Ihminen on vastuussa vain itsestään ja jos hän ei suhteestaan saa sitä mitä tarvitsee, ei se ole väärin pyrkiä sinne mistä voisi löytyä ratkaisu ja muutos asianhaaroihin? Miksi omia tarpeitaan ei saisi ihminen etsiä ja toteuttaa, vainko sen toisen puolison tarpeiden vuoksi?
Miksi on rikos koittaa tulehtuneesta suhteesta lähteä jonnekin missä itsellä olisi hyvä olla?
Kautta aikojen vaikka on ollut ihan ok suhteita voi toinen osapuoli salamarakastua, eikä siinä auta jos väkisin jäisi silloin pitämään "kulissia pystyssä" se on maailmanmenoa
Äläkä väitä, että lasten tähden se saattaa useasti olla tekosyy sille, ettei itseä saa jättää. Jos kaikki on ok, niin saahan lähtijä huolehtia lapsista sen jälkeenkin, vai loppuiko hänen rakkaus lapsiinsa silloin?
Miksi on rikos koittaa tulehtuneesta suhteesta lähteä jonnekin missä itsellä olisi hyvä olla?
Kautta aikojen vaikka on ollut ihan ok suhteita voi toinen osapuoli salamarakastua, eikä siinä auta jos väkisin jäisi silloin pitämään "kulissia pystyssä" se on maailmanmenoa
Äläkä väitä, että lasten tähden se saattaa useasti olla tekosyy sille, ettei itseä saa jättää. Jos kaikki on ok, niin saahan lähtijä huolehtia lapsista sen jälkeenkin, vai loppuiko hänen rakkaus lapsiinsa silloin?
Vastaukset 18
Vanhimmat
pettäjä ei sitten lähde. siksi, kun pettäjän pitäisi saada kaikki, puoliso, lapset, koti yms. ja kaupan päälle ns. rinnakkaissuhde. pettäjä toteuttaessaan omia tarpeitaan ei kyllä huomioi muita yhtään, ei edes sitä kakkosta. harva ykkönen pitää kynsin hampain kiinni pettäjästä, joka teoillaan loukkaa kaikista pahiten miten toista vaan voi loukata. pettäjä ei halua menettää saavutuksiaan ja kakkonen pelkää että menettää tämän suuremmoisen saaliin, jos alkaa vaatia pettäjää omakseen. kyllä pettäjä aina on tavoittelemisen arvoinen...
Nyt mitenkään yksityiskohtia mitä tapahtuu kun joku pettää. Vaan ihan oikeasti miksi siitä on tehty niin suuri rikos? Onko se vain väärin petetyn näkökantilta? Mutta kyllä pettäjääkin aika usein syyllisyys riivaa eikö? Eikö olisi helppoa vain tajuta kumpikin, että jotain muuta tärkeää pitäisi löytyä elämään jotta voisi asioiden olla hyvin?
Eli miksi kumpikin tekee siitä rikoksen?
Ja miksi muuten joku ykkönen haluaa pitää siitä pettäjästä kynsin ja hampain kiinni vaikka asiat eivät toimi, hyvä kysymys? Minusta ihminen ketä haluaa pysyä luona pysyy ihan itsestään omasta halustaan, eikö?
suhteesta ja sitten vasta vierasta ei sitä tarvitse suhteen aikana rueta pettämään jos se ei oo molemmille osapuolille sovittu juttu että saa mennä luvan kanssa vieraisiin.
Sillä vain voi olla ongelmia, mutta yhtä kaikki pettäminen on rikos? Ja sen tavoittelu siinä samalla, että voisi elää sellaista elämää mitä itse toivoo tai tarvitsee? tai ehkä on valittu puoliso jonka kanssa ei kykene laisinkaan toteuttamaan inhimillisesti omia tarpeitaan?
Minusta pettäminen ei ole rikos, mutta se kertoo ihmisestä joka ei tiedä paikkaansa ja hapuilee, eikö?
edes laissa, mutta kohtuullisen epäreilua. Elämä on.
Petetyn olis ainakin hyvä tuoda tämä tunne julki, pettäjän kai sentään täytyy tuntea vastuu pahoitetusta mielestä ja edes yrittää valaista asiaa?
