Näin eilen kaupassa naisen, jolla oli upeat mustat pitkät hiukset.
Kamala oli se tapa, miten hän oli hiuksensa laittanut: mustalla donitsilla (siis sellaisella, joita käytettiin joskus 80- ja 90-luvuilla, kankaasta tehty) ihan tuohon ylös päälaelle koonnut kaikki hiukset, siis kuten aiemmin mainituilla luvuilla on hiuksia pidetty. Ja otsatukka oli, tottakai, just sellainen pottatasamalli. Ja se lettipompula oli noin viiden sentin päässä otsatukasta, eli ihan pään päällä!
Siis camoon, aivan upeat hiukset ja sit pilataan ne ihan järkyllä kampauksella. Kannattais varmaan päivittyä uudelle vuosituhannelle...
Kamala oli se tapa, miten hän oli hiuksensa laittanut: mustalla donitsilla (siis sellaisella, joita käytettiin joskus 80- ja 90-luvuilla, kankaasta tehty) ihan tuohon ylös päälaelle koonnut kaikki hiukset, siis kuten aiemmin mainituilla luvuilla on hiuksia pidetty. Ja otsatukka oli, tottakai, just sellainen pottatasamalli. Ja se lettipompula oli noin viiden sentin päässä otsatukasta, eli ihan pään päällä!
Siis camoon, aivan upeat hiukset ja sit pilataan ne ihan järkyllä kampauksella. Kannattais varmaan päivittyä uudelle vuosituhannelle...
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ihmettelinkin, että miksi katsoit minua kokoajan. Ei sinunkaan tukassa ollut mitään kehuttavaa ja sun kasvotkin muistutti apinaa.
hauku apinoita!
Jos hän tykkää tyylistään, se on ihan hänen oma asiansa. Teillä vain sattuu olemaan erilainen maku. Ja sinä olet aika reppana ja lapsellinen, jos mielestäsi oma makusi tai tyttöjenlehtien toimittajien maku on se ainoa oikea.
Voihan olla niinkin, että tuolla naisella onkin samanlainen maku kuin sinulla, mutta sattui olemaan a bad hair day, joten kätevintä on vetää tukka kasaan kaupassa käynnin ajaksi. Vai olisikohan hänen sittenkin pitänyt pestä, föönata ja laitella hiuksensa sen varalta, että muotitietoisia pikkuprinsessoja saattaa naurattaa..?
Jos 24-vuotiasta haluaa sanoa pikkuprinsessaksi, ole hyvä vaan.
Kaiketi helpompaa olisi ollut vaan laittaa tukka kiinni NISKAAN, kuin roikuttaa päätä kymmenen minuuttia alaspäin, että saa kaikki hiukset varmasti ponnariin ja niin ylös kuin mahdollista.
Kiitos, mutta en föönää hiuksiani, koska se kuivattaa ja en halua pitkää kaunista kiiltävää tukkaani pilata.
joten ole hyvä vain.
Töyhtöponnarin saa ihan yhtä nopeasti aikaan kuin niskakiinnityksenkin, joten turhaan selität. Vai noinko huolestunut olet siitä, että näkemäsi nainen tuhlasi kymmenen minuuttia tukkansa keräilyyn? Ei, vaan sinua kiukutti, kun näit ihmisen, joka ajattelee ja käyttäytyy eri tavalla kuin sinä.
Myönnä itsellesi, että teitpä tyhmän aloituksen ja ansaitset saamasi vastaukset, pikkuprinsessa. ;)
Tämä kyseinen "ponnaripää" on hyvin muotitietoinen, kaikki 80-luvulta on in ja otsikset on just sellaisia kuin kuvailit... monia varmaan harmittaa jos on hävittänyt ne donitsit sun muut asusteet 80-luvulta jotka on nyt tosi muodikkat.
p.s. kauppanaiselle jatka samaan tyyliin niin moni on kade sulle...
JOS on kulkenut 80-90-luvun lookissa koko ajan tähän päivään asti.....
Siis hän oli kyllä ihan vaatetukseltaankin kuin jostain 80-luvulta, eli hänen kultaiselta nuoruusajaltaan.
Kauhulla/säälillä katson näitä tyyppejä, jotka on kampauksineen ja vaatteineen juuttuneet johonki 80- tai 90-luvulle, eli heidän elämänsä nuoruusaikaan. Aika moni vastaajakin tuntuu olevan tuolta ajalta... Liekö tyyli säilynyt ; )
Mulla on myös pitkä tukka, mutta ei kävisi mielen vieressäkään laittaa sitä ponnarille päälaelle kuin joku hirveä jumppamaikka aikoinaan.. Rajansa kaikella.
P.S. En todellakaan ole mikään pikkuprinsessa, vaan olen muistanut vaihtaa allakkaa aina vuoden vaihtuessa...
Kuinka asia on jotenkin erilainen, jos on kulkenut samassa kuosissa 80-luvulta asti? Näkyykö se jotenkin? Mistä taas voi päätellä, että nyt 80-lukulaiselta näyttävä on ollut tässä välissä huipputrendikäs ja vasta viime viikolla keksinut 80-luvun jälleen? :D
Minä en millään ymmärrä sitä, minkä vuoksi joitakuita haittaa toisten ulkonäkö tai minkä takia ihmisten olisi välttämättä muuteltava ulkonäköään tietyin väliajoin. Jatkuvasti kuulee esimerkiksi sitä, että "kyllä X:nkin pitäisi leikata hiukset lyhyiksi, kun sillä on aina ollut pitkä tukka, olisi jo aika" - miksi siis? Jos X pitää tyylistään eikä halua tukkaansa poikki vain muiden mielihalun vuoksi, missä on se vika?
