarvitset sen kuntotussuunnitelman, ethän sinne kotinurkkiin voi jäädä. Ota yhteyttä vaikka mielenterveystoimistoon ja kerro koko ongelman laajuus ja mitä haluaisit tehdä.
mielenterveystoimistoon en voi enää mennä. edellinen psykologini kertoili ihmejuttuja minusta sinne ja nyt olen ongelmissa niiden kanssa vaikka ne ei ole totta. joudun menemään yksityiselle psykoterapeutille. ahdistusta on vain kotona ja sosiaalista pelkoa ei ollenkaan. ongelma on oksennuskammo, ja nyt noiden kahden mahataudin kiertäessä en voi mennä minnekkään. kampaajalla käynnin jälkeen en uskaltanut syödä paljoa mitään kahteen päivään. ei kiinnostaisi elämä jossa ei voi syödä mitään koska joka paikassa on bakteereja. nyt sentään äitini voi auttaa minua. yksin ollessa en voisi tehdä edes ruokaa tai koskea mihinkään.
kuntoutukseen pääsy on hankalaa ja sitä on mietitty ja työvoimatoimisto on ehdottanut tutkimusten tekemistä ja tiedän että minulla on hyvät mahdollisuudet päästä siihen jos kelan kuntoutusbudjettiin mahtuu.
nyt vain on ongelma mistä saan rahaa terapeutille.
jos muutan omilleni rahat ei ainakaan riitä siihen. en saa tällä hetkellä mistään rahaa enkä saa työttömyysturvarahaa en saa koska en pystynyt menemään pääsykokeisiin kammon takia
kotinurkkiin on pakko jäädä koska en pysy elossa muuten. pakkohan ihmisten on syödä.