Niin, pettäminen ei ole LAIN MUKAAN rikos - enää, mutta oli sitä vielä parikymmentä vuotta sitten.
Mutta mielestäni se on aina MORAALINEN rikos ja loukkaus petettävää osapuolta kohtaan silloin, jos on sitouduttu molemminpuoliseen uskolliseen parisuhteeseen.
Väärin on se että pysytään siinä vanhassa ja tutussa suhteessa ja samanaikaisesti pidetään suhdetta toiseen. Jos oma puoliso ei riitä niin sitten pitää katkaista suhde puolisoon ja lähteä elämään sen toisen tai toisten kanssa. Ongelmahan on siinä että pettäjät haluavat sekä syödä kakkua että säästää sitä. Monesti he ovat myös sellaisia ihmisiä, jotka eivät kestä elämää yksin hetkeäkään. Aina pitää joku olla.
Nykyään unohdetaan avioliittolupaus.Nyt puhun laillisesti vihitystä parista.He sanovat tahdon, Jumalan ja seurakunnan edessä. Samalla he rekisteröityvät pariksi. Virallisesti,lain edessä he ovat solmineet liiton. Joskus parikymmentä vuotta sitten eroja ja pettämisiä puitiin oikeudessa.Ehkä avioliittoa voisi löyhästi mukaellen verrata vaikkapa yhtiökumppanuuteen.Mutta ei sitä kukaan tee,nykyään ainakaan. kai se häähurma ja hörhöily itsessään on tärkeämpää kuin itse tarkoitus.Mutta kyllä suurinpiirtein jokainen rakkauden tunteissa naimisiin menee.On kai se rikos tavallaan petettyä kohtaan,rikkoa lupauksensa.
siis tarkoitin ettei kukaan voi toki luvata rakastaa ikuisesti,mutta kunnoittaa voi.
Ehtii ihmiset kasvamaan ehkä toinen enemmän ja toinen vähemmän ja arvot muuttuvatkin kenties.
En siis sitä, että kun ollaan oltu 20v yhdessä se on jo uroteko sinäänsä, että ollaan selvitty useita kuoppia. Ja tosi sääli jos sellainen työ menee hukkaan.
Ihminen siis muuttuu ja jos se toinen ei muutu rinnalla vaikka mitä yrittäisi ja ei ole hyvä olla jymähtäneiden arvojen kera. On pakko tehdä yliampuvia juttuja, että elämä selkiintyisi... siis se pettäjä... hih pettäjän tie...
Itsekin haluaisin uskoa avioliiton pyhiin lupauksiin, mutta...? En voisi noudattaa sitä jos toinen osapuoli haluaisi erillä tavoin elää, enhän? Anteeksi oon oottanu punssia.. shh... mieli herkkänä. Uskonto muutenkaan en sitä aina ymmärrä, uskossa oleva ystäväni heittäytyi junan alle, hän on hengissä ilman jalkoja, mutta ei halua enää jatkaa ystävyyttämme koska ilmeisesti hävettää tai jotain. Silti minä olisin halunnut jatkaa ystävyyttämme myös vastoinkäymisissä. Hän oli ihminen joka oli aina herttainen ja kultainen ja toisten ehdoilla. Hän ei koskaan vaatinut itselleen, elänyt omaa elämää... sellainen on oman elämän tuhlausta, itsekkyys ei ole huono asia, vaan elämän viisautta oikein käytettynä ;D
Meillä on vain tämä YKSI elämä... riippuu siitä miten sen haluaa elää...kuka on estynyt, kuka haluaa olla avoin... ne vastaparit eivät sovellu yhteen eihän?
Törkeä petos.
Jos petoksessa tavoitellaan huomattavaa hyötyä,
aiheutetaan huomattavaa tai erityisen tuntuvaa vahinkoa,
rikos tehdään käyttämällä hyväksi vastuulliseen asemaan perustuvaa erityistä luottamusta tai
rikos tehdään käyttämällä hyväksi toisen erityistä heikkoutta tai muuta turvatonta tilaa
ja petos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä petoksesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.
Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Petos
käytä mieluummin finlexiä
annat (tahallasi) vääriä tulkintoja. täällä jokainen kirjoittaja on vastuussa viestinsä asiasisällön oikeellisuudesta.
Sinulle pettäjä, joka haet omaa hyvää oloa, kerron, miltä tuntuu sivusta seurata asian kehittymistä. Esimekkitapauksessani on lapsia kaksi (8 ja 11 vuoden ikäiset), heidän petetty isänsä, pettäjän vanhemmat ja lasten isän vanhemmat, muu suku ja pettäjän lapsuuden aikainen ystäväkin. Meidät KAIKKI on hylätty yhden "ihastuksen", "ongelman", "kaksoiselämän" vuoksi. Pettäjävaimo kulkee hokien, että hänen täytyy saada toteuttaa itseään. Häntä ei komennella. Me muut, jotka tunnemme hänet joko 43 vuoden tai ainakin 8 vuoden takaa olemme mitättömiä ja viallisia, vain kohde noin puolen vuoden ajan kuvioissa mukana ollut on kaikki. En tunne enää pettäjää, minusta hän on raaka ja vastuuton.
Koko kevät ja kesä on kulunut sivusta seuraamiseen. Mies yrittää hoitaa lapsia parhaansa mukaan, kun nämä kyselevät, minne äiti aina menee.
Tässä omien tarpeiden toteuttaminen on julmuutta, vastoin kaikkia eettisiä periaatteita. Vastakaa, jotka viestini luette, mitä mieltä olette.
Ihminen joka pohtii sitä, että elämä on aivan liian lyhyt elääkseen sen niin, ettei ole hyvä olla toisen ihmisen ehdoilla jotka eivät olisi minun ehtojani. Silti en ole itsekäs päinvastoin.
Mutta voin koittaa ajatella mitä tämä vaimo kenties tuntee... mutta ihan arvailuksihan se menee.
Eli ihmisen käyttäytymissäännöt alkavat ihan tosi lapsuudesta jossa omat vanhemmat siirtävät omat käyttäytymissääntönsä lapselleen. Jos vanhemmat eivät anna hänen itse kasvaa niihin sääntöihin vaan ne opetetaan väkisin mitään selvittämättä, ilman opettavaa kokemusta, saattaa tyttärelle tulla tunne, että kaikki elämänopit ovat vain tungettu hänelle väkisin ilman hänen osallistumistaan ja tajuntaa. Se alkaa aikuisiässä sellainen "toisten sääntöjen" noudattaminen ahdistaa. Tytöthän kasvatetaan "palvelemaan" miestä tietyllä tasolla. Ja riippuu aivan siitä minkälainen vanhempien suhde on ollut lapsuuskodissa se on sitä "opittua" käyttäytymistapaa...
Ehkä hän ei vanhemmilleen saanut koskaan väittää vastaan tai näyttää olevansa eriämieltä? Myös miehensä kanssa hän on joutunut toimimaan vain toisten ehdoilla? Ihmiselle jokaiselle on hyvin tärkeää tulla hyväksytyksi niillä arvoin joita itsellä on, eikö? Jos hän on höntti, hänen on annettava olla sellainen, eikä töykkiä, ettei noin saa käyttäytyä...
Ehkä nyt näet asiat toisten ihmisen katkeruuden kautta? Oletko itse hänen äiti? Uskon, että hän kaipaisi kerrankin ihmistä joka todellakin kuuntelisi hänen tuntemuksiaan ja tukea?
Eli lopettaisin syyttelyt ja antaisin hänen kerrankin puhua, vaikka puhe olisi sinun arvojasi vastaan, niin älä väitä vastaan hänelle anna hänen pitää mielipiteensä, mutta kysy niissä kohdissa mitä et ymmärrä häntä selventämään ajatuksiaan kertomaan sinulle mitä hän todella on hakemassa... tarjoa vaikka myötätuntoa (vaikka et kaikkea ymmärtäisi) anna hänen AVAUTUA... ilman, että estäisit häntä...
Sillä jokainen ihminen on oikeassa tunteissaan, niitä ei saa yrittää tukahduttaa vaan kysyä häneltä asioita niin, että todellinen tarkoitus selviää itsellekin. Silti ei tarvitse olla samaa mieltä hänen kanssaan, mutta sitä ei tarvitse AINA korostaa ja tuoda julki... tieto vähentää tuskaa...