Kuulostan varmaan turhan ärhäkältä, mutta jotkut tietäväiset mielipiteet saavat minut äkkiä hirmustumaan. Minun hiukseni ovat olleet samanlaiset viimeiset 10 vuotta: hyvin kurittomat, pitkähköt, punaiset luonnonkiharat (eivät siis mitenkään romanttisen tyylikkään kurittomat, vaan ihan sitkeän epäjärjestelmälliset). Pituudesta en luovu ikinä, vaikka katsojan silmää kuinka kirvelisi, eikä tälle pörrölle paljon leikkuuta enempää voi tehdä; hoito on säännöllistä ja aineet kampaajan valitsemia. Opiskeluaikoina hiukseni vaihtelivat kovasti ihan lyhyistä punkkaritukkaan, mutta olin kovin onneton ilman pitkiä hiuksiani. Nämä siis jäävät, ja jos jonkun mieltä asia kirvelee, hän voi vetää paperipussin OMAAN päähänsä.
Nyt pompsahti mieleen uusi kysymys. Yleisin valitus suomalaisten naisten ulkonäöstä on se, että virkanaiset tykästyvät vanhemmiten kirkkaan- tai mahonginpunaisiin, kynittyihin petolinnunpeppuhiuksiin (kauheita). Toisaalta sitten selitetään, että kyllä viimeistään neljänkympin jälkeen pitäisi leikkauttaa hiukset lyhyiksi. Missähän tässäkin ajattelussa kulkee se keskitie? Ruikutetaan, että "ei noin eikä noin", mutta kukaan ei kerro selvin sanoin, miten sen tukkapään pitäisi olla. Maantienharmaa petolintu? Onko jollakulla näkemystä ja selviä adjektiiveja tarjolla? "Sopiva" ja "tyylikäs" eivät kelpaa vastauksiksi ollenkaan.
ottaa rastat tai vähintään vääntää nuudelit päähän. Tuolla kampaajalla näkyi olevan parissa upouudessa alan lehdessä hienoja, lyhyitä, rikottuja hiuksia, joten alapas laputtaa siitä muodonmuutokseen, että muutkin kestävät katsella!
Mistä päättelet, että oma mielipiteesi on se ainoa oikea ja makusi virheetön? Kerro ihan rehellisesti vain!
Totta mooses olet oikeassa, sinä tarkkasilmäinen elämäntuntija! Juuri nyt mieleesi ei tulisi laittaa hiuksiasi päälaelle kuin jumppamaikka (kuinka rikas ilmaus). Muistat vain itse sitten päivittää poninhäntäsi ylös, kunhan ensimmäinen kuva tästä tänään pöyristyttävästä tyylistä esiintyy trendikornerissa. Tuo aika saattaa olla edessä vaikkapa ensi keväänä, joten tiesi käy donitsikauppaan. Ethän toki silloin voi olla niin epämuodikas, että jättäisit upean fleidasi niskaan hylättynä roikkumaan?
ps. Kauhu ja sääli ovat melko vahvoja ilmauksia. Mitähän mahdat tuntea kohdatessasi jotain todella ikävää?
No, oli ainakin tietoinen, mikä on hyväksi hiuksille. Ehkä juuri siksi hänellä oli upeat hiukset. Nykyaikana on kauheita hiusten kiduttajia kaupoissa myynnissä. Saa monet kaupat katsoa läpi, että löytäisi edes froteisia hiuslenkkejä. Pitää itsekin alkaa tekemään donitseja, että saa hiukset ponnarille. Mitä korkeammalla ponnari, niin ei ainakaan niska hikoile.
Kuka välittää mistään muodista, kun saa pitää kauniit kutrinsa.
Oliko se ihan niin järkyttävä näky, että piti oikeen tänne tulla kertomaan?
Yleensä kateelliset ihmiset puhuu pahaa muiden ihmisten ulkonäöstä, että voisivat pönkittää omaa huonoa itsetuntoaan. Mietipä sitä.
Pitkä musta tukka on mullakin ja laitan sen aina öisin kangasdonitsilla nutturalle päälaelle. Ei ole kiva herätä siihen kun tukka on kiertynyt kurkun ympärille ja kyllähän tuo tukka kesällä hiostaakin aika paljon. Väliin vain unohdan purkaa sen nutturan aamulla ja kerran - pari vuodessa saatan piipahtaa kaupassakin sen kanssa, muistan sitten tullessa, että niin joo.. Kerran unohtui kynäkin nutturaan pystyyn, kun työn touhussa tökkäsin sen sinne talteen. xD Onneksi nuo lähikaupan nurkilla hengaavat spurgut eivät valita.. ;)
pirun pienet piirit sulla jos näet noin kauheen vaivan jonkun TUKASTA??
Kuule laitapa seuraavan kerran silmäs kiinni ni ei tarvi katella. Kukaan ei ala sun takias todellakaan hiuksiaan tai ylipäätään yhtään mitään muuttamaan.
Get a life.
Olette kyllä kovan vaivan nähneet, kun olette mua arvostellu. Minullakin on oikeus mielipiteeseeni ja täällä keskusteluissa on kyllä turhempiakin aloituksia ollut.
Osui vissiin aika monta just kohdalle, kun niinhän se menee että se koira älähtää, johon kalikka kolahtaa...
The end.