Ah hän on tyttäresi... luin...
Tiedätkö olin hyvin pitkään katkera äidilleni, kunnes lapseni isoäiti poikansa kuleman jälkeen kertoi tunnelmistaan miten kaksi jäljelle jäänyttä lasta kohteli häntä ja syytteli lapsuudessa tapahtuneita asioita hänen syykseen. Silloin tajusin, että on minun aikani pyytää anteeksi äidiltäni julmaa kohteluani takaisin (moni oli antanut jo ohjeita, ettei sellaisen ihmisen kanssa kannata olla yhteyksissä) ja sanoin hänelle, että haluan antaa sinulle anteeksi, ettet ollut "täydellinen äiti" ja haluan, että arvomme lasketaan tästä hetkestä eteenpäin, ei enää vanhojen kaivelua. Tähän kohtaan haluan kertoa, että äitini melkein onnistui kuristamaan minut hengiltä humalaisen raivokohtauksen aikana lapsena. Kaikki on unohdettu anteeksi annettu ja minulla on vihdoinkin äiti joka saa tehdä virheitä, hän ei enää syytä minua epäonnistumisista vaan toivoo minulle kaikkea hyvää. Ja arvaa mitä hän teki, lopetti juomisensa, aloitti luottamaan minun aikaansaannoksiini vaikka ei olisi samaa mieltä asioista hän kunnioittaa arvoja mitä haluan itselleni. Olen saanut niin paljon, en uskonut, että äitini voisi ollakkin toisenlainen kun häntä ei enää kukaan syyttele mistään...
Äiti ja tytärsuhteet ovat aina vaikeita, toivon sinulle rohkeutta sen asian selvittämisestä, mutta toivon myös, että osaat käyttää taitoa "nöyryys" kuunnellessasi häntä, älä syytä vaan kuuntele... luota ja sano vaikka, että sinua peloittaa hänen päätöksensä...vaikuta hänen tunteihinsa, revi kortit pöydälle, älä pahalla vaan hyvällä. Anna hänen kertoa, älä syyttele...kuuntele...
Oletko kuullut simo silmun kappaleen: toivon sinulle kaikkea hyvää? Olen ehtinyt sanoa sen kaikille muille paitsi lapseni isälle, hän ehti kuolla ennen kun ehdin sanomaan sen eromme jälkeen (hän oli se petturi,luulin niin), toivon, että annat sellaisen lahjan tyttärellesi, että hän ehtisi sanomaan sinulle niin ennenkuin sinusta aika jättää, antaisit hänelle ja itsellesi hyvän avaimet, luottamuksen ;D
Kaikkea hyvää sinulle
olisi hyvä saada pysyvä ratkaisu aikaan. Erilleen muuttaminen ja lasten asioista/tapaamisesta sopiminen, jos ei muuta ole tehtävissä. Isänkin kannalta tämä varmasti on pahin mahdollinen tilanne, jos ratkaisu roikkuu vielä ilmassa. Elämä jatkuu ja pariskunta voi päästä asioista hyvinkin sopuratkaisuun. Sitä voisi lähipiiri tukea.
omassa erotilanteessani eikä syyllistänyt netissä. Olen siitä hänelle vielä tänä päivänäkin kiitollinen. Hän auttoi minua jopa käytännön asioiden järjestelyssä. Vaikeissa tilanteissa on äidin apu tarpeen, älä hylkää tytärtäsi. Sovittele, niin ne asiat parhaiten sujuu.
Kiitos vastauksista. Uskotte äidinrakkauteen, mikä on hienoa. Minulta se usko on taas vähentynyt kertomieni syiden vuoksi. Hyvä että se koetaan yhdeksi arvoksi.
Olen muuten tukenut tytärtäni, mutta voimani ovat nyt lopussa. En jaksa enää keskustella ja kuunnella, vaikka olenkin luvannut muuta apua.
Miksi muuten mummi ei saisi kertoa asioista netissä? Miksi se on syyllistämistä? Silti jokin liikahti niin täällä kuin sielläkin.KIITOS!